Keksin itselleni elämän

satuilija kirjoitti:

Olen 24 vuotias nainen ja minulla on ilmeisesti pakkomielle valehdella. Yleensä keksin itselleni elämään sisältöä. Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 3 vuotta ja viimeisin "valhe" oli se, että sanoin miehelleni että minua on lapsena käytetty hyväksi. Koskaan minulle ei ole niin tehty, mutta saan jotenkin mielihyvää siitä että ihmiset säälivät minua. Olin noin vuosi sitten tyttöpuolisen kaverini luona ja siellä oli myös kaverini miesystävä. Miesystävä halasi minua ja pussasi poskelle. Miehelleni kerroin asiasta ja sanoin, että miesystävä hiplaili minua väkisin vaikka kielsin. Todellisuudessa en kieltänyt mutta asia jäi siihen. Mies on hyvin mustaukkainen ja toki pahoitti mielensä mutta hän oli todella pahoillani minun puolesta. Puhuimme sitten siitä millaisia oksettavia ihmisiä on olemassa. En tiedä miksi teen niin mutta jollain tavalla tuntuu hyvältä se että elämässäni tapahtuu jotain ja tuntuu hyvältä kun mies säälii minua ja yrittää auttaa. Olen nykyisin paljon huonolla tuulella ja suutun erittäin helposti. Saatan sitten keksiä jonkun pahan asian, joka olevinaan vaivaa minua (jonka piikkiin voin laittaa pahan oloni) vaikka todellisuudessa ei olisikaan tapahtunut mitään. Anteeksi sekava selitys, mutta onko ketään muuta vastaavassa tilanteessa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä