40+ elämänkaari tulevaisuudessa

jaksaa edelleen kääntää kolikkoa ja löytää negatiivisista asioista/tapahtumista myös hyvät puolet vaikka niitä vähän olisikin ne ovat kuitenkin positiivisia.Miksi elää lastenssa kauten * ei kiitios* minulla on oma elämäkin jota ei ole viellä kokonaan eletty.Maailman muuttuminen "suoritus"painotteiseksi ja ihmisyyden/inhimillisyyden katoaminen saa minut masentumaan ja kapinoimaan tehoyhteiskuntaa vastaan.Vaikka ihminen onkin "susi" toiselle niin muistakaamme että susikin on laumaeläin, eikä kenenkään ole hyvä olla yksin.

tuo elämä on viimeisten vuosien aikana muuttunut totaalisesti.Tavallaan ei enää kaipaakaan mitään suurempia muutoksia ja järistyksiä. Tuo ettei huomisesta tiedä mitään on toisaalta pelottavaa ja toisaalta mielenkiintoista.
Eikait elämä voi vielään laskusuunnassa olla jos muutokset ovat yhtä rajuja eteenpäin, mitä ne ovat olleet taaksepäin, ei varmaan mitään hiljaiseloa kumminkaan ole tiedossa.Tai sitten pitää vaihtaa lääkitystä....

Kylläpä sinä KivaKalle esität paljon pohdittavia kysymyksiä. Sanoisin että itse elän päivän kerrallaan, suunnitelmia ehkä korkeintaan pari kuukautta eteenpäin. Joskus tulee sellainen hullu ajatus että pitäiskö sitä tässä iässä jo alkaa elää kuin viimeistä päivää.
Neljä työkaveriani on lähivuosien aikana menehtyneet syöpään. Ovat sairastuneet suurinpiirtein tässä iässä mitä nyt itse olen. Tuo mahdollisuus on myös itselleni tullut mieleen.
Huoli on myös lapsista, että pärjäävät elämässä ja löytävät paikkansa siellä.

Vaikka olenkin positiivinen ja iloinen ihminen, joskus vähän masentaa. Kaikkia ihmisiä masentaa joskus, se on elämää. Osaapahan sitten iloita niistä paremmista päivistä. Sitten masennun todella jos joudun harrastuksistani luopumaan jonkun vamman tai sairauden takia.

Lapset tein nuorena, silloin elettiin heidän ja heidän harrastuksiensa kautta. Ystävät tuli taitoluistelu- ,jalkapallo- ja jääkiekkoharrastusten myötä.
Nyt on aikaa itselle. On mukava tunne kun tunnen itseni naiselliseksi naiseksi jolla on naisen tunteet ja intohimot. Ja mahdottoman hyviä vuosia edessäpäin, näin uskon jos terveyttä riittää.

Mitä sitä liikoja suunnittelemaan, parempi on kun elää jokaisen päivän niin hyvin kuin osaa. Nauttii elämästä, sen pienistä iloista ja isommistakin jos niitä kohdalle osuu. Voihan niitä haaveita toteuttaa, ainakin jos eivät ihan mahdottomia ole. Peruspostiivisuus auttaa paljon. Jos jää menneitä murehtimaan tai sitä mitä ehkä tuleman pitää, jää tämä hetki elämättä.

Jokainen on oman onnensa seppä. Niin se vaan on. Kenenkään kautta ei pidä elää, ei edes omien lasten. Heillä on oma elämänsä, sinulla ja minulla omani. Se ei tarkoita itsekkyyttä eikä välinpitämättömyyttä tai muista piittaamattomuutta. 40 on vasta elämänsä puolivälissä!

Eihän sitä enää tässä iässä lasten kautta eletä. Annetaan lapsien elää omaa elämäänsä. 40 on vielä nuori. Nauttikaa elämästä. Tehkää kivoja juttuja puolisonne kanssa ja pistäkää liitto kuntoon. Käykää yhdessä reissussa. Mieti mitä haluat?