Olen 50 ja eroamassa vasta. Olen miettinyt, miten tästä eteenpäin jatkan. Ehkä en halua enää elää samassa taloudessa kenenkään kanssa mutta yksinäisyys mietityttää , miten tästä eteen päin jaksan yksin.
voiko vielä löytää elämänkumppanin
minäen
30433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eron ottaessaan on valmistauduttava kohta uuteen eroon. ja se on raastava, kuten ensimmäinenkin. Kokenut kaiken tietää, vaivainen kaiken kokee.
Lapsistansahan nyt ei tarvitse välittää, käyköön heille miten käy.
Eiköhän " 50":sten lapset ole jo aikuisiässä ja hoitelevat itse itsensä ainakin normaalitapauksissa. Eikä eroaminen pienlapsiperheissäkään tarkoita sitä, että lapset jäisivät hoitamatta. Ainakaan jos eroajat ovat normaaleja, vastuunsa tuntevia aikuisia.
lapsilla on tunteet äitiänsä & isäänsä kohtaan.
Vanhempien avioero raastaa heidän sydäntään ja aiheuttaa ongelmia häissä ja vierailuilla.
Elämään kuuluu kaikenlaisia ristiriitoja varsinkin tunne-elämän puolella. Oikeasti aikuisten ihmisten kesken perhejuhlat eivät aiheuta minkäälaisia ongelmia. Ns. aikuiset ovat eri asia.
"Lapsistansahan nyt ei tarvitse välittää, käyköön heille miten käy. "
Oikeesti aikuinen välittää lapsistaan.
Lapset on jo lentänee pesästä, olen keskustellut heidän kanssaan tilanteestamme, he ovat tukenani jos päädyn eroon.
En nyt ole ajatellut mitään uutta suhdetta edes aloittaa niin ehkä turha kommenttisi on.
Miksi eroat, etkö voisi oikeesti tutustua puolisoosi, ja alkaa elämä uudestaan oman puolison kanssa,
loppuelämä yksin on todella tylsää ja ikävää, eikä niitä uusia noin vain löydäkkään vaikka kuinka luulee olevansa maailman valloittaja,
pettymys tulee olemaan s u u r i JOS eroat,
ota selvää olisko sittenkin mahdollista korja oman puolison kanssa suhdetta,
sillä se on varmasti parasta jos pystyt selvittämään tunteesi oikeesti omaan puolisoosi ja korjaamaan virheesi hänen kanssaan,
puhun omasta kokemuksesta,
noin viisikympisenä otin harkinta-ajan avioliitosta, muutin erilleen yksin, sai ajatella yksin asioita kunnolla,
harkinta-aika kesti puolivuotta,
sen päätyttyä piti tehdä päätös, joko jatkaa avioliittoa tai erota lopullisesti,
päätin palata oman puolison luokse,
se oli paras päätös, vaikka hyvin vaikea,
vanhetessaan avioliitto paranee, riidat sammuu,
kummasti ihmiset liimautuu enemmän yhteen kuin nuorena,
meistä tuli hyvin läheiset aina olimme toistemme kainalossa, kuolemaan asti,
yhteisiä retkiä oli paljon, kiersimme ympäri suomen maata, mtkustelimme jonkiverran aurinkorannoilla, yhteisiä metsäreissuja oli valtavasti, olimme aina yhdessä,
joten ÄLÄ eroa,
mene avioliitto-terapiaan jos et osaa itse päättää haluatko jatkaa avioliittoa,
terapiassa ajatusmaailma selkiintyy,
voit tehdä päätöksen haluatko jatkaa oman kanssa avioliitton elämäsi loppuun asti
vai haluatko yksinäisen surua ja kaipuuta täynnä olevan loppuelämän,
sillä uuden kumppanin löytäminen ON utoopinen ajatus,
ja uuden kanssa ON yhtä vaikeeta kuin oman puolison kanssa oli,
voi olla jopa paljon vaikeempaa,
ÄLÄ EROA,,,,,,,,,,,,,, HERKITSE PIIIIIIIIIIIIIIIIIITKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄN ,,,,,,,
Mitä päättelet että ero on aloittajan aie. Jospa se onkin puoliso joka on lähdössä?
Kiitos! Vastauksesi herättää toivoa, paras vaihtoehto olisi jos voisimme vielä jatkaa, aloittaa alusta, tunteita vielä riittää puolisoa kohtaan. Hän vaan on pahasti alkoholisoitunut eikä ymmärrä riippuvuutensa tilaa, minä en kykene häntä auttamaa ja ulkopuolista apua hän ei halua vielä ottaa vastaa. Tilanne on jatkunut jo vuosia ja juominen vain lisääntynyt. Erilleen aion muuttaa kun en muutakaan nyt osaa tehdä.
Mennään järjestyksessä, ensin eropaperit vireille. Sitten uuden asunnon hankinta. Muutto ja huoltajuuskysymykset jos tarvetta. Kun ero valmis niin baarikierrosten alku. Kerran viikossa eri paikoissa ja mahdollismman monta kaveria testiin. Sitten seksikierrosten vuoro, mahdollisimman paljon seksiä ja useiden ehdokkaiden kanssa. Seuraavaksi sitten uudet harrastukset, vähemmän seksiä mutta enemmän rauhaa. Kun harrastukset käyty läpi sitten voi aloittaa jo nettideittailun. Ensin selataan muutama vuosi erilaisia tapauksia läpi, mutta ei valita vielä ketään. Poistutaan nettideiteistä ja haetaan puoliso hengellisten piirien harrastustoiminnasta. ollaan yhdessä vuosi ja erotaan.
Kun nyt sitten lopulta on hyväksytty se ettei ole olemassa sopivaa ihmistä otetaan ensimmäinen vastaantulija ja todetaan että nyt se elämän rakkaus löytyi, onni kukoistaa.
Kun sitten lopulta huomataan ettei se rakkaus sittenkään ollut sitä mitä odotettiin aletaan poikkeavaksi seksisuuntautujaksi tai löydetään onni käpyjem keräämisestä ja ei sillä sitten olekkaan mitään merkitystä koska toinen jalka on jo arkun kannen välissä tai sitten oikeussalin pääoven.
Anna ajan kulua, pölyn laskeutua ja makustele miltä tuntuu olla yksin. Sitten alat katsella ympärilles et milles sitten alettais :).
Siis elä ota heti uutta, siitä ei hyvä seuraa.
Todella hyvä neuvo. Kannattaa edes välillä tutustua itseensä vähän paremmin ja kuunnella sisäisiään, parisuhteetkin alkavat sitten onnistua paremmin.
No en kyllä ole ajatellut ottaa uutta. Ole realisti 50v niin ei tässä ole enää kiirettä, eikä varmaan vakavasti otettavia ehdokkaitakaan tarjolla.
Alkoholistin kanssa on liian raskasta elää. Ainakin asumusero otettava. Ja toistahan ei voi alkoholismista parantaa.
T. Nuorempi, mutta sairauden tunteva.
50 tarkoittanee noin 59v.. eroo pois, irtonumeroita on maa täynnä.
50 tarkoittanee muutaman vuoden päälle 50. 60- taas voisi olla 59-v.
Suosittelen hankkimaan lämpöä, läheisyyttä ja terapeuttia jostain "ukkomiehestä" jolla samat tarpeet, kuin sinulla, mutta ei halua sitoutua tiukasti mihinkään parisuhteeseen.
Miksi ihmeessä? Vapaita on yllin kyllin. Mitä tarkoittaa ukkomies sitaateissa?
"ukkomiehet" ja yleensä varatut on jätettävä RAUHAAN!, toisten "omaan" ei kosketa, (on minun "mottoni") vapaita on todellakin yllin kyllin, jollakin vain on outo hinku juuri varattuinin miehiin ja naisiin, mistä mahtaa johtua ??????
Joillakin "varauksilla" ei ole mitään arvoa eikä omaa elämää kannata jättää elämättä väärien varauksien takia.
Et todella jaksakaan yksin, niin että homaat köyttä ja riittävän korkean jakkaran. Sitaiset köyden toisen pään riittävän lujaan kannakkeeseen, ja silmukka toiseen päähän niin korkealle että kun pujotat sen kaulaasi ja roikut siinä, niin jalkasi eivät yllä lattiaan. Sitten vaan kapuamaan ylös ja köyttä kaulaan. JA sitten - HEI HULINAAAAAAAAAAA!
Ei ihmisen ole hyvä yksin olla. parempi sitten kuin kissa ja koira.- Kyllä sitä jo 40 aviovuoden jälkeen tottuu :D
Mikä on 50 ikä? 10 50 vai 20 50 vai 30 50 ?? Ärsyttää koko ilmaisu 50, 60 tms. Eikös sen pitäisi olla 50 eli vähän yli 50 vuotias?
Kyllä minä niin närkästyin.
Kaikki hyvin olen tehnyt omat ratkaisuni kiitos kaikille hyvistä vastauksista, minä selviä ja se on tärkeintä nyt.
Itsestä ei niin väliä, mutta olosuhteet vaimolle ja lapsille sangen hyvät. Kadulle eivät joudu.
Meillä kaikilla ihmisillä on jokin vamma ja sen vamman kanssa pitää elää. On raukkamaista lopettaa elämänsä omin käsin. Siinä jättää omaisilleen hirveimmän tuskan kun he sitten ajattelevat että mitä olisi voinut tehdä toisin. Itselläni oli kova nuoruus ja herkkänä otin kaikki itseeni. Yli herkkyydestä olen päässyt irti kovalla työllä itseni kanssa niin etten joudu kiusatuksi enään.
Jos ei ole ronkeli ja hyväksyy itsensä että toisen niin löytää kumppanin. Täydellisyyttä jos ei ole hakemassa mitä ei ole olemassakaan kuin mielikuvituksessaan niin löytää kumppanin.
Mulla on mies ja vaikka mitä ongelmia tulisi niin pysyn sen rinnalla lopun elämää. En jätä sitä koskaan. Me autamme toinen toisiamme pahoista lapsuuden traumoista eroon mikä on loppuelämän työ, työstäminen. Tuli mitä tahansa ongelmia niin tuemme toisiamme. Elämässä pitää taistella ja löytää ratkaisuja niin ettei ole liian helppoa..
Ulkonäkö keskeisyys ja pinnallisuus estää löytämästä sitä elämämkumppania ja niin kauan kun se on niin saa elää ihan yksin. Ihan turhaa hakea ketään ihmistä jos asettaa ehtoja. Ihmeellisintä on se että kuvitellaan löytävänsä ihminen kuin kaupan hyllyltä sopiva jossa ei ole mitään víkaa,
Äiti, minä rakastan sinua yli kaiken vaikka et ollut täydellinen niin annan anteeksi virheesi. Pakotit minut aborttiin kun häpesit sitä etten tiennyt kuka olisi ollut sen kakaran isä. Lastenlapsesi teki ihan saman mutta et sitä pystynyt aborttiin pakottamaan jotenka hyväksyit isättömän kakaran. Omalle kakarallesi sitä et voinut suvaita. Sain selkääni jos en antanut kotiin ruoka rahaa kun piti tienata alaikäisenä. Olet hylännyt minua koko aikuisikäni takia. Rakastat vain sisareni lapsenlapsiasia mutta minulle et aikaasi suo. Olet minulla kuollut jo ajat sitten. Olen esikoisesi ja kielsit minulta ihan kaiken. Olin paha. Vihasin sinun uusio äijääsi joka antoi minulle selkään remmillä kun en ollut iha´n kiltti tyttö ja se äijä petti sinut. Syytit meitä kakaroitasi ettei se suhde toiminut kun en hyväksynyt sitä luuseria. Se miehesi käytti minua vaan hyväkseen etkä edes tajunnut sitä. Äiti rakastan sinua siltikin vaikka mitä virheitä olet tehnyt ja annan anteeksi
Mutta en antanut sen miehen enään tulla meidän elämään vaikka olsit halunnit
En tarvitse sinua enään silä olet ollut muualla pois ja annan anteeksi sillä muutakaan en voi. Olet kuollut minulle sillä sinulle ei ole tärkeitä kuin lapsenlapsesi.Mulle olet kuollut.
.
Järkyttävintä ja pinnallisinta on nykypäivän ulkonäkökeskeisyys ja täydellisyyden tavoittelu kun kukaan ihminen ei ole täydellinen muuta kuin omissa kuvitelmissaan.
Uuden kumppanin voi löytää jos hyväksyy muiden viat ja omat vikansa. Jos ei ole 39v asti löytänyt ketään niin on luonnevikainen ja mahdollisesti elää yksin lopun elämää.
Miestäni rakastan yli kaiken vaikkemme ole samaa mieltä ihan kaikesta niin olisi karmeaa elää yksin. Yksineläessä voi olla itsekäs mutta ei parisuhteessa. Ihminen ei kasva jos se elää ihan yksin sen takia ettei tarvitse ottaa muita ihmisiä huomioon. Pitkä pari suhde kasvattaa ihan eri lailla jos eläisi yksin.