Iltalampun valossa

Näin on pakko jo tehdä itsekunkin ja opittava sytyttämään valot, mutta pian siihen taas tottuu. Nyt on minun possakka laittaa patterit minun yövaloon, että en ala toikkaroimaan pimeässä.

Ihanaa on katsella syksyistä ilmaa ja maisemaa ja kuinka mieli kaipaisi sinne metsään jotain saalistamaan, vaikka huonolta tuntuu olevan saaliit näillä seuduilla.

Täytyy vain nyt sopeutua tähänkin elämäntilanteseen ja mihin minä tarvitsen koota varastoja, kuten orava, talven varalle, koska kauppa on lähellä?

Jotenkin se on vain jäänyt päälle niistä entisitä ajoista, joissa oli kunnia-asia säilöä kaikki metsästä saatava ja pellon antimet, koska eihän kansamme olisi pärjännyt nykynuorten menttaliteetillä, vaikka kyllä hekin oppivat sitten, jos sellaiset pula-ajat tulisivat.

Täällä kesämökillä on jo sysipimeää pilvisinä iltoina. Ympärillä korkea mäntymetsä ja niin säkkipimeää, että saunapolulta kävelee harhaan päin katajia, jos ei ole taskulamppu mukana.
Eilen oli mökkikauden päättäjäiset, venetsialyhtyilta, mutta ei meidän järvellä kukaan juhlinut. Pimiää oli. En viitsinyt itsekään sytyttää lyhtyjä pihaan. Sisällä oli mukavaa ihan sähkölampun valossa.

Olen kirjautunut uudelleen. Sama nimmari ei kelvannut, joten panin kakkosen perään. Tarkoitukseni on käyttää sitä tällä palstalla.

Sateenropina kuuluu ulkoa ikkunan ollessa auki. Taas saa sytyttää pöytälapun, hämärä hiipii jo huoneeseen. Lieva kanelin tuoksu viipuu vielä keittiössäni paistettuani pellilillisen kaneliässiä.

Mieli on niin hyvä nuorimmaisen soitettua äsken tulomatkalla Kemiön saarelta. Siellä olivat viettäneet venetsialaisia rantanuotiolla, katsellen muualla syttyviä tulia.

Niinpä alkaa syyskausi olla käsillä ihanan kesän jälkeen. Suvisaaristossa ole minäkin katsellut valojuhlaa rannoilla, ja pieni kaiho on tuntunut , kun pimeyttä kohden alamme kulkea.

Se, mikä ilahdutti on keskiviikkona tapaaminen, tulevat työstä suoraan, joten kaipa laitan jotakin hyvää meille. Riimihärkää on pakkasessa valmiina, josta voin tehdä salaatin piparjuurikastikkeen kanssa.
Mukavaa illanjatkoa!

Syyskuuhun siirryttiin sitten, nyt joutuu jo aikaisin herätessään laittamaan valon.
Onhan siinäkin oma kodikkuutensa, viihtyisää on lampun äärellä katsella mieliohjelmiaan, joskin vielä on mielessä huikaisevan kirkkaat kesäaamut!

Olen lähdössä poikani perheen luo lounaalle pikapuolin, suvun sotaveteraanin lesken kanssa,. Kiva kun poikani huomioi meidät "vanhat" tapaamiseen.

Palstalla vaihtuu sopuisasti mielipiteitä, ilo on sekin noteerata, ja tuntuu tuo kaunis ja lämmin syyskin meitä suosivan. Näinhän sitä toivoisi elämän syksynkin, olevan kuin henkinen, täyden kypsyyden ruska-aikaa ! 🍁🌼⭐️

Ennen kesä jatkui syyskuussa ihan aina. Kouluthan silloin alkoivat 1.9. Kyllä se kesää vielä oli.

Mökkiaikana olimme mekin lokakuun loppuun saakka mökillä. Kaikki syystyös tuli silloin tehtyä ajan kanssa, viimeisempänä jättää venttiili raolleen ja sulkea ikkunaluukut.

Useimmin syyskuu olikin vielä kaunis, pimeine iltoineen tosin, mutta illat verannalla oli mieluisia silti. Lämpöpatteri oli tosin jo välttämätön silloin, mutta kodikaalta nuo illat tuntui. Kauppa-auto kävi 3 krt viikossa, joten sillä pärjäsi jos ei vieraita käynyt, eikä nuo syystyö houkutelleet juuri

Mieluisia muistojaosallistujia kaikkineen, ja vieläkin olen mukana Kesäheinän Face ryhmässä ja näen kuvia ja tuttuja ihmisiä. Uusiakin omistajia on alueelle tullut, omanamehua puristavat kerhohuoneen edustalla juuri nyt. Ylitajontaa sielläkin, ja hakea saa portinpielestä.

Höstvisan
by Tove Jansson

Vägen hem var mycket lång
och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mig en smula,
för nu är jag ganska trött
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut att mörkret är så stort,
går och tänker på allt detdär som man borde.
Det finns så mycket saker som
jag skulle sagt och gjort.
och det är så väldigt lite jag gjorde.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn s***.
Jag letar efter nånting
som vi kanske glömde bort
och som du kunde hjälpa mig att finna.
En sommar går förbi,
den är alltid lika kort,
den är drömmen om det man kunnat vinna.
Du kommer kanske nångång
förr'n skymmningen blir blå,
innan ängarna är torra och tomma.
Kanske hittar vi varann,
kanske hittar vi då på
något sätt att få allting att blomma
Refräng

Nu blåser storm därute
och stänger sommarns dörr,
det är för sent för att undra och leta.
Jag älskar kanske mindre
än vad jag gjorde förr,
men mer än du nånsin får veta.
Nu ser vi alla fyrar
kring höstens långa kust
och hör vågorna villsamma vandra.
En enda sak är viktig
och det är hjärtats l***
och att få vara samman med varandra.
:)

"Något sätt att få allting att blomma",... on mitä runollisin ja kaunein ajatus! Siispä
kukkikoon tässäkin yhteisössä, ilo ja toistemme hyväksyntä!