Millä perusteella te vl:t olisitte samaa porukkaa kuin apostolit jos teillä ei edes ole sama usko kuin apostoleilla? Uskonne eroaa apostolien uskosta kohdassa armolahjat/kielilläpuhuminen. Olen saanut palstalla tietää että esim. kielilläpuhumista pidetään vanhoillislestadiolaisuudessa jopa epäraamatullisena.
Entäpä jos ns. "avaimet" ovatkin niillä joilla on sama usko kuin apostoleilla, siis niillä jotka hyväksyvät armolahjat.
Mitä se auttaa vaikka kuinka hokee että "me olemme Jumalan valtakunta" jos käytäntö todistaa jotain aivan muuta?
Entäpä jos ns. "avaimet" ovatkin niillä joilla on sama usko kuin apostoleilla, siis niillä jotka hyväksyvät armolahjat.
Mitä se auttaa vaikka kuinka hokee että "me olemme Jumalan valtakunta" jos käytäntö todistaa jotain aivan muuta?
Vastaukset 33
Vanhimmat
...
Ei tule merkeistä katsoa oikeessaoloa, kun niistä merkeistä nimenomaan varoitetaan Raamatussa ja sanotaan niistä puhuttaessa: "Monta väärää tulee ja eksyttää Monta". Ilmiöihin ei siis tule lähteä, vaan esim. synergismiin ja omiin töihin.
Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen vanhurskautetaán yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden, ilman lain töitä...
Raamattu puhuu myös siitä, että hänen omillaan on sama mieli ja ajatus ja näin apostolinen oppi ja usko.
Avaimia ei voi olla sellaisilla, jotka eivät niitä edes tunnusta, eli vesittävät sen omilla ratkaisuilla ja töillä, väittäen uskon syntyvän monella eritavalla.
täällä sinulle usempaan otteeseen esitettyyn kysymykseen?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006890688
..ja puhutaan oikeista. Kun puhun Armolahjoista en tarkoita "omia töitä" tai "lain töitä" vaan Pyhän Hengen töitä.
"omillaan on sama mieli ja ajatus ja näin apostolinen oppi ja usko"
Apostolit eivät pitäneet armolahjoja epäraamatullisina mutta vanhoillislestadiolaiset pitävät. Tämähän osoittaa että teillä EI ole sama usko.
Emme kiellä armolahjoja ja esim VL:ssä on niitä perin runsaasti.
Raamattu on loppuun kirjoitettu ja Apostolit vahvistivat Raamatun sanan sitä seuraavien merkkien kautta (Mark.16:20). Ramattua ei voi siten enään vahvistaa.
Kun opetetaan omia ratkaisuja ja kielletään esim. lapsikaste, on pelastuksessa "synergismiä" eli omaa vanhurskautta. Siitä tulee tehdä parannus, eikä mennä merkkeihin. Elämme uskossa, emmekä näkemisessä.
10. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
Olen kysymykseen vastannut. En tiedä onko kirjoittaja VL:ä vai mikä, en ole niin paljon seurannut. Eikä asia liity tähän yhteyteen.
Mitä minun siis pitää vastata?
..vanhoillislestadiolaisuudessa kielilläpuhumista? Tietääkseni ei ja minulle on vastattu että se on epäraamatullista.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että pitää elää uskossa eikä näkemisessä mutta eivätkö merkit seuraa uskoa? Eli jos merkkejä ei ole niin ilmeisesti ei ole ollut uskoakaan jos asia ilmaistaan yksinkertaisesti.
Samoista mielistä ja samoista ajatuksista sanoisin että niitähän voi olla vaikka kuinka paljon. Omena on samanlainen kuin omena ja omena, banaani on toisten banaanien kanssa samanmuotoinen ja orava on oravien kaltainen.
Se että joku on jonkun kanssa samaa mieltä ei todista sinänsä mitään asian Raamatullisuudesta
Jos kerran raamatussa on mainittu ja ollut olemassa ilmiö nimeltä kielilläpuhuminen, niin mihin vanhoillislestadiolainen perustaa väitteensä siitä, että kielilläpuhuminen olisi epäraamatullinen? Mitä tuo käsite tarkoittaa?
Vai onko kyse vain tulkinnasta jälleen, että vl osaisi tämän kielilläpuhumisasiankin tulkita ainoina maailmassa oikein?
Koska Raamatun opit eivät kelpaa vanhoillislestadiolaisille.
Niin, ymmärrän/me kielilläpuhumisen niin kovin eritavalla, että siitä ei ole mielestäni aihetta tässä jatkaa. Sen apostolikin sanoo, että ei tule olla mieleltään lapsi, tarkoittaen lähinnä lapsen kieltä.
A: Acimlainen: Se että joku on jonkun kanssa samaa mieltä ei todista sinänsä mitään asian Raamatullisuudesta
V: Kyllä se tuon asian todistaa oikeaksi, että Raamatun mukaan on vain yksi oikea usko ja oppi.Siis toisin jo, mitä näiden ihmeiden ihannoijat opettaa...
Tarkoittaa siis sitä, että tunnustamme erikielenlahjan, joka puhkesi uuteenliittoon helluntaina, monin eri kielin kaikille kansoille.
Tarkoin on huomattava, että ihmeistä ja merkeistä ei puhuta kuin lähinnä apt.teoissa ja 1.kor.14, jota esim. juuri ihmeiden tavoittelijat painottaa lempikirjeinä. Ajat ovat lähellä toisia. Muissa kirjeissä, ihmeenomaisista merkeistä, ei puhuta.
Tarvitsee Pyhän Hengen olla myös kotiopettajana, joka selvästi opettaa ja varoittaa petollisista ihmeistä ja merkeistä, joita nimenomaan lopunaikana väärät tekevät...
Olenko sanonut häntä eriseuraiseksi?
Jos käsityksemme opissa eroaa, toinen ei ole VL:ä...luonnollisesti.
Minä väittäisin, että sinä et ole vl.
Oppi syntisen vanhurskauttamisesta kuvaa käsityksen ihmisen pelastumisesta. Se on keskeinen osa läntisen kristikunnan dogman muodostusta. Vanhurskauttamisopissa on kyse siitä, kuinka ihminen pääsee takaisin Jumalan yhteyteen, on sovinnossa Jumalan kanssa ja vapautuu elämää tuhoavista turmiovalloista.
Raamatussa vanhurskauttamisopin perusta on erityisesti Paavalin ajattelussa, joka korostaa kristityn ja Kristuksen läheistä yhteyttä. Paavalin mukaan kristittynä eläminen perustuu siihen, että hän on yhtä Kristuksen kanssa ja ”elää Kristuksessa” (Gal. 2:20). Paavalin ajattelun pohjana on Vanha testamentti, jossa Jumalan vanhurskaus tarkoittaa hänen oikeamielisyyttään, uskollisuuttaan ja luotettavuuttaan. ”Herra on kaikessa oikeamielinen, hän on uskollinen kaikissa teoissaan.” (Ps. 145:17). Vanhurskas on myös ihminen, joka noudattaa Jumalan tahtoa: ”Herra palkitsee aina oikeamielisyyden ja uskollisuuden.” (1. Sam.26:23).
Paavalin mukaan vanhurskauden saaminen perustuu evankeliumiin. ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat... Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: Uskosta vanhurskas saa elää.” (Room. 1:16–17.) Koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, kukaan ei kykene täyttämään lakia vaaditulla tavalla. Sen vuoksi he ovat kuoleman ja kirouksen alla. Vanhurskaus saadaan lahjaksi Kristuksen pelastavien tekojen ansiosta: ”Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuonut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi.”(Room.5:15). Apostoli Paavalin opetus vanhurskauttamisesta voidaan tiivistää seuraavasti: ”Ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.” (Room. 3:28)
Kirkkoisä Augustinus (354–430) loi Paavalin ajattelun pohjalta vanhurskauttamisopin, kun hän taisteli Pelagiuksen opetusta vastaan. Tämän mukaan ihmisellä olisi tahto ja kyky saavuttaa vanhurskaus ja pelastus. Augustinus kiisti tämän mahdollisuuden: ihminen on synnin vanki eikä vapaa. Siksi hän pelastuu ainoastaan Jumalalta lahjaksi saadun armon varassa.
Luther jatkoi Augustinuksen askelissa vanhurskauttamisopin muotoilemista, kun hän arvosteli oman aikansa katolisen kirkon tulkintaa uskon ja tekojen suhteesta. Vanhurskauttaminen toteutuu, kun ihminen uskossa turvautuu Kristuksen pelastustyöhön. Usko on toisaalta sitä, että kristitty luottaa Isän Jumalan hyvään tahtoon eli armolliseen mielialaan syntistä kohtaan. Toisaalta usko merkitsee sitä, että kristitty saa lahjaksi Kristuksen ja hänen täydellisen vanhurskautensa. Uskon vanhurskaus toteutuu, kun Kristus on läsnä kristityssä ja vaikuttaa tämän elämään.
Luterilaisuus tarkastelee vanhurskauttamista vanhurskaaksi julistamisen ja vanhurskaaksi tekemisen näkökulmasta. Edellinen tarkoittaa sitä, että Jumala pitää kristittyä vanhurskaana tämän syntisyydestä huolimatta. Jälkimmäinen tarkoittaa uudistumista, jonka Kristus aikaansaa kristityssä. Kristitty on siten ”samalla kertaa syntinen ja vanhurskas”.
Luterilaiset ja katoliset saavuttivat yksimielisyyden vanhurskauttamisopin pääkohdista vuonna 1999. Vanhurskauttamisoppi ei enää erota kirkkoja toisistaan, vaan toimii niiden ekumeenisen lähentymisen perustana. Yksimielisyys koskee myös sitä, että vanhurskauttamisopilla on erityisasema kirkon opin kokonaisuudessa
kirjoituksistasi aistii kyllä Hengen, mutta ei Pyhän...
Ensimmäisenä helluntaina koettiin ihme, kun eri kieliä puhuvat ihmiset ymmärsivät, mitä apostolien puhe merkitsi (Ap. t. 2:4–11, katso myös 1. Kor. 14:1–19). Tämä puhe ei ollut merkityksetöntä hurmoskieltä, joka olisi edellyttänyt erityistä tulkinnan armolahjaa. Paikalla olevat ihmiset kuulivat oppimattomien apostolien puhuvan juuri heidän omaa äidinkieltään. Tapahtuma ennakoi kirkon olemuksen katolisuutta. Se merkitsi kirkon leviämistä sen mission (lähetystehtävän) kautta kaikkeen maailmaan ja evankeliumin julistamista kaikilla kielillä.
Kielilläpuhuminen tarkoittaa hurmostilassa tapahtuvaa, yleensä käsittämättömistä tavuista koostuvaa puhetta. Se tunnetaan ilmiönä myös muissa uskonnoissa kuin kristinuskossa.
Alkukristillisyys oli helleenisellä alueella voimakkaasti hurmoksellista. Tällöin syntyi käsitys, että kielilläpuhuminen olisi selvin merkki Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Apostoli Paavali kuitenkin opetti, että kielilläpuhuminen on yksi armolahjoista eikä niistä tärkeimpiä. Se rakentaa seurakuntaa vasta sitten, kun puhe selitetään. Selittäminen vaatii oman armolahjansa.
Roomalaiskatollisen kirkon katekismuksessa vuodelta 1992
sanotaan mm. uskosta, toivosta ja rakkaudesta: Jumala vuodattaa ne uskovien sieluihin tehdäkseen heidät kykeneviksi toimimaan hänen lapsinaan ja ansaitsemaan iankaikkisen elämän (kohta 1813).
Tällainen opetus on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa: ”sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta- se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi”(Ef.2:8-9). ”Niin kuin myös Daavidkin ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja”(Room.4:6-8).
Toisessa ketjussa tuotiin esille, että sinä hypit lahkosta toiseen. Jokos olet suunnitellut seuraavaa lahkoa kun on aika jättää vl taakse?
Niin olenhan ollut kahden eriseuran jäsen, mutta enään ei tarvitse hakea kun on löytänyt Jumalalan valtakunnan.
Oikeinko sinä etsimällä etsit pimeyden valtakunnan? Hölmö mies jos suoraan sanoo. Olisihan niitä olemassa Kristillisiäkin seurakuntia.
Sinä olet löytänyt sikojen kaukalon ; lahkon normaalin ruokapaikan!
Ruokana teillä lahkossa on:
1. Väärät opit
2. omavanhurskaus
3. synergismi
4. kasteen kiroaminen
5. Kristuksen kieltäminen ja halveksunta
6. Raamatun halveksunta
7. ihmisten keksimät säännöt/kiellot
8. omahyväisyys
9. itserakkaus
10. ylemmyydentunto
11.heikkojen ja ymmärtämättömien sortaminen
12. Lasten viettely väärillä opeilla
13. kirkon suojassa vilpistely ja takin kääntely
jne. jne. Listaa voisi jatkaa loputtomasti!
vaikkakin ihmisenä erilaisia. Ja heillä molemmilla on erilainen lahja tuoda asioita esiin.
Lahjat on siis näillä kahdella erilaiset, mutta Henki on sama.
Mikä siitä tulis jos me kaikki vl:ät olisimme samanlaisia.
Kulkisimme kaikki samanlaiset vaatteet päällä, tekisimme juuri samalla lailla kaikki jne.
Jumala on luonut meidät erilaisiksi.
Nämä kaksi eriseuraa on molemmat opiltaan "luterilaisia". Ehkäpäs "skisma" eroittaa...Niin, pimeys ei oo siellä, missä syntejä annetaan anteeksi...
On syytä tarkata pyhän Raamatun opetuksia: 1. maailmassa ei ole yhtään kieltä, joka ei olisi ymmärrettävissä (1.Kor.14:10). 2. Raamatussa kielilläpuhuminen oli, jo jotain olemassa olevaa kieltä, so. erikieliä (Apt.2:6; 11:15; 1.Kor.12:28). 3. Raamatussa kielilläpuhuminen oli vain muutamille tarkoitettu lahja (1.Kor.12:28) ja Paavali nimenomaan sanoo, etteivät kaikki puhuneet kielillä (1.Kor.12:30). Karismaatikkojen kielilläpuhuminen, joka heidän mielestään kuuluu kaikille, on joko sielullista läpikiitoksella saatua, matkittua. Pakanauskossakin puhutaan kieliä, jotka valheen isästä ja mestarista.
Myös se kieli minkä Paavali sanoo olevan salaisuuksia Hengessä (1.Kor.14:2), oli jotain jo olemassa olevaa kieltä, sillä hän (jakeissa 13-15) opettaa, että on rukoiltava Hengellä ja myöskin ymmärryksellä, koska muuten ymmärrys on hedelmätön. (1.Kor.14:19-20), Paavali taas kiittää Jumalaa, että hän puhuu kielillä enemmän kuin muut, mutta sanoo, ettei tule olla ymmärrykseltään lapsi. Vielä kun (jakeessa 26) nimenomaan sanotaan: ”mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoot rakennukseksi”. Raamatullisluterilaisuudessa emme tahdo asettaa kielilläpuhumista jalustalle kenenkään ihailtavaksi. Jumalan sana ja sakramentit synnyttävät uskon ja pitävät sitä yllä. Mitkään muut armolahjat, eivät yllä samaan. Me ihmiset kun olemme niin taipuvaisia ”sekoilemaan”, niin on hyvä rukoilla ja pyytää Jumalalta, että hän puhuisi meille yhä selkeästi saarnojen ja laulujen ynnä todistuksien kautta.
Luther sanoo: ”(Apt.8:17 ym.) tosin kerrotaan apostolien panneen kätensä kastettujen päälle, että nämä saisivat Pyhän Hengen. Tämän Paavilaiset soveltavat konfirmaatioon. Kätten päällepaneminen tapahtui sen vuoksi, että kastetut julkisesti havaittavin merkein saisivat Pyhän Hengen ja kykenisivät puhumaan, saarnaamaan evankeliumia, monilla kielillä. Tämä on kuitenkin jo aikaisin hävinnyt, ja jäljelle on jäänyt sitä muistuttava toimitus pappis- eli saarnaajan virkaan asettaminen eli vihkimisen yhteyteen” (Kirkkopostilla 1, uudenvuodenpäivä epistola saarna).
Pyhä Raamattu on kirjoitettu, apostoleita ei enää ole ja sen sana merkein vahvistettu (Mark.16:20; Hebr.2:3). Murrosajan merkit siis, joita oli aina ja kaikkialla, ”osoittautuvat” kadonneiksi.
valheellista tekstiä.
Olet varmasti huomannut tähän päivään mennessä, että vanhoillisuus on Raamatun vastaista sanomaa jakava lahko. Eikö kannattaisi taas vaihtaa lahkoa ja alkaa kiihkoilemaan uuden aatteen puolesta.
Missä eriseuroissa olit ?
Voi teitä jos maailma teitä kiittää, te olette silloin saaneet palkkanne! Eli siellä missä evankeliumi oikein saasnataan ja sakramentit oikein jaetaan se on Jumalanvaltakunta, eikä tämän ajan "hurmosliikkeet,ja joita eri opin tuulet heittelevät milloin minnekkin. Jumalan valtakunta on ja pysyy maailmanloppuun asti, Jumala kutsuu kenet tahtoo,uskoa ei oteta se annetaan,Usko ei ole joka miehen,naisen. Mutta vielä Jumalanvaltakunnan sanomaa julistetaan,tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi( jota Jumalanvaltakunnasta saarnataa, Pyhän Hengen antamilla lahjoilla.Haöpana on fariseukset ja kirjanoppineet pitäneet Jumalanvaltakunnan aina,ei ole uutta se että tänne palstalle on tullut kaikki "vastustajahenget" riepottelemaan, mutta me luotamme siihen että Isämme taivaassa pitää omistaan huolen.Eräs puhuja sanoikin "että elämme sellaisia aikoja että sielunvihollisella on kova kiire,kun se tietää että senkin aika pian loppuu.Jumalanlapsilla on silloin myös noutaja tulossa. Loppuu nämä ajalliset kiusaukset,ja alkaa Karitsan häät.
Sinä taidat viihtyä siellä "possujen" ruokinta paikalla?
Jaa, jos haluat vilpittömästi tietää, anna sähköposti osoite, niin kerron.
Ja unohdit myös hyvin tärkeän, TUPAKOINNIN, jota ei pidetä lainkaan sopimattomana uskonelämälle.
..ole puolustelua sitä tosiasiaa vastaan että että elävä usko on hävinnyt ja paatumus tullut?
|
V
"saisivat Pyhän Hengen ja kykenisivät puhumaan, saarnaamaan evankeliumia, monilla kielillä. Tämä on kuitenkin jo aikaisin hävinnyt"
"Murrosajan merkit siis, joita oli aina ja kaikkialla, ”osoittautuvat” kadonneiksi."
Miksi olisi välttämättä kysymys ihailun tavoittelusta jos kielillä puhuu?
"emme tahdo asettaa kielilläpuhumista jalustalle kenenkään ihailtavaksi."