Menee kyllä psykologian puolelle, mutta kuinka te insuliinidiabeetikot jaksatte/selätätte jatkuvan epävarmuuden tunteen, hypon- ja hypereiden pelon ja tasapainoilun? Olen sairastanut kauan, huonolla tasapainolla (pitänyt sokerit varmuudeksi koholla.) Nyt parantanut hiljalleen tasapainoa ja tehostanut hoitoa, lisäsairauksienkin painostuksesta. Usein sokeri heittelee ja varsinkaan paremmalla tasapainolla ei voi välttää satunnaisia matalia. Välillä taas selittämättömiä korkeapäiviä... Tason madaltuessa on mukaan hiipinyt jatkuva varuillaan olo ja sokereiden vahtaaminen, muukin miettiminen ja laskeminen, joka tuntuu nyt stressaavan ja imevän kaikki voimat. Tuntuu että elämä on pelkkää mittaria, piikkiä, hiilihydraatteja ja lenkkeilyä... Hoitoväsymystäkö?
Hoidon kuormittavuus (t1d)
Vertaistukea
4198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen kakkonen ja insuliinilla. Pyrin pitämään paastot 6.0 mmol/l tienoilla vaikka tuosta on kiistaa lääkärini kanssa kun hän haluaisi painaa paastoverensokerini tasolle 5.0 mmol/l. Minulla on suhteellisen säännölliset elintavat ja tuo helpottaa.
Oletko ajatellut sensoria? Saattaisi helpottaa elämää.
Mulla on ollu tämä pirulainen kohta kuusi vuotta (1.tyyppi) ja kyllähän tämä nuorta ihmistä ja motivaatiota syö ajoittain. En tiedä, pitää vain hyväksyä että välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä. Paastot koetan pitää siinä 5-6 välillä, aamupäivä ja lounas ovat mulle hankalia tasapainon pitämisen kannalta. Tosi tarkkana saa olla, kun heittelee aamupuolella todella helposti laidasta laitaan sokerit. Esim lounaalle lähdin vs. 3.9 ja söin arviolta 15g liikaa siihen mitä pistin insuliinia (oli pakko maistaa lounashuoneessa tarjolla ollutta herkullisen näköistä suolaista piirakkaa). No, 1,5 h lounaan jälkeen odotin vs. alta kahdeksaa.. olikin 15. Prkl. Jouston vara olematon ja ahneudesta sakotetaan.
Niinpä, on niin tuttua tuo että on laskevinaan kaikki oikein, mutta mikään ei kuitenkaan tunnu menevän kaavan mukaan. Itsekin pyrin säännöllisyyteen ja syön aika pieniä ja hitaita hiilarikuormia kerrallaan, mutta silti sokerit heittelee. Välillä minullakin sokerit nousee aamusta ihan tyhjästä ja saa heti herättyä pistää (ns. Wake up ilmiö?), mutta toisinaan on pelkkää matalalentoa. Korjailukin on aika hankalaa kun 1 yksikkö pikaa saattaa tiputtaa helposti 7-8 mmol sokereita... Liikuntaa pitäisi olla joka päivä tasan saman verran, kun sekin vaikuttaa minulla kovasti sokereihin.
Kun vaan oppisi suhtautumaan heittelyihin sopivan kevyesti ilman huonoa omaatuntoa, kaikkea kun ei voi eikä pysty tässä sairaudessa hallita. Tsemppiä meille ykköspuurtajille!
Ykkösille kyllä suosittelisin sensoria. Itsekin kakkosena hankin sellaisen jahka vaan markkinoille tulee sopivan edullinen.
Itse uskon, että kohtuullisen pian tulee verensokerisensorin ja insuliinipumpun yhdistelmiä. Noilla hoitotasapaino saadaan kyllä hyväksi kaikilla insuliinia käyttävillä.