Mitä ajattelisitte.

Sitä että se kuka noin sanoo on jo hylännyt ajatuksen suhteesta ja on siinä vain sen aikaa kun löytää paremman/sopivamman.

Olen sanonut niin. Se on ihan reilua.

Olin syntymäpäivänäni baarissa kun täytin 18 v. Tapasin siellä samana vuonna syntyneen kuin minä itse, mutta hän paljasti ettei ole itse viel täyttänyt 18 v. Täyttää sinä vuonna mutta oli veljensä papereilla baarissa.

Kaveriani ja minua ahdisteli 5 jätkä tanssilattialla ja näin kaverini ilmeestä että sitä alkoi ahdistaan ja se halusi pois. Tehtiin lähtöä kun se vielä 17 v jätkä juoksi mut kiinni ja antoi numeronsa.

Tapasin hänet kerran baari-iltamme jälkeen vaikka olin jo ihastunut tulevaan poikaystävääni/avomieheeni. Mut sen fiiliksistä en tiennyt niin ajattelin et käydään sen pojan kans syömäs ja leffas.

Totesin sille sitten tapaamisen jälkeen että ollaan liian erilaisia. Ei toimi. Se jäi siihen yhteen tapaamiseen reilusti.

Tilanteet sitten kuljetti niin että 3 viikon päästä siitä sen aikainen ihastukseni josta myöhemmin tuli avomieheni usean vuoden ajaksi alkoi tekeen siirtoja mun suuntaan ja siitä vinkistä mä tajusin että nyt ei enää kannata muita deittailla.

Tilanteet johti toiseen ja siitä kolmanteen ja lopulta löydettiin itsemme sit yhdessä asumasta.

Olisko niin käyny jos oisin valehdellut sille baarissa tapaamalleni että tullaan juttuun ja väkisin yrittänyt huijata itseäni ja toista johonkin epäaitoon?

Toisten mielipiteillä ei minusta ole paljonkaan painoa tutustumisvaiheessakaan. Oma sydänhän valitsee tutustumisen kohteen. Harvemmin järki ja vielä harvemmin joku ulkopuolinen henkilö. Erilaisuus voi olla ihan mukavaakin, pääasia että parisuhteen perusarvot on samat molemmilla.

Sanoisin, että ole onnellinen että pääsit hänestä eroon. Pitkittynyt sairaalloisuus on kärsimys.