kun eilettäin lupasin kertoa aamusella mitä söin ja miten se tämäkin päivä lähti käyntiin.
Lennokkaasti lähti neljältä, mukillinen vahvaa kahvia ja toinen pelkkää vettä.
Päätä särki illalla ja aamulla, ei niin, että pilleripurkille olisin mennyt, mutta jomottaahan tuota vieläkin.
Niin lennokasta on ollut että syömään olen ennättänyt vain yhden banaanin. Sen terveellisyyttähän mainostetaan alvariinsa. On rautaa, on B6 vitamiinia, on kaliumia ja mitä kaikkea sisältäneekään fruktoosin ja muiden terveellisten sokereidenkin muodossa.
Ostin kyllä aitoa Norjan lohta annospalan, mutta tämä kiirus vei halut panna palaa pannulle, vaikka voi paketinkin nostin jo esille. Eihän kalaa paisteta muussa kuin voissa.
Oletteko innostuneet terveellisestä ravinnosta, luomu- ja muut terveystuotteethan ovat In. Luomua en kaupoista etsi, mutta lisäaineettomia kyllä. Aromisuolaa en käytä koskaan, koska sen sisältölistassa on monta lisäainetta joita on parempi välttää, varsinkin allergoivien vaikutusten vuoksi, toiseksi se maku, makuhan on tärkein.
Terveellisesti syömälläkään ei elä ikuisesti, joten, mitäpä kaikista herkuista kieltäytyisi, ne kun joskus maistuvat taivaallisilta.
Mikä se on se taivaallinen maku? Joku sanoi, että se on sellainen maku joka tuo syljen suuhun pelkästä tiedosta mitä on saamassa!
Minusta jokin muukin kuin ruoka, maistuu taivaalliselle.
Palaan huomenna, nyt ottamaan uunista tuhkat.
Lennokkaasti lähti neljältä, mukillinen vahvaa kahvia ja toinen pelkkää vettä.
Päätä särki illalla ja aamulla, ei niin, että pilleripurkille olisin mennyt, mutta jomottaahan tuota vieläkin.
Niin lennokasta on ollut että syömään olen ennättänyt vain yhden banaanin. Sen terveellisyyttähän mainostetaan alvariinsa. On rautaa, on B6 vitamiinia, on kaliumia ja mitä kaikkea sisältäneekään fruktoosin ja muiden terveellisten sokereidenkin muodossa.
Ostin kyllä aitoa Norjan lohta annospalan, mutta tämä kiirus vei halut panna palaa pannulle, vaikka voi paketinkin nostin jo esille. Eihän kalaa paisteta muussa kuin voissa.
Oletteko innostuneet terveellisestä ravinnosta, luomu- ja muut terveystuotteethan ovat In. Luomua en kaupoista etsi, mutta lisäaineettomia kyllä. Aromisuolaa en käytä koskaan, koska sen sisältölistassa on monta lisäainetta joita on parempi välttää, varsinkin allergoivien vaikutusten vuoksi, toiseksi se maku, makuhan on tärkein.
Terveellisesti syömälläkään ei elä ikuisesti, joten, mitäpä kaikista herkuista kieltäytyisi, ne kun joskus maistuvat taivaallisilta.
Mikä se on se taivaallinen maku? Joku sanoi, että se on sellainen maku joka tuo syljen suuhun pelkästä tiedosta mitä on saamassa!
Minusta jokin muukin kuin ruoka, maistuu taivaalliselle.
Palaan huomenna, nyt ottamaan uunista tuhkat.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Minä söin tänään kinkku-aurajuustokiusausta sitä kotikokkien tekemää. En viitti itelle keitellä, joten kaikkien äitien tekemät saa luottaa.
Kaunis päivä korvessa. Pesinpähän joutessain neljä isoa mattoa laiturilla. Vesi oli lämpöistä en kuitenkaan uinut jätän huomiselle kun yövyn ja saunon mökillä. Luvattu lämpimiä ilmoja joten mikäpä hänessä.
Tänään sain toki muutakin aikaseksi. Vuokrasin autokatospaikan kaupungista. Siirrän autoni sinne ennen Hollannin matkaani. Alkaa kyllästyttää tuo naapurin leskirouva kun alvariinsa ovikelloa soittaa, että minun on siirrettävä autoa koska hänen poikansa tulee isolla autolla ja tarvii just sen minun paikan tai joku työmies tulee isolla autolla puuta kaatamaan jne.
No, huomenna lähen aamusta liikkeelle pääsee eukko puunkaatajan kanssa hommiin. Minä piiloudun mökin suojiin.
Minä luin juuri, että uuden tutkimuksen mukaan alkoholi ei ole terveellistä. No, mikäpä täällä olisi terveellistä. Ei savustetut ruokatuotteetkaan terveyttä lisää ja milloin mikin ruoan on todettu aiheuttavan syöpää.
Pesukone pyörii, no mutta syödään kanaa.
Jaaha täällä kerrotaan syömisiä. Vähälle on jäänyt tämänpäivän syömiset, palan savulohta perunan kera päivällä.
Huomenna on toisin, tilasin kauppakassin jo aamusta, etten tarvitse raahaa maitoja ja perunoita ym.
Nuorimmaiseni tullessa sulhasineen huomenna käymään saarelta. Alkupalaksi riimihärkää rukola petillä, koristeltuna kirsikkatomaateilla ja piparjuurikastikkeella.
Pääruokana Burgundin pata, ja James Oliverin paistinperunat. Ne pitää esikeittää, jonka jälkeen pyöritellään oliiviöljyssä, timjamissa ja voissa, jonka jälkeen litistetään hieman ja uuniin ruskitumaan. Teetä ja kaneliässiä jälkkäriksi saa riittää, siinäpä ne huomisen meny´t
Ihana menu, kun tulee toivottuja vieraita sitä pistää parastaan. Riimihärkää en olekaan saanut pitkiin aikoihin. Ohuen ohuita kohmeisia riimihärkäsiivuja rucolapedillä mmm. Maistuis mullekin.
Hupsista.
Putosin jakkaralta noin hienon ruokalistan luettuani!
Kahvimukin jälkeen kävin vaa`alla ja huomasin että eilisen tahattoman paastoamisenkin jälkeen paino on noussut viikossa 400gr ja sehän nyt ei passaa lainkaan, tänään syön sen merilohen palan, suolaa ja sitruunamehua kyytipoikana, mitä sitä nyt perunoita hyvän kalan kanssa. Toisaalta, jääkaapissa olis Janssoninkiusausta annos, syönkö aamiaiseksi, kun en ole puuhiltani vielä sitäkään ennättänyt.
Taiteita, taiteita, minulla kuivattuja pajunkissoja ja ruusupapuja monien siementen lisäksi ja niistä värkkään tässä kerkeissäni kolmiulotteisen maiseman, että jotain iltavirkkuun lisäksi.
Eihän ruoka ole ihmisen ainoa huvi, jos kaiken aikaa syö, saa kiloja, mutta kun pistää tossua toisen eteen ja tekee raavaan miehen hommat naisen voimilla, johan hauksetkin pullistuu ja maharasvat sulaa.
Muuten vain kerron, että pohkeet paisuu kun paljon liikkuu, ja reidet tietty, mutta eihän niistä ongelmaksi, ei.
Ongelmia en tunnusta omikseni.
Huomenta hyvän ruuan ystävät.
Kävin juuri syömässä kourallisen kypsiä vadelmia uudesta pensaastani joka innostui kukkimaan uudelleen ja ehti vielä tehdä marjojakin. Namia! Tai "jummi jammi" kuten Legolassi sanoisi. Mutta se nukkuu vielä.
Paino on edelleen hallinnassa ja samoin verensokeri. Nyt pitäisi lisätä vain liikuntaa ja metsä kutsuu syksyisine tuoksuineen. Hirvikärpäsiä en ole nähnyt vielä näillä nurkilla mutta pelkkä ajatuskin saada sellainen kuvatus vilistämään paidan alle tuntuu kuvottavalta. No, tänään saan liikuntaa kun kävelemme äänestyspaikalle ennakkoäänestämään
Onko se legolasse koira?
Legolas Greenleaf, keijuprinssi Taru Sormusten Herrasta. Lempinimi elämäntoverilleni jolla on yhtä kaunis tukka ja kapeat korvanlehdet. On mies.
Kyllähän ruokaakin tulee joskus ajankuluksi nautituksi.
Hauskempaa on kyllä lukea noita parisuhdejuttuja palstalta. Ne ovat palstan ehtymätöntä rikkautta ja todellista hengenruokaa..
Harmi kun en voi kertoa parisuhteestani, sen pidän yksityisenä asiana jota ei ruodita lehtien palstoilla.
Haastatella saa minkä lehden toimittaja tahansa, mutta parisuhdetta ei ole pakko ruotia, ei toisaalta tarvetta kertoa aamupusuista tai ilta suukoistakaan.
Mielikuvia on ja muistikuviakin voisi tietenkin sieltä keski-iän kynnykseltä vaikka kertoa, mutta palstalla ei ole tarvetta niitäkään, eihän.
Tulin tuossa syöneeksi puolikkaan banaanin ja naapurissa join puoli kuppia kahvia, siinä tärkeimmät kalorit.
Niitä hirvikärpäsiä, niitä on näillä seuduilla, on ihan liikaakin yhden ihmisen päästä hiusten joukosta perattaviksi.
Naapurin tytöllä oli päässä kymmenen ja paidassakin muutama, äidillään kertoi olevan enemmän.
Pienimpiä lapsia ei viedä lähelle metsää, ei, piha on onneksi vielä hirvikärpästen reviirin ulkopuolella.
Ettäkö vadelmia, olishan kiva pensaasta napostella, mutta tällä tienoolla ne kuivuivat kiviksi, samoin meni tuomipihlajan marjat. Kivikovia ryppyisiä sinisiä helmiä oksilla, mutta paljon olis tullut jos olis satanut.
Juu, kyllä uskon palstan kirjoittajiin, kaikesta saa kirjoittaa, kiellettyjä asioita ovat ne jotka ihan pahennukseen johtavat.
Iltapäivää@ Unohdin melkein blogata mitä tänään sain aikaseksi ; )
Söin aamiaiseksi riisipuuroa voisilmällä. Pari ohrarieskapalaa, juusto- ja meetvurstileikkettä, kahvia ja maitoa. Nyt nälättää.
Olen juoksennellut rannalla uikkareilla ja tehnyt syystöitä. Pyörittelin kiviäkin rantatörmältä, vesi oli lämmintä
Ajattelin, että kun kuopus tulee laitamme isoja kiviä laiturin alle roudan kiusaksi.
Otin vesipumpun pois järvestä, pesin ja vein varastoon. Tympein on pumpun vesiletkun kelaus ja nosto saunamökin taakse letkutelineeseen.
Luen huvittuneena nimimerkistäni aloitettua ketjua. Siellä taivastellaan, että minulla on varastojakin. Eivät ole mökkikansaa. Eivät tiedä mökkiläisen kevät- ei syystöistä. Taivastelevat vain. No ei siellä montaa taivastelijaa ole. Huvittavinta on, jotta ovat pystyttäneet teltan plus 70-palstalle ja taivastelevat kun eivät pääse eroon minusta, Tellusta eikä Palomasta, meistä, jotka olemme jo seitenkymppisiä.
Arpoilen lähtiskö kirkolle vai jäiskö mökille.
Molempi parempi. Matot ovat lähes kuivat. Pitänee kuitenkin nostaa sisälle yön ajaksi.
Iltapäivää@ Unohdin melkein blogata mitä tänään sain aikaseksi ; )
Söin aamiaiseksi riisipuuroa voisilmällä. Pari ohrarieskapalaa, juusto- ja meetvurstileikkettä, kahvia ja maitoa. Nyt nälättää.
Olen juoksennellut rannalla uikkareilla ja tehnyt syystöitä. Pyörittelin kiviäkin rantatörmältä, vesi oli lämmintä
Ajattelin, että kun kuopus tulee laitamme isoja kiviä laiturin alle roudan kiusaksi.
Otin vesipumpun pois järvestä, pesin ja vein varastoon. Tympein on pumpun vesiletkun kelaus ja nosto saunamökin taakse letkutelineeseen.
Luen huvittuneena nimimerkistäni aloitettua ketjua. Siellä taivastellaan, että minulla on varastojakin. Eivät ole mökkikansaa. Eivät tiedä mökkiläisen kevät- ei syystöistä. Taivastelevat vain. No ei siellä montaa taivastelijaa ole. Huvittavinta on, jotta ovat pystyttäneet teltan plus 70-palstalle ja taivastelevat kun eivät pääse eroon minusta, Tellusta eikä Palomasta, meistä, jotka olemme jo seitenkymppisiä.
Arpoilen lähtiskö kirkolle vai jäiskö mökille.
Molempi parempi. Matot ovat lähes kuivat. Pitänee kuitenkin nostaa sisälle yön ajaksi.
Tämän päivän herkkulounaaksi kuumensin eilisen hernekeiton jämän jota jatkoin lihaliemellä ja purkkilihalla.
Huomista en ole vielä päättänyt mutta jämiä ei ole enää kuin pakasteessa muutama joten teen jotain tuoretta pariksi päiväksi.
Itselleni valmistelin huomiseksi normaalin protskulisukkeen. 400g rasvatonta raejuustoa. Siihen mössättynä kaksi keitettyä kananmunaa, sinihomejuustoa, kaksi valkosipulin kynttä puserrettuna, ruokalusikallinen Dijonin hunajasinappia ja notkistukseksi extra virgiinä.
Huomenta harmaan taivaan alta.
Tuleeko sade vai pouta, vaikea povata kun ei ole ennustajan vikaa.
Tulin illalla myöhään kotiin, leikkasin ankkastokasta paksun viipaleen, levitin voita päälle ja antaumuksella söin sen lukien samalla paikallislehteä joka oli ilmestynyt jo viikko sitten, mutta kiireessä jäänyt lukematta. Olihan siinä paikallisia merkkimiehiä, ihan korkealtakin taholta huomioitu elämäntyöt.
Ilta ajelut sellaisella tienoolla jossa en ole aiemmin kulkenut. Komeita maalaismaisemia, viljat pääosin puitu ja valkoisen muovin sisään käärityt heinäpaalit riveissä peltojen pientareilla.
Usin minä tuotakin mietin, kun kuivaa heinää ei lehmille enääsyötetä kuin harvassa tapauksessa, on AIV:t ja muut keinot rehun säilöntään ja mielessäni olen tilastoista saanut selkeästi sellaisia lukuja, että AIV rehun käyttöönoton jälkeen ovat maitoallergisten määrät kohonneet ihan omassa suvussakin. Lapsuudessani ei kukaan tiennytkään mitää oireista jotka johtuisivat maidosta.
Että sellaista rehua se Virtanen kehitti! Tuo maidon käsittely kaiken kaikkiaan ja kermaan lisättävä emulgointi aine, käsiteltyä ja lisäaineellista en kaupasta kotiini kanna, sanokoot herrat mitä tahtovat. Aitoa maitoa! Maalla on mukavaa!
Söinhän minä eilen, söinkin hyvin ja tarjosin naapurillekin, mutta hän oli lämmittänyt edellisen päivän makaroonia ja syönyt kanaa. Ei minulla ollut kuin perunamuusia, lohta ja paistinpannulla käristettyä siansivua ja sipulia muine hilpetööreineen lautasella.
Siansivusta olisin tehnyt oikein läskisoosin, mutta kun tuota naapuria ajattelin ja hän ei syö sooseja. Tämän päivän aterialle ruskistan jauhot kypsän lihan joukkoon ja syön soosia ja pottumuusia!
Olen hiukan taistellut auton korjauksien kanssa, selkää pakottaa kun olen kontannut ja kumarrellut, avannut ja laittanut kiinni, maajohtoja ja sytyttäjiä, kipinöitä ootellut ja kaasujakin haistellut. Moneen sitä pitää taipua kun tulee oikein vanhaksi, vanhahan minä olen jo pitkään ollut, mutta aina enemmän näyttää noita vaikeita paikkoja työn kannalta eteen hyppiä. Eipä mittään. Kaiken teen mitä osaaan ja melkoisen paljonhan jo osaan, mutta joka päivä opin vielä lisää, sellaiseksi se luoja on elämän luonut. Yhtään ei ole valmiiksi viisaana syntynyt!
Että tästä aamupuuron keittoon. Vettä on jo vatsassa, tie puurolle on auki.
Mukavaa syyspäivää. Minulla on muisteluspäivä.
Iltapäivää@ Yksi kyky minulta puuttuu se on autorempat. Jotain toki osaan, mutta nykyisin teetätän työt korjaamoilla. Eihän näitä nykyaikaisia autoja osaa rempata kuin ammattimiehet. Aikaisemmista autoistani pystyin vaihtamaan akun ja renkaat sekä lamput.
Ostin keväällä 2016 mielestäni hyväkuntoisen auton. Kahden kuukauden ajon jälkeen auto alkoi oireilemaan.
Onneksi ostin tämän auton merkkiliikkeestä. Rempat menivät takuun piikkiin. Nyt minulla on hyvin toimiva auto.
Tänään otopäivä.
Tarkistin jääkaapin, pärjännen iltaan asti, jolloin piipahdan katsomassa olisko halpaa ruokaa S-marketissa tarjolla. Kanaa ja riisiä valmisruokapaketti jääkaapissa päivälliseksi. Aamiaisestani on kulunut nyt pari tuntia. Se on kuin rahaa säästöön panis kun nukkuu pitkään.
Kiirettä pitää, remontti painoi päälle, mutta jo helpottaa.
Aikoinaan kaikki penskat joutuivat kotona tekemään kaikkia kotitöitä, tyttö tai poika, samoilla työkaluilla ja samoja hommia. Silloin opittiin käsittelemään ja käyttämään kirveestä sirppiin ja kaikki niitä pienemmät ja isommat työkalut.
Olen monta kertaa laittanut kädet ristiin ja kiittänyt kun opettivat kunnioittamaan muita ihmisiä ja tekemään töitä valkkaamatta miesten ja naisten työt erilleen.
Isä aloitti auton rakentamisen, hän keräsi autoista tippuneita osia ja lupasi niistä auton rakentaa, mutta ei eläissään ennättänyt koko auton osia kasaan saada, ja niin oli varaosia
vanhoihin autoihin iso kasa liiterin seinustalla. Autoahan isällä ei ikinä ollut, mopopoika hän oli, ajeli pitkiä matkoja sukuloimaan. Ei edes kaatumisia.
Töitä olis, tekijä laiskottelee.
Tuossa vanhassa rautaisessa paistinpannussa paistoin eilisaamun kaurapuuroa oikein kunnon voissa.
Ripottelin päälle ruusunmarjajauhetta ja lusikallisen mustaherukkahilloa. Koiralle samaa lautaselleen ja maistui meille molemmille.
Lounaan taidankin ennättää syömään vasta iltaseksi.
Eletään sovinnoss itsemme ja toistemme kanssa.
Tein eilen eka kertaa kanttarellirisottoa avorioriisistä ja että oli hyvää :)
Hyvää Iltaa@ Valmistelin mökillä lihapataa huomiseksi. Teen ruskean kastikkeen ja funtsin laittaisinko sekaan sekasieniä, joita ostin. Päätin kuitenkin tehdä sipulisieniä. Sipulisienet ovat hyviä leivän päällä ja ruoan lisuina. Voisihan niihin lisätä stetanaakin. No, nyt istun maha sylissä. Päivälliselle kerkesin vasta seitsämän jälkeen. Oli nälkä ja rohmusin liikaa, söin taas kanaa ; )
Ruskea kastike on jotain ihan mannermaista herkkuva, varmaan Butapestistä kotosin vai oliko se Alankomaista. Kerro meillekkin jotka emme ole saaneet ulkomaalaista sulhasta, sen resepti. Jos vaikka saisimme sen avulla hellun vaikka taka hikiältä heilan. Voiko sitä soossia valmistaa Vantaan kaksiossa vai pitääkö siihen olla kesähuvila ja yli 100 neliöö rivitaloo? Stetanasta en ole kuullutkaan, sen olet varmaan ostanut Wienistä jossa käyt vähän väliä.
Ei haittaa vaikka syöt liikaa, olet todella palstojen ehtoton kaunotar juuri tuollaisena. Laita uusia kuvia, pliiiisss !
Ota voita pannulle huomaa sen pitää olla voita. Ruskista vehnäjauhot voissa. Kaada kylmää vettä ruskistuneiden jauhojen päälle. Hämmennä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sipulia et tarvitse jos olet kypsentänyt lihat sipulin kera uunissa kuten itse tein tänään. Lisää kastike lihojen päälle, lorauta kuohukermaa. Anna vetäytyä.
Kaada lihakastike Arabian kesäkukkatarjoiluastiaan ja kumoa tarjoiluvati päähäsi, ala nuolla....Namm
Ihanaa risottoa, ihan alkoi herkkumaha kurnimaan, kun en eilen noilta remontoinneilta ehtinyt metsäänkään. Yritän tänään ja risottoa, tai pannulle sipulin kanssa sienet, siitä leivälle ja nam.
Ruskea kastike on minun bravuurini, varsin jouluna, kun paistille teen kastikkeen sitä muistellaan ja suussa makustellaan vieraiden taholta vielä vuosienkin jälkeen. Ei kuulemma missään, eikä koskaan ole niin hyvää paistinkastiketta ja sitähän voi laittaa kinkullekin. On pakko taas kehua itseään täällä, kun vieraani eivät täällä palstalla vieraile ja tuttuja täällä ei ole.
Tänään syön Kivikylän Ryynimakkara:a, herkkua kuten Tapolan Mustamakkara;kin.
Kun ei ole aikaa köökissä aikaa viettää, on pakko sovittaa syötävänsä pikaruoka tyyliin, mutta hamppareita en syö, enkä eineksi, enkä ... enimmäkseen itsetehtyä ja muita kuin yllämainittuja makkaroita en osta, enkä syö grilleistäkään.
Voi tuota kummallista kadehtijaa!!!!
löytää aiheen jopa soosista.
(Y) Korppikselle iso peukku vastauksesta!
ostit sekasieniä :o
mää oon purkittanu jo yli kuus kiloo silputtuja sekasieniä
niitä on metsät pullollaan
miks et käy itse keräämässä se on niin terapeuttista
odottelen tässä vielä tunnin kahvikupposen ääressä
ja sit lähden metsään sienestämään
sen jälkeen meen ystävän luo tohon rutikseen
päivää ja iltaa istumaan ei olla nähty pitkiin pitkiin aikoihin
uskon että vierähtää useempi tunti tarinoidessa
jos sit ruokapuolesta
söin kaura gurttia chian ja auringonkukan siemenillä
ja nyt menee kahvin kanssa pari siemen näkkäriä juustolla
illaksi ostin leipäjuustoa oliiveja pieniä suolakurkkuja
ja vielä nappaan pullon punkkua mukaan kaapista
siinä on mun osuus katotaan mitä kaverilla on tarjottavana
aika harmaata on toivottavasti ei rupee sataan
niin voin kyykkiä metsässä useeemman tunnin.
Perunalaatikkoa.
Mietien tässä kuinka paljon teen, lihaa on jääkaapissa 1,4 kg perunat ja muut tykötarpeet myös hyh hyh laiskottaa täytyy juuvva toiset kahvit jos se siitä sitten.
Eipäs kukaan kertonut perunalaatikosta.
Kuinka teit sen Pertikki?
Itse laitan usein anoppini nimeämää Liutuslaatikkoa.
Ruskistetaan siansivu viipaleet pannulla sellaisiksi puolikypsiksi. Lisätään sipulia pannulle ja kuullotetaan hetki lihojen kanssa.
Laitetaan yksikerros perunaviipaleita paistovuokaan, minulla sellaiseen vanhaan rautapataan, lihaa ja sipulia kerroksen väliin ja perunoita päälle, niin monta kerrosta kuin haluaa ja lihaa riittää. Lisään pannulle paistorasvan päälle vettä, mukaan maustepippuria ja suolaa, pienimkiehautus ja liemi paistovuokaan perunoiden päälle.
Anoppi leikkasi vielä perunakerroksen päälle viipaleita siansivusta joka uunissa paistui rapeaksi ilman etukäteis ruskistusta.
Vuoka / pata uuniin ja nestettä voi lisätä tarvittaessa, mutta perunoiden ei tarvitse uida nesteessä, hautuvat kyllä, kun loppuvaiheessa laittaa pataan kannen ja kypsyttää hiljalleen. Ps. ihan pikku ripottelu suolaa perunoiden ja mahdollisten lihaviipaleiden päälle, maustaa ylimmätkin perunat.
Kypsyyden voi kokeilla, mutta eihän perunaa tarvitse "koko yöksi" uuniin jättää.
Minun piti vastaa sille "valistuneelle" yksilölle joka pilkkasi korppiksen ruskeaa kastiketta, mutta en löydä sitä enää. Voissa (tai jossain muussa rasvassa) paistetut jauhot, n. 50/50 mittasuhteessa, vaaleammaksi tai tummemmaksi paistetut tunnetaan ainakin lähes kaikissa Euroopan maissa ja USA:ssa; siellä tätä ruskean kastikkeen pohjaa kutsutaan nimellä roux. Etelä.Euroopassa rouxin korvaa useimmiten oliiviöljy, tomaatti ja sipuli. Mutta olit harvinaisen oikeassa vaikka tarkoituksesi oli pilkata: roux on tuttu kansainvälinen kastikepohja myös Alankomaissa ja Budapestissä. :)) (Kuten Hikiällä, Pertunmaalla, Matinmutkassa ja Kainuun korvessa.
Minulla on pihalla iso aroniapensas ja kun en millään totu aronian makuun ja tiedän sen korkean ravintoarvon, päätin kokeilla sitä taas, miten saisin sitä syötyä.
Laitoin kattilaan pari pakettia taatelia, pehmensin ne vesitilkassa ja lisäsin joukkoon tuoreet aroniat. Kyllä seoksesta tuli riittävän hyvää kun sekoitin sitä luonnonjugurttiin: ei siis sokeria, vain luonnollinen makeutus.
Toinen kiva yllätys ruokapuolella oli se, että meidän pihaan oli noussut paljon punikkitatteja. Sain ne poimituksi tuoreeltaan ja laitoin kuivuriin. Osan paistoin pannulla ja laitoin pakastimeen. 2014 oli verraton tattivuosi. Herkkutatteja on minulla kuivattuina vieläkin.
Olisikohan ruoka tarpeeksi viaton aihe, kun en osaa enkä halua ottaa kantaa henkilökemiallisiin asioihin. Tapolan mustamakkara on tuttu mieheni juurilta, kyytipoikana puolukkahillo ja juomana jääkylmä rasvaton maito. Kastikkeista olette jutelleet, ja onhan se hyvän kokin tärkeä tunnusmerkki. Ruskeaa kastiketta harvoin laitan, silloinkin helpolla fondista. Kananmunasilpulla rikastettu valkokastike tai kermaviiliin lisätyt runsaat yrttisilput sopivat kalalle, sitruunaa pitää olla aina myös. Joulukinkun kastike syntyy meillä kinkunpaistolimestä ja omenasoseesta, rasvaa kun siinä on jo tarpeeksi ilman kermaakin. Marjoista, esimerkiksi vadelmista, saa siivilöimällä ihania kastikkeita myös liharuuille ja avokadoista terveellistä täyteläistä guacamolea, voi laittaa vaikka hapankorpulle. En ole mielestäni kastikeihminen, mutta taidanpa vähän ollakin.
Luen mielelläni toisten tuunauksia , ruuanlaittoa ja arkipäivän puuhia, sesongin askareita sekä juhlahetkien valmisteluja. Minulla on puuhamaana tämä omakotitalo puutarhoineen, mutta varmasti mökillä voi olla paljon luovempi ja mahdollisuuksia inspiraatioihin on laiturinnokan huvimajasta aina kukkaniittykattoiseen huussiin.
Mistähän luin hiljakkoin Vappu Taipaleesta ? Että hän viettää "lomaa" kesäpaikallaan, missä ei ole mitään mukavuuksia. Kestitsee siellä myös perhettä ja sukua.
Ikäväkseni täytyy todeta, että itse kaipaan jo jonkinlaisia mukavuuksia: että vesi tulee ja menee, että vessa on sisällä(kin), että on lämmintä vettä tiskiin ja lämmintä muutenkin..)) Siinä ei sitten luovuudelle jää juurikaan tilaa. Täytyy ajaa lainavaloilla: lukea paljon ja seurustella "mukavasti"....
Minulta jäi kiireessä kertomatta etten pidä tuosta Sohvaperunat ohjelmasta. Ikään kuin tirkistelen katsojien reaktioita. Jostaa ulkomailta tuollanenkin on kopsattu.
Mutten tee siintä numeroo, onhan siellä parempaakin valittavissa.
Ei taida mieliohjelmistooni lukeutua minullakaan, pari kertaa katsonut. Ei ole telkkarissa muuta kuin vuosien takaisia uusintoja ja samat jatkokertomukset jatkuvat. Parempi kuunnella radioo, varsinkin luonto-ohjelmia joissa on sentään asiaa ja asiallista puhetta, ei niinku ja sittenku.
Aamulla heti radio auki, tänään sanoi kuuluttaja kelloajan 4.36 silloin olin kuunnellut jo tovin. Heikosti on radionkin valikoimissa muuta kuunneltavaa kuin musiikki ja uutiset.
Lenkki mielessä ja lenkkarit jalassa.
Moni ikätoveri kuuntelee radiota, kiittelee sen antia. Eikös sielläkin ole useita kanavia tarjolla? Itse kuuntelen vain hiljaisuutta, kun olen yksin. Omia ajatuksia pukkaa päähän välillä liiankin kanssa, hyvä selvittää sumaa välillä..))
Telkkarista katselen yleensä vain asiaohjelmia tai hyviä elokuvia,niin ja tietysti jännitystä pitää olla, rikossarjoista pohjoismainen tarjonta sopii minulle - tai saksalaisdekkarit.
Hyvä kun mainitsit lenkille menosta. Taidan itsekin siirtää lenkin aamuaikaan.
Liikenne on vähäisempää ja metsäpolulla saattaa nähdä rusakon tai peuran loikkivan tien yli...
Vasta kerkesin lukea ketjua. Sain paljon vinkkejä, kiitos niistä. Oma pää on välillä ihan tyhjä ideoista, vaikka keittokirjoja ja muita virikkeitä ruuan laittoon löytyy kasapäin.
Kai se, että joku on jo lajia kokeillut, antaa enemmän potkua kuin google tai keittokirjojen selailu...
Kiirettä on pitänyt.
Eilen putkivuodon paikannus, putkimies korjaamaan ja hyvin se korjattiin, mutta vesivuodon jälkipyykkiä riittää.
Onni onnettomuudessa, joku muu joutuu maksamaan, mutta ei sekään ole mikään onnenpotku!
Sellaista se elämän arki. Nyt väsyttää . .
Taivaalle katsoessa näkeeharmaansinistä ja hiukan vaaleampaa.
Aamulla tuntuu olevan enemmän aikaa tsiikailla ikkunan takaisia ihmeitä. Illalla autoillessa oli naakkaparvia tiellä, en tiedä kiviäkö hakivat, eihän kastematojakaan nyt asfaltille ollut noussut, ei ole onkalot vedellä täyttyneet näillä sateilla.
Minäkin olen valmis puhumaa syömisestä, omasta syömisestäni. Huomaan unohtavani sen tosi asian, ettei kaikilla ihmisillä ole edes yhtä täyttävää ateriaa päivässä, ei ole, ei riitä kaikille hyvinvointia tällä telluksella.
Eilen tarjosin iltapalaa eräälle miehelle. Hän hakee ruokatavaraa ruokajakelusta, mutta sellaisesta asiasta hän oli huolissaan, kun sielläkin on joitain elintarvikkeita liian suurissa pakkauksisa. Esimerkkinä hän mainitsi juuston jota ei oikestaan pakkesessa voi säilyttää, menen koostumus ja maku pilalle. Hän, yksinäinen mies joutui aina heittämään siitä juustokimpaleesta jonka oli saanut, einakin puolet roskiin. Se harmitti.
Mieluummin hän sanoi ostavansa kaupasta tarjoustuotteita, silloin voi valita pienempiä annoksia, mutta, hintatietoisena hän tarkastaa ensiksi kilohinnan ja tekee ostokset kilo, eikä pala hinnan mukaan.
Valistunut mies. Hän on aina valmis kaikkia tuttuja auttamaan ja on suosittu kahville poikkeaja.
Hänellä riittää ruoka, on säästäväinen ja käyttää järkeä ostoksia tehdessään.
Maapallolla on maita joissa pienet lapset kuolevat nälkään ja näivetystauteihin. Likainen vesi sairastuttaa aikuiset ja lapset. Äidit eivät voi imettää lapsiansa, koska itsellekään ei ole ravintoa.
Kuinka jakaa omasta hyvivoinnista? On vaikea tietää menevätkö kerätyt varat oikeaan ositteeseen. Usein eivät mene!
Köyhälle kerätyt varat päätyvät kerääjiensä omaisuuden kartuttamiseen ja omaan hyvnvointiin. Se köyhä, nälkäinen kulkija kulkee edelleen nälkää tuntien, tietämättä missä suraavan kylmän yön viettäisi palelamtta ja tuntematta nälkää.
En tiedä, en voi kauas auttaa, mutta autan lähelle sen minkä kykenen.
En ole syönyt, juonut vettä ja mehua. Tunnustelen millaista olisi jos ei olisi ruokaa!
Olen ollut näkevinäni täällä joskus keskustelun jopa leivästä. Leipä, se rukiinen, on parasta nälänpois lähettäjää, vaan ei sitä saa kehitysmaissa joissa viljellään, usein alkeellisilla viljelymenetelmillä, sillä eihän köyhällä ole varaa istutuskoneisiin, eikä koneelliseen kasteluun. Riisin ravintoarvot ovat heikommat kuin rukiin, mutta siellä missä on aina syöty riisiä, se on pääruoka.
Säälittää kaikki nälkäänäkevät, vaan ei meillä sentään kukaan kuole nälkään.
Maissia ja jamssia Afrikassa viljellään. Kyllä siellä on joutilasta porukkaa vaikka käsin kastelemaan. Kaivoja sinne on rakennettu mutta ei ne viitsi pitää niitä kunnossa. Piettivilhelyn ne kyllä osaa, lisää suita tehdään ruokittavaksi ja vyörytään Eurooppaan syömään .
Oletpa sinä katkera ihminen, mielipiteesi valossa saa sellaisen käsityksen, että et voi oikein hyvin.
Puuttuuko sinulta jotain?
Oli puhe yleensä kehitysmaista ja riisi / ruis vertaus.
Otit esiin koko Euroopan; ja lapset.
Säälittävä tpaus joka ei parane neuvomalla.
Jokiasessa päivässä on vähintään kolme iloista asiaa. Yritä nyt hyvä ihminen löytää edes se ensimmäinen tähänkin päivään. Kuuntele vaikka radiota ja sulje läppärisi.
Tottahan tuo.
Sulje itse suusi, turhaan koetat toisten sananvapautta rajoittaa. Kehitysmaiden asiat on huonolla tolalla juuri noiden syiden takia ja kohta on huonosti täälläkin kaltaistesi suvakkien takia. Sinun hyvinvointisi tässä kyseenalaista on . Ei ole katkeruutta myöntää tosiasioita vaan tyhmyyttä työntää päänsä pensaasen.
Kukaan ei sulje suutansa sinun käskystäsi.
Minulle et niin ole päässyt sanomaankaan, nyt tietysti sanot, mutta ruoka ja siihen politikointi eurooppaan tulevista ihmisistä, ovat aivan eri asioita ruis ja riisi keskustelussa.
Pakolaiskysymys taitaa olla sinulle painajainen.
Tuon edellisen kirjoittajan hyvinvoinnista en tiedä, mutta minä voin hyvin ja tykkään kun maahan muuttaa työikäistä väkeä. Muuttuu tämänkin maan väestöpohja kansaivälisyyden hyväksyväksi kun useamman naapuri on maahanmuuttaja.
Paini rauhassa.
No, on päästy maahanmuuton tuomiin kansamme kahtiajakaviin kommentointeihin.
Tuossa kahvia juodessani luin Korven Sanomista syyrialaisista miehestä, joka pääsi perheineen turvaan Korpeen turkkilaiselta pakolaisleiriltä. Fawal istui lehtikuvissa lammen rantakivillä ja virvelöi. Niin somaa korpi-idylliä, niin harmoonista rauhaa, tästä perhe pääsi nauttimaan tänne keskelle ei mitään.
Vai pääsikö? Vaimo luonnollisesti kotona hoitamassa osaa kuudesta lapsesta osa on aloittanut koulun käynnin. Itse Fawal ei ole kouluja käynyt jo lapsesta asti joutui työtä tekemään.
No, tästä voi päätellä, että perheen vanhemmat ovat lukutaidottomia.
Miten tälle perheelle käy jatkossa. Lapset käyvät kouluja ja sopeutuvat, muuttavat muiden Korven nuorten tavoin opiskelemaan tai työtä tekemään muualle Suomeen sinne mistä leipä irtoaa.
Vanhemmat mies nyt 45-vuotias vaimo nuorempi otaksun sillä nuorin perheen lapsista saanut alkunsa pakolaisleirillä ja syntynyt täällä Korvessa. Isän pitäisi nyt oppia muutakin kuin virvelin heittoa, suomenkieli ehkäpä ensin lukemaan. Äidistä ei ole työelämään. Mitä työtä molemmat täältä löytäisivätkään.
En ole vastaan pakolaisleireiltä tänne tuotuja, sillä he ovat niitä kaikkein köyhimpiä, mutta samalla kaikkein hyödyttömämpiä yhteiskunnallemme.
On heillä tietty yksi paremmuus suomalaisiin nuoriin perheisiin verrattaessa. Väkilukumme kasvaa kiitettävästi heidän avullaan.
Nämä artikkelit ovat ns. kiintiötarinoita Korven Sanomien sivustoilla. Joka viikko erilaisia näkökulmia tänne saapuvista pelastetuista vai kutsuisinko sittenkin heitä maamme pelastajiksi.
Eipä näitä Fawaleita kiinnosta opiskelut eikä huolestuta työn saanti. Sen kun vaan huolehtii että muija työntää koko ajan uutta pentua maailmaan niin kylllä lapsilisien nosto aina työnteon voittaa.
Fawalit ne vaan virveliä heittää ja nauraen käy sossussa tilaamassa lisää rahaa.
Ihan uhnohin kertoa kun sattui pieni kämmi sen lahjaksi tai paremminkin ruoka-avuksi saadun pizzan kanssa. Pyysin pientä ruoka-almua ja sain ison pizzan puolikkaan hyväsydämiseltä mummalta.
Ahmin sen siinä iltapimeellä ulkona kun niin kova nälkä oli.
Muutaman tunnin kuluttua alkoi mahassa möyrimään pahast. Tuli huononhajuisia ilmavaivoja alvariinsa. Yöllä sain käydä pari kertaa pöntöllä.
Saattoi hyvinkin olla että pizza oli ehkä viikkoja vanhaa. Mut näinhän se olee ettei lahjavarsaakaan väheksytä.
Monenlaisten askareiden parissa päivä on solahtanut iltaan, kaikkea en edes ehtinyt tekemään, mutta huomenna jatketaan.
Syysherkkua sallattiakin tein, se on niin maukasta uusista vihanneksista, sipulilla ja kalalla höystettynä!
Sitä tulikin iso kulhollinen, että voin levollisin mielin ajatella seuraavien päivien ruokailua.
Lauantaiksi ja sunnuntaiksi onkin kiva, ettei tarvitse A:sta alottaa keittämisiä. Jälkiruuaksi otamme usein maustamatonta luomujogurttia ja banaanin puolikkaan pilkottuna lautaselle.
Nyt on se omenien paras aika, ainakin varhaisemmat laadut rupeaa olemaa valmiita. Siinä on oivallinen välipala, joskus vain tekee mieli useampaakin, olen aina ollut omenafani!
Muistan lapsena kun käytiin lehmiä paimenessa siskoni kanssa, silloin meillä oli omenia eväänä, jotkut oli vielä vähän raakoja, silloin pehmitimme niitä hakkaamalla kiveen.
Hyviä olivat ja terveellisiä silloinkin!
Unohin.
Unohtaminen alkaa olla tälläkin ikäluokalla edessä, ellei jo anna oireita olemassaolostansa.
Vanhoja asioita muistetaan, mutta hetki sitten tapahtunut tahtoo mennä yli hilseen jättämättä pienintäkään muistijälkeä
Mitä juuri sinun muistillesi kuuluu?
Kuuluuko hyvää ja avaimet löytyvät aina samasta naulasta ja kukkarollakin on oma paikkansa josta se on kaupoille lähtiessä hyvä ottaa mukaan.
Muutama mummo jättää usein kukkaronsa kaupan kassalle, tai sitä etsitään kissojen ja koirien kanssa kotona, kuoletetaan kortit ja siinähän se sitten onkin kukkaro, ostoskassin sivutaskussa! Noinkin on joku unohtamisen kokenut.
Uhoatko, vai unohatko?
Olen hourinut oikein huolella nyt viimeisen vuoden. Siinä välissä tuli 80 vuoden ikäpaalukin ohitettua. Yhtään viikkoa ei mene, ei edes yhtä päivää etten jotain unohtelulla tyrisi.
Huomannut olen, että ainakin yksi läheiseni on alkanut unohtelemaan asioita jotka tapahtuvat tässä ja nyt, tai ainakin tunnin viiveellä.
Jos pyydän, että soita nyt siitä asiasta sinne virastoon ja hän lupaa niin tehdä. Kun tunnin kuluttua kysyn asiasta, mitä sanoivat, hän sanoo ettei muistanut soittaa. Monenea päivänä muistutan ja lopilta on istuttava vireen, että hän soittaa ja hoitaa sen kesken jääneen asiansa loppuun-
Onneksi minä vielä muistan, vaikka unohtelen itsekin ja hukkaan auton avaimet tuon tuosta. Jätän ne kädestäni terassin pöydälle tai kellariin jonkin laatikon päälle, mutta vain silloin jos asusteissani ei ole taskuja- Muuten ne on aina taskussa.
Herttileijaa!
Olis ihan jäänyt huomaamatta, että passikin on olemassa ja vanhenee.
On tämä muisti hyvä häviämään. Joku puhuu passin hakemisesta, minä muistan.
Se pitää uusia ennen hakemista!Jo ne siihenkin sai riitelyn aikaan ja nälvivät toisiaan, se on palstan tapa! Siihen juttuun en taas osaa ottaa kantaa ettei tule syytetyksi.
Joko jätit passihakemuksen?
Minä vein poliisilaitokselle ja hain uuden R-kiskalta kun se on postin piste. ei postitoimisto.
Ajokortin hain katsastuskonttorilta kun viimeksi uusin.