Kuinka teidän perheessänne suhtaudutaan lasten pelaamiseen koneilla? Meiltä löytyy kotoa sekä tietokone että Playstation.
Pelaamista on kuitenkin rajoitettu vain vapaapäiviin. Silloinkin sovitaan etukäteen aika, jolloin peli laitetaan kiinni. Yleensä aikaa "myönnetään" noin tunnin verran.
Myöskää silloin, kun kaverit tulevat kyläilemään meillä ei saa pelata. Tämän vuoksi pari kaveria on jättänyt vierailukertansa yhteen. Kavereiden kanssa voi leikkiäkin, pelit ovat yksinäisiin hetkiin.
Pelaamista on kuitenkin rajoitettu vain vapaapäiviin. Silloinkin sovitaan etukäteen aika, jolloin peli laitetaan kiinni. Yleensä aikaa "myönnetään" noin tunnin verran.
Myöskää silloin, kun kaverit tulevat kyläilemään meillä ei saa pelata. Tämän vuoksi pari kaveria on jättänyt vierailukertansa yhteen. Kavereiden kanssa voi leikkiäkin, pelit ovat yksinäisiin hetkiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
typerää. mikset anna lasten pelata jos siltä tuntuu?
sä et taida olla yhdenkään lapsen vanhempi??
meidän pojalla 5v. on kaksi pelipäivää viikossa, silloin saa pelata korkeintaan pari tuntia. Toisena päivänä hän yleensä pelaa pleikkaria ja toisena tietokonetta. Ei ole tullut suurempia kiistoja, onpahan jotain kivaa mitä odottaa!
...juuri"
Ettet vain unohtanut tuon lauseen viestistäsi?
Mitä järkeä on ostaa (varsinkin pienelle) lapselle pelikonsoli, mutta ei sitten anna pelata sillä kuin yhden hassun tunnin viikossa?
Pojulla/tytöllä on varmaankin kivaa tarhassa/koulussa kun kaverit selostavat kuinka he ovat pelanneet 'sitä ja sitä peliä sinne ja sinne asti' ja 'kuinka vaikea se viimeinen vastus olikaan', ja sitten kun joku muistaa, että 'Hei Pekka, sullahan on kans toi peli? Mihis asti sä oot päässy?' niin poju joutuu vastaamaan että 'Mä meen vasta kolmannessa kentässä ku äiti antaa pelata vaa tunnin viikossa'.
Kavereilla on taatusti hauskaa.
Pelit ovat elokuvien kaltaisia siinä mielessä, että elokuvaa ei voi katsoa 30min:ssa, eikä pelissä voi edetä tyydyttävästi lyhyessä ajassa.
Eri asia on se jos pelaa jotain autopeliä tai urheilupeliä jossa erä tai kierros kestää 10min, mutta seikkailupeleissä joissa paikkojen tutkimiseen, esineiden etsimiseen ja tehtävien suorittamiseen kuluu paljon aikaa, ei tunnin mittaiset pelituokiot kerran viikossa edistä peliä lainkaan, kun juuri silloin kun on juuri löytämässä sen kauan etsityn miekan, niin äiti tulee käskemään sammuttaa toosa.
Otetaanpa vaikka viime vuoden myyntihitti, silmiä hivelevän kauniiseen fantasiamaailmaan sijoittuva seikkailuroolipeli 'Final Fantasy IX', jonka läpipelaamiseen kokeneeltakin pelityypin konkarilta menee yhteensä noin 60-70h.
Jos muksun antaa pelata sitä tunnin viikossa, ja tulee sammuttamaan koneen aina juuri silloin kun jotain tärkeää on pelissä tapahtumassa, niin muksun kiinnostus muuten hyvään peliin lopahtaa alta aikayksikön.
Ja siinä sitten meni taas 45€ hukkaan.
Itse kasvoin 90-luvun alun Nintendo-ohjain, ja myöhemmin PlayStation- ja Nintendo64-ohjain kourassa, eikä minusta ole aikuisena tullut mitään murhaajaa tai minulle ole tullut aivosyöpää.
Joten kannattaisi ajatella onko pelikoneesta tarkoitus olla lapselle hupia vai pettymyksen aiheuttaja, ja kannattaisi sovittaa lapsen pelituokiot sen mukaan, että ei käske tenavaa sulkemaan toosan jos tällä on pelissä joku tuikitärkeä tapahtuma menossa, tai tämä ei ole tallentanut pelitilannetta pitkään aikaan.
Kannattaa aloittaa Nyt Laitat Sen Koneen Kiinni -puheenvuoro lauseella 'Noniin, tallennappas nyt siinä pelissä ja sitten...'
Itse kiristelin lapsena monta kertaa hampaita kun äitimuori nyppäsi Nintendon johdon irti seinästä, ja niin meni monen tunnin pelaaminen hukkaan kun äitee ei antanut tilaisuutta tallettaa pelitilannetta.
Ei se ikinä edes oppinut tajuamaan mitä se tarkoittaa. No ei se koskaan kyllä suostunut kuuntelemankaan.
Eli antakaa lapsien pelata, mutta hieman enemmän kuin 'tunti tiistaisin ja tunti lauantaisin'.
Kohtuus tietysti, mutta hauskuuden tappaminen tässä asiassa on helppoa.
Lisäpisteitä saat siitä, että osasit kirjoittaa PlayStationin nimen oikein.
Siitä kun on nähnyt täällä ja muuallakin niin monta hauskaa versiota by asiasta tietämättömät aikuiset: "Pleystasion", "Pleistatyon", "Plejkkari", "Pleykkari", "Playkkari"...
Heh.
Siis meillä ei nypätä johtoa irti tai sammuteta virtaa juuri kun tunti on täynnä. Täytyyhän tässä vähän joustaa. Ja muistikortteja osataan kyllä meillä käyttää, joten pelitilanne ei katoa. Ja poika saa usein viikonloppuisin käyttää näitä noin tunnin pätkiä useamman. Yhtäjaksoinen pidempi aika vaan tekee meidän pojasta "kamalan kakaran".
Täytyy myös myöntää, että toisinaan käytän pelikonetta "lapsenvahtina" itse esim. ommellessani toisessa huoneessa.
Meillä myös vanhemmat pelailee pojan kanssa. Kaksinpeleihin onkin toisinaan hukkunut enemmän aikaa kuin oli tarkoitus.
Lähinnä en voi ymmärtää sitä, että 5-12 vuotias ei muuta teekkään kuin istuu kotona ja pelaa kaikki illat ja viikonloput. Meillä on säännöt tehty selviksi ja poikakin ne hyväksyy.
Lasten telkkarin katsomisista ja pelaamisesta on vähän noin niinku yleisesti liioteltua! Mielestäni vaikka lapset pelaa ja katsoo telkkaria,kun he tekevät muutakin ja kiinnostus on muissakin asioissa,ei se ole niinkään vaarallista.Äidit syyllistetään kyllä lapsien tvn katsomisesta ja pelaamisesta! no hui kamalaa"meidän jopa 2,5 vuotiaskin haluaa (pelata)muumeja.Noh se nyt on kyllä vähän rajoitettua,mutta saa hän"klikkailla kuitenkin"
...itsestäni.
Oli minulla 8-14 vuotiaana muitakin harrastuksia kuin pelikoneet tai videot.
Rakentelin majoja metsään, hiihdin ja luistelin talvella. Rakentelin koottavia pienoismalleja, luin paljon, kävelytin paljon koiraa jne.
Eli en minäkään mikään pelikonenörtti lapsena ollut, enkä ole nykyäänkään vaikka omistankin PlayStationin ja Nintendo64:n.
Tuo on totta että jos lapsi pelaa monta tuntia putkeen, niin siitä tulee sivuoireina ylivilkkautta ja ärtyisyyttä (jotka taas johtuvat väsymyksestä), joten se tunti on kai ihan hyvä aika.
Tosin riippuu ihan lapsestakin.
Itse pelasin 10-vuotiaana 3-4:kin tuntia yhteen menoon jos pelissä alkoi jokin mielenkiintoinen juonijatkumo jota ei viitsinyt jättää kesken, eikä äiti koskaan erikseen ole valittanut että olisin ollut 'hankala tapaus' pelaamisen jälkeen.
Hän nyppi johtoa irti vain sen takia kun halusi määrätä tekemiseni, ja kyllästyi kuulemaan "Joo äiti, mä lopetan ihan kohta. Kaks minsaa vielä."
Ostin vuosi takaperin Nintendon 8-bittisen kannettavan pelikoneen 'GameBoy Colorin', ja sille muutaman hyvän seikkailu-roolipelin ja Tetriksen tyyppisen 'palikkapelin'.
Sitä on mukava pelata linja-autossa/junassa sen sijaan että tollottaisi tylsistyneenä ikkunasta ulos, tai yrittäisi nukkua vaikka ei nukuta.
Pelaankin sitä pääasiassa juuri noissa yleisissä kulkuneuvoissa, tai otan sen mukaan kun tiedän että joudun odottamaan pitkän aikaa esim. lääkäriä.
Nintendolta on tänä vuonna tullut uusi kannettava kone, 32-bittinen 'GameBoy Advance' (teoriassa saman tasoinen tehoiltaan kuin PlayStation, mutta pienessä paketissa :)
Säästelenkin siihen rahaa tällä hetkellä, ja olen ajatellut myydä tuon vanhan GameBoyni pois ennen kuin ostan Advancen.
GBA maksaa vielä noin 115€, odotan sen hinnan laskemista.
Minkä tyylisistä peleistä poikasi pitää?
Autopeleistä, urheilupeleistä, tasohyppelyistä vai seikkailu/roolipeleistä?
Vai kenties Tetriksen tapaisista 'älypeleistä'.
Tuo oli ihan vain aiheen-sivusta kysymys.
on muksuille ostettava kaikki pelijutut,että voi sanoa omistavansa.so what,jos ei anneta käyttää(eivät kulu silloin )
Kyllä taitaa enemmän mennä sinne tasohyppelyiden puolelle. Jonkin verran myös ns. kilpa-ajoja. Isän ja pojan yhteinen suosikki on PlayStationin "micro Maniacs" (en varma kirjoitinko oikein).
Tietsikka on meillä vielä melko uusi hankinta, eikä sitä ole pääasiallisesti pelikoneeksi tarkoitettukaan. PlayStation hakkaa kyllä meidän romun mennen tullen.
Tuota Game Boy Advancea harkittiin kyllä joululahjaksi, mutta se kuitenkin jäi hankkimatta kovan hintansa ja pelien hinnan takia.
Lukaisepa kaikki viestit uudelleen, niin voit käsittää asian niin kuin oli tarkoituskin.
Ja kyllä meillä luetaan iltasatujakin, pelikoneesta huolimatta.
...alunperin olla 'Micro Machines 4', mutta pelisarjan 4. osan myötä minikokoiset leikkiautot vaihdettiin juokseviin pikku-ukkoihin.
Micro Machines on siis se oikeastikin olemassa oleva sarja minikokoisia leikkiautoja ja muita ajoneuvoja, joiden oheistavaraksi saa hankittua erilaisia pieniä kaupunkeja ja muita 'ympäristöjä'.
Yhteistä noilla kaupungeilla, huoltoasemilla ja parkkitaloilla on se että ne saa taiteltua kasaan ja taiteltuna ne näyttävät työkalupakilta yms. joltain tavalliselta esineeltä.
En ole aivan varma onko Micro Machines Matchboxin vai Mattelin tuote, mutta noita minikokoisia autoja, lentokoneita ja kaikenlaisia muita ajoneuvoja oli kaupoissa jo silloin kun minä olin pikkutenava 80-luvun puolessavälissä.
(Leonardo DiCaprio muunmuassa telki ensimmäisen TV-debyyttinsä 10-vuotiaana näyttelemällä Micro Machines -mainoksessa :)
Sitten myöhemmin, kun pelikoneita ilmestyi, Micro Machinesista tehtiin peli, jossa pienen pienillä leluautoilla kaahattiin pulpetilla, ruokapöydällä maitopurkkien ja voileipien seassa, tai vaikkapa takapihan terassin kiveyksellä.
Micro Machinesista on ollut pelejä ainakin 8-bittiselle Nintendolle, Super Nintendolle, Sega MegaDrivelle ja myöhemmin PlayStationille.
Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, Micro Maniacs on itseasiassa 'Micro Machines 4' mutta siinä ei ole enää pikkuautoja, vaan pikku-ukkoja (joista jotkut ovat perin pelottavia ilmestyksiä...)
Tasohyppelyt ovatkin paras peligenre 5-8 vuotiaille.
Crash Bandicoot -sarja, Croc-sarja, Ape Escape, Spyro the Dragon -sarja. Muutamia PlayStationin hyppelypelejä mainitakseni.
Jos pojusi osoittaa kiinnostusta fantasia-seikkailupeleihin, niin kannattaa harkita Final Fantasy IX:ää, jonka saa jo platina-versiona 25-26€ hintaan.
FF9 on lämminhenkinen kauniiseen keskiaika-tyyliseen fantasiamaailmaan sijoittuva seikkailu jossa ilkeä kuningatar aloittaa sodan naapurivaltakuntia vastaan, mutta hänen oma tyttärensä päättää pistää äitimuorin pahoille aikeille kapuloita rattaisiin, ja henkivartijansa sekä nuoren aarteenmetsästäjän ynnä hurjapäisen rotta-kansaan kuuluvan naisritarin kanssa lähtee vauhdikkaaseen seikkailuun Gaia-maailman halki etsimään keinoa pahan äitimuorin aikeiden estämiseksi.
Saattaa kuulostaa lässynlässyltä, mutta olen itse pelannut jokaista vuoden 1990 jälkeen tehtyä kyseisen pelisarjan peliä, ja voin sanoa että kyseinen IX on paras 3:sta PlayStationille tehdystä (VII, VIII ja IX) Final Fantasystä.
Ja Final Fantasyt ovat peligenren parhaita tuotoksia.
Final Fantasyjen kanssa on sitten vain se ongelma, että: "Iskäää! Tuu nyt lukeen mitä toi sanoo!? Äiskää? Tuu sä!"
Mutta kaikkien tekstien lukeminen kannattaa, sillä kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista pelin muotoon luoduista tarinoista joka etenee huimaksi retkeksi maailman äärien taa.
GameBoy Advancesta vielä, että jos aikoo hankkia sen, niin hankinta kannattaa tehdä nyt, sillä 2kk päästä julkaistaan Nintendon GameCube -konsoli joka on yhteensopiva Advancen kanssa, ja Advancen hinta nousee taas ainakin 15€.
Nyt GameBoy Advance maksaa noin 100€, ja tuon GameCuben sekä ensi kesänä julkaistavien pelien, muunmuassa Pokémon Blackin ja Whiten saapuessa markkinoille, sen hinta on taas 115-120€ kuten se oli aiemmin.
Ihan alussa, kun GBA tuli markkinoille viime syksynä, sen hinta oli melkein 145€.
Sultahan tulee tietoa oikeen kunnolla. Meilläkin on jotain noita pieniä autoja olemassa, mutta ei ne oikeen jaksaneet kiinnostaa. Legot on tavallisista leluista ihan ykkösiä. Nyt varsinkin Bionicle-sarja on suosiossa. Siitähän on olemassa myös CD-rom. Tiedätkö siitä mitään? Onko kannattava hankinta vai ihan turhaa oheiskamaa?
Crash Bash ja Crash Bandicoot ovat niitä pelatuimpia, niitä on aikuisenkin kiva pelailla. Spyro löytyy hyllystä myös. Meillä on pelien hankinnassa keskitytty lähinnä poikaan, ns. aikuisten pelejä ei ole ostettu.
Taitaa tuo GBA:n hankkiminen kyllä jäädä. Vaikka itse kone on suhteellisen halpa, on peleissä ihan liikaa hintaa.
...'liitä 3 palaa yhteen ja sinulla on hieno härveli' juttuja, eli niissä roboteissa ei ole juurikaan rakentamista, vaan vain pelkkiä suuria elementtejä.
En ole Bionicle PlayStation/PC-peliin (luultavasti sama versio kummallakin koneella) juurikaan perehtynyt, mutta ainakin se näyttää ruutukuvien perusteella aivan kelpo peliltä.
Bionicle-korttipeli sitävastoin on aivan turha tekele. Se on tyypillinen äkkiä kasaan kyhätty keräilykorttipeli, jonka sääntöjä ei ole jaksettu miettiä tipan vertaa. Digimon Card Game on toinen samanlainen yhtä-tyhjän-kanssa.
Pokémon-korttipeli sitävastoin on tasokkaampi tekele, siinä on sentään toimivat säännöt, pelin idea ei ole niin yksinkertainen kuin päällepäin voisi luulla, ja pelituokiot kestävät pitempään kuin 5min, toisin kuin vaikkapa Digimon Card Gamessa jossa voittaminen on lähinnä tuurista kiinni.
Eli Biobicle-peliä kannattaa kokeilla ensin, jossain kaverin luona tai pelikaupassa, ennen kuin menee ostamaan, sillä se saattaa hienosta ensivaikutelmasta huolimatta olla aika floppi.
(Tuntien pikaisesti kasaan kyhätyt lisenssipelit...)
Mielestäni Legon Bionicle-sarjaa kyllä mollataan aivan suotta. Meillä on ostettu pojalle kaikki kuusi Toa-soturia, muutama Duraga-pappi ja nyt vielä joku uusikin "ötökkä". Ovat olleet suosikki leluja ja poika kokoaa niistä myös omia ukkeleitaan. Eihän niitä tavallisiin Legoihin ole helppo yhdistellä, mutta omassa lajissaan tuntuvat toimivan. Lisäksi myös minä olen ihanstunut niihin purkkeihin. Palaset pysyvät helposti tallessa, kun jokaisella ukolla on oma säilytys kanisterinsa. Tosin Lego keksinyt käyttää samaa menetelmää myös dinosaurus-sarjassaan.
Digimonin korttipelin ostin kirjakaupan poistomyynnistä 1,68 €. Ei olla kertaakaan pelattu, kun ketään ei huvita lukea sääntöjä. Pitäisi kai perehtyä, mutta meillä ollaan enemmän perinteisten lautapelien kannalla.
Yleensäkin minua vähintäänkin epäilyttävät kaikki elokuvien ja lastenohjelmien varjolla myytävät pelit/lelut. Usein ne unohtuvat laatikkoon pölyyntymään heti oston ja ensihuuman jälkeen.
Ötökän elämää PlayStation peli oli kuitenkin iloinen yllätys!
...mielenkiintoinen idea ja juoni.
Pientä trooppista saarta hallitsee paha voima, ja alkuasukkaiden taruissa vilahtelee 6 mahtavaa konesoturia, joiden on ennustettu tulevaksi pahoina päivinä ja pelastavan saaren.
Ja sitten eräänä päivänä saaren rantahiekalle meren sylistä kohoaa 6 metallista kapselia jotka aukeavat... ;)
Jos Bionicle olisi tullut markkinoille 1990-luvun alussa kun olin itse noin-10vee, niin olisin varmaan omistanut kanssa melkein kaikki mahdolliset Bionicle-otukset, sekä varmaan ostellut pelikortti-lisäpusseja harva se viikko.
Mutta Bionicle on jotenkin kuitenkin niin pahuksen plagiaatti: (tuplasuluissa '((' mistä idea on otettu)
Toat saavat voimaa naamioista ((M.A.S.K., kuten myös 'Mask')), ja eri naamiot käyvät eri tarkoituksiin, joten ne kannattaa kerätä kaikki ((Pokémon)).
Toat ovat jokainen eri elementin edustajia, ja eri elementin hyökkäykset tehoavat eri vihollisiin eri lailla ((Pokémon ja monet fantasiaromaanit/pelit)).
Mutta Bionicle on kyllä ihan hyvä mielikuvituksen herättäjä ja mielenkiinto pysyy siinä pitkään.
Digimon-korttipeli on ala-arvoinen.
Kannattaa ostaa ennemmin Pokémon-korttipelin aloituspakka tai joku teemapakka, sekä muutama lisäkorttipussi, niitäkin saa nyt pilkkahintaan CityMarkettien alekoreista yms.
Digimon-korttipelissä on älyttömän hankalat säännöt, kun taas Pokémon-korttipelissä helposti ymmärrettävät, ja peli on muutenkin paljon sujuvampaa.
Ei tule esimerkiksi Digimon-korttipeliä vaivaavia 'sääntöumpikujia' ollenkaan.
Ötökän Elämää PlayStation/PC peli on ehkä alle kouluikäisille kiva Suom. puheidensa ja tekstiensä ansiosta, mutta isommalle lapselle se on aivan liian yksinkertainen ja tylsä.
Kentät ovat niin samanlaisia eikä kunnollisia tehtäviä ole ruuan keräämisen lisäksi.
Kaikki tuote-lisenssipelit eivät ole huonoja.
Hyviä ei tosin nyt heti tule mieleen *virne*
Pokémon-pelejä luullaan muuten usein TV-sarjan oheistuotteiksi, vaikka itseasiassa alkuperäiset GameBoy-pelit Red ja Green (Red ja Blue länsimaissa) tulivat Japanissa myyntiin melkein 2 vuotta ennen TV-sarjan alkua siellä.
Mutta ennen piirrossarjan alkua ne eivät olleet kovin suosittuja, vasta piirrossarjan aikaansaama buumi teki niistä yksiä GameBoyn myydyimpiä pelejä.
Digimon World PlayStation-pelit sitävastoin ovat TV-sarjan pohjalta tehtyjä oheistuotteita, ja ensimmäinen versio on todella huono pelattavuudeltaan.
Onhan se Bionicle aika kopioitua. En vaan ole itse asiaa noin ajatellut.
Eniten ärsyttää se, kun kaikesta tehdään mitä erilaisempia oheistuotteita. Ja kaikki on tietysti kerättävä! Ihmisiä vain halutaan rahastaa. Meillä on vedetty tähänkin touhuun aika selvät rajat. Eihän rahat ja tila kotona riitä ihan kaikkeen roinaan.