Hyvä, Paha ja Ruma Mersumies

Hyvä Mersumies tietää, että noudattamalla Mercedeksen horjumatonta tietotaitoa, auto hajoaa oikeaan aikaan, eli vasta takuun umpeuduttua myynnin jälkeen. Hän tietää, että autojen tuleekin hajota, jotta Mercedes saa uudistettua autokantaansa vähäpäästöisempään suuntaan, kuten valtiot nykyään edellyttävät. Käytetyn mersun ostaminen aiheuttaa vain vahinkoa kehitykselle ja etenkin ympäristölle. Hän maksaa iloisena uudesta autostaan ja nauttii uusimmista elektronisista edistysaskeleista monta kertaa vuosikymmenessä. Hän tuntuu olevan immuuni halvoille Saksan tuonneille. Hyvä Mersumies ei ole kovin yleinen hahmo. Hän on erinomaisesti toimeentulevaa eliittiä, joka tietysti nauttii kalliista kulkuvälineestään. Hän ylläpitää Mercedeksen luksuksen myyttiä.

Paha Mersumies taas ylläpitää autoaan sellaiseen tahtiin, että jokainen sen kustannuksista kysyvä säikähtää. Longllfe on hänen mielestään pelkkää hyväuskoisten pötyä, joka tuottaa käytettyjen autojen joukkoon lisää pommeja. Hän tietää, että fysiikka ei ole muuttunut: öljy kerää yhä nokea, ilmanputsarit sotkeutuvat, kondensaatio saastuttaa nesteitä ja moottorin kuumuus ja paine kuluttaa tiivisteitä jne... Muoviakin on lisätty konepellin alle tuntuvasti... mutta öljyähän se muovikin on loppujen lopuksi! Siksi muovi on hänen mielestään hyvä vaihdettavaksi tarkoitetun osan materiaali. Paha Mersumies ei ajattele tehtaan etua, vaan omaa Johtotähteään. Hän saattaa kyllä kiittää merkkiosien muodossa. Tämäkin Mersumies on todellisuudessa varsin harvinainen ilmestys, sillä harvalla kuluttajalla riittää pedanttia otetta taikka osaamista kulutustuotteen säilyttämiseksi ehjänä. Hän pääsee muita Mersumiehiä helpommin uutisotsikkoihin, kun miljoonas kilometri on saavutettu sitten joskus. Tämä ylläpitää Mercedeksen kestävyyden myyttiä.

Mutta sitten... se Ruma Mersumies. Voi voi onnetonta! Hän haluaa olla kuin Hyvä ja Paha Mersumies molemmat yhtäaikaa - tietämättä mitä oikeastaan haluaakaan. Kumpaankaan hän ei kykene, eikä rahakaan riittäisi. Tämä Mersumies ajaa E-sarjalaisellaan viimeiseen kolaukseen saakka uskoen, että risa puskuri ei luksusta hävitä. Saihan hän sen niin edullisestikin Ruotsista tulleelta jopparilta reilusti alennettuun hintaan! Oli kuulemma ihan diplomaattikäytössä ja siksi huollettu täydellisesti Longlifen mukaisesti. Hän siis tietää, että Mercedes kestää - ja olihan se viimeisin huoltokin niin älyttömän kallis, että sillä täytyy olla auton kestoa lisäävä vaikutus. Miljoonas kilometri siintää, mutta vain hänen silmissään. Jostain syystä hän näkee yöllä painajaisia. Hän ihmettelee unessaan mihin Mercedes-Benz -rivit ovat hävinneet katsastustilastojen vähävikaisimpien yli 6-vuotiaiden autojen top-listalta. "Tulevatkohan ne joskus takaisin", hän tuumii. Hän ei ikinä ymmärrä syytä. Hän on feikkien feikki - kala kuivalla maalla. Ja aivan yllättäen ruoto tulee lihasta lävitse ja on aika etsiä uusi auto. Kenties taas Mercedes, kun sen edellisen ajo-ominaisuudet olivat niin hyvät teinivanteiden asennuksen jälkeen. Tämä ylläpitää Mersumiesten tyhmyyden myyttiä.