Muutama kysymys

Näin!

Kuuroille annetaan puheterapiaa. Puheterapiassa yritetään saada kuuro tuottanaan puheella sanoja.
Esim. syö, nukkuu, leikkii...jne. Samalla opetetaan lukemaan huulia, jos ei pärjää kuulon avaulla, mutta pärjää huuliolukun avulla kuulevien kanssa. Joillakin kuuroilla puhe onnistuu ja joillakin taas ei. Tämä riippuu paljolti yksilöllisesti.

Moni viittomakieliset ovat jättäneet pois käyttämättä huulion lukemiset, koska mieluummin kirjoitavat paperille asiat. Koska kun lukee toisen huuliota kaikki asiat ja siinä toden teolla silmät väsyy, siksi ei viittomakielisiä enää kiinnosta lukea huulilta.

Nykyään monet kuurot osaavat erittäin hyvin kirjoittaa suomen kielen. Hyvän suomen kielen saa oman äidinkielensö kautta. Toiset ottavat lisäksi kirjoja, ja lukevat niitä paljon. Toiset taas keskustelevat kirjoittaen henkilön kanssa, jotta oppii uusia erilaisia sanoja heiltäkin.

Olin itselleni opettaja, opin kirjojen kautta suomea.
En ymmärtänyt opettajain selvityksiä ja kieltäydyin katsomasta huulia. Myöhemmin poikkeuksellinen oppitapani selvisi, että olen kuulovammaisen lisäksi lievä autisti.
Kielen oppiminen kiinni yksilöllisistä...

Samaa olen ihmetellyt itse... kysyinkin äidiltäni yks päivä miten opin kielen. Ei hänkään osannut selittää. Mulla oli vaan kotona ollut kaikenlaisia lappusia eri esineissä, opin suomea samalla kuin viittomaan ihan pienenä. Ja en mä tiedä onko kuulolaitteen käytöllä ollut kuitenkin vaikutusta oppimiseen. Muistan sen kun kuurojen koululla meillä oli hyvä suomenkielen opettaja, kuvasi meille aina kieltä tarkemmin ja kun siirryin sit kuulevien kouluun. Huomasin, meille opetetiin suomea paremmin kuin kuuleville.

Mutta tämäkin on yksilöllistä varmasti, kuinka kielilahjoja ihmisellä on. Eihän kaikki tykkää kielistä, mä vain suomenkielestä. Englanti menee siinä sivussa samalla kun kommunikoi.... muttei ääntämällä, kun eri tavallahan se puhutaan kuin suomea, kirjoitetussa muodossa pikemmin.

Jossain vaiheessa sitten iski murrosikä ja lukuhimo kasvoi, siinäkin muistelin opin sanoja. Aluksi paljon kirjoitin vihkoon, että kysyä, lopulta en jaksanut ja äitini sanoi. Asian oppii ymmärtämään kun lukee asian kokonaisuutta ei yhtä outoa sanaa ihmettelemällä.