Tuossa viereisellä palstalla Larssi-nimimerkki kertoi, että: " Eihän luopiokirkko ole koskaan mikään seurakunta, eikä mitkään sekaoppiset ole mitään todelllisia seurakuntia. " Tässä puhuessaan hän tarkoittaa esikoislestadiolaisia. Joten voisiko joku vihdoin ja viimein kertoa, että mistä hajaannuksenne johtui? Mistä opillisista kysymyksistä? Ja mistä esikoiset ovat luopioita? Jos joku sanoo, että Raamatunmukaisesta uskosta. Miten he sitten ajattelevat?
Ja Larssille: Millä perustelet käsityksesi, että ei luopiokirkko tai seurakunnat voi olla todellisia seurakuntia? Pidettiinhän kristinuskoakin alussa luopiolahkona. Ja myös luterilaisuus oli "luopiokirkko" katolilaisuudesta.
Ja Larssille: Millä perustelet käsityksesi, että ei luopiokirkko tai seurakunnat voi olla todellisia seurakuntia? Pidettiinhän kristinuskoakin alussa luopiolahkona. Ja myös luterilaisuus oli "luopiokirkko" katolilaisuudesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäs on esim. naispapit ja leipäpapit? Varmaan siis ihan jatkoa fariseuksille ja publikaanelleille el epäuskoisille on nais ja leipäpapit.
Esikoiset eivät tahdo olla kanssamme, vaan ovat eripaikassa.
Lain kolmas käyttö?
Raamattu ei puhu mitään lain kolmannesta käytöstä. (Taitaa olla ortodoksi luterilaisuutta).
Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.
Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”
(Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran, joka on Pyhän Hengen virka: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
Lain kolmas käyttö merkitsee sitä, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana. Paavali torjui tämän käsityksen. Hän kirjoitti Galatalaisille: ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25). Jumalan pyhä sana näin uskonpuhdistuksen muodollisen periaatteen yläpuolelle.
Yksimielisyyden ohjeessa mainitaan, että lain kolmannesta käytöstä on noussut kiistaa. Huomautus viittaa niihin samoihin antinomisteihin, joiden kanssa Luther joutui kamppailemaan. He hyväksyivät vain lain ensimmäisen käytön. Heidän opetuksessaan Jumalan armo otettiin synnin luvallisuuden ja lihan vapauden petteeksi.
Myös lestadiolaisten piirissä on keskusteltu laista ja sen käyttötavoista. Näin on tapahtunut erikoisesti hajaanusten aikaan. Erimielisyys on koskenut lain kolmatta käyttöä.. Tämä oli keskeinen kiistanaihe 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun keskusteluissa, kun uusherätys ja esikoisuus erkanivat alkuperäisestä lestadiolaisuudesta. Vanhoillisuus säilytti lestadiolaisuuden alkuperäisen käsityksen: Laki ei kuulu kristitylle. Myös 1930-luvun hajaannuksessa lain kolmas käyttö oli yhtenä erimielisyyden syynä, vaikkakin petetymmin.
Armo opettajana
Lain kolmannen käytön hylkääminen, ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi (Room.6:14-18; Gal.2:19-21; Gal.5:13). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta: Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.
Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kymmenen käskyn lakia. Lain tuottama kirous on kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.
Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne ei ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että tulisimme niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvolliseksi, eli vanhurskaiksi.
Neuvot ovat tarpeen, että säilytäisimme Kristuksen vanhurskauden, jonka olemme uskon kautta saaneet ilman omia suorituksiamme tai ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
Uskovaiset haluavat vaeltaa valkeuden lapsina. Jumalan terve armo johtaa meitä valkeuteen. Paavali käyttää kaunista kuvakieltä, kun hän korostaa evankeliumin arvoa: (2.kor.4:6): "Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa."
Evankeliumin paisteessa ei parhainkaan kilvoittelija ansioidu. Meidän turvamme on syntien anteeksisaaminen Kristuksen ansion tähden.
(Lähde: Juhani Uljas "Peltoon kätketty aarre”).
1)Oletko ajamassa täällä tapellessasi kristinuskon etua?
2)Mitä hyödytte tuosta "vain meillä oikea usko"-näkemyksestä?
3)Miten toteutat Jeesuksen lähetyskäskyä? "Saarnatkaa KAIKILLE luoduille"
4)Siunausta ja hyvää jatkoa sinulle. Säälin teitä sydämestäni.
vain lain kolmannesta käytöstä? Ei muita erimielisyyksiä? Katsovatko esikoiset, että te olette eriseuraisia suhteessa heihin?
Lestadiolaisuuden hajaannuksessa 1900-luvun alussa vanhoillislestadiolaisuus ja esikoislestadiolaisuus sanoutuivat irti lain kolmannesta käytöstä, kun taas uusheräys ja lyngenlestadiolaisuus pitivät sitä oikeana sanontatapana. Kuitenkin käytännössä eroa ei mielestäni ole ollut, koska myös vanhoillislestadiolaisuudessa ja esikoislestadiolaisuudessa on pidetty tarpeellisena muistuttaa myös uskovaisia eri synneistä nimeltä mainiten. Siitä ei vain ole haluttu käyttää sanaa 'laki'.
Laestadius itse kyllä puhuu yhdessä saarnassaan lain saarnaamisesta uskovaisille, joten lain kolmannen käytön vastustaminen on siten todennäköisesti tullut lestadiolaisuuteen vasta hänen jälkeensä. Ja siltä kannalta katsoen uusheräys ja lyngenlestadiolaisuus ovatkin oikeastaan alkuperäisellä kannalla, ja vanhoillislestadiolaisuus ja esikoislestadiolaisuus taas uudistetulla kannalla. Mutta kuten sanottu, minun mielestäni tässä on kyse vain terminologisesta erosta, eikä niinkään teologisesta.
IKOLA LAPUALTA JA LARSSI VAASASTA.....
JO ON ÄÄRILAITAA TAAS,ETTÄ IHAN HÄVETTÄÄ...