https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000005797519.html
Jos ihmisten asenne olisinkin kuin kamalassa luonnossa, niin koko yhteiskunta voisi paremmin. Yhteiskunnan rattaat pyörisivät tehokkaasti ja tulosta syntyisi, ihmiset olisivat eheämpiä kuin heidän ei tarvitsisi turhia piileskellä/piilotella/kasta turhia luurankoja, vaan ihmiset saisivat olla sellaisia kuin ovat, avoimesti ja rehellisesti, olisi huumoria mukana, koska se on oikeasti erittäin hyvä ja tehokas työkalu vaikeissakin tilanteissa. Näin on näppylät, ei vastalauseita, okaa hiljaa :D
Jos ihmisten asenne olisinkin kuin kamalassa luonnossa, niin koko yhteiskunta voisi paremmin. Yhteiskunnan rattaat pyörisivät tehokkaasti ja tulosta syntyisi, ihmiset olisivat eheämpiä kuin heidän ei tarvitsisi turhia piileskellä/piilotella/kasta turhia luurankoja, vaan ihmiset saisivat olla sellaisia kuin ovat, avoimesti ja rehellisesti, olisi huumoria mukana, koska se on oikeasti erittäin hyvä ja tehokas työkalu vaikeissakin tilanteissa. Näin on näppylät, ei vastalauseita, okaa hiljaa :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
"kasata" luurankoja, joita oikeasti ei edes ole. Koska ihmiset itse keksii luurankojaan, joita piilottelevat, kun tosi asia on, että elämään kuuluu kaikenlaista ylä- ja alamäkiä ja paljon muita maisemia.
Olet väärässä ja koskaan kokenut miltä tuntuu olla masentunut.
Enhän ole :D En varppina ole :D Tarkoitin juuri sitä, että elämään kuuluu kaikenlaisia asioita, niin hyviä kuin huonoja asioita, ylä- ja alamäkiä, jos ihmiset olisivat vain avoimia ja rehellisiä, olisivat omaa itseään, niin ei tarvitsisi rakennella mitään "kulisseja itsensä tueksi", näin ei syntyisi (ainakaan kovin helposti) luurankojakaan omiin mieliin. Eli, kun ihmiset ymmärtäisivät itseään ja toisia ihan oikeasti, eikä aina olisi arvostelemassa ja tuomitsemassa, pilkkaamassa, juoruamassa, suurentelemassa jne. jne. yms. yms. KAIKILLA OLISI PAREMPI OLLA. Ja varmasti olen oikeassa.
Vaatii helvetinmoista itsetuntoa ja tasapainoa olla välittämättä pätkän vertaa "juoruista, huhu-puheista, vääristä mielikuvista, jotka syntyy kieroituneesta mielstä (ei siis kohteesta). Vaatii aitoa oikeaa itsetuntoa, että osaa arvostaa itseään ja muita, ja nyt en puhu mistään "kailotuksista", "oi suvaitsevaisuutta kiitos" - ja tosiasiassa ja tosielämässä ko. huutajat eivät ole edes suvaisevaisuutta nähneetkään.
Tässä kohtaa uskon, että on mahdollista saada ns. perintönä niin vahva itsetunto, toki myös itse pitää pitää itsestään huolta. Mun kohdalla isäni on kävellyt joukkojen (lapsiensa) etujoukoissa, ja näyttänyt omalla esimerkillään, mitä tarkoitaa itsekunnioitus, toisten ihmisten kunnioittaminen ja huomioiminen, miksi vain ja ainoastaan oma mielipide/maku/asenne/ajatukset eivät ole ainoita oikeita. Ja tähän isä ei juurikaan käyttänyt paljon puheita, vaan TEKOJA ja viestitti joka ikinen päivä omalla olemuksellaan, ajatuksillaan, asenteellaan,TEOILLAAN, miten "pidellään" elämää ainutkertaisena aarteena omassa ja muiden elämässä.
Takoitan yleistä ilmapiiriä, asennoitumista niin omaan kuin muiden elämään. Pitääkö aina olla ensimmäiseksi arvioimassa/aliarvioimassa/arvostelemassa jne. jne. Vastaus on EI EI ja EI.
Nyt saavutin tilan, jota kaupasta ei saa ja jossa ei ole iloa eikä surua. Se on maailman paras tila, siinä ei ole tunteita, olet iloinen ja onnellinen ilman tunteita. Sitä on vaikea uskoa, mutta sellainen olotila on olemassa.
Jotain helvetinmoista vaatii kyhätä tälläinen novellin mittainen omakehu kirjoitus johonkin suomi24 ikäväpalstalle .
Mitä merkitystä jollain anonyymillä kirjoituksella? Vai luuletko nyt tunnistavasi tästä jonkun. Voin kertoa etten kirjoita tänne juurikaan enää!
Nimemomaan ei ole merkitystä sentähden ihmettelinkin miksi on käytetty aikaa noin paljon!