Etsin muita leukemiasta parantuneita jotka suunnittelevat lapsen hankintaa.
Oletteko tulleet raskaaksia luonnollisella tavalla vai hoitojen avulla?
Itse en voi tulla raskaaksi ns. luonnollisella tavalla ja takana onkin lapsettomuushoitoja. Nyt ainut ja viimeinen mahdollisuus (jos adoptiota ei oteta huomioon) on luovutetun munasolun vastaanottaminen.
Onko kukaan samassa tilanteessa? Minua kiinnostaisi tietää kuinka moni leukemiasta parantunut on onnistunut tulemaan äidiksi. Entä oliko raskauden aikana ongelmia?
Lisäksi minulla on 2 luokan diabetes jota hoidan insuliinilla ja verenpainetta johon on lääkitys.
Minua pelottaa se että en kestä sitä pettymystä siitä että jään lapsettomaksi, mieheni kun ei oikein ole innostunut tuosta adoptio asiasta. Välillä tuntuu kohtuuttomalta että yksi ihminen joutuu kärsimään niin paljon. Eikö riitä että on selvinny leukemiasta? Pitääkö siihen päälle heittää vielä verenpainetauti, diabetes ja lapsettomuus?
Oletteko tulleet raskaaksia luonnollisella tavalla vai hoitojen avulla?
Itse en voi tulla raskaaksi ns. luonnollisella tavalla ja takana onkin lapsettomuushoitoja. Nyt ainut ja viimeinen mahdollisuus (jos adoptiota ei oteta huomioon) on luovutetun munasolun vastaanottaminen.
Onko kukaan samassa tilanteessa? Minua kiinnostaisi tietää kuinka moni leukemiasta parantunut on onnistunut tulemaan äidiksi. Entä oliko raskauden aikana ongelmia?
Lisäksi minulla on 2 luokan diabetes jota hoidan insuliinilla ja verenpainetta johon on lääkitys.
Minua pelottaa se että en kestä sitä pettymystä siitä että jään lapsettomaksi, mieheni kun ei oikein ole innostunut tuosta adoptio asiasta. Välillä tuntuu kohtuuttomalta että yksi ihminen joutuu kärsimään niin paljon. Eikö riitä että on selvinny leukemiasta? Pitääkö siihen päälle heittää vielä verenpainetauti, diabetes ja lapsettomuus?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Leukemiahan ei ole kuolemantuomio,sen sijaan kaiketi sädeteyt munasolusi eivät toimi. Onko sun leukemiasta kauan ja onko remissiossa?
Diabetes ja verenpainetauti ovat hankalampia raskauden kannalta,mutta jos ovat hoitotasapainossa,mikä estää? Jos kuitenkin raskaudesta on_selvää vaaraa_sinun terveydellesi,äläpä ala leikkimään sillä.
Vai jaksaisitko katsoa itkevää ja surusta poikki olevaa miestäsi,joka tuntisi syyllisyyttä siitä,että on raskaaksitulon sallinut sinun henkesi kustannuksella?Kykenisikö HÄN enää mihinkään normaaliin elämään sen jälkeen - ja kenties yksin lapsen kanssa?? Miksette harkitse sijaisvanhemmuutta? Tai adoptiota?
Eihän hyvää parisuhdetta kannata pilata hankkiutumalla raskaaksi ja kenties olemalla sen jälkeen todella sairaalassa jatkuvasti miehen hoitaessa lasta???