Ikävä sinua

Mitä tehdä kun taitaa rakastaa erästä niin että se pelottaa ja siksi ei uskalla tehdä asialle mitään?
Yrittänyt kaikkensa että lähtisi pois mielestä
mutta
niin ei.
Vuosien turha ihastus vaikka tietää että toinen tuskin on edes ajatellut minua
sitä paitsi molemmat ovat täysin eri planeetoilta
ja mitä jos ne törmäisivät?
Saahan sitä haaveilla 😄
Tuntuu että tekisi mieli huutaa
että pysy kaukana
"-en halua tuntea tunteita"
mutta silti vetää tiukasti lähelle
ja kertoa että olet kaikki mitä haluan
en omistaa vaan omistautua
tuntea toisen lämpö
olemus
ajatukset
Olla yhtä
kaksi puolikasta yksi kokonainen.
Oppia tuntemaan toisen
huonot puolet
ja rakastaa niistä huolimatta.
Epätäydellinen
mutta omissa silmissä juuri täydellinen.
Jokainen huono päiväkin kanssasi
Olisi hyvä päivä minulle
koska jos saisin
edes pienen hymyn huulillesi
Olisin onnistunut
enkä sillloin en välittäisi omista tuskistani
kunhan sinulla olisi kaikki hyvin.
Onko tuollaista vilpitöntä
Pyyteetöntä rakkautta enää olemassa?
Toivottavasti
kaikille muille
sillä tuskin minulle riittää siitä
enää
muuta kuin tähteet.
Toivottavasti löydät onnen.
141319
2Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Oliko tämä naiselta miehelle?

Äänestä

Blaa blaa

Äänestä

Ikävä on yhteistä näillä huudeilla...
<3

Äänestä

kivasti ap kirjoitit :)

Äänestä

Ei voi olla miehen kirjoittama olipas runollista taisi olla sinkulta sinkulle.

Äänestä

Varmaan olisikin noin mutta jos kaikki ajattelee samalla tavalla niin mikään ei edisty.

Äänestä

Hyvin kirjoitettu minustakin ja tunteella. tuskin on mulle, mut itselle tuli mieleen, et onko taustalla jotain syitä miksi tienne ei ole kohdannut? Pelkoja ilmeisesti on, mut jokainen varmaan ajattelee omalta kannalta asioita ja harmittelee jos aihetta, onko hetki oikea jne.

Itse ainakaan, en olisi valmis suhteeseen, jos oma tilanne ei mieleen? Pelkona on, et aiheuttaa turhaa riitelyä ja ongelmia suhteen synnylle. Parempia aikoja odotellessa?

Äänestä
  • Omalta kohdalta voin kertoa että luottamus mieheen ei ole kovin hyvä, koska keskusteluyritykset jäivät vajaiksi. Aika näyttää tuleeko luottamuksen tunne takaisin. Yhtään vastaavaa kohtaamista ei ole enää mahdollista kokea, se vie luottamuksen lopullisesti. Itse en kärsi yksin olemisesta, eikä minulla ole mitään pakkoa saada ihmistä elämääni. Selvää on myös se, että tuntemattomiin ihmisin en jaksa ruveta tutustumaan monen vaikean vuoden kokemuksen takia ja myös oman luonteeni takia.

    Äänestä

  • hyvinitsensätunteva kirjoitti:

    Omalta kohdalta voin kertoa että luottamus mieheen ei ole kovin hyvä, koska keskusteluyritykset jäivät vajaiksi. Aika näyttää tuleeko luottamuksen tunne takaisin. Yhtään vastaavaa kohtaamista ei ole enää mahdollista kokea, se vie luottamuksen lopullisesti. Itse en kärsi yksin olemisesta, eikä minulla ole mitään pakkoa saada ihmistä elämääni. Selvää on myös se, että tuntemattomiin ihmisin en jaksa ruveta tutustumaan monen vaikean vuoden kokemuksen takia ja myös oman luonteeni takia.

    Noi on aina harmillisia, kun tahtomattaan aiheuttaa toiselle pahoja fiiliksiä. Syyt ja tuntemukset käytökselle tuskin olleet loukkauksiksi tarkoitettuja? Uskon, et häntä harmittaisi tilanne, jos tiedostaisi sinulle aiheutetun pahan olon ja luottamuksen puutteen häntä kohtaan?

    Kiusallisia juttuja ja itse ainakin en voisi kuin pahoitella tapahtunutta ja todeta, et syyt on minussa eikä toisessa, et tilanne meni niinkuin meni? Tällaiset tilanteetkin tulevat odottamatta, eikä niihin voi valmistautua ennakolta, kun muuttuvia tekijöitä voi olla paljon vaikuttamassa lopputulemaan.

    Paljosta jään paitsi, ku näin ajattelen, mut näin toimien satutan vähemmän toista, kuin jos eläisin vain hetkessä välittämättä seurauksista. Vaikea sanoa, ku en osaa ajatella nyt tilannetta, et kaikki olisi mennyt loistavasti ja elämä olisi hymyillyt jne. onnistumiset ruokkii onnistumisia periaatteella.

    Itse kans pärjään itseni kanssa mainiosti, siksikin otan lunkisti ja yritän olla aika huomaamaton toisille, varsinkin nyt kun oma tilanne ei ole niin mieleen. Olettamuksin aika lailla elän?

    Äänestä

  • HuoliHuomisesta kirjoitti:

    Noi on aina harmillisia, kun tahtomattaan aiheuttaa toiselle pahoja fiiliksiä. Syyt ja tuntemukset käytökselle tuskin olleet loukkauksiksi tarkoitettuja? Uskon, et häntä harmittaisi tilanne, jos tiedostaisi sinulle aiheutetun pahan olon ja luottamuksen puutteen häntä kohtaan?

    Kiusallisia juttuja ja itse ainakin en voisi kuin pahoitella tapahtunutta ja todeta, et syyt on minussa eikä toisessa, et tilanne meni niinkuin meni? Tällaiset tilanteetkin tulevat odottamatta, eikä niihin voi valmistautua ennakolta, kun muuttuvia tekijöitä voi olla paljon vaikuttamassa lopputulemaan.

    Paljosta jään paitsi, ku näin ajattelen, mut näin toimien satutan vähemmän toista, kuin jos eläisin vain hetkessä välittämättä seurauksista. Vaikea sanoa, ku en osaa ajatella nyt tilannetta, et kaikki olisi mennyt loistavasti ja elämä olisi hymyillyt jne. onnistumiset ruokkii onnistumisia periaatteella.

    Itse kans pärjään itseni kanssa mainiosti, siksikin otan lunkisti ja yritän olla aika huomaamaton toisille, varsinkin nyt kun oma tilanne ei ole niin mieleen. Olettamuksin aika lailla elän?

    Oma kokemus eri tilanteista on ratkaiseva, vaikka ymmärtäisi ettei toinen ole tehnyt mitään tahallaan ja tämän lisäksi vaikuttavat muut vaikeat kokemukset, jotka sijoittuvat samoille vuosille. Tällaisessa tilanteessa ei muiden ihmisten hyvää tarkoittavat "auttamisyritykset" toimi ollenkaan. Aika on se joka auttaa ja omassa rauhassa oleminen ja sen lisäksi työ, joka tekee elämästä säännöllisen.

    Äänestä

  • ajatuksialisää kirjoitti:

    Oma kokemus eri tilanteista on ratkaiseva, vaikka ymmärtäisi ettei toinen ole tehnyt mitään tahallaan ja tämän lisäksi vaikuttavat muut vaikeat kokemukset, jotka sijoittuvat samoille vuosille. Tällaisessa tilanteessa ei muiden ihmisten hyvää tarkoittavat "auttamisyritykset" toimi ollenkaan. Aika on se joka auttaa ja omassa rauhassa oleminen ja sen lisäksi työ, joka tekee elämästä säännöllisen.

    Näinhän se on, et itse omalla tavalla niitä täytyy käsitellä. Aika auttaa ja positiiviset ajatukset. Hyvä kuitenkin ymmärtää, et mistään ei tarvi itseä eikä ketään muutakaan syyttää, sattui vaan niin, ettette olleet samalla levelillä, kun ei yhteistä kieltä löytynyt? Kaikki olemme omanlaisia, hyvine ja huonoine puolineen.

    Itsekin pohdiskelen paljon itsekseni ja nauran itselleni omaa käytöstäni milloin missäkin tilanteessa, arkuutta on ja pelkoakin, aina kuitenkin ajattelen, etten halua toista satuttaa. Nuorempana pyörin isoissa porukoissa ja siellä tuntui tulevan esille enemmän sellaisia puolia itsestä, joista tuli vain morkkista ja huonoja fiiliksiä, viihdyn paremmin pienemmissä porukoissa.

    Nyt pääasiassa yksikseni, muutamaa frendin kans nähdään välillä. Aina hyvä, jos on joku luotettava tyyppi, jonka kanssa voi jutella aremmistakin aiheista. Tsemppiä sulle, työ voi olla hyvä vastapaino, ettei tarvi ikäviä asioita pyöritellä mielessä jatkuvasti.

    Äänestä

  • Ehei, me ei todellakaan olla kaikki samanlaisia, se on varma juttu.

    Äänestä

Tulipahan selväksi että vihaa minua aina ei voi voittaa

Äänestä
  • Onko sanonut tai käyttäytynyt niin? Viha on voimakas ilmaisu. En halua uskoa sellaiseen, kun luin aloituksesi, miksi sinua vihaisi, kun ajattelet noin lämpimästi hänestä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaikkeahyvääsinulle kirjoitti:

Mitä tehdä kun taitaa rakastaa erästä niin että se pelottaa ja siksi ei uskalla tehdä asialle mitään?
Yrittänyt kaikkensa että lähtisi pois mielestä
mutta
niin ei.
Vuosien turha ihastus vaikka tietää että toinen tuskin on edes ajatellut minua
sitä paitsi molemmat ovat täysin eri planeetoilta
ja mitä jos ne törmäisivät?
Saahan sitä haaveilla 😄
Tuntuu että tekisi mieli huutaa
että pysy kaukana
"-en halua tuntea tunteita"
mutta silti vetää tiukasti lähelle
ja kertoa että olet kaikki mitä haluan
en omistaa vaan omistautua
tuntea toisen lämpö
olemus
ajatukset
Olla yhtä
kaksi puolikasta yksi kokonainen.
Oppia tuntemaan toisen
huonot puolet
ja rakastaa niistä huolimatta.
Epätäydellinen
mutta omissa silmissä juuri täydellinen.
Jokainen huono päiväkin kanssasi
Olisi hyvä päivä minulle
koska jos saisin
edes pienen hymyn huulillesi
Olisin onnistunut
enkä sillloin en välittäisi omista tuskistani
kunhan sinulla olisi kaikki hyvin.
Onko tuollaista vilpitöntä
Pyyteetöntä rakkautta enää olemassa?
Toivottavasti
kaikille muille
sillä tuskin minulle riittää siitä
enää
muuta kuin tähteet.
Toivottavasti löydät onnen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu