Vietätkö sunnuntaita erilailla kuin muita päiviä?
Minun lapsuuskotona sunnuntaina sai laiskotella, ei tarvinnut tehdä mitään jos ei halunnut. Lapsena oli erikseen pyhämekkokin jopa.
Jäi sellainen tapa, että edelleenkin laiskottelen enkä tee juuri mitään, ruokaa vain.
Vuorotyössä olevat ovat asia erikseen tietenkin.
Minun lapsuuskotona sunnuntaina sai laiskotella, ei tarvinnut tehdä mitään jos ei halunnut. Lapsena oli erikseen pyhämekkokin jopa.
Jäi sellainen tapa, että edelleenkin laiskottelen enkä tee juuri mitään, ruokaa vain.
Vuorotyössä olevat ovat asia erikseen tietenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa!
Enpä taida viettää sunnuntaita erilailla, kuin muita päiviä.
Mutta se täytyy kyllä sanoa, että sunnuntait tuntuvat erilaisilta. Se on varmaan jäänyt lapsuudesta, se tunne.
Vieläkin välillä olen tuntevinani ihanan pullan ja kahvin tuoksun, mummolassa. Ja varsinkin silloin tunne on suurimmillaan, jos aurinko vielä paistaa.
Tulee sellainen suunnattoman ihana olo/tunne!
ei saanut tehdä mitään töitä sunnuntaisin, paitsi tietysti pakolliset askareet.
Me, lapset istutettiin, radiosta tulleen kirkonmeiningin ajaksi penkkeihi ja voi että se tunti oli pitkä!
Iltapäivällä oli sitten pyhäkoulu, josta en todella tykännyt yhtään, minua suututti kimakalla äänellä laulava ja ilmeisesti ei yhtään lapsista pitävä pyhäkoulun opettaja.
Vähän vanhempina lintsasimme sieltä, jäimme johonkin välille koulun ajaksi - jäimme siitä tosin kiinni myöhemmin.
Mutta kaiken kaikkiaan sunnuntait olivat erilaisia arkipäivään verraten, ja se oli minusta hyvä asia.
Lauantai oli siivous- ja leipomispäivä.
Meilläkin sunnuntai oli lepopäivä. Pyhäkoulua taisin käydä vuoden verran ja vain sen takia kun sieltä sai kiiltokuvan, muuten siellä oleminen oli kyllästyttävää, opena oli lahkolainen, joka aina pelotteli helvetin kauhuilla.
Kotona oli mukava tunnelma, samat rutiinit. Äiti keitti mannapuuron ja herukkasopan aikaisin ja se jäi jotenkin lämmittäväksi muistoksi.
jolloin puettiin pyhävaatteet päälle ja ei tehty mitään töitä, joskus sateisina kesinä olimme heinäpellolla jos oli poutapäivä.
Kävimme pyhäkoulussa ja itse olen ollut kotikyläni pyhäkoulun opettajana pitkään, muutettuani kaupunkiin en ole enää tarjoutunut opettajaksi, vaikka tunnen täältäkin jo entuudestaan seurakunnan lapsityön vastaavan.
oli riisivelliä sunnuntaisin, jota isä hämmensi hellan vierus tuolilla istuen, se ei saanut palaa pohjaan.
Minäkin olin, 15 -vuotiaana seurakunnan "kerhotäti", mutta sitten me muutimme pois paikkakunnalta ja se ura jäi siten siihen.