Mihin tämä juttu nyt kuuluisikaan, ufot, uskonnot historia? No tänne!
Jos Mooseksen kirjoja lukee samalla tavoin kirjaimellisesti kuin Pellert luki Heenokia, niin mielikuvitus rakentaa helposti tarinoita. Luetaan vaikkapa Aaronin puvusta ja uhrilahjoista vanhan painoksen kielen mukaan:
Kun israelilaiset vaelsivat Egyptistä paon jälkeen autiomaassa, niin heitä johdatti Herra päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa. Täysin vastikkeetonta tuo opastus ei tainnut ollakaan. Tämä Herra antoi koko ajan tarkkoja ohjeita toiminnasta. Hän antoi tavattoman tarkat ohjeet esimerkiksi siitä millainen puku Aaronille oli tehtävä, koska hän toimitti viestit Herralta ja Herralle. ”Ja pane jumalanvastausten rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä hänen astuessaan Herran eteen”. Selityksenä näille nimille sanotaan, että ne tarkoittavat jumalanvastausten hankkimiseksi tarkoitettuja välineitä. Mitähän näistä tulee mieleen? (2.Moos.28;30).
Uhrilahjat: Herralle (Herroille?) piti päivittäin antaa ruokauhrit. ”Pitäkää vaari siitä, että tuotte minulle minun uhrilahjani, ruokani… määräaikanaan. …teidän on tuotava joka päivä Herralle kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa … uhraa toinen aamulla ja toinen iltahämärässä. Ja ruokauhriksi kymmenesosa eefamittaa lestyjä jauhoja, sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä…. Ja siihen kuulukoon juomauhrina neljännes hiin-mittaa viiniä kumpaakin karitsaa kohti… höysteviiniuhri”. (4.Moos.28,29).
Sapatinpäivänä annokset olivat suurempia. Kuukauden ensimmäisenä päivänä tarvittiin kaksi mullikkaa, oinas ja seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa.
Neljännessä luvussa luetellaan näitten uhrien aineksia ja määriä. Hapanta uhria ei sallittu. Tämäkin yksityiskohta on mainittava: ”Ja jokainen ruokauhrisi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa”. (3.Moos.2;13).
Tämän Herran kunniaksi on sanottava, että suuri osa teksteistä on moraalisääntöjä ja vielä nykyisinkin hyviksi todettuja lakeja sekä hygieniaohjeita. Esimerkiksi naisten ’epäpyhyys’ kuukautisten aikana ja jälkeen suojeli varmasti naisia bakteeritartunnoilta.
Jos Mooseksen kirjoja lukee samalla tavoin kirjaimellisesti kuin Pellert luki Heenokia, niin mielikuvitus rakentaa helposti tarinoita. Luetaan vaikkapa Aaronin puvusta ja uhrilahjoista vanhan painoksen kielen mukaan:
Kun israelilaiset vaelsivat Egyptistä paon jälkeen autiomaassa, niin heitä johdatti Herra päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa. Täysin vastikkeetonta tuo opastus ei tainnut ollakaan. Tämä Herra antoi koko ajan tarkkoja ohjeita toiminnasta. Hän antoi tavattoman tarkat ohjeet esimerkiksi siitä millainen puku Aaronille oli tehtävä, koska hän toimitti viestit Herralta ja Herralle. ”Ja pane jumalanvastausten rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä hänen astuessaan Herran eteen”. Selityksenä näille nimille sanotaan, että ne tarkoittavat jumalanvastausten hankkimiseksi tarkoitettuja välineitä. Mitähän näistä tulee mieleen? (2.Moos.28;30).
Uhrilahjat: Herralle (Herroille?) piti päivittäin antaa ruokauhrit. ”Pitäkää vaari siitä, että tuotte minulle minun uhrilahjani, ruokani… määräaikanaan. …teidän on tuotava joka päivä Herralle kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa … uhraa toinen aamulla ja toinen iltahämärässä. Ja ruokauhriksi kymmenesosa eefamittaa lestyjä jauhoja, sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä…. Ja siihen kuulukoon juomauhrina neljännes hiin-mittaa viiniä kumpaakin karitsaa kohti… höysteviiniuhri”. (4.Moos.28,29).
Sapatinpäivänä annokset olivat suurempia. Kuukauden ensimmäisenä päivänä tarvittiin kaksi mullikkaa, oinas ja seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa.
Neljännessä luvussa luetellaan näitten uhrien aineksia ja määriä. Hapanta uhria ei sallittu. Tämäkin yksityiskohta on mainittava: ”Ja jokainen ruokauhrisi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa”. (3.Moos.2;13).
Tämän Herran kunniaksi on sanottava, että suuri osa teksteistä on moraalisääntöjä ja vielä nykyisinkin hyviksi todettuja lakeja sekä hygieniaohjeita. Esimerkiksi naisten ’epäpyhyys’ kuukautisten aikana ja jälkeen suojeli varmasti naisia bakteeritartunnoilta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistaakseni juttu meni näin. Kuningas David otti pussukan, jossa oli sininen ja punainen näkykivi. Uurim ja tummim olivat lapis lazuli ja rubiini? Hän ravisti pussukkaa, pussista lensivät kivet pihalle. Kivien asemasta maassa pääteltiin kyllä tai ei -vastaus. Yksinkertaisiin kysymyksiin saatiin vastauksia. Muuta en muista tuohon VT:n jutskaan liittyen.
Tuota en ole kuullut enkä oikein usko, että kuningas David olisi noin tyhmästi uskonut, häntä pidettiin varsin viisaana miehenä. Vanha Testamentti on rankkaa luettavaa, raakoja sotia ja julmuutta ja on ihme, että se on niin monen uskonnon perusta.
Luin kerran haastattelun, jota en nyt tähän hätään enää löytänyt, jossa Area51:ssä työskennellyt mies kertoi miten eräs alien pyysi luettavakseen kirjoja. Mark Twainin Huckleberry Finnistä alien piti, hän luki kirjan sivu kerrallaan selausvauhtia. Sitten hänelle annettiin Raamattu. Sen luettuaan hän näytti hämmästyneeltä ja kysyi: ”Tämäkö on teidän uskontonne?”
Wikipedian mukaan arvanheittovälineitä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Urim_ja_tummim
Pdf-linkkiäkin löytyi. Ylipappi kantoi kallisarvoisia kiviä mm kasukkansa rintakilvessä.
https://visualunit.files.wordpress.com/2010/05/exodus_highpriest1.pdf
Äläs nyt, kyllä tekstissä puhutaan kännyköistä!
Mutta tätä tulkintaa on jo vaikeampi niellä: Toinen käsky: "Älä turhaan lausu..." olisi annettu siksi, että Aaron ja Mooses häiritsivät liian usein tutkijoita kyselemällä turhia.
On oikein mukavaa heittää tällaistakin huumoria tylsään keskusteluun. Vai onkohan alkuperäinen tekstin tulkkaaja sittenkin oikeassa?
Hyvin sopisi kuvaan. Perimätieto kertoi, että ylipapin rintataskussa on kaksi arvokasta esinettä, joilta saa vastauksen vaikeisiin kysymyksiin. Mutta puhelimen puhe- ja kuuntelululaitteet on viety pois. Mistä korvaavat arvokkaat esineet saataisiin? No jalokiviä tietysti! Arvotaan vastaukset!
Kukaan ei tarttunut tuhon täkyyn. Voiko joku pitää jumalaansa noin 'ihmismäisenä', että hän vaatii kunnon aterian kaksi kertaa päivässä? Emmekö me yleensä oleta, että Hän on henkiolento?
Tässä voisi olla liikkeellä se tutkijaporukka, josta Pellert kertoo Heenokin kirjojen perusteella, kts. aikaisempi juttuketju. Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen avaisi huikeat uudet näkymät historiaan.
"ei tarttunut tuhon täkyyn" po. tuohon täkyyn
Onko Mooses kirjoittanut kirjojakin? Kerrö lisää!
Jos haluan hakea kirjastosta, niin mikä oli äijän sukunimi?