Mitä oireita vakava masennus/ahdistus voi aiheuttaa fyysisesti? Olo on 24/7 ihan kamala, rauhoittavien avulla pystyn makoilemaan sängyssä. Suihkussa, vessassa käynti yhtä tuskaa. Pienikin tekeminen, esim. Tiskaus saa pulssin hakkaamaan 150, oksettaa ja heikottaa.
Kunto on parissa kk mennyt vain alaspäin. En jaksa seisoa (sydän hakkaa), jos käyn lähikaupassa 200m niin olen ihan hikinen ja melkein pyörryn (henkeä ahdistaa, heikottaa, sydän hakkaa). Levossa pulssi kuitenkin jopa 43, siis matala. Pahoinvointi ja vatsakivut alkoivat pari viikkoa sitten, syöminen ja juominen vaikeaa, paino pudonnut parissa viikossa 5kg. Silti yritän väkisin syödä. En jaksa edes istua, makoilen vaan. Tänään jaksanut edes vessassa käydä isommalla hädällä, kun siinäkin tulee sydämen hakkausta ja pyörryttävää oloa. Lääkityksenä siis moklobemidi ja rauhoittavista diapam/opamox /imovane. Ei tätä jaksa enää, tulen hulluksi tästä makoilusta ja haluisin tehdä kaikkea, en vaan pysty/jaksa. Ja pelottaa nuo kaupassa käynnitkin, kun pelkään pyörtyväni ja olo on oikeasti todella tuskainen/sumuinen . Tänäänkään saanut aikaiseksi muuta kuin juonut kahvit, syönyt vähän energia/ravintovalmisteita ja maannut sängyssä. En kestä mitään fyysistä rasitusta. Enkä ymmärrä mikä minua vaivaa, olen jo luovuttamassa kaiken. Ei tämä ole ihmisen elämää.
Kunto on parissa kk mennyt vain alaspäin. En jaksa seisoa (sydän hakkaa), jos käyn lähikaupassa 200m niin olen ihan hikinen ja melkein pyörryn (henkeä ahdistaa, heikottaa, sydän hakkaa). Levossa pulssi kuitenkin jopa 43, siis matala. Pahoinvointi ja vatsakivut alkoivat pari viikkoa sitten, syöminen ja juominen vaikeaa, paino pudonnut parissa viikossa 5kg. Silti yritän väkisin syödä. En jaksa edes istua, makoilen vaan. Tänään jaksanut edes vessassa käydä isommalla hädällä, kun siinäkin tulee sydämen hakkausta ja pyörryttävää oloa. Lääkityksenä siis moklobemidi ja rauhoittavista diapam/opamox /imovane. Ei tätä jaksa enää, tulen hulluksi tästä makoilusta ja haluisin tehdä kaikkea, en vaan pysty/jaksa. Ja pelottaa nuo kaupassa käynnitkin, kun pelkään pyörtyväni ja olo on oikeasti todella tuskainen/sumuinen . Tänäänkään saanut aikaiseksi muuta kuin juonut kahvit, syönyt vähän energia/ravintovalmisteita ja maannut sängyssä. En kestä mitään fyysistä rasitusta. Enkä ymmärrä mikä minua vaivaa, olen jo luovuttamassa kaiken. Ei tämä ole ihmisen elämää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kannattaisi hakeutua lääkärille. Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Jos et itse pääse liikkeelle niin pyydä joku avuksesi. Jokaisella meillä on elämän tarkoitus ja opittavaa, joten älä luovuta, aina se apu jostain löytyy kun sitä pyytää, hyvä että olet lähtenyt kirjoittamaan edes.
Et ilmeisesti ole työelämässä? Kuinka paljon menee bentsoja päivässä? Miten kulutat päiväsi? Suosittelisin varaamaan ajan omalta terveysasemalta. Pulssin kyttäämisen sijaan voisit yrittää havannoida ulkomaailmaa, esim. luontoa. Jos vain keskittyy itseensä ja oireisiinsa, ei ihme että tulee hulluksi. Noidankehästä pääsee vain rikkomalla sen eli perse ylös ja menoksi. Kokeile ulkoilua, liikuntaa, lukemista, telkkarin katselua, piirtämistä, käsitöitä... Monipuolisesti, mutta kohtuudella.
Aloittajan oireet voi hyvin olla yhteydessä ainakin jonkinverran bentsoihin. Tuntuu hiukan kummalliselta, että lääkäri on määrännyt kolme lääkettä päällekäin jotka ovat kaikki joko bentsoja tai bentsojohdannaisia:
Tuossa eräs bentsoihin koukuttunut niiden haitoista kampanjoiva sydänlääkäri kuvaa joutuneensa ruumiilliseen vaivaan aloittaneensa bentson takia sängyn pohjalle ja kärsivänsä pahasta väsymyksestä vieroituksessa siitä. Kehittäessään fysiologisen riippuvuuden lääkärin määräämillä annoksilla niihin hän alkoi potea todella outoja haittavaikutuksia niistä. Hän on jo vuosia ajanut lääkettä alas säilyttääkseen edes jotenkin toimintakykynsä.
https://www.nbcnews.com/health/health-news/dangers-rising-benzo-prescriptions-raise-alarms-next-drug-crisis-n895361
https://twitter.com/christyhuffmd
http://benzoinfo.com/2016/10/15/an-open-letter-cardiologist-and-cancer-survivor-speaks-out-on-dangers-of-benzodiazepines-and-her-personal-withdrawal-story/
Mahdolliset uudet lääkitykset voi sotkea tilannetta ennestään. Monet saattaa yliherkistyä erilaisten lääkkeiden ja jopa luontaistuotteiden haittavaikutuksille kun bentsot on sotkeneet hermoston toimintaa ja uusia lääkkeitä määrätään esimerkiksi bentsovieroituksen aikana. Erityisesti mitenkään GABA:n vaikuttaville aineille, mihin bentsot myös vaikuttaa.. Kaikki stimulantit kuten kofeiini voi olla ongelmallisia.http://w-bad.org/reactions-setbacks/
Siinä missä bentsot rauhoittaa ja tukee unta, ne voivat jossain vaiheessa alkaa toimia täysin päinvastoin: ne aiheuttavat oireita mitä niiden pitäisi hoitaa mitä saa estettyä vain bentsoilla. Vieroituksessa oireet ovat sitten täysin rauhoittumisesta päinvastaisia - levottomuutta, unettomuutta, ahdistusta. Melko hirveitä oireita. Jotkut kokee noita lääkityksen aikanakin, erityisesti lyhytvaikutteisten lääkkeiden kohdalla. Toiset kokee haittavaikutuksia bentsoista, sumuista oloa jne...
"Jos vain keskittyy itseensä ja oireisiinsa, ei ihme että tulee hulluksi. " No, jos oikeasti kokee kamalia oireita niin onhan ne hankala vain unohtaa. Toki kaikenlaisesta "distractionista" voi olla hyötyä, mitä pahassa olossa pystyy tekemään.
Jaksamisen rajoissa kannattaa tehdä asioita, kehoa kuunnellen. Itse suosittelisin keskittymään kehon rentouttamiseen. Olet varmaan kovin stressaantunut. Siihen voi auttaa vaikkapa hengitysharjoitukset, kevyt joogailu, rentoutusnauhat tai ihan lyhyet kävelyt. Olen itse käynyt niin paljon samaa läpi, että olen löytänyt asioita millä helpottaa oloani. Kannattaa keskittyä kehon rentouttamiseen eikä vaatia itseltä liikoja jos olo on tosi kurja.
Toki kaikki terveysvaivat kannattaa kartoittaa, mutta kannattaa tiedostaa että bentsojen haitat ja vieroitusoireet voi muistuttaa niitä.
Lääkärit voivat ymmärtää huonosti bentsojen ja bentsovieroituksen laukaisemia ongelmia, tästä on kirjoittanut myös sydänlääkäri Christy Huff, joka itse on käynyt bentsojen ongelmat läpi.
Sain vieroitusoireita, säpsähtelyjä ja voimakasta hikoilua, vain noin kuukauden Temestan käytön jälkeen. Otin yhden tabletin iltaisin nukkumaan mennessä ja vähensin noin kuukauden käytön jälkeen todella hitaasti. Lääkäri ei uskonut vieroitusoireitani, joten vähättelyä tosiaan tapahtuu. Omien kokemusteni perusteella olen minäkin ihmeissäni aloittajan lääkityksestä. Miten kukaan voi toimia mitenkään tuollaisilla lääkemäärillä?
Verikoe saattaa raottaa tilannetta.... käytkö terveyskeskuksessa?
Bentsoja menee noin 2*5mg diapam ja 15mg opamox. Imovane 7.5mg. Tuntuu, ettei etenkään tuo diapam auta mitään (en edes tiedä miksi syön sitä, pitääkseni viekkarit loitolla varmaan.) Enemmän syön niitä auttaakseni fyysisiä oireita. Ja koen, että masennuskin johtuu siitä, ettei kroppa toimi niinkuin pitäisi, eikä aivot pelaa normaalisti. Päätän monesti tehdä jotain, mutta olo on niin huono, etten vain pysty.
Labroja on otettu, ei niissä mitään ihmeempää ole löytynyt. Ja siis olen parhaillaan "avun" piirissä (osastolla) ja nyt kotilomalla. Olo on vain heikentynyt, vielä muutama kk sitten pystyin jotenkin siivoilemaan ja käymään esim. Vähän kauempana kaupassa. Nyt tämä on tätä, että ei saa itseään edes suihkuun ja taksilla matkustaminen ainoa vaihtoehto siirtyä paikasta toiseen. Siitä tämä tuska varmaan tuleekin, kun ei sielläkään tehdä oikein mitään. Lisättiin vain rauhoittavia. Lääkärille en saa hakeutua, koska olen osaston kirjoilla ja kuulin, että osaston lääkäri oli sanonut, että vasta siinä vaiheessa, kun alan pyörtyilemään voidaan laittaa somatiikan puolelle. En vaan jaksa uskoa, että pelkkä masennus saisi tällaista aikaan. Etenkään kun edes rauhoittavat eivät saa sykettä laskemaan, eivätkä auta hikoiluun ja vapinaan. Enkä tajua miten en jaksa enää edes seisoa. Tulee ihan kamala olo ja se syke nousee (tämän ne ovat mitanneet ihan osastollakin) ja ihmetelleet vain. Siksi täällä kyselen. Fyysisistä oireista kaikki lähtenyt liikkeelle. Näin huonossa kunnossa en vain ole koskaan ollut.
Itse käyn läpi bentsovieroitusta ja koen välillä mainitsemasi kaltaista oloa. Minulla on todella heikko fyysisen ja henkisen rasituksen sietokyky, kärsin välillä hirveistä ahdistuksen ja levottomuuden aalloista, uni pätkii ja joskus saan nukuttua ja toisinaan en, ja hermosto käy ylikierroksilla. Ajatukset on usein toivottoman puolella. Toisinaan olo on jonkun aikaa siedettävämpi, kunnes rasitan itseäni liikaa ja sitten iskee crash. Minulla ei kyllä sykkeet vaihtele noin paljon.
Olen miettinyt lääkkeiden vaikutuksia, etenkin bentsojen, kun joskus olo tuntuu jopa pahemmalta esim. Diapamin jälkeen. Kuitenkin pakko syödä, kun olo ihan kamala, jos ei syö. Ja siis pelkään vieroitusoireita ihan hulluna. En sitten tiedä liekö jo kääntyneet itseään vastaan tms. Mutta eivät tiedä lääkäritkään. Katselevat ihmeissään kun selitän hermosto-oireista, ihon polttelu sta tms. Huimauksesta. Esim. Diapamin pitäisi olla niin pitkävaikutteinen, ettei vieroitusoireita kuulemma pitäisi tulla annosten välissä... Mielestäni se vaikuttaa jotain sen 1,5h ja sitten Nada. Sinällään ei pitäisi olla vieroitusta, kun annoksia nostettu.. Toleranssi ehkä. Nämä ovat näitä kysymyksiä, joihin jostain syystä lääkärit eivät osaa vastata.
Käytin itse bentsoja yhdessä vaiheessa 3xpäivässä. Kun niiden vaikutus alkoi heiketä, iski "aika" kelju olo. En koskaan ole ollut niin sumuinen, toivoton, masentunut ja väsynyt kuin tuolloin ollessani jatkuvassa bentsosumussa. Mietin kokoajan että mikä minussa on vialla ja kummallisia tuntemuksia kehossa. En osannut olla ilman bentsoja enää hetkeäkään. Vaati hiukan totuttelua vähentää annos hiljalleen vaan yhteen. Koin aikamoisen hajotuksen tuolloin, lievästi sanoen. Vähensin jokaista annosta pikkuhiljaa kunnes lopetin kaksi päivä annosta ja otan vain ilta-annoksen enää auttamaan nukkumaan. Sitä olen "sorvaillut" alaspäin niin pieninä murusina, että jollakin naurattaisi, vaan itseä ei, kun tiedän mitä voi seurata nopeista vähentelyistä. Tässä on kaikenkaikkiaan mennyt jo hyvin paljon aikaa, vuosia aloittamisesta ja alasajoineen. Melkoisia mömmöjä ovat, sanon minä. TK - lääkäri aloitti alasajon mutta omalla tahdilla menty.
Omalla kohdallani mukaan kuvioihin astui toleranssi jossain vaiheessa käyttöä ja lukuisia eri oireita jotka ovat olleet mukana käytön aikana. Olen potenut niitä vuosia siitä kun bentsot tuli kehiin. Alunperin ne määrättiin univaikeuksiin, mutta mukaan tuli hiljalleen ahdistusoireisto mikä alkoi niiden liian nopeasta lopetuksesta kerran.
Olen kokenut sen kun lääkäri lisäilee minulle muita lääkkeitä ja saanut niistä aivan kamalan ahdistuksen mikä johti bentsomäärän ylöshilaamiseen. Päätin olla kokeilematta lääkkeitä enää bentsovieroituksen aikana koska tarkoitukseni on alasajaa bentsot ja mikä järki on kokeilla jotain ja vetää sitten lisää bentsoja ahdistukseen? Panostan tosi paljon elintapoihin niin että syön kohtuuterveellisesti ja riittävästi ja liikun kävelylenkkejä päivittäin, jotka aloitin pienestä. Pahimmassa jamassa en kyennyt niihin. Elämä on kovin rajoittunutta kumminkin bentsovieroituksen aiheuttamien jaksamisongelmien ja epämiellyttävän fyysisen olon takia. Stressinsietokyky on heikko ja liika stressi räjäyttää oireet.
Olo on ollut siedettävä, vaikka jotain oireita onkin. Sain homman tasapainottumaan, masennus on lievittynyt sumun kaikotessa. Aina kun on tullut vaikeuksia, pidän samaa annosta. Tunnen kehoni reaktiot jo aika hyvin mitä annoslaskusta seuraa ja stressinhallintaa toteutan mm säännöllisellä päivärytmillä. Koen päivisin oireita annosten välissä. Mutta iso litannia fyysisiä oireita on pistelyistä, kihelmöinneistä, levottomuuteen ja kummallisiin tuntemuksiin päässä, ja oireita mitä mainitsinkin. Väsymys on välillä aivan murskaava eikä jaksa rasitusta kuten ennen. Kenties en enää edes siedä koko lääkettä enää... Vaan seinään lopetuskaan ei houkuta, vaikka pieni annos onkin.
Toimintakyvyttömyys on myös koettu, ja sieltä noustu, sängyn pohjalta. Toivoa
Mitä tarkoitat tällä " rauhoittavien avulla pystyn makoilemaan sängyssä." ?
Itselläni kävisi mielessä tämä : https://en.wikipedia.org/wiki/Postural_orthostatic_tachycardia_syndrome Siihen yhteydessä on mm. krooninen väsymysoireyhtymä. Liittyy autonomisen hermoston toiminnan häiriöihin. https://www.uniklinikka.fi/unihairiot/dysautonomia-toiminnalliset-autonomisen-hermoston-sairaudet
Jotkut ovat raportoineet kokeneensa kyseisiä tiloja reseptilääkkeiden seurauksena, keskustelua lääkevieroituspalstalla: https://www.survivingantidepressants.org/topic/9004-postural-tachycardia-syndrome-pots/
Toisaalta myös stressi, ahdistus ja masennus voi toki saada kaikenlaista aikaan. Jos on pitkään ollut kovin stressaantunut, niin sillä voi olla vaikutuksensa.
Tarkoitan, että joskus niiden avulla pystyn makoilemaan sängyssä ja tuntevani oloni "normaaliksi" . Heti ylösnoustessa tämä illuusio häviää. Ilman rauhoittavia sängyssä oleminenkin saattaa olla tuskaa (outoja poltteluita kämmenissä/jalkapohjissa/kivut tuntuvat kovemmilta, levoton olo). (voi olla myös viekkareita bentsoista, en tiedä)
Tuo krooninen väsymysoireyhtymä on käynyt mielessä ja potsikin. Niitä nyt en vaan haluaisi, kun parannuskeinoa ei ole. Aika yksin se ihminen vaan olojensa kanssa on. Ja joskus seinä tulee vastaan. Ei ne täällä osastollakaan osaa sanoa mitään. Minulla on niin paljon noita somaattisia vaivoja, että ovat lähinnä ärsyyntyneitä koko ihmiseen, koko henkilökunta. Muut popsivat kiltisti leptinsä (ja siltä vaikuttavatkin) Itse olen turhautunut ja pelokas ja mietin mikä vattu tässä mättää. Kun en pysty hyväksymään vakavaa masennusta syyksi. Ja koen täällä osastolla olonkin aika kamalaksi, lähinnä säilössä. Kukaan ei edes mieti onko diagnoosini oikea tai tee mitään muutakaan. Jos kykenisin hoitamaan arkiaskareet, käymään kaupassa yms. Lähtisin täältä samantien. Itsemurha- ajatukset tulevat tästä toivottomuudesta, en enää usko asioiden parantuvan. Haluaisin vaan oman urheilullisen työtätekevän itseni takaisin. Jos joku olisi 2 vuotta sitten sanonut, että olisin tällaisessa tilanteessa, olisin nauranut päin naamaa. Aina ollut terve kuin pukki, eikä mitään tiettyä syytä olla masentunut (paitsi tämä kamala, kykenemätön olo).
Borrelioosi? Ihan yksi risti kaksi -veikkaus vaan. Mutta senhän takia kysyit, että haluat veikkauksia?
Luulen että ap on pahasti koukussa.
Nimittäin trollaamiseen.
Tod.näk.hän itse kysyy ja vastaa.
Itse olen tehnyt samaa.
Ennuste on huono!
Nim.parantumiseen!
Bentsoilla ja psyykenlääkkeillä, niiden haitoilla ja vieroitusoireilla voi olla monia yhteyksiä oireistossa CFS:n oireisiin ja dysautonomiaan, joidenkin näkökulmien mukaan. Nämä on siis hypoteesejä, ei tieteellisiä totuuksia jotka voisi sanoa lääkärille ja hän olisi että ahaa, niinhän se onkin. Heillä tuskin monesti on aiheesta käsitystä, vaan nämä ovat potilaiden teorioita omista oireistaan. Kaikki nämä lääkkeet vaikuttavat monin tavoin kehon eri prosesseihin, esimerkiksi uneen ja sen rakenteisiin ja vaikuttavat hermoston toimintaan, aiheuttaen arvaamattomiakin vaikutuksia ja epätasapainotiloja elimistössä. Kirjoitus - mitä yhteistä CFS;llä ja lääkevieroituksella?. https://beyondmeds.com/2013/07/08/psych-drug-withdrawal-cfs-fibromyalgia/ Se ei tarkoita että lääkehaitat, lääkevieroitusoireet ja CFS ovat sama asia, mutta ne voivat perustua samankaltaisiin ilmiöihin, autonomisen hermoston toiminnan ongelmiin. Joillakin CFS tyyliset oireet kaikkoavat mitä pitempään lääkevieroituksesta on.
Dysautonomiasta ja lääkevieroituksesta:
https://www.survivingantidepressants.org/topic/183-dysautonomia-autonomic-dysregulation/?/topic/183-dysautonomia/?p=1454
CFS voi puhjeta myös voimakkaan jatkuvan stressin ja traumaattisten kokemusten seurauksena,. Bentsodiatsepiineista paljon tietävä professori Heather Ashton kuvaa joillakin bentsojen seurauksena jopa traumoja manuaalissaan. Voimakas väsymys on yleinen mitä bentsovieroittautujat kokee. Jotkut bentsoja käyttävät kokevat lääkkeen käytön aikana oireita, silloin kai ne ovat enemmänkin haittoja bentsoista. Jotkut saavat bentsovieroituksen aikana ruumiillisten vaivojen diagnooseja, mitä Ashton kuvaa manuaalissaan, jopa MS taudista, jotka saattavat kumminkin olla enemmän bentsovieroitukseen liittyviä ja ne poistuvat lopettaessa lääke vieroitusoireiden jossain vaiheessa väistyessä jolloin kyse on ollut enemmänkin "pseudo MS- oireista" eli ei MS taudista vaan lääkehaitoista. Osa kokee näitä oireita käytön aikana ja ne väistyy lopettaessa. Osa kokee pitkäaikaisia vieroitusoireita bentsoista (protracted withdrawal) joka voi olla pitkäaikainen sairastamisen tila, mitä moni lääkäri ei ymmärrä. Bentsovieroitusta hän vertaa vähän samaan kuin leikkauksesta toipumista, se voi olla hyvin raskast ja stressaavaa.
Jos olet kokeillut runsaasti lääkkeitä, ajanut niitä alas, lopetellut seinään, nostanut ylös niitä, keskushermostosi on voinut herkistyä lääkkeiden haitoille. Osa ei voi enää käyttää lääkkeitä koska vieroitusken jälkeen kehossa on tapahtunut jotain miksi ei siedä lääkkeitä enää kuten ennen tai ei ollenkaan. Tämä ilmiö on ymmärretty esimerkiksi Surviving Antidepressants palstalla https://www.survivingantidepressants.org/topic/13043-sensitivity-to-medications-and-supplements-during-withdrawal/. Myös CFS:n voi liittyä monenlaista yliherkistymistä, jo esim, äänelle, valolle ja myös lääkeyliherkkyyttä. Lääkevieroituksessa ihmiset saattavat kokea samankaltaisia yliherkkyysoireita - kenties myös lääkehaittojen seurauksena?
En tiedä oletko tutustunut ilmiöön "kindling" http://w-bad.org/kindling/ Eli lääkkeiden uudelleennaloittelu lopetuksen jälkeen voi voimistaa niistä kokemia oireita ja fyysisiä oireita. Jos lääkkeet jatkuvasti aiheuttavat huonontunutta vointia ja kamala olo ei väisty, niin kyllä mielestäni kannattaisi miettiä myös niiden merkitystä olon huonontajana.
Kyseisellä foorumilla on paljon samanlaisia kertomuksia jossa ihmisille on puhjennut lääkeyliherkkyyksiä, monenlaisia autonomisen hermoston ongelmia, stressinsietokyvyn ongelmia, ja litannia vieroitusoireita seurausena psyykenlääkkeistä. Monien kuvaukset vieroitusoireista ja lääkehaitoista muistuttaa toisiaan ja niissä on samanlaisia kaavoja: https://www.survivingantidepressants.org/topic/603-what-is-withdrawal-syndrome/ Tietenkin bentsojen ja masennuslääkkeiden haitat (mihin yllämainittu foorumi erikoistunut) ovat erilaisia, mutta foorumilla on useita joilla on ollut koktaili lääkkeitä, mukaanlukien bentsoja ja vaikkapa masennuslääkkeitä ja ties mitä muuta. Oma foorumi bentsovieroitukselle on BenzoBuddies, jossa ehkä bentsojen ongelmiin on pureuduttu vieläkin enemmän.
Marion Brown, englantilainen psykoterapeutti, on kirjoittanut kriittisesti ilmiöstä medically unexplained symptoms eli lääketieteellisesti selittämättömät oireet jotka saattavat joillakin potilailla liittyä lääkkeisiin. Hän on aloittanut puhumaan näistä nähtyään paljon potilaita itsellään, ketkä ovat kärsineet lääkkeistä. http://www.jfmoore.co.uk/LTW_episode_19.html
https://www.bmj.com/content/356/bmj.j268/rapid-responses
https://twitter.com/recover2renew
Lääkkeet eivät ole kaikkien ongelmien takana, mutta voivat olla suurena ongelmana. Jos haluaisi purkaa ison määrän lääkityksiä, se kannattaa tehdä hitaasti, harkiten ja miettien missä järjestyksessä mikäkin lääke purkaa. Lääkärit usein saattavat ehdottaa melkoisia pika-aikatauluja. Bentsovieroituksessa tärkeää on että potilaalla on ohjat, ja tärkeintä on tasapainoinen olo.
Mitä tulee lääkevieroituksiin niin mielestäni Surviving Antidepressants vertaisfoorumi (kaikkien psyykenlääkkeiden alasajajia löytyy ja ohjeita niihin), Benzo Buddies, https://www.theinnercompass.org/ Inner Compass Withdrawal project, Asthonin manuaali bentsoihin ovat aika hyviä mitä ohjeisiin ja tukeen tulee. Ja Poet Doxin videot liittyen lääkevieroitukseen, siellä on videoita bentsoista SSRI-lääkkeisiin liittyen esim: https://www.youtube.com/watch?v=LQ-zaukPCPk Beyond Meds - blogia olen myös paljon lukenut lääkevieroitukseen tukea hakiessani. Nämä ovat vaihtoehtoisia ja usein kriittisiä näkökulmia omaavia sivustoja. Toisaalta, onpa näistä pari foorumia noteerattu ihan Psychiatric Timeissa ja jopa New York Timesissa. http://www.psychiatrictimes.com/addiction/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn , https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html
Nämä voivat sisältää paljon jopa lääkärien mielipiteistä eroavaa materiaalia, ja ohjeita joten voi joutua hiukan vastakkaisiin jopa näkemyksiin. Lääkärit eivät usein pidä omien ohjeidensa kyseenalaistamisesta. Omani ymmärtää yltiöhitaan vieroituksen kohdallani ja tekniikan minkä näistä materiaaleista hain. Olen itse joutunut kyseenalaistamaan lääkärin mielipiteitä, koska hänen ohjeistaan koin haittaa ja olen pitkän aikaa kokenut yliherkkyyttä lääkkeille, minkä takia en ole niitä enää halunnut kokeilla hänen kehotuksistaan huolimatta. Ymmärtämys oireistosta on ollut paljon suurempi kanssavieroittautijilla. Oloni on hiukan kohentunut tehdessä lääkevieroitusta aikaan lääkkeissä verrattuna.
Jos ei halua ajaa lääkettä alas, kannattaa tiedostaa että nopeat vaihdokset lääkkeissä ja lääkekokeilut toisensa jälkeen voivat aina tehdä outoja oloja. Joskus kannattaa vaan pysyä jossain ja siitä sitten ajan kanssa lähteä purkamaan. Itse lakkasin jo ajat sitten tavoittelemasta lääkkeistä parempaa oloa, koska sitä ei vain tullut koska kohdallani lääkkeet itsessään jo laukaisi huonoa oloa. Jos olen jotenkin ollut tasapainoisessa olossa, vaikka oireita onkin, niin se on ollut minulle ihan "enough". Toimintakykyä en ole hakenut enää lääkkeistä tai äkkiparantumista. On hiukan vaikea enää uskoa Käypähoitosuositukseen omalla kohdalla hoitona, kun on kokenut niin paljon lääkehaittoja.
Lääkevieroitusprojektissa tärkeä asia on ollut pitää itsestään huolta, ymmärtäväisesti, olla itselleen armollinen, eikä vaatia itseltään liikoja. Semmoisia helliä keinoja itsestä huolehtimiseen, rentoutusharjotteista ihan pieneen kävelyyn. Liika stressi ja tekeminen on aina laukaissut oireita. Stressinkäsittelyn suhteen ei ole kuten ennen. Joskus se väsymys voi olla seurausta ihan yksinkertaisesta asiasta - ei syö, eikä nuku tarpeeksi tai on stressissä.
Heh heh.
Miksi tuijotat omaan napaasi?
Kaikki oireesi, epämukava olosi jne jne.
Johtuu siitä, että olet käpertynyt omaan itseesi.
Vaikka mietit omaa olemistasi luuloteltuina oireina, stressin, liika tekemisensä jne jne - maailman tappiin saakka - et tuosta kummene.
Mene kanssaveljiesi/- siskojesi pariin.
Huomaat, että joka ikisellä on omat surut jos ilot.
Et sinä ole maailman napa.
Eikä tarvitse ollakaan
Sinä et tiedä minun oireistani mitään. Jos olet käynyt läpi bentsoista ja psyykenlääkkeistä vieroituksen ja sen aiheuttamat olot, niin tule sitten sanomaan neuvoja :)
No minä neuvon kuitenkin.
Et sinä ole mikään erityisyksilö.
Turhaa hienohipiäisyyttä.
Luuletko ettei muilla ole ongelmia elämässään.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja valittamisen sekä säälipisteiden keräämisen sijasta aloita oma elämäsi.
Paljonpa auttaa, jos sinua aletaan hyysäämään ja lässyttämään imelää mukamyötäelämistä.
Elämä vaan on h*lvetin raadollista.
Tahtoidpa tai et.
On tutkittu verikokeessa. Neg oli.
Kiitos linkeistä. Jonkun verran olen esim. YouTubesta katsonut bentsoviekkareista videoita ja pakko sanoa, että niiden perusteella voi jo melkein kaivaa kuopan valmiiksi.. Jos olot jo käyttäessä tätä luokkaa niin, entä sitten lopettaessa.. Huh. Sekin on outoa, että ei täällä osastolla ihmiset valita lääkkeistään/fyysisistä oloista.
Aloittaja päivittää.. Minulta lopetettiin moklobemidi 150mg seinään. Nyt menee diapam 7,5mg,rivatril 2*0,5mg, opamox 1-3 15mg ja imovane. Lääkäri haluaisi aloittaa mirtatsapiinin. Infektiopolilta sain diagnoosin cfs (en tiedä uskoisinko itse tuota) ja lääkityksenä 30mg hydrokortisonia, zantaccia ja arcoxiaa. Olo on aivan kamala. Osaston lääkäri vakuutti, että bentsot on helppo purkaa, kunhan masennus on saatu kuriin... Ihan varmasti.
Olen siis syönyt vajaan 2 vuotta opamoxia n. 1,5 tbl vrk, joka vaihdettiin huhtikuussa diapamiin 1-2 vrk. Lääkkeistä on kokeiltu 1,5v kaikkea mahdollista (citaploram, escitaploram, klotriptyliä, lyricaa, duloksetiinia, ketipinoria, optiparia, moklobemidia, brintellixiä). Ei apua, haittaa vaan. (paitsi lyrica paransi mielialaa noin 2 viikoksi, sitten lässähti).
Mun mieliala on paska, koska kroppa on paskana ja huimaa ja ahdistaa, enkä koe olevani "selvä" oma itseni (huimaa ja sekava olo). Olen eristäytynyt sosiaalisesti. Tyyliin vaan vapisen ja hikoilen sängyssä. Enkä "pysty" tekemään mitään. Olo ei ole missään vaiheessa normaali. Joka paikkaa kolottaa, Näkö ei toimi, parestesiat vaivaa, päätä särkee, paikat puutuilee, hikoilen hulluna, lihakset nykii, ihan aivovammainen olo.
Diapam ei sano hevon vattua, opamox vaikuttaa ehkä sen 3h (pystyn käymään vessassa ja saattajan kanssa ehkä 500m kävelylenkin. Rivatril lisättiin tänään.
Alunperin suostuin mielialalääkettä syömään, että pääsisin opamoxista eroon (söin tuolloin jopa hurjat 7,5mg/vrk).
En usko, että tästä enää selvitään.
Kenenkään tuskaa väheksymättä. Olisin tyytyväinen, jos vain pystyisin normaaleihin toimintoihin. Heräämään, tekemään ruokaa, käymään kaupassa, siivota, nähdä kavereita, käydä lenkillä. Käydä vattu vessassa , ilman, että sitä täytyy "kerätä" voimia ja napsia pillereitä.
En vaan tajua miten ihminen voi voida näin huonosti, ilman, että mitään lääketieteellistä syytä löytyy.
Itse haluaisin ennemminkin purkaa lääkitykset pois, mutta sitähän ei osastoilla tehdä (paitsi kuulemma rauhoittavat siinä vaiheessa, kun mielialalääkitys alkaa toimia) . Ja, jos nyt kirjautuisin ulos luultavasti (asun yksin) näivettyisin kuoliaaksi tai tekisin sen lopullisen ratkaisun. Kunhan puran tuntojani tänne. En kaipaa haukkuja, enkä "ota niskasta kiinni" - kommentteja.
No tuota. Mitäpä tuohon sanoisi...
En ehkä itse kokemani perusteella uskoisi kaikkien lääkäreiden näkemyksiä bentsoista tai muistakaan lääkkeistä, mutta jokaisen kannattaa tietenkin muodostaa oma käsityksensä lääkityksiin. :) Toivottavasti lääkärisi tietää, mitä tekee, koska aina lääkityksien hutkiminen toinen toisen päälle ei johda hyvään.
Olen saanut jopa psykiatrilta semmoiset ohjeet, että mietin mitä minulle olisi käynyt jos olisin ajanut lääkityksen nopeaa alas. Osalla on aina niin optimiset ajatukset lääkkeisiin että ajetaanpa bentsot alas ja päälle vain joku toinen lääke tai lopettaessa uusi lääke tilalle. Tiedän, että se ei tulisi minulla toimimaan kun on kokeiltu jo ja samaa virhettä en kahdesti tee. Toiset on ajatuksella-- se on niin pieni annos että mitäpä tuota alasajamaan, mutta itse kyllä sinnillä vaan olen jatkanut vähentämistä, vaikkakin teen sen äärimmäisen hitaasti. Lopetin kokeilemasta uusia lääkkeitä silloin, kun olin kokeillut jo niin useita ja kokoajan vointi meni alaspäin ja bentsoannokset kasvoi ahdistuksen kohotessa ruumiillisista oireista. Ja kummallinen olo lisääntyi. Mitä vähemmäksi olen päässyt bentsoannoksissa, sen vähemmän niitä kaikista epämiellyttävimpiä outoja tuntemuksia minulla on ollut ja sen vähemmän masennusta. Olen miettinyt onko oireeni ollut peruja oikeastaan bentsojen haittavaikutuksista enemmän. Melkoinen sumu päällä niistä kyllä oli.
Ja en käytä mitään mielialalääkkeitä vaikka varmaan kaikkien psykiatrien mukaan minulla olisi pitänyt olla joku lääke. Tunnen silti vieroitusoireiden takia hyvin vaihtelevaa oloa edelleen, se heittelee huonosta siedettävään. Bentsovieroitus ei silti ole "piece of cake". Se on paikoitellen tosi vaikeaa mutta parempien hetkien määrä on lisääntynyt kun annos on pienentynyt. Vieroitukseen on auttanut vertaistuki. Hoidossa ei oikein ymmärretä, mitä käy läpi, ja monesti suhtaudutaan niinkuin jonain addiktina, vaikka oikeasti ei kiinnostaisi vähempää enää käyttää näitä lääkkeitä, mutta ajan alas niitä hitaasti, koska haluan minimoida oudot olot ja kehoni on niistä riippuvainen ja kun niitä purkaa niin se voi olla aika häijyä välillä. Ei kannata uskoa kaikkia kertomuksia bentsovieroituksesta, ei se ole mitään 24/7 kärsimystä kaikissa tapauksissa.
Itse uskon niiden henkilöiden kokemuksiin, ketkä bentsot ovat alasajaneet ja joilta olen saanut vertaistukea. Ja keinoja ja tekniikoita kestää tämä prosessi. Olen tosi paljon oppinut tässä matkan varrella tekniikoita kestää vaikeita oloja mitä on tullut. Ihan lääkkeettömiä sellaisia.
Itse uskon tähän lääkäriin. https://twitter.com/christyhuffmd Olot mitä bentsoista olen saanut ovat olleet hyvin paljon hänen kuvailujaan muistuttavia. Hän muistuttaa siitä, kuinka vähän hän itsekin lääkärinä ymmärsi bentsoista ja asiat tuli selväksi vasta itse jäätyään niihin riippuvaiseksi. Ja tietenkin professori Heather Ashtoniin joka teki ison työn bentsovieroittautujien kansssa. :) Saatan silti olla eri mieltä Ashtonin kanssa mm masennuslääkkeiden käytöstä bentsovieroituksessa. Joillekin ne ei sovi ollenkaan. Itselleni ei koko bentsojen aikana mikään lääke ole oikein toiminut ja aiheuttanut enemmän haittaa kuin hyötyä. Se kertoo jo paljon. Jossain vaiheessa piti vain alkaa sanoa ei lääkärille.
Hieman kummallinen ajatus tuo että bentsot ajetaan alas sitten kun masennus väistyy. Tuo sisältää käsityksen että ilmeisesti hän ajattelee että kun kaikkien noiden lääkekokeilujen jälkeen lisäksi kokeillaan vielä muutama uusi lääke niin vissiin se masennus sitten karkoittuu. Tai suosittelee sinulle sähköhoitoa (itse olen kriittinen sitä kohtaan). Ja kyllä ne vieroitusoireet voi aiheuttaa kärsimystä vaikka ei olisikaan masentunut. Varmaan jotkut lääkärit ajattelee että vieroitusoireet on henkisiä :) Itse en ajattele niin. Bentsovieroitus ja bentsoihin fysiologisen riippuvuuden synty voi olla kyllä vaikeita asioita mielenterveydelle. Tietenkin olon kannattaisi olla tasapainoisempi ennen bentsovieroitusta, mutta sitä ei aina välttämättä tasapainota uudet lääkekokeilut.
Lukiessa ihmisten tarinoita bentsoista, monelle on käynyt sama tarina. Bentsojen tai liian nopean bentsovieroituksen myötä he ovat päätyneet syömään koktailia lääkkeitä ja on saattanut tulla syöksykierre. Monessa tarinassa on syytä epäillä, että yhtäkkiä pahenevien oireiden taustalla on ollut esimerkiksi bentsotoleranssi tai vieroitusoireet tai annosten väliset oireet. Bentsojen kohdalla tosi inhottavaa on, että niiden aiheuttamat ongelmat voi muistuttaa niin paljon monia vaivoja.
Minulla masennus helpottaa hiukan ja olen ihan pienin askelin yrittänyt viedä itseäni eteenpäin. Mutta kyllä minäkin kävin jakson läpi että kärsin nahoissani maaten vaan sängyssä. Sieltä on noustu. Todella pienin, ihan pikkuisin askelin. Minulla apuna on ollut se että oli läheisiä jotka auttoi, kun oli tosi huonossa kunnossa ettei tarvinnut osastolla olla. Mutta usko pois, tuolta voi nousta.
" Tiedän, että se ei tulisi minulla toimimaan kun on kokeiltu jo ja samaa virhettä en kahdesti tee. "
Toistin siis virheen kyllä enemmänkin kuin kahdesti, koska minulla siis oli kokeilussa iso määrä lääkkeitä. Lopulta lääkäri alkoi hutkia vähän kaikkea päällekäin, mukana bentsot. Osa lääkekokeiluista johti ahdistukseen mikä johti taas bentsojen ylöshilaamiseen. Se aika oli pohja missä kävin ja en halua toiste käydä. Ainoa millä tunsin toimivani oli bentsojen ottaminen koska kun tottui olemaan niiden alla, niin kun yritti jättää edes yhden annoksen väliin niin se oli kammottavaa. Kertakaikkiaan hirveä kokemus kaikenkaikkiaan.