koskettaa. Antaisitko.
On pelottavaa, kun toinen ihminen katsoo silmiin niin kauan, niin luottavasti, että katse luo reitin syvään kohtaan. Se on pelottavaa.
Sellainen surullinen, vaikka luottava katse ojentaa puolet taakasta toiselle, ota, ota tästä ja auta minua, sellainen katse velvoittaa. Onhan se pelottavaa.
Mutta mitä olisi ilman tuota katsetta, joka ihmisten välille luo syvän ymmärryksen? Mitä olisi ilman ymmärrystä, joka näyttää ihmisestä pienen paljaan lapsen, yksinäisten päivien ja öiden kivun, piinaavan halun olla osa ihmisistä muodostuvaa joukkoa jotta oppisi käyttäytymään lajityypillisesti, hyväksytysti, kelpaavasti?
Yhtyä johonkin, olla toisen ihmisen kanssa yhteensä kaksi.
Olennaista tässä ei ole se, onko sinulla halu olla minun kanssani yhteensä kaksi, tai onko minulla halu olla sinun kanssasi yhteensä kaksi. On matka, jota teemme, en puhu tunteista (jotka lopulta kuuluvat pinnallisen, alati muuttuvien, epäluotettavien asioiden kategoriaan), puhun siitä, että tukeudumme toisiimme, eikö niin, tällä taivaansinisellä polulla, opetellen hengittämään juuri nyt, juuri tässä hetkessä.
Anna minun koskettaa siis. Ei ei, säästä itseäsi tekemästä johtopäätöksia; kerroinhan, että tunteet ovat epäluotettavia. Ei mietitä motiiveja. Minä olen hyväksynyt viime aikoina paljon asioita. Koskettaminen tuntuisi hyvältä ja oikealta. Koska miljoona sanaa on jo sanottu, ja on kirjoitettu mitä on kirjoitettu. Kun sanat loppuvat ja kun toisen kanssa voi olla hiljaa, kämmenselän, niskan, ranteen koskettaminen olisi jatkumo sanoille, joiden merkitys on riittämätön.
On pelottavaa, kun toinen ihminen katsoo silmiin niin kauan, niin luottavasti, että katse luo reitin syvään kohtaan. Se on pelottavaa.
Sellainen surullinen, vaikka luottava katse ojentaa puolet taakasta toiselle, ota, ota tästä ja auta minua, sellainen katse velvoittaa. Onhan se pelottavaa.
Mutta mitä olisi ilman tuota katsetta, joka ihmisten välille luo syvän ymmärryksen? Mitä olisi ilman ymmärrystä, joka näyttää ihmisestä pienen paljaan lapsen, yksinäisten päivien ja öiden kivun, piinaavan halun olla osa ihmisistä muodostuvaa joukkoa jotta oppisi käyttäytymään lajityypillisesti, hyväksytysti, kelpaavasti?
Yhtyä johonkin, olla toisen ihmisen kanssa yhteensä kaksi.
Olennaista tässä ei ole se, onko sinulla halu olla minun kanssani yhteensä kaksi, tai onko minulla halu olla sinun kanssasi yhteensä kaksi. On matka, jota teemme, en puhu tunteista (jotka lopulta kuuluvat pinnallisen, alati muuttuvien, epäluotettavien asioiden kategoriaan), puhun siitä, että tukeudumme toisiimme, eikö niin, tällä taivaansinisellä polulla, opetellen hengittämään juuri nyt, juuri tässä hetkessä.
Anna minun koskettaa siis. Ei ei, säästä itseäsi tekemästä johtopäätöksia; kerroinhan, että tunteet ovat epäluotettavia. Ei mietitä motiiveja. Minä olen hyväksynyt viime aikoina paljon asioita. Koskettaminen tuntuisi hyvältä ja oikealta. Koska miljoona sanaa on jo sanottu, ja on kirjoitettu mitä on kirjoitettu. Kun sanat loppuvat ja kun toisen kanssa voi olla hiljaa, kämmenselän, niskan, ranteen koskettaminen olisi jatkumo sanoille, joiden merkitys on riittämätön.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Saanko vetäistä saparosta?
Mikä ettei. Siat tosin eivät tietääkseni ole kovin notkeita otuksia, että jos meinaat saparoosi yltää, joudut ehkä harrastamaan jonkin verran liikuntaa.
Antaisin, mutta siihen kosketukseen on pitkä luottamuksen matka.
Jos olisit kaivattuni jonka menetin eilen, niin kyllä tahdon yhtyä kanssasi kahdeksi.😍
Huh, mikä kirjoitus... Veti aika tyhjäksi olon, osasit kyllä pukea kaiken tämän myllerryksen sanoiksi. Kiitos tästä ja mukavaa päivää :)
Onhan se niin että koskettaminen ja halaaminen tuntuvat hyvältä, mutta ensin täytyy tutustua ihmiseen paremmin.
Kirjoituksesi koskettaa minua, annoin luvan niin tapahtua tai en, samoin teki joskus hänen katseensakin.
Tunteet ovat kuten sanot häilyviä, mutta se onkin vain pintaa. Syvällä sisimmässäni olen kaivannut tuota syvyyttä, jota haluan tietoisesti saada osakseni. Haluan tietää itsestäni sen, jota vain hän voi olemuksellaan kertoa minusta.
Hieno kirjoitus. Jää mieleen, koskettaa jo ja syvältä. Joskus olisi hyvä laittaa suoraan näin herkät kin toiveet.
Kaivatulleni tämä https://youtu.be/X-_qKejzbYU
Nyt todellisuuteen 😚
Oliko tämä miehelle?
Kyllä.
J-miehelle J-naiselta?
En ole J-nainen. Toivottavasti löydät etsimäsi.
Olis J naiselta M miehelle...
Oli paljon asiaa(kin)
Niin, ei sanoja aina tarvita yhteyden luomiseen, syvänkin.
Katseesi perusteella uskaltaisin ehkä koskeakin sinua, vaikka emme ns virallisesti tunne toisiamme.
Kyllä hyvin! Antaisin koskettaa jos vain tahdot koskettaa.
Tuo viimeinen lause osuu eniten.
Mikä siinä osuu ja minkä vuoksi?
Koska sanat ovat riittämättömiä muuten. Ihan vain omasta puolesta sanoin noin, toivon vain että hän pitäisi.
Sanat on usein, useimmiten, riittämättömiä. Ihmisten pitäis enemmän käyttää kehonkieleltä kommunikoinnissa. Koskettaminen on myös platonista. Ei sen tarvii heti tarkoittaa, että haluun sun kans peittoa heiluttamaan!