Onko teillä positiivisia kokemuksia jaettavaksi? Uhmakkaat murrosikäiset/keskenään alati tappelevat lapset ja uusi ihmissuhde. Onko ylipäätään mahdollista saada mitään parisuhdetta toimimaan tällaisessa perhekuviossa? Minusta ainakin tuntuu, että siinä vaiheessa kun tuot uuden miesystäväsi näytille ja v- tyyli alkaa murkun taholta, niin siinä useimmat miehet ottaa käpälät alle.
Kysymys yh -vanhemmille
yksin
111266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaatii tosi paljon sekä äidiltä että uudelta mieheltä. Minun nykyinenentinen muutti omaan asuntoon elokuussa, kun ei kestänyt meidän menoa. Meillä ei kyllä haistateltu, mutta muuten tehtiin selväksi, että uusi mies ei ollut toivottu. Nyt jälkeenpäin mietityttää, että olisiko pitänyt itsekkin ottaa kireämpi linja?
Ja ps. edelleen on ex miehen kanssa perheenlisäys tilauksessa, 3 viimeistä kertaa meni pipariksi. Tyttö haluaisi kyllä sisaruksen, mutta ilman uutta miestä = mahdoton yhtälö? Ei ole, tämä on AIKUISTEN valinta.
On vaan niin raskasta, kun olen yrittänyt jonkun kerran solmia ihmissuhdetta ja havainnut että kaikki on siihen asti mahtavasti, kunnes tämä mieskandidaatti tulee meidän arjen keskelle kuuntelemaan milloin minkäkinlaista lasten välien selvittelyä. Johan minusta rupeaa löytymään kaikenlaista vikaa..tuntuu vaan etten enää kestä sitä etten kelpaa kenellekään ja minäkin tarvitsisin sitä turvallista olkapäätä, johon edes joskus voisi nojata..Kyllähän minä alkuun olen vaikka mikä ihana prinsessa, mutta sitten aina tulee se totuuden hetki..Kunpa joku edes tajuaisi sen kuinka sinnikäs joutuu olemaan, kun on aina yksin kaikkien asioiden ja ongelmien kanssa. Mutta ei sellaista kukaan näe arvokkaana asiana..
mutta sopihan tämä tähänkin...
Oletko koskaan miettinyt, että se "vika" ei välttämättä ole sinussa, vaan siinä toisessa? Tätä olen nykyään miettinyt, ja tuntuu että moni mies haluaa sen ihanan perheen, mutta ei mitään vastuuta. Kaikki mikä ei mene hänen ajatusten mukaan, on minun vika. EI MUUTEN OLE. Menköön peilin eteen katsomaan, mitä hänen omille lapsille kuuluu!!!
Ja monilla miehillä ei ole aavistustakaan, missä liemessä yh-äidit on oikeasti keitetty. Siinä ei voi kovin pienistä asioista ottaa näppylöitä vaan väkisinkin joutuu asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Olisihan se kiva jos kaikki olis aina tip top ja lapset äänettömiä, mutta mikä on tämän idyllin hinta sitten..
Kyllä niitä oikeita arjen ritareita kaivattaisiin moneen kotiin!
Hei!
Usko pois, että meitä samanlaisia ajatuksia pyörittäviä riittää tässäkin maassa. Tuntuu välillä niin masentavan ylivoimaiselta vastata täysin yksin kaikesta 24h ja ympärivuoden. Mitäs siinä kun lapset ovat pieniä, mutta sitten se vasta alkaa, kun murrosikä koittaa. Naisena poikalapsen kanssa taistelu on käsittämättömän vaikeaa.
Joskus sitä ihmettelee, miten voivat ystävät ja sukulaiset olla täysin sokeita yksinhuoltajan uupumukselle. Tekisin lähes minkä tahansa vastapalveluksen, kun vaikkapa sisareni pyytämättä kysyisi: "Koskas tuot lapset meille vaikka viikonlopuksi?" Yksi kokonainen viikonloppu 5 vuodessa tekisi kyllä kummallisen hyvää varmasti sille omalle jaksamiselle!!
Mutta. Kasvavathan lapset. Itse olen vuosia sitten jo päättänyt, että kun omani ovat aikuisempia, otan silloin tällöin jonkun totaaliyksinhuoltajan lapset luokseni. Äidinkin kun on PAKKO saada olla joskus edes YKSIN kotona.
Eikö lapset tapaa isäänsä koskaan?
Entä isovanhemmat? Eivätkö he pyydä lapsia koskaan viikonloppukylään?
Lasteni isä kuollut, 3 isovanhemmista kuolleet, lasteni isänisä ei koskaan ole halunnut nähdä lastenlapsiaan. Hiphei!! Mutta huumorintajuni senkun säilyy :))
Tiedät varmaan, että on olemassa tukihenkilösysteemi, jolloin lapsillesi nimettäisiin aikuinen henkilö, joka viettää aikaa lapsen kanssa puuhastellen. Tähän systeemiin kuuluu käsittääkseni myös yökylästelyä. Tukihenkilö saa korvauksen "työstään". Korvauksen maksanee Kela (tai joku vastaava taho).
En tiedä kuka systeemiin pääsee mukaan, mutta ehkä täyttäisit kriteerit. Tukihenkilön valintaan saa käsittääkseni ehdottaa henkilöitä, jos tuttavapiirissäsi olisi henkilö, joka olisi halukas tukihenkilöksi ja saamaan pientä lisätienestiä (kaukaisempi sukulainen, opiskeleva tuttava, tuttavan lapsi).
Tiedän aika vähän systeemistä muutenkin, mutta ehdotinpa kuitenkin...
Kiitos sulle ja muille vinkeistä!
Kyllä tiedän näitä tukimuotoja olevan monenlaisia. Ongelmana on se, tai sanoisinko hidasteena, että murkkupoikani ei todellakaan ole sosiaalinen tyyppi ja pahimmassa murrosiässä olevana kotonaviihtyvänä ei suostu lähtemään tapaamaan mitään vierasta mieskaveria. Tunnen hänen niin hyvin, että tiedän, minkälaisen suostuttelun takana toi olisi. Aion silti yrittää suostutella vähin erin. Olisikin poika vielä 5-vuotias, niin olisi täysin helposti "ympäripuhuttavissa" ja innoissaan moisiin uusiin ihmisiin... No, mun huumorillani ja sitkeydelläni asiat vielä tulevat hoitumaan;))
Kyl se siitä taas lähtee, nyt vaan on pojan kanssa sukset ristissä, kun ei suostu perheneuvolan väen kanssa edes keskustelemaan. On se nuoren elämä hankalaa, vai mitä.
Älä masennu... Kyllä on positiivisiakin kokemuksia :-)
Mulla on 16-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö, tappelevat välillä kuin uhmäikäiset pikkukersat. Poika varsinkin on niiiiiin maailmanvaltias ja Kaikkien Asioiden Erityistuntija kun vaan ikinä voi olla...grrrr... ja hän "ystävällisesti" jakaa viisauttaan myös meille muille, jotka ei osata tehdä mitään oikein.
Meillä asuu myös avomieheni, jonka omat lapset ovat vasta tulossa tähän valloittavaan murkkuikään muutaman vuoden päästä, ja olenkin usein todennut kun on ihmetellyt pojan kotkotuksia, että odotas vaan, kyllä se sunkin vuoros vielä tulee :-)
Onneks poikani ei kuitenkaan käyttäydy miestä kohtaan huonosti, mutta siskolleen ja mulle ärhentelee kyllä.
Mies kuuntelee sivusta meidän riitelyä eikä juuri niihin puutu. Tietenkin sitä ärsyttää välillä ja on sen mulle sanonutkin, mutta kyseessä on ilmeisesti harvinaisen fiksu mies kun tajuaa sen, että se kuuluu tohon ikään ja menee muutamassa vuodessa ohi. Hänellä onkin asiasta kokemusta, asui exänsä kanssa jonkin aikaa ex-anoppilassa, jossa oli just pahinta vaihettaan elävä murkkupoika ja ovia paiskottiin päivittäin. Mutta se vaihe meni ohi.
Ehkä sen munkin pojan murkkukuoren alta sitten kuoriutuu ihan uusi ihminen jonain päivänä!
Mutta on siis mahdollista hoitaa parisuhdetta ja murkkulapsia yhtäaikaa.