Mitä nykyään ajattelee elämänsä narsistista ne jotka sellaiseen törmänneet kauvan sitten?
JA MUUTEN!!!!
Poijulta pääsy kielletty tähän ketjuun.
⛔⛔⛔⛔⛔⛔⛔
JA MUUTEN!!!!
Poijulta pääsy kielletty tähän ketjuun.
⛔⛔⛔⛔⛔⛔⛔
Henkevää keskustelua narsismista...
Mitä_nyk
15334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja kyllä, usko pois Poiju...
⛔
Ny vois nimimerkkini olla huvittunut
Ettäkö oikein henkevää keskustelua pitäs viritellä jostain muinaismuistosta.
Ihanko tosissas oot
Mitäkö pitäis ajatella, ei mitään, ja jos joskus mieleen tulee voi todeta, et onneks se on ollutta ja mennyttä.
Toki jos ny jotain järkevää yleisluontoista keskustelua palstan aiheesta syntyisi, niin sieltä kaukaa voi jotain toki sitten esimerkin vuoksi ammentaa.
Mutta ettäkö pitäis henkevää keskustelua viritellä muinaismuistosta, anteeksi ny mua naurattaa. Miksi ihmeessä ?
No niin, pidät siis muinaismuistona jonka ajattelukin on lähinnä naurettava ajatus (naurattaa tässä tapauksessa ilmeisesti ihan oikeasti...). Mitään järkevää kerrottavaa ei tästä muinaismuistosta voi enää löytyä...👤
Olet myös sitä mieltä, että noin on hyvä (ilm.).
Ok, siinähän sitä.
Minä sitten taas.
Olen liittänyt omaan muinaisjäännökseeni ajatuksissani jopa jonkinlaisen hajun... Ei varmaan tarvitse kertoa, että haju ei ole miellyttävä.
Hajumielijohde on saanut minut antamaan hänelle lisälempinimen, eli hän on jonkinlainen skunkki ajatuksissani...
Hän on siis mielessäni epämiellyttävä humaltunut vähillä ja sekavilla ajatuksilla varustettu skunkin hajuinen olio...
No mutta mutta, nyt minulle tuli jo vähän huono omatuntokin... vaikka ei ollenkaan tarvitsisi... Hänhän on vaaraksi ainakin sukupuolikäyttäytymisellään, kaikki taudit on mahdollista saada hänen kaltaiseltaan elostelijalta. Enää en ota minkäänlaista riskiä.
Itseäni olen ajatellut ja niitä tilanteita mitkä ovat minut ajaneet aikoinaan moiseen tilanteeseen että tuollainenkin narritarina on tullut mahdolliseksi toteutua niinkin todellisesti että olen moisen vuoksi voinut jopa huonosti...
Siellä kristallinkirkkaana kiiltelee se tosiasia, että hän pääsi iskemään heikolla hetkellä. Ajauduin tulevaa tietämättä raskaassa elämänvaiheessa mukavalta tuntuneeseen seikkailuun.
Tuo seikkailu näyttäytyy tänäpäivänä minulle, niin hullulta kuin se tuntuukin, varmaan jonkilaisena pelastavana retkenä, jolloin kaikki todellisesti hirveät tapahtumat olivat himpun verran ehkä vähemmän raskaat kantaa...
Sirkuksellakin on tarkoituksensa, ja sirkuspellellä eritoten 🤡
Mutta hän kaukana menneisyydessä, hyvin kaukana.
Ja sääli. Jos minulla on ylipäätään mitään tunteita häntä kohtaan, niin tunnen sääliä. Sääliä tiedostaen täysin säälin turhuuden ja myös sen, että säälikin voisi olla jonkinlainen tie hänelle takaisin minun elämääni, jos vain antaisin sen toteutua. Mutta en anna. Hänen olemassaolonsa ei muodosta minulle ja minun olemiselleni minkäänlaista vaaraa. Tiedän kauttaaltaan mikä hän on ja mikä hän ei ole. Hän ei pysty yllättämään minua miltään taholta, ei enää ikinä.
Jos ei nyt ihan konkreettisesti fyysisesti päätä yllättää, niin hänellä ei ole enää mitään, ei yhtään mitään, mitä käyttäen mikään onnistuisi.
Pitäisikö vielä analysoida säälin anatomia? Ehkä joku toinen päivä.
Minulla myös sääli.Missään tapauksessa en antaisi enää tuommoisen ihmisturjakkeen pompotella itseäni.Oli ihan kamalaa aikaa
Että yhäkö soittelee liukuhihnalta tulevia häirintäpuheluita ja hämmentää toisten suhteissa. Että yhäkö manipuloi toiset vainoamaan syyttömiä sopassa, jonka itse sai aikaiseksi, kun halusi katsoa kuinka pitkälle toinen hänen kanssaan menee. Miten se nyt menikään, että kerran väärin, aina väärin, että ikeestään ei irti pääse. vai oliko se niin, että kun sellaisen kuvan on itsestään antanut, niin se pysyy eli siis maine.
"vai oliko se niin, että kun sellaisen kuvan on itsestään antanut, niin se pysyy eli siis maine. "
Tiedän kyllä, että minullakin on "maine".
Mutta kun se raato ei koskaan ei päässyt lähellekään sitä mitä minä oikeasti olin/olen, niin joku maineen tuhriminen kohdistuu myös silloin tietenkin johonkin mielikuvitusolentoon... kuvajaiseen.
Ainakin suurin osa tämän retaleen seurueesta on tasoa, jolla minä en liiku, ja jolle minä en tule koskaan laskeutumaan... haukku ei ikäänkuin yllä.
En kumma kyllä ole nähnyt edes tätä oliota missään kuin sattumoisin liikenteessä ja kerran kesällä yritti tavoittaa minua, mutta pääsin livahtamaan niin että ei lopulta saanut minuun yhteyttä.
On lakannut soittamasta kun ei sitä kautta pääse tavoitteeseensa.
Sillä on niin kova hinku narsistinkiemuroihin, että ei se toimettomana kestä missään pitkään väijyä. Sen on ollut siirryyttävä markkinoille, joilla lykästää.
Silti, aina varovainen... muistan kyllä, aina ja lopullisesti, aamen.
Ja pikku muistutus väliin...
P: ⛔
Ei saakeli onko tää nyt henkevää keskustelua?
Ei Roomaakaan päivässä rakennettu.
Tällä on mahdollisuus, kun tätä ei tukita.
Eli, antakaa meille edes mahdollisuus.
Ja jos tästä ei kehkeydy henkevää, se on sitten niin. Sen ei pitäisi olla huolenaihe.
Jospa nyt ei tahdota keskustella narsistista henkevästi, vaan ihan vain maanläheisesti.
Mutta ainakin minä aion analysoida sääliä tässä ketjussa vielä.
Älkää viekö minulta tätä mahdollisuutta...
Mitä nyk. Et käsittääkseni ole tämän palstan host/valvoja/moderaattori. Millähän valtuuksilla määrät kuka saa osallistua johonkin viestiketjuun? Poiulla on siihen sama oikeus kuin muillakin, sanoitpa sinä mitä hyvänsä. Poiu on kuitenkin niin paljon fiksumpi kuin sinä ettei tule ketjuun jossa heti alkuun kerrot että juuri hänen läsnäolonsa pilaa hienon ketjun.
Seuraavaksi varmaan kielletty minunkin mukanaoloni. Sanon jo etukäteen että en ota mahdollista määräystäsi huomioon. Osallistun mihin ketjuun itse tahdon. Siinäpähän pomottelet lämpimiksesi, mutta ei sillä mitään merkitystä ole.
Ei kommentointia🛑🛑🛑
"toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto"
https://fi.wiktionary.org/wiki/sääli
"Sääli on toisten kärsimysten herättämää sympaattista surua. Sanaa käytetään verrannollisena sanojen myötätunto, osanotto tai empatia kanssa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sääli
Onnistuu siis edelleen herättämään minussa myötätuntoa... ja herättää siis minussa myös sympaattista surua...
Noiden tunteiden määrä tosin on erittäin pieni enää, mutta niitä siis tosiasiallisesti kuitenkin on...
Harvoin ajattelen edes enää koko narsistiani, ainakin verrattuna muutaman vuoden takaiseen.
Olen tietoinen, että säälin saa aikaan narsistin sinkauttamat koukut...
En kuuntele häntä enää koskaan oikeasti. Se, mitä olen ollut jollain lailla pakotettu kuuntelemaan viime vuosina, olen kuunnellut suurimmalla mahdollisella kritiikillä, joka kriittisyys on täydellisen torjuva kilpi kaikkeen mitä hän sanoo, aivan kaikkeen.
On tullut mieleeni, että jos hän soittaisi ja sanoisi että hänelle ei jostain sairaudesta johtuen ole enää kauvan elinaikaa, niin tilanne on minun taholtani vain -voi voi-, mitäpä minä sille mahtaisin.
Minä olen hänen elämästään poispyyhitty, lopullisesti. On kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.
Tuollaiset tunteet, empatia ja sympaattinen suru ovat lähtöisin minusta, siitä että minä olen tunteva aito ihminen, narsisti ei noita tunteitani ole missään tapauksessa ansainnut. Liittyy myös siihen, että kaikki elämässä ei voi täydellisesti onnistua, ei edes minulla. Toivottavasti jollain muulla voi.
Alentuvuutta, halveksuntaa ja vaivautunutta suhtautumista. Hänen selityksensä ovat säälittäviä...
Noinkin kuvaillaan...
Eli myötätunto ja sääli eivät ole ihan synonyymejä. Jotain tuollaista tunnen narsistia kohtaan, kyse ei mistään puhtaasta hyväntahtoisesta myötätunnosta. Eihän sellaiseen valhe-kieroilijaan voi puhtaan myötätuntoisesti suhtautua.