Millaisia kokemuksia muilla on seuraavasta asiasta? Kyse siis torjutusta homoudesta ja siitä että puskeeko se aina väkisin pintaan vai voiko sen hyvin torjua ja periaatteessa elää ns. heterona (suhteessa naisen kanssa jos seurustelee) loppuelämänsä? Eli hyväksyykö ihminen lopulta aina homoutensa ja "ajaako luonto tikanpojan puuhun" aina lopulta?
Itse torjuin homouteni pitkään häpeän tunteen vuoksi ja yritin unohtaa tuon kokemuksen ja hankkia naisen ja elää parisuhteessa naisen kanssa. Kuitenkin aina enemmän tai vähemmän epäsäännöllisin väliajoin puski pintaan homoseksuaalisia haluja, unia, tilanteita (esim. törmäsin miehiin joita kohtaan tunsin kiintymystä ja homoiksi arvelemani miehet olivat kiinnostuneita minusta enemmän kuin tapaamani naiset) ja aloin enemmän ja enemmän mieltämään itseäni homoksi ja/tai ennenkaikkea hyväksymään homouden jonka olin torjunut pitkään.
Välillä en ajatellut torjumaani homoutta mutta aina se jotenkin nousee pintaan. Toistuvat eroottiset unet miehistä ja lisääntyvät homofantasiat jne. ja yleensäkin asian ajatteleminen ja enemmän ja enemmän hyväksyminen ovat mielestäni olleet sitä että "luonto hoitaa asiaa".
Eli onko kokemuksia tai tiedättekö jonkun joka olisi voinut tukahduttaa homoutensa ja jos ei nyt elänyt "kulissiliitossa" naisen kanssa niin ainakaan ei alkanut miehen kanssa seurustelemaan vaan jos ei alkanut elää luontonsa mukaisesti niin pysynyt sinkkuna vaikka loppuikänsä tai muuta vastaavaa mutta pointti oli että torjunut homoutensa loppuun asti? Vai taipuuko itsekukin torjunut homo aina lopulta? Tiedän että täällä on suurinosa homoutensa hyväksyneitä (heterot eivät tätä varmaan usein lue tai homoutensa torjuvat miehet) mutta torjumiskokemuksia voi monilla olla. Eli voittaako luonto aina tavalla tai toisella?
Itse torjuin homouteni pitkään häpeän tunteen vuoksi ja yritin unohtaa tuon kokemuksen ja hankkia naisen ja elää parisuhteessa naisen kanssa. Kuitenkin aina enemmän tai vähemmän epäsäännöllisin väliajoin puski pintaan homoseksuaalisia haluja, unia, tilanteita (esim. törmäsin miehiin joita kohtaan tunsin kiintymystä ja homoiksi arvelemani miehet olivat kiinnostuneita minusta enemmän kuin tapaamani naiset) ja aloin enemmän ja enemmän mieltämään itseäni homoksi ja/tai ennenkaikkea hyväksymään homouden jonka olin torjunut pitkään.
Välillä en ajatellut torjumaani homoutta mutta aina se jotenkin nousee pintaan. Toistuvat eroottiset unet miehistä ja lisääntyvät homofantasiat jne. ja yleensäkin asian ajatteleminen ja enemmän ja enemmän hyväksyminen ovat mielestäni olleet sitä että "luonto hoitaa asiaa".
Eli onko kokemuksia tai tiedättekö jonkun joka olisi voinut tukahduttaa homoutensa ja jos ei nyt elänyt "kulissiliitossa" naisen kanssa niin ainakaan ei alkanut miehen kanssa seurustelemaan vaan jos ei alkanut elää luontonsa mukaisesti niin pysynyt sinkkuna vaikka loppuikänsä tai muuta vastaavaa mutta pointti oli että torjunut homoutensa loppuun asti? Vai taipuuko itsekukin torjunut homo aina lopulta? Tiedän että täällä on suurinosa homoutensa hyväksyneitä (heterot eivät tätä varmaan usein lue tai homoutensa torjuvat miehet) mutta torjumiskokemuksia voi monilla olla. Eli voittaako luonto aina tavalla tai toisella?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Torjuu ne heterotkin, jos ei löydä sitä oikeaa rinnalleen. Jokaisella on omat vaatimukset, ja jos ei osaa/halua tehdä kompromissiä, niin on melkeimpä pakko torjua seksuaalisuus kahden välisenä. Monet tyytyvät vain tyydyttämään itsensä, ja pärjäävät usein ihan hyvin.
Ei sitä ny loputtomasti voi torjua jos asian laita on niin. Itsellä se nosti itsetuhoisuuttakin jos sitä väkisin kieltää. Toisaalta ihminen on hyvin sopeutuvainen et homouteen tottuu aika nopeastikin. Tulee mieleen vanha venäläinen iskelmä "Ajomies, älä kiirehdi suotta, pakoon ei pääse kohtaloaan".
Hei!
En ole törmännyt tutkimukseen asiasta, mutta kokemukseni perusteena seksuaaliterapeuttina sanoisin, että aika usein suuntautuminen pääsee kuitenkin pintaan jossain vaiheessa. Toki ihmiset onnistuvat torjumaan kaikenlaista keskittymällä vaikka työntekoon tai päihteisiin. Vaikea nähdä, miten ihminen voisi olla onnellinen, jos ei pysty tulemaan kaapista edes itselleen. Toki heterokin voi elää selibaatissa ja/tai sinkkuna, joten tottakai homokin. Seksin harrastamatta jättäminen ei kuitenkaan tee kenestäkään heteroa. Viime kädessä homoudessa, kuten muissakin suuntautumisissa on kuitenkin kyse itsemäärittelystä. Jos haluat puhua aiheesta enemmän soita ilmaiseen Sinuiksi-palveluumme ma ja to klo 19-21 puh. 044 300 2355.
Yst. terv. seksuaaliterapeutti Outi Santavuori, www.sinuiksi.fi
Torjuttu homous palstalla tarkoittaa sitä, etteivät aidosti homoseksuaaliset henkilöt saa kirjoitella vapaasti kun yksi "torjuja" poistaa kaikki viestit.
"Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena."
En ymmärrä, miksi koko palsta on olemassa, jos se on vain sensuurin takia. Ei palvele ketään paitsi yhtä, joka ei kestä toisten sanomisia. Vika ei siis ole muissa kirjoittajissa tai näiden kommenteissa, vaan ja ainoastaan yhden ihmisen korvien välissä.