Henkevää keskustelua narsismista...

Ja kyllä, usko pois Poiju...
⛔

Ny vois nimimerkkini olla huvittunut

Ettäkö oikein henkevää keskustelua pitäs viritellä jostain muinaismuistosta.
Ihanko tosissas oot

Mitäkö pitäis ajatella, ei mitään, ja jos joskus mieleen tulee voi todeta, et onneks se on ollutta ja mennyttä.

Toki jos ny jotain järkevää yleisluontoista keskustelua palstan aiheesta syntyisi, niin sieltä kaukaa voi jotain toki sitten esimerkin vuoksi ammentaa.

Mutta ettäkö pitäis henkevää keskustelua viritellä muinaismuistosta, anteeksi ny mua naurattaa. Miksi ihmeessä ?

Minä sitten taas.
Olen liittänyt omaan muinaisjäännökseeni ajatuksissani jopa jonkinlaisen hajun... Ei varmaan tarvitse kertoa, että haju ei ole miellyttävä.
Hajumielijohde on saanut minut antamaan hänelle lisälempinimen, eli hän on jonkinlainen skunkki ajatuksissani...
Hän on siis mielessäni epämiellyttävä humaltunut vähillä ja sekavilla ajatuksilla varustettu skunkin hajuinen olio...
No mutta mutta, nyt minulle tuli jo vähän huono omatuntokin... vaikka ei ollenkaan tarvitsisi... Hänhän on vaaraksi ainakin sukupuolikäyttäytymisellään, kaikki taudit on mahdollista saada hänen kaltaiseltaan elostelijalta. Enää en ota minkäänlaista riskiä.

Itseäni olen ajatellut ja niitä tilanteita mitkä ovat minut ajaneet aikoinaan moiseen tilanteeseen että tuollainenkin narritarina on tullut mahdolliseksi toteutua niinkin todellisesti että olen moisen vuoksi voinut jopa huonosti...
Siellä kristallinkirkkaana kiiltelee se tosiasia, että hän pääsi iskemään heikolla hetkellä. Ajauduin tulevaa tietämättä raskaassa elämänvaiheessa mukavalta tuntuneeseen seikkailuun.

Tuo seikkailu näyttäytyy tänäpäivänä minulle, niin hullulta kuin se tuntuukin, varmaan jonkilaisena pelastavana retkenä, jolloin kaikki todellisesti hirveät tapahtumat olivat himpun verran ehkä vähemmän raskaat kantaa...

Sirkuksellakin on tarkoituksensa, ja sirkuspellellä eritoten 🤡

Mutta hän kaukana menneisyydessä, hyvin kaukana.

Minulla myös sääli.Missään tapauksessa en antaisi enää tuommoisen ihmisturjakkeen pompotella itseäni.Oli ihan kamalaa aikaa

Että yhäkö soittelee liukuhihnalta tulevia häirintäpuheluita ja hämmentää toisten suhteissa. Että yhäkö manipuloi toiset vainoamaan syyttömiä sopassa, jonka itse sai aikaiseksi, kun halusi katsoa kuinka pitkälle toinen hänen kanssaan menee. Miten se nyt menikään, että kerran väärin, aina väärin, että ikeestään ei irti pääse. vai oliko se niin, että kun sellaisen kuvan on itsestään antanut, niin se pysyy eli siis maine.

Mitä nyk. Et käsittääkseni ole tämän palstan host/valvoja/moderaattori. Millähän valtuuksilla määrät kuka saa osallistua johonkin viestiketjuun? Poiulla on siihen sama oikeus kuin muillakin, sanoitpa sinä mitä hyvänsä. Poiu on kuitenkin niin paljon fiksumpi kuin sinä ettei tule ketjuun jossa heti alkuun kerrot että juuri hänen läsnäolonsa pilaa hienon ketjun.

Seuraavaksi varmaan kielletty minunkin mukanaoloni. Sanon jo etukäteen että en ota mahdollista määräystäsi huomioon. Osallistun mihin ketjuun itse tahdon. Siinäpähän pomottelet lämpimiksesi, mutta ei sillä mitään merkitystä ole.

"toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto"
https://fi.wiktionary.org/wiki/sääli
"Sääli on toisten kärsimysten herättämää sympaattista surua. Sanaa käytetään verrannollisena sanojen myötätunto, osanotto tai empatia kanssa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sääli

Onnistuu siis edelleen herättämään minussa myötätuntoa... ja herättää siis minussa myös sympaattista surua...

Noiden tunteiden määrä tosin on erittäin pieni enää, mutta niitä siis tosiasiallisesti kuitenkin on...
Harvoin ajattelen edes enää koko narsistiani, ainakin verrattuna muutaman vuoden takaiseen.
Olen tietoinen, että säälin saa aikaan narsistin sinkauttamat koukut...
En kuuntele häntä enää koskaan oikeasti. Se, mitä olen ollut jollain lailla pakotettu kuuntelemaan viime vuosina, olen kuunnellut suurimmalla mahdollisella kritiikillä, joka kriittisyys on täydellisen torjuva kilpi kaikkeen mitä hän sanoo, aivan kaikkeen.

On tullut mieleeni, että jos hän soittaisi ja sanoisi että hänelle ei jostain sairaudesta johtuen ole enää kauvan elinaikaa, niin tilanne on minun taholtani vain -voi voi-, mitäpä minä sille mahtaisin.
Minä olen hänen elämästään poispyyhitty, lopullisesti. On kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.

Tuollaiset tunteet, empatia ja sympaattinen suru ovat lähtöisin minusta, siitä että minä olen tunteva aito ihminen, narsisti ei noita tunteitani ole missään tapauksessa ansainnut. Liittyy myös siihen, että kaikki elämässä ei voi täydellisesti onnistua, ei edes minulla. Toivottavasti jollain muulla voi.