On varmaan samantekevää vaikka syöttäisi sydämensä petoeläimelle. Siltä tuntuu olla rakastunut ihmiseen joka on masentunut. Oma pääkoppa on omasta elämästä niin sekaisin kun ei enää tiedä mistään mitään. Mitään muuta kuin, että ei saa toista pois mielestään. Ei edes yhdeksi päiväksi. Ymmärtäen sen, että toinen ei suo sulle varmaan ajatustakaan mielessään. Yrität kannatella toista ja itseäsi, etkä pysty ääneen kertomaan kuinka tärkeä se ihminen on koska pelkää niin kovin sattuvansa itsensä. Mut on niin maahantallottu henkisesti, että en kestäisi menettää häntä jos mun tunnustus aiheuttaisi hänessä lisää ahdistusta.
Rakastunut masentuneeseen ihmiseen
Kauriinsilmä
11375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin ei se aiheuttaisi lisää ahdistusta.
Ei varmasti niin jos tunnustus olisi toivottu, mutta en voi tietää. Enkä halua hänelle enempää tuskaa.
Ymmärrän hyvin. Luulen vain että jos se lisää tuskaa... niin se saattaa olla helpompi korjata kuin se että se olisikin toivottu juttu mutta tunnustaja vitsailee asian kanssa. Hmm... en nyt osannut selkeämmin kirjoittaa.
Vaikea tietää 😔 En pääse hänen pään sisälleen. Lienen silti tärkeä hänelle kun juuri minulle jaksaa vielä viikoittain viestitellä.
Toivotaan että saat selvitettyä asian.
Ei ole helppoa myöskään olla yhdessä masentuneen ihmisen kanssa. Se vie itseltäkin pikku hiljaa elämänilon. Toisen kannattelu, ilman haistelu, varominen sanojensa kanssa ja silti toinen ymmärtää kaiken aina väärin. Tiuskii, ärjyy, betäytyy, suoltaa loukkauksia. Muille on kuin maailman ystävällisin ja ihanin ihminen. Tarpeeksi monta vuotta tätä on jo jatkunut. En jaksa enää. Tee palvelus ja kerro tunteistasi, ehkä saat hänet parannettua. Minun voimani ei enää tähän riitä.
Minä tein kerran testin masennuksesta... se antoi tulokseksi lievän masennuksen. Se ei haitannut koska aavistin sen itsessäni... mutta mikä haittasi. Oli tämä miten nämä henkilöt suhtautuivat siihen :s ilmeet olivat kuin juuri maailman pelottavimman hirviön nähneellä ja sitten se kaikki "voivoi... sinun pitäisi sitä ja tätä" hohhoijaa... antakaa oikeesti olla. Mutta niin... tuo mitä sinä kirjoitit kenelle vastasin. Sinä olet kyllä ERITTÄIN masentuneen ihmisen kanssa ollut! Tuohon ei voi muuta todeta. En tiuski enkä ärjy ellen ole TODELLA huonolla tuulella... ja sitä olen harvoin ja koko ajan harvenemaan päin. Enkä varmasti suolla loukkauksia! Tuo ketä sinä olet tapaillut on selkeästi jo avun tarpeessa.
Tsemppiä sinulle brokensoul tilanteeseen! Minustakin tuntuisi, että ihminen jonka kanssa olet yhdessä on todella avun tarpeessa. Olen tuntenut itse tämän henkilön, rakkauteni kohteen, jo vuosia. Myös ajalta ennen masennusta. Niin vähän masennuksesta tietävänä on vaikea tulkita itsekin epävarmana ihmisenä toista.
Olen ollut monta kertaa vaikeasti masentunut enkä ahdistuisi mistään rakkaudentunnustuksesta. Vaikka se tulisi joltain jota kohtaan en tunne samoin, niin en siltikään.
Ja varmasti välittää sinusta jos pitää usein yhteyttäkin. Ei masentuneena jaksa oikein olla yhteyksissä muihin kuin kaikkein läheisimpiin ihmisiin.
Hyvin kirjoitettu.
Kiitos tästä kommentista. Ehkä täytyy vaan rohkaistua ja antaa palaa. Olemme siis tunteneet jo ajalta ennen masennusta ja viettäneet aikaa paljonkin yhdessä. Kyllä hän nykyisin välillä suostuu kasvotusten näkemään, mutta harvemmin.