Tolkien-kuume laskee...

Itse tutustuin tolkienin maailmaan elokuvien kautta,siis sormuksen ritarit nähtyäni,luin kirjan,enkä ole vieläkään kyllästynyt.Elokuvat olen nähnyt lukemattomat kerrat mutta koskaan en kyllästy tuohon mahtavaa tarinaan.Eihän siitä tarvitse jatkuvasti jauhaa,mutta voi olla silti kiinostava.

Nyt tuon kuninkaan paluun,jälkeen jäi harmittamaan hieman,kun tarina tuli päätökseensä,samalla taas tuli hyvä mieli.Opin kyllä paljon tuosta tarinasta,ja se on vaikuttanut omaankin elämään,osaan nyt arvostaa enemmän asioita,ihmisiä jota ennen en osannut.
Lisäksi se myös valaissut asennettani muita kohtaan..Joten oli tuosta kirjasta paljon hyötyä,meillä jokaisella on opittavaa tuosta tarinasta..=)

se riippuu onko näähäny eka elokuvan vai lukenu kirjan. ihte katoin ekaks elokuvan ja sitte luin jirjan joten mä ajatteelen ne henkilöt sellasina ku ne näyttelijät oli..

Jep, suurin osa kiinnostui Tolkienin luomasta maailmasta vasta elokuvan nähtyään. Kuninkaan Paluussa pahin moka oli mielestäni Sarumanin paluun (siis kun Saruman tulee Kontuun) pois jättäminen.

Jos alkaa kyllästyttämään itsessään TSH, kannattaa lukea myös Hobitti, Silmarillion (tuosta tykkäsin kyllä eniten) ja Keskeneräisten Tarujen kirja. (ja onhan Tolkienilla myös muitakin teoksia..)

Itse en koskaan kyllästy Tolkieniin, enkä koskaan lakkaa ihannoimasta hänen kykyään luoda jokin niin täydellinen kokonaisuus.

Shavra kirjoitti:

Jep, suurin osa kiinnostui Tolkienin luomasta maailmasta vasta elokuvan nähtyään. Kuninkaan Paluussa pahin moka oli mielestäni Sarumanin paluun (siis kun Saruman tulee Kontuun) pois jättäminen.

Jos alkaa kyllästyttämään itsessään TSH, kannattaa lukea myös Hobitti, Silmarillion (tuosta tykkäsin kyllä eniten) ja Keskeneräisten Tarujen kirja. (ja onhan Tolkienilla myös muitakin teoksia..)

Itse en koskaan kyllästy Tolkieniin, enkä koskaan lakkaa ihannoimasta hänen kykyään luoda jokin niin täydellinen kokonaisuus.

Lue lisää

Omasta mielestäni "pahimpia mokia" elokuvassa olivat Faramirin hahmo (kirjassahan hän ei koskaan langennut sormuksen pauloihin, osoittaen, että _halutessaan_ ihmistenkin suku pystyy sen kiusausta vastustamaan) ja juopa, jonka sormus repi Frodon ja Samin välille (kirjassahan se ei niin tehnyt, ja osoitettiin, että syvä ja ehdoton ystävyys pystyy myös vastustamaan sormuksen voimaa).

Näiden kahden asian poisjättäminen/ muuttaminen muutti mielestäni koko elokuvan ja varsinkin sormuksen luonnetta.

Kontu taasen -no, olisihan sen Sarumanin siellä pitänyt olla (viesti siitä, että mikään ei säily ennallaan, mikään ei ole turvassa, kaikki voi muuttua), mutta itse arvasin jo aikaisemmin, ettei sitä ole elokuvan rajalliseen aikamäärään saatu mahtumaan. Toisaalta kyllä se olisi kertonut hienolla tavalla Frodon kasvusta.

awyrol kirjoitti:

Omasta mielestäni "pahimpia mokia" elokuvassa olivat Faramirin hahmo (kirjassahan hän ei koskaan langennut sormuksen pauloihin, osoittaen, että _halutessaan_ ihmistenkin suku pystyy sen kiusausta vastustamaan) ja juopa, jonka sormus repi Frodon ja Samin välille (kirjassahan se ei niin tehnyt, ja osoitettiin, että syvä ja ehdoton ystävyys pystyy myös vastustamaan sormuksen voimaa).

Näiden kahden asian poisjättäminen/ muuttaminen muutti mielestäni koko elokuvan ja varsinkin sormuksen luonnetta.

Kontu taasen -no, olisihan sen Sarumanin siellä pitänyt olla (viesti siitä, että mikään ei säily ennallaan, mikään ei ole turvassa, kaikki voi muuttua), mutta itse arvasin jo aikaisemmin, ettei sitä ole elokuvan rajalliseen aikamäärään saatu mahtumaan. Toisaalta kyllä se olisi kertonut hienolla tavalla Frodon kasvusta.

Lue lisää

Kerrankin joku osasi tarttua elokuvan OIKEISIIN kömpelyyksiin! Minunkin mielestäni elokuvissa oli paljon sellaista/puuttui paljon sellaista, mikä muutti tarinan viestiä ja ihmisten välisiä suhteita. Myös liian monen henkilöhahmon persoonallisuus kärsi.On toki ymmärrettävää että mikäli kaikki seikat olisi elokuvaa tehdessä pitänyt huomioida ja tuoda esille, olisi siitä tullut maratoni-trilogia. Siltikin harmittaa kun tarinan luonne kärsi näistä ratkaisuista. Mutta tunnelmallinen trilogia, katson noita elokuvia mieluummin kuin mitään muuta elokuvaa.

kiinnostuin elokuvasta alunperin ja luin kirjan kun olin nähny ekan leffan. kiinnostuin vielä enemmän kun pääsin jo ekalle sivulle ja vieläkin yritän metsästää tolkienin kirjoja tai rahaa kirjoja varten. vaikka pitäis ostaa uusia vaatteita niin kyllä kirjat menee sen edelle. voihan niitä ite ommella niitä vaatteitä.

Lalaith, sanoit juuri sen mitä itsekin ajattelin.

On vain hyvä, että kaikki muodikkaasti Sormusten Herra-elokuvasta kouhottavat pikkuhiljaa kyllästyvät, ja löytävät seuraavan fanituskohteen.

Inhosin muuten niitä elokuvia, minusta tuntui, että hahmojen luonne oli monesti vääristynyt ihan tuntemattomaksi.

Voi kun täällä ihmiset ymmärtävät niin väärin..
Joku mainitsi elokuvahuumailijoiden ja kirjahuumailijoiden eron.Ei sitä tarvitse olla.
Joku mainitsi tai ainakin jotenkin ilmensi minulle, että olen teini jolla kaikki mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.
Hiukan jyrkkää, kiitos vain.
Teinit osaavat olla joskus massaa, mutta kaikilla on aivot ja jotkut elävät omalla tavallaan eikä massassa.Rehellisesti sanottuna olen erilainen.
Joku vetosi, että olen pelkkä leffaihkuttaja.
No, olen nähnyt kaksikymmentä kertaa leffat ja jne. kirjat saman verran, mutta Tolkien-tuotanto?
No, kirjoittaja voi sanoa, mikä on Tolkien-tuotantoa:
Maamies ja lohikäärme, Roverandom, Tsh, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Puu ja lehti, Aseet ja armeijat, Oppaat sekä Tolkienin elämänkerta.
Olen lukenut nuo kaikki ja ehkä jo voisi sanoa että olen kiinnostunut VÄHÄN muusta kuin leffoista.
Jotkut mainituista kirjoista useampaan kertaan.
Huumalla tarkoitin mediaa, ihmisten mielenkiinnon rapistumista.
Jos yksinkertaisesti ei jaksa jauhaa samaa juttua, kun on kaikki asiat jo saanut irti.
Onko se väärin?

Iltatähti-91 kirjoitti:

Voi kun täällä ihmiset ymmärtävät niin väärin..
Joku mainitsi elokuvahuumailijoiden ja kirjahuumailijoiden eron.Ei sitä tarvitse olla.
Joku mainitsi tai ainakin jotenkin ilmensi minulle, että olen teini jolla kaikki mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.
Hiukan jyrkkää, kiitos vain.
Teinit osaavat olla joskus massaa, mutta kaikilla on aivot ja jotkut elävät omalla tavallaan eikä massassa.Rehellisesti sanottuna olen erilainen.
Joku vetosi, että olen pelkkä leffaihkuttaja.
No, olen nähnyt kaksikymmentä kertaa leffat ja jne. kirjat saman verran, mutta Tolkien-tuotanto?
No, kirjoittaja voi sanoa, mikä on Tolkien-tuotantoa:
Maamies ja lohikäärme, Roverandom, Tsh, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Puu ja lehti, Aseet ja armeijat, Oppaat sekä Tolkienin elämänkerta.
Olen lukenut nuo kaikki ja ehkä jo voisi sanoa että olen kiinnostunut VÄHÄN muusta kuin leffoista.
Jotkut mainituista kirjoista useampaan kertaan.
Huumalla tarkoitin mediaa, ihmisten mielenkiinnon rapistumista.
Jos yksinkertaisesti ei jaksa jauhaa samaa juttua, kun on kaikki asiat jo saanut irti.
Onko se väärin?

Lue lisää

Ei siinä mitään väärää ole, ei sinulla ole velvollisuutta olla kiinnostunut Tolkienista loputtomiin. Päinvastoin, huonommin menee niillä, jotka jumittuvat johonkin yhteen juttuun loppuiäkseen eivätkä suostu kuulemaankaan mistään muusta.

Tolkienilla on rajansa ja vaikka hänen luomansa tarumaailma on laaja, on se silti tietyllä tavalla hyvin yksipuolinen. On valtavasti kirjoja, elokuvia jne. jotka tarjoavat Tolkieniin verrattuna jotain ihan uutta...

HansGeorge kirjoitti:

Ei siinä mitään väärää ole, ei sinulla ole velvollisuutta olla kiinnostunut Tolkienista loputtomiin. Päinvastoin, huonommin menee niillä, jotka jumittuvat johonkin yhteen juttuun loppuiäkseen eivätkä suostu kuulemaankaan mistään muusta.

Tolkienilla on rajansa ja vaikka hänen luomansa tarumaailma on laaja, on se silti tietyllä tavalla hyvin yksipuolinen. On valtavasti kirjoja, elokuvia jne. jotka tarjoavat Tolkieniin verrattuna jotain ihan uutta...

Lue lisää

Joo, olet oikeassa, muutakin on kuin Tolkien. Esimerkiksi meillä Suomessa upea Tove Janssson, jonka Muumilaakso on vähintään yhtä omintakeinen paikka kuin Keski-Maa, mutta jonka viehätys on aivan erilainen: jos Tolkienia lukiessaan unohtaa todellisuuden, niin Janssonia lukiessaan löytää sen. Molempia tarvitaan.

Iltatähti-91 kirjoitti:

Voi kun täällä ihmiset ymmärtävät niin väärin..
Joku mainitsi elokuvahuumailijoiden ja kirjahuumailijoiden eron.Ei sitä tarvitse olla.
Joku mainitsi tai ainakin jotenkin ilmensi minulle, että olen teini jolla kaikki mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.
Hiukan jyrkkää, kiitos vain.
Teinit osaavat olla joskus massaa, mutta kaikilla on aivot ja jotkut elävät omalla tavallaan eikä massassa.Rehellisesti sanottuna olen erilainen.
Joku vetosi, että olen pelkkä leffaihkuttaja.
No, olen nähnyt kaksikymmentä kertaa leffat ja jne. kirjat saman verran, mutta Tolkien-tuotanto?
No, kirjoittaja voi sanoa, mikä on Tolkien-tuotantoa:
Maamies ja lohikäärme, Roverandom, Tsh, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Puu ja lehti, Aseet ja armeijat, Oppaat sekä Tolkienin elämänkerta.
Olen lukenut nuo kaikki ja ehkä jo voisi sanoa että olen kiinnostunut VÄHÄN muusta kuin leffoista.
Jotkut mainituista kirjoista useampaan kertaan.
Huumalla tarkoitin mediaa, ihmisten mielenkiinnon rapistumista.
Jos yksinkertaisesti ei jaksa jauhaa samaa juttua, kun on kaikki asiat jo saanut irti.
Onko se väärin?

Lue lisää

Varmaan viittasit minun vietiini ainakin tuon teini-kommentin tiimoilta. En mitenkään ole tässä tuomitsemassa teineja ja sanomassa, että he ovat aivotonta massaa, muistelen vain omaa teiniaikaani ja kun minulla oli jokin ylitsepääsemättömän ihana fanituskohde. Ajan myötä "rakkaus" kuitenkin haaleni, en mitenkään häpeä sen aikaista fanittamistani, päinvastoin, se kuuluu murkun elämään (esim. jotkut psykologiset teoriat tukevat väitettäni). Eikä viestini millään lailla olleet hyökkäys Sinua Iltatähti-91 kohtaan, puhuin ihan vain yleisellä tasolla. Ymmärsin ehkä väärin,luulin sinun tarkoittaneen sinun kuumeesi laskemista, etkä median kiinnostuksen loppumista...

Nyt on kuitenkin pakko kommentoida tuota Tolkieni tuotantolistaa, jolla "ylpeilit",esim. Aseet ja armeijat eivät todellakaan ole Tolkienin tuotantoa, vaan elokuvaan liittyvää oheismateriaalia.

Mutta katsele maailmaa toki muultakin näkökantilta kuin Tolkienin maailmasta käsin, se on erittäin tervettä, kasvattavaa ja kypsyttyvää, suosittelen kaikille =)

Nimloth kirjoitti:

Varmaan viittasit minun vietiini ainakin tuon teini-kommentin tiimoilta. En mitenkään ole tässä tuomitsemassa teineja ja sanomassa, että he ovat aivotonta massaa, muistelen vain omaa teiniaikaani ja kun minulla oli jokin ylitsepääsemättömän ihana fanituskohde. Ajan myötä "rakkaus" kuitenkin haaleni, en mitenkään häpeä sen aikaista fanittamistani, päinvastoin, se kuuluu murkun elämään (esim. jotkut psykologiset teoriat tukevat väitettäni). Eikä viestini millään lailla olleet hyökkäys Sinua Iltatähti-91 kohtaan, puhuin ihan vain yleisellä tasolla. Ymmärsin ehkä väärin,luulin sinun tarkoittaneen sinun kuumeesi laskemista, etkä median kiinnostuksen loppumista...

Nyt on kuitenkin pakko kommentoida tuota Tolkieni tuotantolistaa, jolla "ylpeilit",esim. Aseet ja armeijat eivät todellakaan ole Tolkienin tuotantoa, vaan elokuvaan liittyvää oheismateriaalia.

Mutta katsele maailmaa toki muultakin näkökantilta kuin Tolkienin maailmasta käsin, se on erittäin tervettä, kasvattavaa ja kypsyttyvää, suosittelen kaikille =)

Lue lisää

Koskaan ei voi olla ymmärtämättä väärin.
Media ei ole kiinnostunut, eikä kukaan jaksa samaa juttua jauhaa ikuisuuksiin TÄYSILLÄ!!!
Siinä se idea oli, kiinnostaa, mutta ei niin paljon.
Mitä tohon teinijuttuun tulee, en ota noita juttuja itseeni vaan ärsyttää minkälaista suhtautumista se edustaa.
Massa on kyllä olemassa, mutta kaikki eivät kuulu siihen.
Aseista ja armeijoista sen verran, että se on kuin yhteenvedos muistiinpanoja Tolkienin maailman ja elokuvan luomasta yhteisestä Keski-Maasta.
Tolkien antaa tekstin ja elokuva henkilöt, aseet, muutaman yksityiskohdan ja ammattitaiton lisukkeeksi, jolloin syntyy ei nyt niin tolkienmainen mutta tsh-mainen opaskirja tai oikeastaan muistiinpano.
Kirjallisuus tarjoaa vaikka mitä muuta kuin Tolkien, vaikka täytyy *huvittuneena* myöntää, että tulee varmaan aina "voi vitsi et on matkittu Tolkienista"-elämys aika monta kertaa.
Oma mielipiteeni on, että Tolkien keräsi kaiken fantasian perusteet kirjalleen ja niistä on alkanut lähes oma tyylisuuntansa, joten "matkiminen" on vain käsite, eikä oikeastaan ärsyttävää.
Itse pidän esim. Anne McCaffreyn ja David Eddingsin fantasiasarjoista sekä muista yksittäisesta fantasiasta.Muutakin kirjallisuutta luen myös, mutten mainittavasti.
Muutakin löytyy kuin Tolkien, ja se tarjoaa välillä sitä, mitä Tolkienista kipeästi puuttui.
Media ei ole kiinnostunut sillä Tolkien on nyt "out" ja muut ovat korvanneet sen paikan.
Oikeastaan on surullista jos joku jumittaa täysillä Tolkieniin koko ikänsä.
Unohtaa ei tarvitse mutta TÄYSILLÄ ei kannata roikkua.

Iltatähti-91 kirjoitti:

Voi kun täällä ihmiset ymmärtävät niin väärin..
Joku mainitsi elokuvahuumailijoiden ja kirjahuumailijoiden eron.Ei sitä tarvitse olla.
Joku mainitsi tai ainakin jotenkin ilmensi minulle, että olen teini jolla kaikki mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.
Hiukan jyrkkää, kiitos vain.
Teinit osaavat olla joskus massaa, mutta kaikilla on aivot ja jotkut elävät omalla tavallaan eikä massassa.Rehellisesti sanottuna olen erilainen.
Joku vetosi, että olen pelkkä leffaihkuttaja.
No, olen nähnyt kaksikymmentä kertaa leffat ja jne. kirjat saman verran, mutta Tolkien-tuotanto?
No, kirjoittaja voi sanoa, mikä on Tolkien-tuotantoa:
Maamies ja lohikäärme, Roverandom, Tsh, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Puu ja lehti, Aseet ja armeijat, Oppaat sekä Tolkienin elämänkerta.
Olen lukenut nuo kaikki ja ehkä jo voisi sanoa että olen kiinnostunut VÄHÄN muusta kuin leffoista.
Jotkut mainituista kirjoista useampaan kertaan.
Huumalla tarkoitin mediaa, ihmisten mielenkiinnon rapistumista.
Jos yksinkertaisesti ei jaksa jauhaa samaa juttua, kun on kaikki asiat jo saanut irti.
Onko se väärin?

Lue lisää

Kolmea viimeistä mainitsemaasi teosta en lue "Tolkien -tuotannoksi", kuten en muutakaan elokuviin liittyvää krääsää.

Puhut samaan hengenvetoon yksilöllisyydestä ja median luomasta huumasta. Erikoista.
Jos henkilö on yksilö, kiinnostuu hän asioista mediasta riippumatta, lampaat -tai massa- menevät median mukana: innostuvat kun media innostuu ja menettävät kiinnostuksensa kun sekin menettää.




Tarvitsi tai ei, olen sen itse havainnut. Kaikissa vastaavissa tapauksissa (siis, joissa kirjasta on tehty elokuva) saa tarina lisää "faneja" elokuvan myötä. Nämä henkilöt myös kyllästyvät asiaan nopeiten.




Ei. Mutta epäilen vahvasti kohtaa "--kaikki asiat jo saanut irti." Puhutpa sitten mediasta tai itsestäsi (en aina oikein saanut selvää) on väite virheellinen. Teos elää aina -vaikka sen osaisi ulkoa ei silti ole saanut siitä kaikkea irti.




Tolkien LOI nykyfantasian.

awyrol kirjoitti:

Kolmea viimeistä mainitsemaasi teosta en lue "Tolkien -tuotannoksi", kuten en muutakaan elokuviin liittyvää krääsää.

Puhut samaan hengenvetoon yksilöllisyydestä ja median luomasta huumasta. Erikoista.
Jos henkilö on yksilö, kiinnostuu hän asioista mediasta riippumatta, lampaat -tai massa- menevät median mukana: innostuvat kun media innostuu ja menettävät kiinnostuksensa kun sekin menettää.




Tarvitsi tai ei, olen sen itse havainnut. Kaikissa vastaavissa tapauksissa (siis, joissa kirjasta on tehty elokuva) saa tarina lisää "faneja" elokuvan myötä. Nämä henkilöt myös kyllästyvät asiaan nopeiten.




Ei. Mutta epäilen vahvasti kohtaa "--kaikki asiat jo saanut irti." Puhutpa sitten mediasta tai itsestäsi (en aina oikein saanut selvää) on väite virheellinen. Teos elää aina -vaikka sen osaisi ulkoa ei silti ole saanut siitä kaikkea irti.




Tolkien LOI nykyfantasian.

Lue lisää

Tuossa kun luki että "vaikka osaisi ulkoa...".
Totta puhut , mutta täytyy lukea tämänkokoinen kirja aika monesti että osaisi ulkoa kaiken. Se tuntuu ihan siltä että täytyy olla aikalainen kirja intoilija että tuon osaisi ulkoa. Mutta se on totta että vaikka osaisi kaiken ulkoa niin ei silti olisi saanut siitä kaikkea irti. Kuitenkin kaiken irti saaminen tarkoittaa enemmän kaiken tärkeän/kiinnostavan irtisaamista. No hyviä kirjoituksia tästä löysin ja no... ei muuta kun tolkienin kirjat ovat kiinnostavammat kuin elokuvat.

Iltatähti-91 kirjoitti:

Koskaan ei voi olla ymmärtämättä väärin.
Media ei ole kiinnostunut, eikä kukaan jaksa samaa juttua jauhaa ikuisuuksiin TÄYSILLÄ!!!
Siinä se idea oli, kiinnostaa, mutta ei niin paljon.
Mitä tohon teinijuttuun tulee, en ota noita juttuja itseeni vaan ärsyttää minkälaista suhtautumista se edustaa.
Massa on kyllä olemassa, mutta kaikki eivät kuulu siihen.
Aseista ja armeijoista sen verran, että se on kuin yhteenvedos muistiinpanoja Tolkienin maailman ja elokuvan luomasta yhteisestä Keski-Maasta.
Tolkien antaa tekstin ja elokuva henkilöt, aseet, muutaman yksityiskohdan ja ammattitaiton lisukkeeksi, jolloin syntyy ei nyt niin tolkienmainen mutta tsh-mainen opaskirja tai oikeastaan muistiinpano.
Kirjallisuus tarjoaa vaikka mitä muuta kuin Tolkien, vaikka täytyy *huvittuneena* myöntää, että tulee varmaan aina "voi vitsi et on matkittu Tolkienista"-elämys aika monta kertaa.
Oma mielipiteeni on, että Tolkien keräsi kaiken fantasian perusteet kirjalleen ja niistä on alkanut lähes oma tyylisuuntansa, joten "matkiminen" on vain käsite, eikä oikeastaan ärsyttävää.
Itse pidän esim. Anne McCaffreyn ja David Eddingsin fantasiasarjoista sekä muista yksittäisesta fantasiasta.Muutakin kirjallisuutta luen myös, mutten mainittavasti.
Muutakin löytyy kuin Tolkien, ja se tarjoaa välillä sitä, mitä Tolkienista kipeästi puuttui.
Media ei ole kiinnostunut sillä Tolkien on nyt "out" ja muut ovat korvanneet sen paikan.
Oikeastaan on surullista jos joku jumittaa täysillä Tolkieniin koko ikänsä.
Unohtaa ei tarvitse mutta TÄYSILLÄ ei kannata roikkua.

Lue lisää

nyt... Mitä oikeastaan Iltatähti halusit sanoa? Turhaan kummastelet väärinymmärryksiä, kun itse kirjoitat sekavasti ;) Siis oliko pointtisi se, että median pitäisi olla jatkuvasti Tolkienin kimpussa hamaan ikuisuuteen asti samalla innolla, kun se oli leffojen tullessa ensi-iltaan? Vai se, että sinä itse olet kyllästynyt, mutta toivoisit ettet olisi? Vai se, että on hyvä puhua joskus muustakin (niin mediassa kuin muualla)? Jne... muitakin tulkintoja varmaan voisi olla.

Enivei, henkilökohtaisesti minusta
a) median kiinnostuksen väheneminen on normaalia ja oikeastan myös toivottavaa
b) muutakin elämää kuin Tolkien on todellakin olemassa
c) elokuvat ovat vain jonkinlainen liitännäinen kirjojen maailmaan
d) on mainiota, että tulen luultavasti olemaan jonkinlainen fani hautaan saakka - en olisi minä ilman tätä puolta (pelkäsin pienempänä, että innostus saattaisi kadota, kun aikuiset selittivät sen olevan ohimenevä ilmiö, mutta huojennuin kovasti tavattuani pari 60-vuotiasta fania... ;D)
e) kommenttini teinihypetyksestä ei liittynyt mitenkään sinuun, olipahan vain yleisesti
f) on aivan sama aiheen kannalta montako kirjaa kukakin tämän foorumin keskustelija on lukenut ja mitä ne ovat, mutta kannattaa tutustua muuhunkin kuin Tolkieniin/fantasiaan (loistavia kirjoja, joita suosittelen ovat esimerkiksi Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Pamukin Nimeni on Punainen ja Hessen Narkissos ja Kultasuu pari mainitakseni :)
d) massat ovat massoja - muodostuvat yksilöistä, mutta joskus toimivat laumoina, joita on hyvä käyttää yleistysten pohjina (yleistyksiä tarvitaan ja kaikki kuulumme takuulla johonkin laumaan silloin tällöin, se on täysin ok)

intolukija kirjoitti:

Tuossa kun luki että "vaikka osaisi ulkoa...".
Totta puhut , mutta täytyy lukea tämänkokoinen kirja aika monesti että osaisi ulkoa kaiken. Se tuntuu ihan siltä että täytyy olla aikalainen kirja intoilija että tuon osaisi ulkoa. Mutta se on totta että vaikka osaisi kaiken ulkoa niin ei silti olisi saanut siitä kaikkea irti. Kuitenkin kaiken irti saaminen tarkoittaa enemmän kaiken tärkeän/kiinnostavan irtisaamista. No hyviä kirjoituksia tästä löysin ja no... ei muuta kun tolkienin kirjat ovat kiinnostavammat kuin elokuvat.

Lue lisää

pidän Tsh:ta mestariteoksena. mutta kun aloitin lukemaan Tsh:ta tyssäsin sivulle 99. kaksi kuukautta kerkesi mennä ennen kun aloin taas lukemaan. kerkesin nähdä sormusten ritarit enemmin kuin kerkesin lukea mutta kaksi tornia meni nopeammin samoin kuninkaan paluu. minusta tämä johtuu siitä että olin kilpaa elokuvan ja kirjan kanssa. Komentoikaa Jos Haluatte.... Massa on tietenkin aina massaa....

Iltatähti-91 kirjoitti:

Voi kun täällä ihmiset ymmärtävät niin väärin..
Joku mainitsi elokuvahuumailijoiden ja kirjahuumailijoiden eron.Ei sitä tarvitse olla.
Joku mainitsi tai ainakin jotenkin ilmensi minulle, että olen teini jolla kaikki mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.
Hiukan jyrkkää, kiitos vain.
Teinit osaavat olla joskus massaa, mutta kaikilla on aivot ja jotkut elävät omalla tavallaan eikä massassa.Rehellisesti sanottuna olen erilainen.
Joku vetosi, että olen pelkkä leffaihkuttaja.
No, olen nähnyt kaksikymmentä kertaa leffat ja jne. kirjat saman verran, mutta Tolkien-tuotanto?
No, kirjoittaja voi sanoa, mikä on Tolkien-tuotantoa:
Maamies ja lohikäärme, Roverandom, Tsh, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Puu ja lehti, Aseet ja armeijat, Oppaat sekä Tolkienin elämänkerta.
Olen lukenut nuo kaikki ja ehkä jo voisi sanoa että olen kiinnostunut VÄHÄN muusta kuin leffoista.
Jotkut mainituista kirjoista useampaan kertaan.
Huumalla tarkoitin mediaa, ihmisten mielenkiinnon rapistumista.
Jos yksinkertaisesti ei jaksa jauhaa samaa juttua, kun on kaikki asiat jo saanut irti.
Onko se väärin?

Lue lisää

Mitä sitten odotit elokuvan tuoman hypetyksen muuttavan? Sitä että kansakunnat kautta maailman polvistuvat Tolkienin ylivertaisuuden edessä. Tajuavat hänen olevan paras kirjailija....?
Uskon että elokuvat parhaimmillaan ovat tutustuttaneet uusille ihmisille Tolkienin tuotannon jopa Kirjeitä joulukpukilta- kirjaan.

Iltatähti-91 kirjoitti:

Voi kun täällä ihmiset ymmärtävät niin väärin..
Joku mainitsi elokuvahuumailijoiden ja kirjahuumailijoiden eron.Ei sitä tarvitse olla.
Joku mainitsi tai ainakin jotenkin ilmensi minulle, että olen teini jolla kaikki mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.
Hiukan jyrkkää, kiitos vain.
Teinit osaavat olla joskus massaa, mutta kaikilla on aivot ja jotkut elävät omalla tavallaan eikä massassa.Rehellisesti sanottuna olen erilainen.
Joku vetosi, että olen pelkkä leffaihkuttaja.
No, olen nähnyt kaksikymmentä kertaa leffat ja jne. kirjat saman verran, mutta Tolkien-tuotanto?
No, kirjoittaja voi sanoa, mikä on Tolkien-tuotantoa:
Maamies ja lohikäärme, Roverandom, Tsh, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Puu ja lehti, Aseet ja armeijat, Oppaat sekä Tolkienin elämänkerta.
Olen lukenut nuo kaikki ja ehkä jo voisi sanoa että olen kiinnostunut VÄHÄN muusta kuin leffoista.
Jotkut mainituista kirjoista useampaan kertaan.
Huumalla tarkoitin mediaa, ihmisten mielenkiinnon rapistumista.
Jos yksinkertaisesti ei jaksa jauhaa samaa juttua, kun on kaikki asiat jo saanut irti.
Onko se väärin?

Lue lisää

"Jos yksinkertaisesti ei jaksa jauhaa samaa juttua, kun on kaikki asiat jo saanut irti.
Onko se väärin? "

Niin silloin olisi syytä pitää turpansa kiinni. Jos ei siis kiinnosta

intolukija kirjoitti:

Tuossa kun luki että "vaikka osaisi ulkoa...".
Totta puhut , mutta täytyy lukea tämänkokoinen kirja aika monesti että osaisi ulkoa kaiken. Se tuntuu ihan siltä että täytyy olla aikalainen kirja intoilija että tuon osaisi ulkoa. Mutta se on totta että vaikka osaisi kaiken ulkoa niin ei silti olisi saanut siitä kaikkea irti. Kuitenkin kaiken irti saaminen tarkoittaa enemmän kaiken tärkeän/kiinnostavan irtisaamista. No hyviä kirjoituksia tästä löysin ja no... ei muuta kun tolkienin kirjat ovat kiinnostavammat kuin elokuvat.

Lue lisää

Mutta tottakai monikin osaa pitkiä pätkiä ulkoa :) Ettekö ole muka koskaan leikkineet "kuka sanoi" -leikkiä?

Siis kuka sanoi: "Minä vien sormuksen, vaikka en tunne tietä."? Tai vaikeampaa: "Kukapa tietää? Huomenna saamme nähdä, mitä hän puuhailee."

Tämä oli suosikkileikini pienempänä ja se on myös huippusuosittua monella ulkomaisella fanisivustolla. Eikun kyselemään :)

"Nykyfantasia" on eri asia kuin "fantasia".

Nykyfantasian luomisella tarkoitan pohjan antamista sille, mitä suurin osa (fantasia)kirjailijoista nykyään kirjoittaa. Örkit, haltiat ja kääpiöt sekä heidän välisensä suhteet ovat Tolkienin luomuksia, samoin kuin formaatti "jonkin-suuren-taikaesineen-etsimisestä-kuljettamisesta-ja -mitä-sitten-seuraakaan". Myös monet 'pienemmät' juonet, rodut ja hahmojen olemukset ovat joko suoraan tai muokattuna Tolkienin käsialaa.
Rinnastaisin asian siihen, että R.E.Howard loi Miekka& Magia -genren Conan (ja Kull) -tarinoillaan.

Eli väitän, että Tolkien loi nykyfantasian, en että hän loi kirjallisuuden, joka sopisi paremmin yhteen vertauksesi

awyrol kirjoitti:

"Nykyfantasia" on eri asia kuin "fantasia".

Nykyfantasian luomisella tarkoitan pohjan antamista sille, mitä suurin osa (fantasia)kirjailijoista nykyään kirjoittaa. Örkit, haltiat ja kääpiöt sekä heidän välisensä suhteet ovat Tolkienin luomuksia, samoin kuin formaatti "jonkin-suuren-taikaesineen-etsimisestä-kuljettamisesta-ja -mitä-sitten-seuraakaan". Myös monet 'pienemmät' juonet, rodut ja hahmojen olemukset ovat joko suoraan tai muokattuna Tolkienin käsialaa.
Rinnastaisin asian siihen, että R.E.Howard loi Miekka& Magia -genren Conan (ja Kull) -tarinoillaan.

Eli väitän, että Tolkien loi nykyfantasian, en että hän loi kirjallisuuden, joka sopisi paremmin yhteen vertauksesi

Lue lisää

Tuota joo...
Öhkröm...
Perustelusi oli aika hyvä, mutta en silti pysty myöntämään kuin väärinkäsityksen.
Nykyfantasiaan on toki vaikuttanut muukin kuin Tolkien.Maailma, arvostelut ja kriitikot sekä menestystarinat ja suhtautuminen ovat muokanneet menekkkiin vaadittua tyyliä.
No, Tolkien on tietysti SUURI menestys, joten siis hänestä on otettu vaikutteita juuri sen takia.
Eikä siitä sen enempää.
Todellisuudesta kaikki ovat omaa mieltään, mutta ei se niin satumainen ole kuin kirjoissa, mutta tällä maailmalla ei tapeta enää niin paljon, ja se on yksi maailmanhistorian parhaimmista kehityksen parhaimmista puolista.
Olisi hurjan pelottavaa huomata, että maailmassa olisi sormuksia, velhoutta ja kaikkea muuta mahdollista.
Tähän lisäänkin yhden Jack Sparrown huomatutuksen:
Where the stories come from then, huh?

Iltatähti-91 kirjoitti:

Tuota joo...
Öhkröm...
Perustelusi oli aika hyvä, mutta en silti pysty myöntämään kuin väärinkäsityksen.
Nykyfantasiaan on toki vaikuttanut muukin kuin Tolkien.Maailma, arvostelut ja kriitikot sekä menestystarinat ja suhtautuminen ovat muokanneet menekkkiin vaadittua tyyliä.
No, Tolkien on tietysti SUURI menestys, joten siis hänestä on otettu vaikutteita juuri sen takia.
Eikä siitä sen enempää.
Todellisuudesta kaikki ovat omaa mieltään, mutta ei se niin satumainen ole kuin kirjoissa, mutta tällä maailmalla ei tapeta enää niin paljon, ja se on yksi maailmanhistorian parhaimmista kehityksen parhaimmista puolista.
Olisi hurjan pelottavaa huomata, että maailmassa olisi sormuksia, velhoutta ja kaikkea muuta mahdollista.
Tähän lisäänkin yhden Jack Sparrown huomatutuksen:
Where the stories come from then, huh?

Lue lisää

Elokuva ja Kirja ovat loistavia teoksia molemmat!
Ja Jackson on yrittänyt tehdä elokuvasta sellaisen kuin se on kirjassa ja minusta hän on onnistunut aika hyvin...
Mutta tietenkin kirjassa on syvällisemmni asoita, koska elokuva(jos siinä olisi ollu kaikki kolme kirjaa ihan sellaisenaan)on tietysti lyhyempi.
Elokuva olisi saattanut olla vähän tylsä ja pitkäveteinen jos siinä olis ollu kaikki Tolkien tsh kirjasta. Sillä minusta kirjassa oli kohtia jotka tuntui vähän pitkäveteisiltä mutta se saattaa johtua siitä että en keskittynyt kunnolla...En tiiä.
Mitä tuohon mediaan ja muotiin tulee niin se on kyllä minusta ihan totta. Jotkut teinit niin "fanitti" Elijah Woodia ja Orlando Bloomia,koska(ehkä näinkin) näyttelijät on niin "sööttejä" ja kirjaan ei sit koskettukaan. Ja nyt sitten teineillä on uusi "fanitus" kohde..:D
Itse innostuin kans Tolkienin kirjoista kun olin nähnyt Sormusten Ritarit-elokuvan... Mutta kyllä voin nyt sanoa et Tolkein oli loistava kirjailija ja elokuva kyllä veti pois monia hyviä kohtia kirjoista..:) Kuten se kun Saruman tuli Kontuun...
Ja siellä hobitit osoittivat olevansa vahvoja ja rohkeita..:D

William Shakespeare, ei Sheakspeare...

Iltatähti-91 kirjoitti:

Tuota joo...
Öhkröm...
Perustelusi oli aika hyvä, mutta en silti pysty myöntämään kuin väärinkäsityksen.
Nykyfantasiaan on toki vaikuttanut muukin kuin Tolkien.Maailma, arvostelut ja kriitikot sekä menestystarinat ja suhtautuminen ovat muokanneet menekkkiin vaadittua tyyliä.
No, Tolkien on tietysti SUURI menestys, joten siis hänestä on otettu vaikutteita juuri sen takia.
Eikä siitä sen enempää.
Todellisuudesta kaikki ovat omaa mieltään, mutta ei se niin satumainen ole kuin kirjoissa, mutta tällä maailmalla ei tapeta enää niin paljon, ja se on yksi maailmanhistorian parhaimmista kehityksen parhaimmista puolista.
Olisi hurjan pelottavaa huomata, että maailmassa olisi sormuksia, velhoutta ja kaikkea muuta mahdollista.
Tähän lisäänkin yhden Jack Sparrown huomatutuksen:
Where the stories come from then, huh?

Lue lisää

awyrol kirjoitti:

"Nykyfantasia" on eri asia kuin "fantasia".

Nykyfantasian luomisella tarkoitan pohjan antamista sille, mitä suurin osa (fantasia)kirjailijoista nykyään kirjoittaa. Örkit, haltiat ja kääpiöt sekä heidän välisensä suhteet ovat Tolkienin luomuksia, samoin kuin formaatti "jonkin-suuren-taikaesineen-etsimisestä-kuljettamisesta-ja -mitä-sitten-seuraakaan". Myös monet 'pienemmät' juonet, rodut ja hahmojen olemukset ovat joko suoraan tai muokattuna Tolkienin käsialaa.
Rinnastaisin asian siihen, että R.E.Howard loi Miekka& Magia -genren Conan (ja Kull) -tarinoillaan.

Eli väitän, että Tolkien loi nykyfantasian, en että hän loi kirjallisuuden, joka sopisi paremmin yhteen vertauksesi

Lue lisää

"Örkit, haltiat ja kääpiöt sekä heidän välisensä suhteet ovat Tolkienin luomuksia, samoin kuin formaatti "jonkin-suuren-taikaesineen-etsimisestä-kuljettamisesta-ja -mitä-sitten-seuraakaan". Myös monet 'pienemmät' juonet, rodut ja hahmojen olemukset ovat joko suoraan tai muokattuna Tolkienin käsialaa."


Tuo on totta vain osittain. Mainittu formaatti löytyy lukemattomista saduista ja tarinoista muodossa tai toisessa, mm. Kalevalassa etsiskellään taikaesinettä, mikäli joku sattuu muistamaan ;) Haltiat ja kääpiöt yms. ovat tietysti myös vanha juttu, mutta kiistämättä Tolkien (kuten jokainen kirjoittaja) muokkasi heistä vähän omanlaisiaan. Ero on oikeastaan vain siinä, että Tolkienista tuli niin käsittämätömän suosittu, että monet alkoivat ajatella hänen versionsa olevan se "oikea". Vähän sama asia kuin se, että jos mainitaan salapoliisi, kaikki ajattelevat Sherlock Holmesia. Minusta Tolkien ei varsinaisesti luonut mitään uutta kirjallisuudenlajia, mutta sellainen kyllä enemmän tai vähemmän syntyi hänen vanavedessään, koska TSH:n menestyksen jälkeen entistä useammalle tuli mieleen kirjoittaa satuja vakavassa hengessä. Käytännössä kaikki modernin fantasian kirjoittajat ovat lukeneet Tolkienia ja useimmat myös myöntävät sen aika avoimesti (vaikutuksineen kaikkineen), mutta epäilen, että Tolkien olisi järkyttynyt syvästi, jos olisi tiennyt, että hänen tuotantonsa niputetaan samaan kasaan jonkun Dragonlancen kanssa...

Niistä pienemmistä suoraan Tolkienilta periytyvistä yksityiskohdista - onko kukaan koskaan lukenut fantasiaa, jossa haltiat joisivat olutta? ;D

Lalaith kirjoitti:

"Örkit, haltiat ja kääpiöt sekä heidän välisensä suhteet ovat Tolkienin luomuksia, samoin kuin formaatti "jonkin-suuren-taikaesineen-etsimisestä-kuljettamisesta-ja -mitä-sitten-seuraakaan". Myös monet 'pienemmät' juonet, rodut ja hahmojen olemukset ovat joko suoraan tai muokattuna Tolkienin käsialaa."


Tuo on totta vain osittain. Mainittu formaatti löytyy lukemattomista saduista ja tarinoista muodossa tai toisessa, mm. Kalevalassa etsiskellään taikaesinettä, mikäli joku sattuu muistamaan ;) Haltiat ja kääpiöt yms. ovat tietysti myös vanha juttu, mutta kiistämättä Tolkien (kuten jokainen kirjoittaja) muokkasi heistä vähän omanlaisiaan. Ero on oikeastaan vain siinä, että Tolkienista tuli niin käsittämätömän suosittu, että monet alkoivat ajatella hänen versionsa olevan se "oikea". Vähän sama asia kuin se, että jos mainitaan salapoliisi, kaikki ajattelevat Sherlock Holmesia. Minusta Tolkien ei varsinaisesti luonut mitään uutta kirjallisuudenlajia, mutta sellainen kyllä enemmän tai vähemmän syntyi hänen vanavedessään, koska TSH:n menestyksen jälkeen entistä useammalle tuli mieleen kirjoittaa satuja vakavassa hengessä. Käytännössä kaikki modernin fantasian kirjoittajat ovat lukeneet Tolkienia ja useimmat myös myöntävät sen aika avoimesti (vaikutuksineen kaikkineen), mutta epäilen, että Tolkien olisi järkyttynyt syvästi, jos olisi tiennyt, että hänen tuotantonsa niputetaan samaan kasaan jonkun Dragonlancen kanssa...

Niistä pienemmistä suoraan Tolkienilta periytyvistä yksityiskohdista - onko kukaan koskaan lukenut fantasiaa, jossa haltiat joisivat olutta? ;D

Lue lisää

-nyyti- kirjoitti:

William Shakespeare, ei Sheakspeare...

Okei Sheakspeare.
Silti Tolkien on yhä edelleen yksi fantasiaan suuresti vaikuttaja, muttei luoja.
Sitäpaitsi hehkulamppua ja kirjallisuutta ei voi oikeastaan verrata.
Itselläni on ostettu Puu ja lehti, mutta on ollut niin kiire ja hoppu ja kauheasti luettavaa, että en ole ehtinyt lukea, vaikka hankin/ostin sen jo viime elokuussa muistaakseni.

awyrol kirjoitti:

...oli oikeastaan vain se, että minusta Tolkienin tuotannolla ja suurella osalla nykyfantasiaa on erittäin vähän tekemistä keskenään, riippumatta siitä, että kirjoissa esiintyy haltioiksi kutsuttua porukkaa ja lohikäärmeitä tapetaan. Itse asiassa en oikein käsitä millä perusteella fantasiakirjallisuus lajina määritellään. Eihän muitakaan kirjallisuustyyppejä luokitella pelkästään sen mukaan, puhutaanko niissä omenoista vai appelsiineista (esim.) Mutta tämä on liian vaikea kysymys minulle, ehkä parempi jättää se sikseen. Joka tapauksessa minusta on vähän kummallista väittää (siis ylipäätään, ei kukaan juuri tässä keskustelussa), että esimerkiksi Dragonlance on täysin samaa kirjallisuudenlajia kuin TSH - ei niillä ole paljoakaan yhteistä muuten kuin ulkoisten puitteiden osalta.

Kalevalasta: Siinä on jonkin verran mytologisia aineksia, mutta huomattava osa niistäkin on sellaisia, joihin Lönnrotille laulaneet henkilöt eivät pätkääkään uskoneet, heille ne olivat vain takkavalkeatarinoita. Lisäksi mukana on myös alunperinkin enemmän saduiksi syntynyttä ainesta eikä pidä unohtaa sitä, että kokonaistarina on itse asiassa suureksi osaksi Lönnrotin oma luomus. Ylipäätään myytti ei ole ollenkaan "hyvin eri asia" (kuten sanoit) kuin satu/tarina. Lajeilla on paljonkin yhteistä sekä synyn että käytön osalta vaikka nykyään onkin luovuttu vanhasta teoriasta, jonka mukaan kaikki sadut ovat haalistuneita myyttejä. (Satu ja tarina eivät muuten ole tutkimuksessa synonymeja.) Missään tapauksessa ei voi sanoa, että "kansanperinne kuuluu mytologian piiriin" - vaikka rajoituttaisiin vain suulliseen (eli sanalliseen) perinteeseen, siiheen kuuluu aivan kaikki mytologiasta satujen kautta kummitusjuttuihin ja lasten leikkiloruihin yms. Tolkienin tuotannon suhde kansanperinteeseen on minusta äärimäisen mielenkiiintoinen aihe ja sitä olisi hirveän hauskatutkia monestakin näkökulmasta (kielitiedettä, folkloristiikkaa, sosiologiaa, kirjallisuudentutkimusta etc.). Kunhan keksin, miten selitän jutun proffille kuulostamatta höyrähtäneemmältä kuin olen, voin ruveta väsäämään aiheesta gradua ;)

Mutta takaisin pääaiheeseen: Olemme ilmeisesti samaa mieltä siitä, että Tolkienilla on ollut suuri vaikutus moderniin fantasiaan, termeistä riiteleminen on turhaa :) Mutta silti huomautan ,että Tolkien EI ollut ensimmäinen, joka yhdisteli vanhoja juttuja uudeksi kokonaisuudeksi, sitä on tehty maailman sivu (Raamattu?). Mutta hän oli ensimmäinen, jonka henkilökohtainen yhdistelmä vetosi todella moniin.

Lalaith kirjoitti:

...oli oikeastaan vain se, että minusta Tolkienin tuotannolla ja suurella osalla nykyfantasiaa on erittäin vähän tekemistä keskenään, riippumatta siitä, että kirjoissa esiintyy haltioiksi kutsuttua porukkaa ja lohikäärmeitä tapetaan. Itse asiassa en oikein käsitä millä perusteella fantasiakirjallisuus lajina määritellään. Eihän muitakaan kirjallisuustyyppejä luokitella pelkästään sen mukaan, puhutaanko niissä omenoista vai appelsiineista (esim.) Mutta tämä on liian vaikea kysymys minulle, ehkä parempi jättää se sikseen. Joka tapauksessa minusta on vähän kummallista väittää (siis ylipäätään, ei kukaan juuri tässä keskustelussa), että esimerkiksi Dragonlance on täysin samaa kirjallisuudenlajia kuin TSH - ei niillä ole paljoakaan yhteistä muuten kuin ulkoisten puitteiden osalta.

Kalevalasta: Siinä on jonkin verran mytologisia aineksia, mutta huomattava osa niistäkin on sellaisia, joihin Lönnrotille laulaneet henkilöt eivät pätkääkään uskoneet, heille ne olivat vain takkavalkeatarinoita. Lisäksi mukana on myös alunperinkin enemmän saduiksi syntynyttä ainesta eikä pidä unohtaa sitä, että kokonaistarina on itse asiassa suureksi osaksi Lönnrotin oma luomus. Ylipäätään myytti ei ole ollenkaan "hyvin eri asia" (kuten sanoit) kuin satu/tarina. Lajeilla on paljonkin yhteistä sekä synyn että käytön osalta vaikka nykyään onkin luovuttu vanhasta teoriasta, jonka mukaan kaikki sadut ovat haalistuneita myyttejä. (Satu ja tarina eivät muuten ole tutkimuksessa synonymeja.) Missään tapauksessa ei voi sanoa, että "kansanperinne kuuluu mytologian piiriin" - vaikka rajoituttaisiin vain suulliseen (eli sanalliseen) perinteeseen, siiheen kuuluu aivan kaikki mytologiasta satujen kautta kummitusjuttuihin ja lasten leikkiloruihin yms. Tolkienin tuotannon suhde kansanperinteeseen on minusta äärimäisen mielenkiiintoinen aihe ja sitä olisi hirveän hauskatutkia monestakin näkökulmasta (kielitiedettä, folkloristiikkaa, sosiologiaa, kirjallisuudentutkimusta etc.). Kunhan keksin, miten selitän jutun proffille kuulostamatta höyrähtäneemmältä kuin olen, voin ruveta väsäämään aiheesta gradua ;)

Mutta takaisin pääaiheeseen: Olemme ilmeisesti samaa mieltä siitä, että Tolkienilla on ollut suuri vaikutus moderniin fantasiaan, termeistä riiteleminen on turhaa :) Mutta silti huomautan ,että Tolkien EI ollut ensimmäinen, joka yhdisteli vanhoja juttuja uudeksi kokonaisuudeksi, sitä on tehty maailman sivu (Raamattu?). Mutta hän oli ensimmäinen, jonka henkilökohtainen yhdistelmä vetosi todella moniin.

Lue lisää

Iltatähti-91 kirjoitti:

Okei Sheakspeare.
Silti Tolkien on yhä edelleen yksi fantasiaan suuresti vaikuttaja, muttei luoja.
Sitäpaitsi hehkulamppua ja kirjallisuutta ei voi oikeastaan verrata.
Itselläni on ostettu Puu ja lehti, mutta on ollut niin kiire ja hoppu ja kauheasti luettavaa, että en ole ehtinyt lukea, vaikka hankin/ostin sen jo viime elokuussa muistaakseni.

Lue lisää

awyrol kirjoitti:

Termejä mitä termejä... Ongelmana on kai vähän joka alalla se, että läheskään kaikki eivät käytä samoja termejä samassa merkityksessä ja varsinkin eri maiden käytännöt vaihtelevat (lisäksi tulee tietysti käännöksen mahdollisuus sotkea asioita entisestään). Minä en ole lukenut Bellinghamia, mutta hän ilmeisesti käyttää termejä aika eri tavalla kuin suomalaisessa tutkimuksessa on ollut tapana. En ole siihenkään mitenkään hirveän syvällisesti perehtynyt (vielä!), mutta kuitenkin: Myytit ovat uskonnollisviritteisiä, tarinat sellaisia kertomuksia, joita kertoja pitää totena ja odottaa kuulijankin pitävän ja sadut puolestaan kertomuksia, joita kertoja pitää keksittyinä. Sekä tarinat että sadut jaetaan useisiin alaluokkiin (ihmesadut, uskomustarinat etc.). Läheskään jokaisen kertomuksen kohdalla ei ole selvää, mihin kategoriaan se pitäisi sijoittaa.

Sinänsä tuo Bellinghamin toteamus, että "nykyisin mytologialla tarkoitetaan yhteiskunnassa vallitsevien myyttien kokonaisuutta sekä myyttien tutkimista" on minusta mielenkiintoinen. Viitataanko tässä ajatukseen siitä, että yhteiskuntaa ohjaavat pitkälti eräänlaiset "pinnanalaiset" tai tiedostamattomat uskomukset, joita kukaan ei kyseenalaista, koska kaikki pitävät niitä itsestäänselvinä? Tästähän päästään kätevästi vaikka feminismin ja eläinoikeusajattelun teorioihin :D Lainaisin tähän oppikirjojani, jos pääsisin niihin käsiksi, mutta meneillään on muutto ja kaikki kirjat ja paperit ovat jossakin laatikoiden uumenissa...


"Dragonlance voidaan yhdistää Taru Sormusten Herrasta -opukseen.
Itse muuten väitän, että ne ovat samaa kirjallisuudenlajia, vaikkakin aivan eri sarjassa (en siis väitä, että niitä voisi rinnastaa toisiinsa)."

Tämä minua juuri hämää. Miten kirjallisuudenlaji määritellään? Tottakai mitä tahansa voidaan yhdistää lähes mihin tahansa jonkun aasinsillan kautta (tosin myönnän, että TSH:n ja Dragonlacen voi yhdistää ilmankin varsinaista aasinsiltaa), mutta tekeekö tämä niistä siltikään saman kokonaisuuden osia? Minähän voi väittää mitä haluan ja samoin sinä, mutta kuka väittää, että olemme oikeassa? Ja nyt alan taas höpöttää..;)

awyrol kirjoitti:

awyrolilla oli pointti: Voisitko Iltatähti kirjoittaa kommenttisi aina sen ketjun osaksi, johon ne oikeastaan kuuluvat? Tietysti on kirjoittajan kannalta kätevää lukea kaikki topikin viestit ja vastata sitten viimeiseen, mutta lukijan kannalta se on rasittava tapa :)

Lalaith kirjoitti:

Termejä mitä termejä... Ongelmana on kai vähän joka alalla se, että läheskään kaikki eivät käytä samoja termejä samassa merkityksessä ja varsinkin eri maiden käytännöt vaihtelevat (lisäksi tulee tietysti käännöksen mahdollisuus sotkea asioita entisestään). Minä en ole lukenut Bellinghamia, mutta hän ilmeisesti käyttää termejä aika eri tavalla kuin suomalaisessa tutkimuksessa on ollut tapana. En ole siihenkään mitenkään hirveän syvällisesti perehtynyt (vielä!), mutta kuitenkin: Myytit ovat uskonnollisviritteisiä, tarinat sellaisia kertomuksia, joita kertoja pitää totena ja odottaa kuulijankin pitävän ja sadut puolestaan kertomuksia, joita kertoja pitää keksittyinä. Sekä tarinat että sadut jaetaan useisiin alaluokkiin (ihmesadut, uskomustarinat etc.). Läheskään jokaisen kertomuksen kohdalla ei ole selvää, mihin kategoriaan se pitäisi sijoittaa.

Sinänsä tuo Bellinghamin toteamus, että "nykyisin mytologialla tarkoitetaan yhteiskunnassa vallitsevien myyttien kokonaisuutta sekä myyttien tutkimista" on minusta mielenkiintoinen. Viitataanko tässä ajatukseen siitä, että yhteiskuntaa ohjaavat pitkälti eräänlaiset "pinnanalaiset" tai tiedostamattomat uskomukset, joita kukaan ei kyseenalaista, koska kaikki pitävät niitä itsestäänselvinä? Tästähän päästään kätevästi vaikka feminismin ja eläinoikeusajattelun teorioihin :D Lainaisin tähän oppikirjojani, jos pääsisin niihin käsiksi, mutta meneillään on muutto ja kaikki kirjat ja paperit ovat jossakin laatikoiden uumenissa...


"Dragonlance voidaan yhdistää Taru Sormusten Herrasta -opukseen.
Itse muuten väitän, että ne ovat samaa kirjallisuudenlajia, vaikkakin aivan eri sarjassa (en siis väitä, että niitä voisi rinnastaa toisiinsa)."

Tämä minua juuri hämää. Miten kirjallisuudenlaji määritellään? Tottakai mitä tahansa voidaan yhdistää lähes mihin tahansa jonkun aasinsillan kautta (tosin myönnän, että TSH:n ja Dragonlacen voi yhdistää ilmankin varsinaista aasinsiltaa), mutta tekeekö tämä niistä siltikään saman kokonaisuuden osia? Minähän voi väittää mitä haluan ja samoin sinä, mutta kuka väittää, että olemme oikeassa? Ja nyt alan taas höpöttää..;)

Lue lisää

Lalaith kirjoitti:

awyrolilla oli pointti: Voisitko Iltatähti kirjoittaa kommenttisi aina sen ketjun osaksi, johon ne oikeastaan kuuluvat? Tietysti on kirjoittajan kannalta kätevää lukea kaikki topikin viestit ja vastata sitten viimeiseen, mutta lukijan kannalta se on rasittava tapa :)

Lue lisää

Pilkunviilaajien paratiisi.
Jos kyseessä Tolkien - okei, mutta kirjoitustyyli ja blaah blaah? Ei kiitos.

Joo joo, yritetään laittaa mutta voisitte itsekkin harkita samaa asiaa.
Nuoleilla nuoliin, kiitos vain.
Ihan sama mulle, miten kirjoitetaan, kunhan se on suomea ja kutakuinkin luetteva ja ymmärrettävä.
Mutta jos olen nyt yleinen maalitaulu, jonka niskoille vieritetään kaikkien palstojen pahimmat virheetkin niin siitä vaan.
Omaa aikaahanne te tuhlaatte jorisemalla tuollaisesta pikkuseikoista, mutta minusta koko juttu on vähän laajampi kuin miten olisi parempi lukea ja miten kirjoitetaan Shakespeare tai jotain.Huhhhuh.
Paksuksi menee.

awyrol kirjoitti:

Tällä keskustelun sivuhaaralla on ilmeisesti potentiaalia jatkua loputtomiin ;) Ei, itse asiassa aioin vaan ohimennen huomauttaa, että erityisen hämärä on joskus raja scifin ja fantasian välillä. Periaatteessa ne ovat ehdottomasti kaksi erillistä lajia, mutta sitten toisaalta... Esimerkiksi Star Wars täyttää oikeastaan kaikki nuo mainitsemasi fantasian ehdot (tekninen romahdus tosin ei ole vienyt ihan pohjalle). Ylipäätään ero on hämärä ja tuntuu olevan enemmänkin asenteessa kuin missään ulkoisissa seikoissa. Minä pidän enemmän fantasiasta ja väitän, että fantasia on eräässä mielessä "lämmintä" kun taas scifi on "kylmää", mutta tämä on mutua. Ja Star Wars kuuluu muuten "lämpimiin" ja Artemis Fowl "kylmiin".

Tämä oli turha posti :) mutta höpisimpähän taas lämpimikseni.

Iltatähti-91 kirjoitti:

Pilkunviilaajien paratiisi.
Jos kyseessä Tolkien - okei, mutta kirjoitustyyli ja blaah blaah? Ei kiitos.

Joo joo, yritetään laittaa mutta voisitte itsekkin harkita samaa asiaa.
Nuoleilla nuoliin, kiitos vain.
Ihan sama mulle, miten kirjoitetaan, kunhan se on suomea ja kutakuinkin luetteva ja ymmärrettävä.
Mutta jos olen nyt yleinen maalitaulu, jonka niskoille vieritetään kaikkien palstojen pahimmat virheetkin niin siitä vaan.
Omaa aikaahanne te tuhlaatte jorisemalla tuollaisesta pikkuseikoista, mutta minusta koko juttu on vähän laajampi kuin miten olisi parempi lukea ja miten kirjoitetaan Shakespeare tai jotain.Huhhhuh.
Paksuksi menee.

Lue lisää

Oletko Iltatähti puhunut pikkuveljeni kanssa? Hän jaksaa päivästä toiseen ihmetellä kuinka kukaan voi vapaaehtoisesti valita opiskeltavakseen pilkkusäännöt ;D (Itse asiassa en osaa pilkkusääntöjä täysin enkä varmaan ikinä opikaan, koska en jaksa, mutta opiskelen siis suomen kieltä ja viilausmentaliteetti tarttuu ;).

Mutta hei, älä ota niin vakavasti. Totta kai juttu on laajempi. Siitähän tässä on kyse. Mutta kunkin mielipiteestä on toisten paljon helpompi päästä perille, jos jokainen vähän vahtii kirjoitustyyliään. Muuten käy niin, että suurin osa ajasta (omasta ja muiden) kuluu yhdentekevien väärinkäsitysten selvittelyyn. Vilkaisepa vain tuota ketjua yllä niin käsität, mitä tarkoitan.

Iltatähti-91 kirjoitti:

Pilkunviilaajien paratiisi.
Jos kyseessä Tolkien - okei, mutta kirjoitustyyli ja blaah blaah? Ei kiitos.

Joo joo, yritetään laittaa mutta voisitte itsekkin harkita samaa asiaa.
Nuoleilla nuoliin, kiitos vain.
Ihan sama mulle, miten kirjoitetaan, kunhan se on suomea ja kutakuinkin luetteva ja ymmärrettävä.
Mutta jos olen nyt yleinen maalitaulu, jonka niskoille vieritetään kaikkien palstojen pahimmat virheetkin niin siitä vaan.
Omaa aikaahanne te tuhlaatte jorisemalla tuollaisesta pikkuseikoista, mutta minusta koko juttu on vähän laajampi kuin miten olisi parempi lukea ja miten kirjoitetaan Shakespeare tai jotain.Huhhhuh.
Paksuksi menee.

Lue lisää

Lalaith kirjoitti:

Tällä keskustelun sivuhaaralla on ilmeisesti potentiaalia jatkua loputtomiin ;) Ei, itse asiassa aioin vaan ohimennen huomauttaa, että erityisen hämärä on joskus raja scifin ja fantasian välillä. Periaatteessa ne ovat ehdottomasti kaksi erillistä lajia, mutta sitten toisaalta... Esimerkiksi Star Wars täyttää oikeastaan kaikki nuo mainitsemasi fantasian ehdot (tekninen romahdus tosin ei ole vienyt ihan pohjalle). Ylipäätään ero on hämärä ja tuntuu olevan enemmänkin asenteessa kuin missään ulkoisissa seikoissa. Minä pidän enemmän fantasiasta ja väitän, että fantasia on eräässä mielessä "lämmintä" kun taas scifi on "kylmää", mutta tämä on mutua. Ja Star Wars kuuluu muuten "lämpimiin" ja Artemis Fowl "kylmiin".

Tämä oli turha posti :) mutta höpisimpähän taas lämpimikseni.

Lue lisää

awyrol kirjoitti:

Tokihan Star Wars eräässä mielessä täyttää kriteerisi. Katsotaanpa:
-"taikuus (jossakin muodossa)" - voima on epäilemättä yhden sortin taikuutta
-"esi- tai jälkiteollinen yhteiskunta (siis joko ennen tekniikan kehitystä, tai sen romahtamisen jälkeen)" - alkuperäinen trilogia sijoittuu aikaan romahduksen jälkeen, romahdus ei kieltämättä ole vienyt ihan poohjalle, mutta onhan se meininki hiukan rähjäistä
-"fiktiivinen maailma (joka saattaa kuitenkin hatarasti pohjata myös omaamme)" - aivan ilmiselvästi
-"fiktiiviset rodut (yleensä ihmisten lisäksi)" - niitähän piisaa
-"fiktiiviset jumaluudet (eli sellaiset, joita ei niille kirjassa annetuissa muodoissa palvella suoranaisesti missään olemassa olevassa uskonnossa, vaikka ovatkin saattaneet ottaa vaikutteita niistä)" - minusta tämä may the force be with you -juttu voidaan katsoa uskonnoksi
-"jokin suuri tapahtuma (johon kirjan juoni pohjautuu)" - kapina on suhteellisen suuri tapahtuma. Minusta SW:sta tekee fantasiaa (ainakin tavallaan) ennen kaikkea asenne ihmisen, koneiden ja jumalan/korkeamman voiman/what ever suhteen. Puhdas scifi on hirveän yksilökeskeistä, teknologiaa ihannoivaa ja ihminen nähdään korkeimpana olentona (tai näin väitän ;), SW:ssa taas parhaat laittet ovat vihollisella, joka voitetaan yhteispelillä ja turvautumalla taikuuteen ja kivikautiseen teknologiaan.

Mutta vaikka et tätä hyväksyisikään niin vaikeampiakin tapauksia on. Esimerkiksi kuka nyt onkaan kirjoittanut sitä sarjaa, joka alkaa siitä, kun Maasta lähdetään avaruusaluksilla toiselle planeetalle? Tämä toinen planeetta sitten paljastuu paikaksi, josaa taikuus on samanlainen luonnonlaiki kuin painovoima täällä. Sitten tapahtuu kaikenlaista fantasiahenkistä, mm. jalostetaan eräästä pienestä liskolajista lentäviä lohikäärmeitä ratsuiksi. Onko tämä scifiä vai fantasiaa? Tai vaikka Vernen kirjat, kuten Matka Maan keskipisteeseen.

"Tietysti tästä(kin) asiasta voi olla montaa mieltä ja jos fantasia luokiteltaisiinkin pelkästään ajtuksella "mielikuvituksen tuotetta" kattaisi se hyvin paljon laajemman alueen kirjallisuudesta." - Tietenkin, sehän kattaisi kirjallisuuden kokonaan :D Elämänkerratkin ovat osittain mielikuvituksen tuotetta. Mutta kyllä minusta scifillä ja fantasialla on paljonkin yhteistä - molemmat ovat tavallaan todellisuuspakoisia kirjallisuudenlajeja, molempia on käytetty alegorioihin sun muihin todellisen maailman ongelmien puimisiin, molemmissa esiintyy ällistyttäviä asioita (toisessa tekniikkaa, toisessa taikuutta - ja miten käsittämätöntä voi tekniikka olla ennen kuin se muuttuu taikuudeksi?), molemmissa esitetyt kysymykset ovat usein hirveän suuria ja usein (onneksi ei todellakaan aina) niihin tarjotaan mustavalkoisia vastauksia, molempiin kuuluu elämää suurempia sankareita ja maata järisyttäviä tapahtumia jne. Ympäristö, johon tarina on sijoitettu eroaa yleensä eniten, mutta muuten varsinainen ero on kyllä minusta lähinnä juuri asenteissa.

Lalaith kirjoitti:

Tokihan Star Wars eräässä mielessä täyttää kriteerisi. Katsotaanpa:
-"taikuus (jossakin muodossa)" - voima on epäilemättä yhden sortin taikuutta
-"esi- tai jälkiteollinen yhteiskunta (siis joko ennen tekniikan kehitystä, tai sen romahtamisen jälkeen)" - alkuperäinen trilogia sijoittuu aikaan romahduksen jälkeen, romahdus ei kieltämättä ole vienyt ihan poohjalle, mutta onhan se meininki hiukan rähjäistä
-"fiktiivinen maailma (joka saattaa kuitenkin hatarasti pohjata myös omaamme)" - aivan ilmiselvästi
-"fiktiiviset rodut (yleensä ihmisten lisäksi)" - niitähän piisaa
-"fiktiiviset jumaluudet (eli sellaiset, joita ei niille kirjassa annetuissa muodoissa palvella suoranaisesti missään olemassa olevassa uskonnossa, vaikka ovatkin saattaneet ottaa vaikutteita niistä)" - minusta tämä may the force be with you -juttu voidaan katsoa uskonnoksi
-"jokin suuri tapahtuma (johon kirjan juoni pohjautuu)" - kapina on suhteellisen suuri tapahtuma. Minusta SW:sta tekee fantasiaa (ainakin tavallaan) ennen kaikkea asenne ihmisen, koneiden ja jumalan/korkeamman voiman/what ever suhteen. Puhdas scifi on hirveän yksilökeskeistä, teknologiaa ihannoivaa ja ihminen nähdään korkeimpana olentona (tai näin väitän ;), SW:ssa taas parhaat laittet ovat vihollisella, joka voitetaan yhteispelillä ja turvautumalla taikuuteen ja kivikautiseen teknologiaan.

Mutta vaikka et tätä hyväksyisikään niin vaikeampiakin tapauksia on. Esimerkiksi kuka nyt onkaan kirjoittanut sitä sarjaa, joka alkaa siitä, kun Maasta lähdetään avaruusaluksilla toiselle planeetalle? Tämä toinen planeetta sitten paljastuu paikaksi, josaa taikuus on samanlainen luonnonlaiki kuin painovoima täällä. Sitten tapahtuu kaikenlaista fantasiahenkistä, mm. jalostetaan eräästä pienestä liskolajista lentäviä lohikäärmeitä ratsuiksi. Onko tämä scifiä vai fantasiaa? Tai vaikka Vernen kirjat, kuten Matka Maan keskipisteeseen.

"Tietysti tästä(kin) asiasta voi olla montaa mieltä ja jos fantasia luokiteltaisiinkin pelkästään ajtuksella "mielikuvituksen tuotetta" kattaisi se hyvin paljon laajemman alueen kirjallisuudesta." - Tietenkin, sehän kattaisi kirjallisuuden kokonaan :D Elämänkerratkin ovat osittain mielikuvituksen tuotetta. Mutta kyllä minusta scifillä ja fantasialla on paljonkin yhteistä - molemmat ovat tavallaan todellisuuspakoisia kirjallisuudenlajeja, molempia on käytetty alegorioihin sun muihin todellisen maailman ongelmien puimisiin, molemmissa esiintyy ällistyttäviä asioita (toisessa tekniikkaa, toisessa taikuutta - ja miten käsittämätöntä voi tekniikka olla ennen kuin se muuttuu taikuudeksi?), molemmissa esitetyt kysymykset ovat usein hirveän suuria ja usein (onneksi ei todellakaan aina) niihin tarjotaan mustavalkoisia vastauksia, molempiin kuuluu elämää suurempia sankareita ja maata järisyttäviä tapahtumia jne. Ympäristö, johon tarina on sijoitettu eroaa yleensä eniten, mutta muuten varsinainen ero on kyllä minusta lähinnä juuri asenteissa.

Lue lisää

awyrol kirjoitti:

Eiköhän mielipide-erot ole tullut jo kartoitettua :)

Onko tuo Sheri S. Stepperin kirja hyväkin? Olen lukenut häneltä vain kirjan Naisten maailma (tai jotain sinnepäin sen nimi oli) ja täytyy myöntää, että sen perusteella sain vaikutelman, että kirjailija on hiukan päästään vialla... Ainakaan se kirja ei mitenkään lisännyt sympatioitani kovan linjan feministejä kohtaan vaikka nainen olenkin.

Itse olisin voinut mainita esimerkkinä "pehmeän" linjan scifistä Tad Williamsin Otherland-sarjan (mutta hän kirjoittaakin myös fantasiaa ;) ja Risto Isomäen kirjat.

Oikeastaan koko tämän keskustelun pointti oli lähinnä se, että minusta rajat ovat liukuvia. Olemme periaatteessa näköjään määritelmistä osapuilleen samaa mieltä, mutta mitekäs tämä liukuvuus? Mainitsin Vernen juuri siksi, että hänen kirjansa olivat scifia kirjoittamisaikana (tai ainakin ne oli mahdollista lukea niin), mutta nykyään esimerkiksi juuri tuota Matkaa maan keskipisteeseen on aika vaikea pitää miltään osin kovin tieteellisenä. Siinähän laskeudutaan Maan sisällä olevaan onttoon tilaan, josta löytyy asutusta, mikä on kyllä ihan puhdasta mielikuvitusta.

Toinen fantasian kanssa risteävä laji on minusta ns. maaginen realismi. Gabriel Garcia Marquezin kirjoissa tapahtuu vaikka mitä mahdottomuuksia ja vielä selvempi tapaus on Neil Gaiman, jonka kirjat yleensä tapahtuvat normaalimaailmassa, joka ei sitten olekaan ihan normaali. Tai vaikka Harry Potter - ei siinä ole mitään feodaaliyhteiskuntaa, mutta kyllä se silti on minusta fantasiaa.

Sopiiko, jos sovitaan, että tarkkoja rajoja/määritelmiä ei ole ja siirrytään käyttämään aikaa kirjojen lukemiseen niiden analysoimisen sijaan? ;D

Lalaith kirjoitti:

Eiköhän mielipide-erot ole tullut jo kartoitettua :)

Onko tuo Sheri S. Stepperin kirja hyväkin? Olen lukenut häneltä vain kirjan Naisten maailma (tai jotain sinnepäin sen nimi oli) ja täytyy myöntää, että sen perusteella sain vaikutelman, että kirjailija on hiukan päästään vialla... Ainakaan se kirja ei mitenkään lisännyt sympatioitani kovan linjan feministejä kohtaan vaikka nainen olenkin.

Itse olisin voinut mainita esimerkkinä "pehmeän" linjan scifistä Tad Williamsin Otherland-sarjan (mutta hän kirjoittaakin myös fantasiaa ;) ja Risto Isomäen kirjat.

Oikeastaan koko tämän keskustelun pointti oli lähinnä se, että minusta rajat ovat liukuvia. Olemme periaatteessa näköjään määritelmistä osapuilleen samaa mieltä, mutta mitekäs tämä liukuvuus? Mainitsin Vernen juuri siksi, että hänen kirjansa olivat scifia kirjoittamisaikana (tai ainakin ne oli mahdollista lukea niin), mutta nykyään esimerkiksi juuri tuota Matkaa maan keskipisteeseen on aika vaikea pitää miltään osin kovin tieteellisenä. Siinähän laskeudutaan Maan sisällä olevaan onttoon tilaan, josta löytyy asutusta, mikä on kyllä ihan puhdasta mielikuvitusta.

Toinen fantasian kanssa risteävä laji on minusta ns. maaginen realismi. Gabriel Garcia Marquezin kirjoissa tapahtuu vaikka mitä mahdottomuuksia ja vielä selvempi tapaus on Neil Gaiman, jonka kirjat yleensä tapahtuvat normaalimaailmassa, joka ei sitten olekaan ihan normaali. Tai vaikka Harry Potter - ei siinä ole mitään feodaaliyhteiskuntaa, mutta kyllä se silti on minusta fantasiaa.

Sopiiko, jos sovitaan, että tarkkoja rajoja/määritelmiä ei ole ja siirrytään käyttämään aikaa kirjojen lukemiseen niiden analysoimisen sijaan? ;D

Lue lisää

Tepper jakaa mielipiteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kirjoittajalla ei ole kaikki kotona, toiset taas eivät vain pidä koko kirjoitustyylistä. Itse pidin todella paljon kirjasta "Ruohojen maa", joka kertoo tarinan hyvin erilaisesta yhteiskunnasta (eikä ole feministinen, niin kuin "Portti naisten maahan").

awyrol kirjoitti:

Tepper jakaa mielipiteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kirjoittajalla ei ole kaikki kotona, toiset taas eivät vain pidä koko kirjoitustyylistä. Itse pidin todella paljon kirjasta "Ruohojen maa", joka kertoo tarinan hyvin erilaisesta yhteiskunnasta (eikä ole feministinen, niin kuin "Portti naisten maahan").

Lue lisää

Tackar också :) Tämä ketju siirtyykin ihan kohta "takasivulle", juuri sopivasti :)