Ajatteletteko te muut keskenmenon kokeneet, varsinkin esikoista yrittäessänne, että milloinkahan teidän vaavinne olisi syntynyt/ kuinka pitkällä odotuksenne nyt ja nyt olisi/ jne.?
Ikävä!
"Enkelin äiti"
5872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulin ekan kerran raskaaksi tilanteessa, jossa kuukautiseni olivat olleet jo sitä ennen monta kuukautta myöhässä, joten tarkkaa laskettua aikaa ei tiedetty, eikä sitä keretty ultralla varmistaakaan. Toinen raskaus alkoi heti ekan keskenmenon jälkeen, joten ei taaskaan ollut tarkkaa laskettua päivää tiedossa. Vähän suuntaa kyllä tiesin, milloin ne lasketut ajat olisivat olleet. Olin silloin jo taas raskaana, ja raskaus eteni ongelmitta, joten keskityin enemmän siihen enkä muistellut menneitä. Kun odotin toista lastani, oli laskettuaika samoihin aikoihin kuin oletettu ensimmäisen raskauden laskettu aika. Se raskaus oli alusta loppuun henkisesti todella raskas. Pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin ja pelkäsin. Ensin keskenmenoa, sitten sitä, että hän syntyy keskosena ja lopuksi sitä, että hän kerkee kuolla ennen kuin syntyy. Pelkäsin varmaan paljon muutakin.
Kuudes raskauteni päättyi keskenmenoon. Tarkka laskettu päivä oli jo tiedossa. Niihin aikoihin on luvassa elämääni suuria muutoksia, joten toivon, että "enkelini laskettu aika" ei sekoita ajatuksiani kovin pahasti. Ajatuksissa se varmasti kuitenkin on ja siitä miehelleni mainitsen.
että tulee vieläkin laskettua mikä olisi lapsen ikä nyt, vaikkakin odotan kolmatta lastani keskenmenon jälkeen. Asiaan vaikuttanee se, että kaverillani, veljenivaimolla ja mulla oli laskettu aika samaan aikaan ja toiset saivat terveet lapset ja minä kesken aina joskus tulee mieleen et mullaki ois ton ikänen jos ei ois menny kesken.
Olin 7viikolla,kun kamalat oireet alkoivat. Aloin voimaan erittäin pahoin, alavatsassani tunsin voimakkaita kramppeja. Huolestuin.. Kahden päivän päästä oireilun alusta säikähdin kovasti kun runsas verenvuoto yllätti minut.. Se oli järkyttävä kokemus,mutta onnekseni verenvuoto kesti vain hetken.Kävin kuitenkin gynekologilla tarkistamassa että kaikki oli kunnossa.. Usein kuitenkin mietin että miksi näin kävi? teinkö jotain väärin?
Odotan nyt esikoistani, vkoja onnellisesti jo 34. Kaikkiaan viisi enkeliä on tullut tätä ennen ja raskaus on ollut henkisesti todella raskas. Olen nimittäin tullut joka kerta samaan aikaan raskaaksi eli raskauksia 1/vuosi ja kaikki ovat päättyneet samaan aikaan viikolla 8. Jokaisesta keskenmenosta on enkeli kirjahyllyssä muistona.
on hyllyssäni pieni kaunis posliini enkeli "muistuttamassa" menetyksestämme..ikävä jotenkin yhä;(