En kyllä ikinä unohda

jumppaamassa, kun laitoit tommosen hikihymiön?

Kukaan ei tiedä minkälaista se on. Olla paha mies. Olla surullinen mies. Vihreiden silmien takana. ;)

Naurun aihehan se on. Nähtävästi.

Olin varmastikin.

En minäkään sua unohda. En hymyäsi enkä silmistäsi näkyvää kiinnostusta. Harmi kun ei olla enää nähty.

Olin jo valmiina kantamaan sinut kotiin mutta ei. Olet liian hyvä mulle.

Ja vastaus ei kyllä huolta yhtään hälventänyt!

Sellainen määrä olen.

olen sellainen, huolehtivainen, siksi varmaan näytinkin siltä =)

Minä näin hänen tuskansa,
kuinka se kalvoi hänen sisintään,
silmissään anova katse,
joka pyysi helpotusta.
Hän tuli luokseni, hitaasti,
kuin kulkien riitteen päällä,
varoen jokaista askeltaan.
Hän hymyili kuin kertoakseen,
että kaikki olisi hyvin,
kunhan vain joku pitäisi kiinni,
hellästi, hiljaa silittäen,
keinuttaen sylissään,
kuin lasta uneen.
Ja minä saatoin vain hipaista
hänen sormiaan, ohimennen,
ja vastata hänen katseeseensa,
kertoen, että tunsin hänen tuskansa
ja että surin hänen vuokseen.
Ja olisin halunnut sulkea hänet syliini,
jakaa osan hänen kärsimyksestään,
silittää kultaisia, silkkisiä hiuksiaan
ja suudella hänen rypistynyttä otsaansa,
mutta välillämme on kyynelistä valettu muuri.
Me katsomme toisiamme vaiti, vältellen
surullisesti hymyillen, kuin tietäen..