sinussa mies? Ei puhuttu asiasta. Molemmilla oli jotain tunteita.
Mitä tunteita herätin
olimmepelokkaitta
171101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se pitää paikkansa että sydän jäätyi aina kun näin hänet. Olin ainakin omasta mielestäni rakastunut toki joku psykiatri voi antaa diagnoosin ettö olin narsisti tai psykopaatti koska heillä on valtaa muovailla asioita niin kuin itse haluavat.
Kenelle?
Ihastuksen, uskon että aurinko paistaa joskus risukasaankin. Mutta vain kaipuu jäi.
Lämpimiä ihastuksen tunteita ja paljon muutakin.
Ollaanko juteltu viime aikoina?
Emme hetkeen toviin ole jutelleet.
Kuinkas paljon tuo tovi on ?
Kuolemanpelko oli ehkä suurin tunne.
Ihan ensimmäinen ja voimakkain oli:
"Se on hän, toi tossa!! Tos toi!!"
Euforinen. Maailmasta löytyi juuri se unelmien nainen ja vielä paljon parempana kuin osasi unelmoidakkaan.
"Ei saatana!! Saatanan saatana!!"
Suunnaton vitutus, kun kuoren sisältä ei pääse pois. Jotenkin sellainen fiilis, että ei ole mitään todisteita olemassakaan jolla voisi toiselle todistaa sitä suurta rakkauden tunnetta, jota sisällä tuntee. Se on vain niin iso ja puhdas fiilis.
"Perkele!!"
Mustasukkaisuus iskee rakkauden alta. Kun sen hyvän fiiliksen kadottaa. tilalle astuu tyhjiö, joka kääntää kaiken ylösalaisin. Ilmat lähtee keuhkoista ja rakkaus sydämestä. Se puhtaus kaikkoaa.
"Yhyyy!!"
Katkeruus. Tunnet itsesi arvottomaksi koska rakkaus ei tule luokse kutsumalla. Eikä kitisemällä. Tyhjiöstä nousee uudenlainen tunne. Et ole kuin osanen tässä kaikessa. Et voi omistaa mitään, ketään.
"Okei, ehkä se on niin."
Varmaan jonkinlainen hyväksyntä. Tunteiden sekamelska on niin monenkirjava, ja tunneskaala niin raju ja monipuolinen, että hyväksyt sen tosiasian että jokainen tunne on erilainen. Se on kuin värikirjo, jonka palettia ei saa koskaan samanlaiseksi. Kaikki on arvaamatonta. Elmässä vaikka kuinka yrittää, asiat haalistuvat ja joskus kirkastuvat. Mutta ne väriläiskät jäävät mieleen. Niitä on kiva muistella. Joskus niitä voi uudelleentunteakin. Ehkä jopa vahvistaa.
Vaikka sitä ei kehtaa itselleen myöntääkään, tai ne jäävät häpeäpeiton alle, ne jotkut hienot tunteet. mutta ne jättää jälkensä. Kuin palapelin osat.
Ja kun oikein yrittää, tunteet voi tuntea uudelleen. Jos ne muistuvat voimakkaasti mieleen, siinä vierähtää monesti kyynel. Vain siksi koska ne ovat niin vahvoja. Sanoo mieli niistä kuin hyvää tai pahaa tahansa. Tunteet on ja pysyy.
Huh, onpa tutun kuuloista... ihan kaikki tuossa: euforia, puhdas voimakas ennenkokematon aito tunne, mustasukkaisuus, mahdottomaankin sopeutuminen... olen kyllä ollut iloinen, että pitkästä aikaa jokin on koskettanut niin voimakkaasti kuin tänä vuonna.
Kirjoitit tosi hyvin, oli kiva lukea.
Voimakkaita tunteita nainen. Voimakkaita ja aitoja tunteita.
Päinvastaisen kuvan kaikesta annoitkaan.
Eiap.
Täällähän sitä kannattaakin kysellä tuntemattomilta miehiltä :)
Vaikea sanoa tietämättä kuka olet.
Öööööööö, ai niinku koska ja ketä kohtaan?
Täätyy tunnustoo jotten ou saanna pimpsoo tähän ikkään mennesä.
Mietin jo et jos tää mahapalo ei lopu niin minusta tulee varmaan korppu tai muumio, mut se olikin harhaa sit