Yhdysvalloissa tilanne on mennyt jopa siihen, ettei kristityksi haluta tunnustautua leimaamisen pelossa. Kristytyksi tunnustautuminen on pahempaa kuin tunnustaisi olevansa rikollinen. On jopa trendikasta tunnustaa joka aamu sirottelevansa LSD:tä lapsen aamumuroihin kuin että olisi kristitty. Näin eräs amerikkalainen kuvasi amerikkalaisuuden nykytilaa. Onko kyse vain liberaalien amerikkalaisten synnyttämästä suvaitsemattomasta kuplasta vai mistä on kyse?
Uskallatko tunnustautua kristityksi?
LopunAjatko
86
1012
Vastaukset
Harhoissaan höperehtiviä pyritään välttämään normaalielämässä.
Etköhän sinäkin pikkuisen vinoon katso shiamuslimia, joka takoo otsansa kiveen mustelmille näyttääkseen muille kuinka hyvä muslimi onkaan hän.- Asiaan
Olkiukkoilua he-ma.
- por.favor
"On jopa trendikasta tunnustaa joka aamu sirottelevansa LSD:tä lapsen aamumuroihin kuin että olisi kristitty."
Sitten vaan todistetta pöytään, por favor? Minä kun olen luullut, että siellä on laajoja alueita, joilla ei uskalla olla tunnustautumatta kristityksi. Ainakin päälllisin puolin pitäisi vaikuttaa kirkossakäyvältä kristityltä.
Samoin. Ilmeisesti koko maan pitäisi olla jotain raamattuvyöhykettä, jotta sikäläiset "uskovat" olisivat hetken tyytyväisiä. Näin ei tule tapahtumaan, ja se maa on liittovaltion sisäisen heikkouden (ei valtakunnallista alue- eikä sosiaalipolitiikkaa) takia vastakin pahoin kahtia jakautunut.
RepeRuutikallo kirjoitti:
Samoin. Ilmeisesti koko maan pitäisi olla jotain raamattuvyöhykettä, jotta sikäläiset "uskovat" olisivat hetken tyytyväisiä. Näin ei tule tapahtumaan, ja se maa on liittovaltion sisäisen heikkouden (ei valtakunnallista alue- eikä sosiaalipolitiikkaa) takia vastakin pahoin kahtia jakautunut.
Toistasataa vuotta sitten kahtiajakautumisen eräs moraalissävytteinen tekijä oli suhtautuminen orjuuteen. Moninaiset vastakohtaisuudet johtivat veriseen sisällissotaan. Nykyiset, nopeasti syvenevät vastakohtaisuudet, joista osa on uskonnollis-moraalisia, saattavat taas johtaa kansakunnan hajottaviin konflikteihin.
Sovittelunhalu, totuuteen pyrkiminen ja ajankuvan rehellinen arviointi puuttuvat poliittiselta ja taloudelliselta eliitiltä. Tavalliset ihmiset jaksavat tarttua vain matalimmalla lenteleviin tyhjää täynnä oleviin puhekupliin.
Senaattori McCain protestihautajaisineen oli poikkeusyksilö."Minä kun olen luullut, että siellä on laajoja alueita, joilla ei uskalla olla tunnustautumatta kristityksi."
Tämä ei nyt ihan sinällään pidä paikkaansa. Kaikkialla Yhdysvalloissa on nykyään ihan sopivaa ilmoittaa uskonnolliseksi vakaumuksekseen "None". Erityisesti ikäryhmässä alle 35v. nämä uskontokuntiin kuulumattomat ovat suurin yksittäinen ryhmä ja seuraavana ovat katoliset. None-joukkoon kuuluvat ateistit, agnostikot, skeptikot, spiritualistit ja sekalainen joukko muita. Tästä hyvin harvoin syntyy parran pärinää "tosiuskovien" kanssa.
"Ainakin päälllisin puolin pitäisi vaikuttaa kirkossakäyvältä kristityltä. "
Tilastollisesti kirkossakäynti on suorastaan romahtanut. Kyselytutkimuksissa on huima ero sen kanssa mitä ihmiset itse ilmoittavat aktiivisuudestaan ja sen kuinka moni todella istuu kirkonpenkissä. Tässäkin suhteessa nuoret ovat olleet edelläkävijöitä. Eipä sitä juuri kukaan kyttää jos nyt sunnuntaisin sattuisi vaikka juomaan kaljaa heti aamusta jumalanpalveluksen sijaan.
"Ilmeisesti koko maan pitäisi olla jotain raamattuvyöhykettä, jotta sikäläiset "uskovat" olisivat hetken tyytyväisiä."
Tämäkään ei riitä. Koko maan pitäisi olla juuri oman kuppikunnan mukainen teokratia. Kuppikunnat ovat kiistelleet sieltä ihan varhaisempien siirtokuntien ajoista.
"...takia vastakin pahoin kahtia jakautunut. "
Pelkkä kahtia jako ei riitä, sillä juuri kuppikuntaisuus, heimoajattelu, tribalismi on nykyään vallitseva tila. Siinä on sekä demokraateilla että republikaaneilla tasapainottelemista.
"Nykyiset, nopeasti syvenevät vastakohtaisuudet, joista osa on uskonnollis-moraalisia, saattavat taas johtaa kansakunnan hajottaviin konflikteihin."
Taludellinen eriarvoistuminen on tällä hetkellä merkittävin eripuraa aiheuttava tekijä. Asuinpaikasta riippuen taloudelliset mahdollisuudet ovat joko hyviä, seidettäviä tai suorastaan kammottavia. Taloudellisten mahdollisuuksien epätasa-arvo ruokkii rasismia ja muita lieveilmiöitä. Jokainen heikoille joutunut kuppikunta etsii syyllisiä milloin mistäkin väestöryhmästä.
"Sovittelunhalu, totuuteen pyrkiminen ja ajankuvan rehellinen arviointi puuttuvat poliittiselta ja taloudelliselta eliitiltä."
Tämä on aivan totta ja kun lisätään kaikkialle levinnyt korruptio, niin imperiumin perikato alkaa olla valmis. Tätä mm. Chris Hedges kuvaa uutuskirjassaan "America, Farewell Tour". Vuonna 2007 julkaistun Hedgesin kirjan "American Fascist" skenaariot ovat totetuneet hämmästyttävän tarkasti. Siitä taas on ollut juttua vanhoissa ketjuissa.netpunk kirjoitti:
"Minä kun olen luullut, että siellä on laajoja alueita, joilla ei uskalla olla tunnustautumatta kristityksi."
Tämä ei nyt ihan sinällään pidä paikkaansa. Kaikkialla Yhdysvalloissa on nykyään ihan sopivaa ilmoittaa uskonnolliseksi vakaumuksekseen "None". Erityisesti ikäryhmässä alle 35v. nämä uskontokuntiin kuulumattomat ovat suurin yksittäinen ryhmä ja seuraavana ovat katoliset. None-joukkoon kuuluvat ateistit, agnostikot, skeptikot, spiritualistit ja sekalainen joukko muita. Tästä hyvin harvoin syntyy parran pärinää "tosiuskovien" kanssa.
"Ainakin päälllisin puolin pitäisi vaikuttaa kirkossakäyvältä kristityltä. "
Tilastollisesti kirkossakäynti on suorastaan romahtanut. Kyselytutkimuksissa on huima ero sen kanssa mitä ihmiset itse ilmoittavat aktiivisuudestaan ja sen kuinka moni todella istuu kirkonpenkissä. Tässäkin suhteessa nuoret ovat olleet edelläkävijöitä. Eipä sitä juuri kukaan kyttää jos nyt sunnuntaisin sattuisi vaikka juomaan kaljaa heti aamusta jumalanpalveluksen sijaan.
"Ilmeisesti koko maan pitäisi olla jotain raamattuvyöhykettä, jotta sikäläiset "uskovat" olisivat hetken tyytyväisiä."
Tämäkään ei riitä. Koko maan pitäisi olla juuri oman kuppikunnan mukainen teokratia. Kuppikunnat ovat kiistelleet sieltä ihan varhaisempien siirtokuntien ajoista.
"...takia vastakin pahoin kahtia jakautunut. "
Pelkkä kahtia jako ei riitä, sillä juuri kuppikuntaisuus, heimoajattelu, tribalismi on nykyään vallitseva tila. Siinä on sekä demokraateilla että republikaaneilla tasapainottelemista.
"Nykyiset, nopeasti syvenevät vastakohtaisuudet, joista osa on uskonnollis-moraalisia, saattavat taas johtaa kansakunnan hajottaviin konflikteihin."
Taludellinen eriarvoistuminen on tällä hetkellä merkittävin eripuraa aiheuttava tekijä. Asuinpaikasta riippuen taloudelliset mahdollisuudet ovat joko hyviä, seidettäviä tai suorastaan kammottavia. Taloudellisten mahdollisuuksien epätasa-arvo ruokkii rasismia ja muita lieveilmiöitä. Jokainen heikoille joutunut kuppikunta etsii syyllisiä milloin mistäkin väestöryhmästä.
"Sovittelunhalu, totuuteen pyrkiminen ja ajankuvan rehellinen arviointi puuttuvat poliittiselta ja taloudelliselta eliitiltä."
Tämä on aivan totta ja kun lisätään kaikkialle levinnyt korruptio, niin imperiumin perikato alkaa olla valmis. Tätä mm. Chris Hedges kuvaa uutuskirjassaan "America, Farewell Tour". Vuonna 2007 julkaistun Hedgesin kirjan "American Fascist" skenaariot ovat totetuneet hämmästyttävän tarkasti. Siitä taas on ollut juttua vanhoissa ketjuissa.”Tilastollisesti kirkossakäynti on suorastaan romahtanut.”
Tämä oli mielenkiintoinen uutinen. Kai sitä on tuossakin vain olettanut, että normi on niin tiukka? Mutta se on tietyllä tavalla hyvä asia, että Amerikassa saa jo avoimemmin olla jotain muuta kuin kristitty.
”Koko maan pitäisi olla juuri oman kuppikunnan mukainen teokratia. Kuppikunnat ovat kiistelleet sieltä ihan varhaisempien siirtokuntien ajoista.”
Aivan varmaan noita on enemmän kuin mitä täällä suomessa tiedetään.
”Taludellinen eriarvoistuminen on tällä hetkellä merkittävin eripuraa aiheuttava tekijä.”
Tämä on yleensä aina se merkittävin tekijä kun yhteiskunta jakaantuu. Syitä sitten jokainen yrittää keksiä, ja toisinaan juuri ”syyllisten” nimeämisen kautta.
”Vuonna 2007 julkaistun Hedgesin kirjan "American Fascist" skenaariot ovat totetuneet hämmästyttävän tarkasti. Siitä taas on ollut juttua vanhoissa ketjuissa.”
Talous jyrää ja etenkin se ”eliitti”, kun Amerikassa talous horjuu, se horjuttaa melkein koko maailmaa. Odotan tässä vain uutta lamaa, tai muuta romahdusta. Mikä se on, milloin – en tiedä.mummomuori kirjoitti:
”Tilastollisesti kirkossakäynti on suorastaan romahtanut.”
Tämä oli mielenkiintoinen uutinen. Kai sitä on tuossakin vain olettanut, että normi on niin tiukka? Mutta se on tietyllä tavalla hyvä asia, että Amerikassa saa jo avoimemmin olla jotain muuta kuin kristitty.
”Koko maan pitäisi olla juuri oman kuppikunnan mukainen teokratia. Kuppikunnat ovat kiistelleet sieltä ihan varhaisempien siirtokuntien ajoista.”
Aivan varmaan noita on enemmän kuin mitä täällä suomessa tiedetään.
”Taludellinen eriarvoistuminen on tällä hetkellä merkittävin eripuraa aiheuttava tekijä.”
Tämä on yleensä aina se merkittävin tekijä kun yhteiskunta jakaantuu. Syitä sitten jokainen yrittää keksiä, ja toisinaan juuri ”syyllisten” nimeämisen kautta.
”Vuonna 2007 julkaistun Hedgesin kirjan "American Fascist" skenaariot ovat totetuneet hämmästyttävän tarkasti. Siitä taas on ollut juttua vanhoissa ketjuissa.”
Talous jyrää ja etenkin se ”eliitti”, kun Amerikassa talous horjuu, se horjuttaa melkein koko maailmaa. Odotan tässä vain uutta lamaa, tai muuta romahdusta. Mikä se on, milloin – en tiedä."Tämä oli mielenkiintoinen uutinen. Kai sitä on tuossakin vain olettanut, että normi on niin tiukka? Mutta se on tietyllä tavalla hyvä asia, että Amerikassa saa jo avoimemmin olla jotain muuta kuin kristitty."
Tästä on jo vuosia kun uskontoja ja uskonnollisuutta tutkivat Barna Group ja Pew Research saivat molemmat samansuuntaisia tuloksia: Vain 20 prosenttia amerikkalaisista osallistuu jumalanpalvelukseen kerran kuussa tai useammin, vaikka he ilmoittavat osallistuvansa aktiivisemmin. Ihan viime vuosien lukuja en ole seurannut.
Seurakunnat järjestävät kaikenlaista harrastustoimintaa, ja kun osallistuu sellaiseen, niin oletettavasti ihminen käy edes silloin tällöin tuon seurakunnan jumalanpalveluksissa. Los Angelesissa on useampikin seurakuntien harrastelijatason baseball-liiga, sama pätee keilailuun. Seurakunnissa on kaikenlaista muutakin toimintaa kokkauskerhoista valokuvaukseen.
Suomessa tuollaista toimintaa kaiketi järjestävät urheiluseurat, järjestöt ja yhdistykset. Myöskin vapaa kansansivistystyö on Suomessa järjestetty vähän eri tavalla, Amerikassa on paljon seutuja, joissa ei ole mitään muuta keinoa tavata ihmisiä kuin seurakunta, monessa kylässä ei ole edes kunnon saluunaa saati sitten jotain kansanopiston, työväenopiston tai muun sellaisen tapaista.
Lapsille harrastustoimintaa järjestetään kouluissa ja jos ei järjestetä niin seurakunnat järjestävät. Tässä pyritään nappamaan lapset ja nuoret mahdollisimman nuorina olettaen, että heistä tulee nöyriä seurakunnan jäseniä.
Monella seudulla ei ole järjestetty lainkaan julkista päivähoitoa ja yksityinen päivähoito on kovin kallista. Hintahaitarin väliin osuus seurakuntien järjestämä päivähoito. Taas seurakunnat toivovat vanhempien osallistuvan seurakunnan toimintaan, jos lapset ovat seurakunnan päiväkerhossa. Perhepäivähoitoa kyllä löytyy, mutta sekin on enemmän business.
Hitaasti, hyvin hitaasti, USA on muuttumassa pohjoimaisempaan suuntaan. Tämä suuntaisia vaatimuksia löytyyy erityisesti poliittisesti edistyksellisten parista. Konservatiivit ovat tietenkin sitä vastaan, sillä muuten he menettävät vahvimmat tukijansa eli seurakunnat.netpunk kirjoitti:
"Tämä oli mielenkiintoinen uutinen. Kai sitä on tuossakin vain olettanut, että normi on niin tiukka? Mutta se on tietyllä tavalla hyvä asia, että Amerikassa saa jo avoimemmin olla jotain muuta kuin kristitty."
Tästä on jo vuosia kun uskontoja ja uskonnollisuutta tutkivat Barna Group ja Pew Research saivat molemmat samansuuntaisia tuloksia: Vain 20 prosenttia amerikkalaisista osallistuu jumalanpalvelukseen kerran kuussa tai useammin, vaikka he ilmoittavat osallistuvansa aktiivisemmin. Ihan viime vuosien lukuja en ole seurannut.
Seurakunnat järjestävät kaikenlaista harrastustoimintaa, ja kun osallistuu sellaiseen, niin oletettavasti ihminen käy edes silloin tällöin tuon seurakunnan jumalanpalveluksissa. Los Angelesissa on useampikin seurakuntien harrastelijatason baseball-liiga, sama pätee keilailuun. Seurakunnissa on kaikenlaista muutakin toimintaa kokkauskerhoista valokuvaukseen.
Suomessa tuollaista toimintaa kaiketi järjestävät urheiluseurat, järjestöt ja yhdistykset. Myöskin vapaa kansansivistystyö on Suomessa järjestetty vähän eri tavalla, Amerikassa on paljon seutuja, joissa ei ole mitään muuta keinoa tavata ihmisiä kuin seurakunta, monessa kylässä ei ole edes kunnon saluunaa saati sitten jotain kansanopiston, työväenopiston tai muun sellaisen tapaista.
Lapsille harrastustoimintaa järjestetään kouluissa ja jos ei järjestetä niin seurakunnat järjestävät. Tässä pyritään nappamaan lapset ja nuoret mahdollisimman nuorina olettaen, että heistä tulee nöyriä seurakunnan jäseniä.
Monella seudulla ei ole järjestetty lainkaan julkista päivähoitoa ja yksityinen päivähoito on kovin kallista. Hintahaitarin väliin osuus seurakuntien järjestämä päivähoito. Taas seurakunnat toivovat vanhempien osallistuvan seurakunnan toimintaan, jos lapset ovat seurakunnan päiväkerhossa. Perhepäivähoitoa kyllä löytyy, mutta sekin on enemmän business.
Hitaasti, hyvin hitaasti, USA on muuttumassa pohjoimaisempaan suuntaan. Tämä suuntaisia vaatimuksia löytyyy erityisesti poliittisesti edistyksellisten parista. Konservatiivit ovat tietenkin sitä vastaan, sillä muuten he menettävät vahvimmat tukijansa eli seurakunnat.”Suomessa tuollaista toimintaa kaiketi järjestävät urheiluseurat, järjestöt ja yhdistykset. Myöskin vapaa kansansivistystyö on Suomessa järjestetty vähän eri tavalla…”
Tosiaan, Suomi on yhdistysten luvattu maa. Puhutaan ns. kolmannesta sektorista. Eri seurakunnat luetaan toki tähän, mutta osuus eri toiminnoissa on aika vähäinen.
Tämä vertailu avasi jälleen ymmärrystä amerikkalaisen yhteiskunnan toimintaan.
”Amerikassa on paljon seutuja, joissa ei ole mitään muuta keinoa tavata ihmisiä kuin seurakunta, monessa kylässä ei ole edes kunnon saluunaa saati sitten jotain kansanopiston, työväenopiston tai muun sellaisen tapaista.”
Suomessa taas vapaan sivistystyön osuus on ollut merkittävä historian saatossa.
”Hitaasti, hyvin hitaasti, USA on muuttumassa pohjoimaisempaan suuntaan.”
Pohjoismainen malli on hyväksi todettu monessa suhteessa. Ikävä vain että esim. nykyinen hallitus sen haluaa hajoittaa.netpunk kirjoitti:
"Tämä oli mielenkiintoinen uutinen. Kai sitä on tuossakin vain olettanut, että normi on niin tiukka? Mutta se on tietyllä tavalla hyvä asia, että Amerikassa saa jo avoimemmin olla jotain muuta kuin kristitty."
Tästä on jo vuosia kun uskontoja ja uskonnollisuutta tutkivat Barna Group ja Pew Research saivat molemmat samansuuntaisia tuloksia: Vain 20 prosenttia amerikkalaisista osallistuu jumalanpalvelukseen kerran kuussa tai useammin, vaikka he ilmoittavat osallistuvansa aktiivisemmin. Ihan viime vuosien lukuja en ole seurannut.
Seurakunnat järjestävät kaikenlaista harrastustoimintaa, ja kun osallistuu sellaiseen, niin oletettavasti ihminen käy edes silloin tällöin tuon seurakunnan jumalanpalveluksissa. Los Angelesissa on useampikin seurakuntien harrastelijatason baseball-liiga, sama pätee keilailuun. Seurakunnissa on kaikenlaista muutakin toimintaa kokkauskerhoista valokuvaukseen.
Suomessa tuollaista toimintaa kaiketi järjestävät urheiluseurat, järjestöt ja yhdistykset. Myöskin vapaa kansansivistystyö on Suomessa järjestetty vähän eri tavalla, Amerikassa on paljon seutuja, joissa ei ole mitään muuta keinoa tavata ihmisiä kuin seurakunta, monessa kylässä ei ole edes kunnon saluunaa saati sitten jotain kansanopiston, työväenopiston tai muun sellaisen tapaista.
Lapsille harrastustoimintaa järjestetään kouluissa ja jos ei järjestetä niin seurakunnat järjestävät. Tässä pyritään nappamaan lapset ja nuoret mahdollisimman nuorina olettaen, että heistä tulee nöyriä seurakunnan jäseniä.
Monella seudulla ei ole järjestetty lainkaan julkista päivähoitoa ja yksityinen päivähoito on kovin kallista. Hintahaitarin väliin osuus seurakuntien järjestämä päivähoito. Taas seurakunnat toivovat vanhempien osallistuvan seurakunnan toimintaan, jos lapset ovat seurakunnan päiväkerhossa. Perhepäivähoitoa kyllä löytyy, mutta sekin on enemmän business.
Hitaasti, hyvin hitaasti, USA on muuttumassa pohjoimaisempaan suuntaan. Tämä suuntaisia vaatimuksia löytyyy erityisesti poliittisesti edistyksellisten parista. Konservatiivit ovat tietenkin sitä vastaan, sillä muuten he menettävät vahvimmat tukijansa eli seurakunnat.Kiitos, mielenkiintoisia kirjoituksia Sinulta.
netpunk kirjoitti:
"Tämä oli mielenkiintoinen uutinen. Kai sitä on tuossakin vain olettanut, että normi on niin tiukka? Mutta se on tietyllä tavalla hyvä asia, että Amerikassa saa jo avoimemmin olla jotain muuta kuin kristitty."
Tästä on jo vuosia kun uskontoja ja uskonnollisuutta tutkivat Barna Group ja Pew Research saivat molemmat samansuuntaisia tuloksia: Vain 20 prosenttia amerikkalaisista osallistuu jumalanpalvelukseen kerran kuussa tai useammin, vaikka he ilmoittavat osallistuvansa aktiivisemmin. Ihan viime vuosien lukuja en ole seurannut.
Seurakunnat järjestävät kaikenlaista harrastustoimintaa, ja kun osallistuu sellaiseen, niin oletettavasti ihminen käy edes silloin tällöin tuon seurakunnan jumalanpalveluksissa. Los Angelesissa on useampikin seurakuntien harrastelijatason baseball-liiga, sama pätee keilailuun. Seurakunnissa on kaikenlaista muutakin toimintaa kokkauskerhoista valokuvaukseen.
Suomessa tuollaista toimintaa kaiketi järjestävät urheiluseurat, järjestöt ja yhdistykset. Myöskin vapaa kansansivistystyö on Suomessa järjestetty vähän eri tavalla, Amerikassa on paljon seutuja, joissa ei ole mitään muuta keinoa tavata ihmisiä kuin seurakunta, monessa kylässä ei ole edes kunnon saluunaa saati sitten jotain kansanopiston, työväenopiston tai muun sellaisen tapaista.
Lapsille harrastustoimintaa järjestetään kouluissa ja jos ei järjestetä niin seurakunnat järjestävät. Tässä pyritään nappamaan lapset ja nuoret mahdollisimman nuorina olettaen, että heistä tulee nöyriä seurakunnan jäseniä.
Monella seudulla ei ole järjestetty lainkaan julkista päivähoitoa ja yksityinen päivähoito on kovin kallista. Hintahaitarin väliin osuus seurakuntien järjestämä päivähoito. Taas seurakunnat toivovat vanhempien osallistuvan seurakunnan toimintaan, jos lapset ovat seurakunnan päiväkerhossa. Perhepäivähoitoa kyllä löytyy, mutta sekin on enemmän business.
Hitaasti, hyvin hitaasti, USA on muuttumassa pohjoimaisempaan suuntaan. Tämä suuntaisia vaatimuksia löytyyy erityisesti poliittisesti edistyksellisten parista. Konservatiivit ovat tietenkin sitä vastaan, sillä muuten he menettävät vahvimmat tukijansa eli seurakunnat.>> Konservatiivit ovat tietenkin sitä vastaan, sillä muuten he menettävät vahvimmat tukijansa eli seurakunnat. <<
Mikähän USA:ssa saa seurakunnat vastustamaan hyvinvointiyhteiskuntamallia? Rahoittajat?qwertyilija kirjoitti:
>> Konservatiivit ovat tietenkin sitä vastaan, sillä muuten he menettävät vahvimmat tukijansa eli seurakunnat. <<
Mikähän USA:ssa saa seurakunnat vastustamaan hyvinvointiyhteiskuntamallia? Rahoittajat?Asiaan ei kaiketi ole mitään yksiselitteistä vastausta. Aihetta on kyllä yritetty tutkia, mutta mitään konkreettista ainoaa selitystä ei ole löytynyt ja tuskin löytyykään.
Oma näkemykseni on suunnilleen seuraava:
Epäluottamus liittovaltiota kohtaan juontaa jo itsenäisyysjulistukseen ja perustuslain laatimiseen. Niitä edeltävällä ajalla moni siirtokunta oli ryhmittynyt uskonnon ympärille. Oli puritaaneja, kveekareita ja lukuisa joukko muita.
Tuo joukko piti omaa uskonnonharjoitustaan merkittävänä vapausoikeutena, sillä Euroopassa he olivat joutuneet ajoittain hankalaan asemaan oman vakaumuksensa perusteella. Uudella mantereella oli mahdollista harjoittaa oman kuppikuntansa dogmeja ilman valtiollista ohjausta ja painostusta. Oikeastaan moni noista siirtokunnista oli aika itseriittoisia ja omavaraisia teokratioita. Toiset tekivät yhteistyötä keskenään, toiset eristäytyivät.
Tässä valossa on oikeastaan aika hämmästyttävä, että perustuslaki saatiin ylipäänsä laadittua. Perustuslain ydinkohta on omasta mielestäni tämä: ”Kaikki mitä ei erikseen ole määrätty liittovaltion asiaksi, kuuluu osavaltiolle.” Osavaltiot taas ovat delegoineet valtaansa paikallishallinnolle.
Paikallistasolla seurakunnilla ovat olleet toimivat rakenteet jo vuosisatojen ajan. Hyvinvointivaltion rakentaminen taas edellyttäisi liittovaltion ohjausta ja toimivien rakenteiden puute hidastaa sellaista kehitystä ratkaisevasti.
Kyse on tietenkin myös vallasta. Liittovaltiolla ei koskaan ollut sellaista otetta ihmisten elämään kuin seurakunnilla. Liittovaltion puuttumista asioihin vastustetaan sillä perusteella, että liittovaltio puuttuu oletettavasti myös ihmisten yksityiselämään, mutta toisaalta seurakunnat ne vasta puuttuvatkin ihmisten elämään. Seurakunnat ovat kuri- ja kontrolliyksiköitä perustuslaillisesti varsin liberaalissa liittovaltiossa. Tämä on yksi amerikkalaisista paradokseista.
Seurakunnat on helppo mobilisoida jonkin asian puolesta tai jotakin vastaan. Sosiologiassa ja sosiaalipsykologiassa löytyy lukuisia tutkimuksia optimaalisesta ryhmäkoosta ja amerikkalaiset seurakunnat ovat juuri sitä. Toki megaseurakunnat saavat paljon näkyvyyttä, mutta valtaosa amerikkalaisista seurakunnista on korkeintaan muutama sadan ihmisen yhteisöjä.
Viimeiset sata vuotta ovat olleet historiatutkimuksen valossa mielenkiintoisia. Hyvinvointivaltion itu oli olemassa jo ennen Rooseveltin New Deal-ohjelmaa. Sata vuotta sitten USA:ssa oli voimakas sosialistinen liike, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa se murskattiin kovalla kädellä. Toinen murskaaminen tapahtui 1950-luvulla ja kolmas alkoi Reaganin aikana. Tässä seurakunnat olivat innolla mukana.
Oikeastaan USA:n vertaaminen Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ei ole oikein relevanttia. Paras verrokki olisi Kanada. Lähtökohdiltaan USA ja Kanada olivat varsin samanlaisia, mutta Kanada lähti eri suuntaan kuin USA. Kanadassa on aivan oma versionsa hyvinvointivaltiosta. Sellainen jäi Yhdysvalloissa toteuttamatta.- toteamukseni
mummomuori kirjoitti:
”Suomessa tuollaista toimintaa kaiketi järjestävät urheiluseurat, järjestöt ja yhdistykset. Myöskin vapaa kansansivistystyö on Suomessa järjestetty vähän eri tavalla…”
Tosiaan, Suomi on yhdistysten luvattu maa. Puhutaan ns. kolmannesta sektorista. Eri seurakunnat luetaan toki tähän, mutta osuus eri toiminnoissa on aika vähäinen.
Tämä vertailu avasi jälleen ymmärrystä amerikkalaisen yhteiskunnan toimintaan.
”Amerikassa on paljon seutuja, joissa ei ole mitään muuta keinoa tavata ihmisiä kuin seurakunta, monessa kylässä ei ole edes kunnon saluunaa saati sitten jotain kansanopiston, työväenopiston tai muun sellaisen tapaista.”
Suomessa taas vapaan sivistystyön osuus on ollut merkittävä historian saatossa.
”Hitaasti, hyvin hitaasti, USA on muuttumassa pohjoimaisempaan suuntaan.”
Pohjoismainen malli on hyväksi todettu monessa suhteessa. Ikävä vain että esim. nykyinen hallitus sen haluaa hajoittaa."Suomi on yhdistysten luvattu maa. "
Sanoisin mieluummin, että oli. Joskus selaisin perheen vanhoja valokuvia ja keskustelin vanhempien ihmisten kanssa niistä ja joistakin vanhoista papereista, joita löysin. Silloin tajusin, kuinka paljon kansalaistoimintaa sodan jälkeisessä Suomessa olikaan. Ja oli varmaan itsenäisyyden alusta saakka. Oli yhdistystä jos toista ajamassa milloin mitäkin asiaa ja silloin ihmiset tosiaan osallistuivat niiden toimintaan. Nykyisin hyvin paljon noista yhdistyksistä on lakannut tai yhdistynyt muihin. On niitä silti vielä melkoisesti jäljellä ja osahan toimii asioita ajaen edelleen, pienen aktiivijoukon voimin.
Silti muutos on ollut melkoinen. Ennen kylällä toimi maamiesseura, nuorisoseura, työvenyhdistys, marttaseura, diakonissayhdistys, maa- ja kotitalousnaiset, puolueiden järjestöt... ja ne kaikki järjestivät tilaisuuksia, hyötyä ja huvia. Se oli aikaa ennen TV:tä. Ilmeisesti 60-luvulla kaikki muuttui, sillä itse en 70-luvun loppupuolen lapsuudestani enää muista kuin ompeluseurat. Urheiluseurat toimivat silloin kyllä, mutta eivät enää pikkukylillä. Kaupungistuminen vei nuoren väen kaupunkeihin ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tulivat korvaamaan osan järjestöjen toiminnasta. Maamiesseura ja nuorisoseura ovat edelleen olemassa ja rekisterissä, vaikka kummallakaan ei käytännössä ole ollut juuri mitään toimintaa vuosikymmeniin. Mutta hyvä, että on. Ne muistuttavat ajasta, jolloin yhteiskunta ei vielä huolehtinut kaikesta ja noiden järjestöjen ansiota paljolti on, että nyt huolehtii. Tämähän on osin seurausta myös siitä, että maa oli poliittisesti niin jakautunut, että vielä 1960-luvullakaan eivät eri suuntia edustaneet mahtuneet samoihin järjestöihin. Isäkin kertoi, että vasemman ja oikean välillä tahtoi kitkaa ilmetä useassakin toiminnassa, vaikka meillä päin ei politiikan perusteella ihmisiä jätetty ottamatta jäseniksi, kuten monin paikoin oli. Se riitely haittasi toimintaa. Isä totesi, että monesti joku saattoi tehdä ihan hyvän ehdotuksen, mutta jotkut toiset eivät voineet sitä hyväksyä vain sen takia, että tekijä edusti väärää poliittista suuntaa. Isä oli sen verran "keskustalainen" (ei kylläkään aina äänestänyt Keskustaa/maalaisliittoa, vaan välillä oli hyvinkin kriittinen sitä kohtaan) siinä, että tuli toimeen kaikkien kanssa ja otti asiat asioina katsomatta henkilöön. Niinpä poliittinen vähemmistö saattoi jäädä joidenkin järjestön tarjoamien palvelujen ulkopuolelle, kunnes valtakunnan tasolla ne saatiin yhteiskunnan hoidettaviksi. Tämä sopi järjestöillekin: kun väki perheellistyi ja ikää tuli, ei tilaisuuksissa enää niin huvittanut hypätä ja toiminnan kulut vähenivät, kun virkamiehet ottivat asioita huolekseen leipätyönään.
Nykyisinhän kansalaisaktivismi mielletään aika paljon mielenosoituksiksi ja kansalaistottelemattomuudeksi. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli jotain aivan muuta, joskin nimiadresseja ja vetoomuksia toki silloinkin. Silti vielä nykyäänkin "vanhan kansan" järjestötoimintaa on: monet valtakunnalliset sairaiden- ja vammaisten järjestöt tosiaan ajavat tiettyjen ihmisryhmien asiaa hyvinkin käytännönläheisin keinoin, ja vanhusjärjestöt rakennuttavat hoitokoteja maaseudulla, kun pienten kuntien rahat eivät riitä väestön ikääntyessä.
Jotkut puhuvat naureskelevaan sävyyn "touhukristillisyydestä". Minusta se on mitä erinomaisinta kristillisyyttä ja nyklyisellään pikkukylillä seurakunta sentään vielä järjestää jotain yhteistä lapsille ja vanhuksille. Toivon, että tämä perinne jatkuu, vaikka tulevaisuudessa seurakuntien rahkeetkin vähenevät jäsenistön huvetessa. Toivottavasti vapaaehtoisia saadaan enemmän mukaan.
”Suomessa taas vapaan sivistystyön osuus on ollut merkittävä historian saatossa. "
Näin on, ja monet järjestöt ovat osaltaan tuoneet arjen tietoutta hauskalla ja sosiaalisella tavalla ihmisille.
”Pohjoismainen malli on hyväksi todettu monessa suhteessa. Ikävä vain että esim. nykyinen hallitus sen haluaa hajoittaa."
Meille voitto kylmässä sodassa oli Pyrrhoksen voitto. OIkeastaan se oli sitä koko läntiselle Euroopalle. - toteamukseni
netpunk kirjoitti:
Asiaan ei kaiketi ole mitään yksiselitteistä vastausta. Aihetta on kyllä yritetty tutkia, mutta mitään konkreettista ainoaa selitystä ei ole löytynyt ja tuskin löytyykään.
Oma näkemykseni on suunnilleen seuraava:
Epäluottamus liittovaltiota kohtaan juontaa jo itsenäisyysjulistukseen ja perustuslain laatimiseen. Niitä edeltävällä ajalla moni siirtokunta oli ryhmittynyt uskonnon ympärille. Oli puritaaneja, kveekareita ja lukuisa joukko muita.
Tuo joukko piti omaa uskonnonharjoitustaan merkittävänä vapausoikeutena, sillä Euroopassa he olivat joutuneet ajoittain hankalaan asemaan oman vakaumuksensa perusteella. Uudella mantereella oli mahdollista harjoittaa oman kuppikuntansa dogmeja ilman valtiollista ohjausta ja painostusta. Oikeastaan moni noista siirtokunnista oli aika itseriittoisia ja omavaraisia teokratioita. Toiset tekivät yhteistyötä keskenään, toiset eristäytyivät.
Tässä valossa on oikeastaan aika hämmästyttävä, että perustuslaki saatiin ylipäänsä laadittua. Perustuslain ydinkohta on omasta mielestäni tämä: ”Kaikki mitä ei erikseen ole määrätty liittovaltion asiaksi, kuuluu osavaltiolle.” Osavaltiot taas ovat delegoineet valtaansa paikallishallinnolle.
Paikallistasolla seurakunnilla ovat olleet toimivat rakenteet jo vuosisatojen ajan. Hyvinvointivaltion rakentaminen taas edellyttäisi liittovaltion ohjausta ja toimivien rakenteiden puute hidastaa sellaista kehitystä ratkaisevasti.
Kyse on tietenkin myös vallasta. Liittovaltiolla ei koskaan ollut sellaista otetta ihmisten elämään kuin seurakunnilla. Liittovaltion puuttumista asioihin vastustetaan sillä perusteella, että liittovaltio puuttuu oletettavasti myös ihmisten yksityiselämään, mutta toisaalta seurakunnat ne vasta puuttuvatkin ihmisten elämään. Seurakunnat ovat kuri- ja kontrolliyksiköitä perustuslaillisesti varsin liberaalissa liittovaltiossa. Tämä on yksi amerikkalaisista paradokseista.
Seurakunnat on helppo mobilisoida jonkin asian puolesta tai jotakin vastaan. Sosiologiassa ja sosiaalipsykologiassa löytyy lukuisia tutkimuksia optimaalisesta ryhmäkoosta ja amerikkalaiset seurakunnat ovat juuri sitä. Toki megaseurakunnat saavat paljon näkyvyyttä, mutta valtaosa amerikkalaisista seurakunnista on korkeintaan muutama sadan ihmisen yhteisöjä.
Viimeiset sata vuotta ovat olleet historiatutkimuksen valossa mielenkiintoisia. Hyvinvointivaltion itu oli olemassa jo ennen Rooseveltin New Deal-ohjelmaa. Sata vuotta sitten USA:ssa oli voimakas sosialistinen liike, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa se murskattiin kovalla kädellä. Toinen murskaaminen tapahtui 1950-luvulla ja kolmas alkoi Reaganin aikana. Tässä seurakunnat olivat innolla mukana.
Oikeastaan USA:n vertaaminen Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ei ole oikein relevanttia. Paras verrokki olisi Kanada. Lähtökohdiltaan USA ja Kanada olivat varsin samanlaisia, mutta Kanada lähti eri suuntaan kuin USA. Kanadassa on aivan oma versionsa hyvinvointivaltiosta. Sellainen jäi Yhdysvalloissa toteuttamatta."Paikallistasolla seurakunnilla ovat olleet toimivat rakenteet jo vuosisatojen ajan. Hyvinvointivaltion rakentaminen taas edellyttäisi liittovaltion ohjausta ja toimivien rakenteiden puute hidastaa sellaista kehitystä ratkaisevasti. "
Hyvin suuri osa ihmisten käytännön elämää koskettavista palveluista oli aikoinaan täälläkin kirkon "tuottamia": kansansivistys alkoi kirkon pitämistä kiertokouluista, joissa opetettiin ripille pääsyyn tarvittava lukutaito, köyhäin- ja aluksi myös sairaidenhoito oli pitkään kirkon järjestämää. Yhdysvalloissa ei vain koskaan ole tapahtunut sitä, mikä täällä tapahtui: kirkko halusi keskittyä hengellisiin tehtäviinsä ja työnsi vastuitaan maalliselle vallalle, eli muotoutumassa oleille kunnille. Se oli tietenkin mahdollsita siksi, että verotusoikeuden omanneen kansankirkon ei tuohon aikaan tarvinnut kilpailla jäsenistä. Ja voimistuva sosialismi ajoi asioita samaan suuntaan, se halusi maallisen yhteiskunnan vastaavan asioista niin, että niistä voitiin myös poliittisesti päättää.
"Lähtökohdiltaan USA ja Kanada olivat varsin samanlaisia, mutta Kanada lähti eri suuntaan kuin USA. Kanadassa on aivan oma versionsa hyvinvointivaltiosta. Sellainen jäi Yhdysvalloissa toteuttamatta"
Ero voi osin johtua siitä, että KIanadassa on voimakasa ranskalaisvähemmistö. Ranskalaisethan ovat jonkinalaisia sosialismin esi-isiä myös Euroopassa. Toisaalta pohjoisempi sijanti voi vaikuttaa: ankarammissa luonnonoloissa ihmiset joutuvat turvautumaan enemmän toisiinsa, vaikka muuten sosiaalinen kanssakäyminen usein onkin rajoitetumpaa. Ja sitten on tietenkin se, että USA on vielä paljon Kanadaa enemmän kansojen sulatusuuni, jonne nimenomaan on tultu siksi, että siellä on vapaasti saatu harjoittaa sitä omaa uskontoa. Ja se oli juuri tuota myös reaalisosialismin aikana 1917-1991. Itä-Euroopan toisinaan hyvinkin uskonnollinen osa väestöä pakeni juuri Yhdysvaltoihin ja pakolaisten joukosta nousi ihmisiä merkittäviin poliittisiin asemiin. Esim. vaikkapa presidentin turvallisuuspoliittisina neuvonantajina toimineet Zbigniew Brzezinski ja Henry Kissinger, kummatkin euroopasta paenneita , joiden poliittisessa toiminnassa kommunismin vastaisuus näkyi voimakkaasti. toteamukseni kirjoitti:
"Suomi on yhdistysten luvattu maa. "
Sanoisin mieluummin, että oli. Joskus selaisin perheen vanhoja valokuvia ja keskustelin vanhempien ihmisten kanssa niistä ja joistakin vanhoista papereista, joita löysin. Silloin tajusin, kuinka paljon kansalaistoimintaa sodan jälkeisessä Suomessa olikaan. Ja oli varmaan itsenäisyyden alusta saakka. Oli yhdistystä jos toista ajamassa milloin mitäkin asiaa ja silloin ihmiset tosiaan osallistuivat niiden toimintaan. Nykyisin hyvin paljon noista yhdistyksistä on lakannut tai yhdistynyt muihin. On niitä silti vielä melkoisesti jäljellä ja osahan toimii asioita ajaen edelleen, pienen aktiivijoukon voimin.
Silti muutos on ollut melkoinen. Ennen kylällä toimi maamiesseura, nuorisoseura, työvenyhdistys, marttaseura, diakonissayhdistys, maa- ja kotitalousnaiset, puolueiden järjestöt... ja ne kaikki järjestivät tilaisuuksia, hyötyä ja huvia. Se oli aikaa ennen TV:tä. Ilmeisesti 60-luvulla kaikki muuttui, sillä itse en 70-luvun loppupuolen lapsuudestani enää muista kuin ompeluseurat. Urheiluseurat toimivat silloin kyllä, mutta eivät enää pikkukylillä. Kaupungistuminen vei nuoren väen kaupunkeihin ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tulivat korvaamaan osan järjestöjen toiminnasta. Maamiesseura ja nuorisoseura ovat edelleen olemassa ja rekisterissä, vaikka kummallakaan ei käytännössä ole ollut juuri mitään toimintaa vuosikymmeniin. Mutta hyvä, että on. Ne muistuttavat ajasta, jolloin yhteiskunta ei vielä huolehtinut kaikesta ja noiden järjestöjen ansiota paljolti on, että nyt huolehtii. Tämähän on osin seurausta myös siitä, että maa oli poliittisesti niin jakautunut, että vielä 1960-luvullakaan eivät eri suuntia edustaneet mahtuneet samoihin järjestöihin. Isäkin kertoi, että vasemman ja oikean välillä tahtoi kitkaa ilmetä useassakin toiminnassa, vaikka meillä päin ei politiikan perusteella ihmisiä jätetty ottamatta jäseniksi, kuten monin paikoin oli. Se riitely haittasi toimintaa. Isä totesi, että monesti joku saattoi tehdä ihan hyvän ehdotuksen, mutta jotkut toiset eivät voineet sitä hyväksyä vain sen takia, että tekijä edusti väärää poliittista suuntaa. Isä oli sen verran "keskustalainen" (ei kylläkään aina äänestänyt Keskustaa/maalaisliittoa, vaan välillä oli hyvinkin kriittinen sitä kohtaan) siinä, että tuli toimeen kaikkien kanssa ja otti asiat asioina katsomatta henkilöön. Niinpä poliittinen vähemmistö saattoi jäädä joidenkin järjestön tarjoamien palvelujen ulkopuolelle, kunnes valtakunnan tasolla ne saatiin yhteiskunnan hoidettaviksi. Tämä sopi järjestöillekin: kun väki perheellistyi ja ikää tuli, ei tilaisuuksissa enää niin huvittanut hypätä ja toiminnan kulut vähenivät, kun virkamiehet ottivat asioita huolekseen leipätyönään.
Nykyisinhän kansalaisaktivismi mielletään aika paljon mielenosoituksiksi ja kansalaistottelemattomuudeksi. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli jotain aivan muuta, joskin nimiadresseja ja vetoomuksia toki silloinkin. Silti vielä nykyäänkin "vanhan kansan" järjestötoimintaa on: monet valtakunnalliset sairaiden- ja vammaisten järjestöt tosiaan ajavat tiettyjen ihmisryhmien asiaa hyvinkin käytännönläheisin keinoin, ja vanhusjärjestöt rakennuttavat hoitokoteja maaseudulla, kun pienten kuntien rahat eivät riitä väestön ikääntyessä.
Jotkut puhuvat naureskelevaan sävyyn "touhukristillisyydestä". Minusta se on mitä erinomaisinta kristillisyyttä ja nyklyisellään pikkukylillä seurakunta sentään vielä järjestää jotain yhteistä lapsille ja vanhuksille. Toivon, että tämä perinne jatkuu, vaikka tulevaisuudessa seurakuntien rahkeetkin vähenevät jäsenistön huvetessa. Toivottavasti vapaaehtoisia saadaan enemmän mukaan.
”Suomessa taas vapaan sivistystyön osuus on ollut merkittävä historian saatossa. "
Näin on, ja monet järjestöt ovat osaltaan tuoneet arjen tietoutta hauskalla ja sosiaalisella tavalla ihmisille.
”Pohjoismainen malli on hyväksi todettu monessa suhteessa. Ikävä vain että esim. nykyinen hallitus sen haluaa hajoittaa."
Meille voitto kylmässä sodassa oli Pyrrhoksen voitto. OIkeastaan se oli sitä koko läntiselle Euroopalle.>Meille voitto kylmässä sodassa oli Pyrrhoksen voitto. OIkeastaan se oli sitä koko läntiselle Euroopalle.
Ikävä kyllä näin kävi. Kommunismin pelko takasi Länsi-Euroopan olojen suotuisan kehityksen. Nyt meillä ei ole sellaista itänaapuria jota tarvitsisi koko ajan nuolla ja mielistellä jottei se jyrää meittiä, mutta hinta tuosta noloudesta pääsemiselle nousi kovemmaksi kuin ainakaan minä osasin aavistaa.toteamukseni kirjoitti:
"Suomi on yhdistysten luvattu maa. "
Sanoisin mieluummin, että oli. Joskus selaisin perheen vanhoja valokuvia ja keskustelin vanhempien ihmisten kanssa niistä ja joistakin vanhoista papereista, joita löysin. Silloin tajusin, kuinka paljon kansalaistoimintaa sodan jälkeisessä Suomessa olikaan. Ja oli varmaan itsenäisyyden alusta saakka. Oli yhdistystä jos toista ajamassa milloin mitäkin asiaa ja silloin ihmiset tosiaan osallistuivat niiden toimintaan. Nykyisin hyvin paljon noista yhdistyksistä on lakannut tai yhdistynyt muihin. On niitä silti vielä melkoisesti jäljellä ja osahan toimii asioita ajaen edelleen, pienen aktiivijoukon voimin.
Silti muutos on ollut melkoinen. Ennen kylällä toimi maamiesseura, nuorisoseura, työvenyhdistys, marttaseura, diakonissayhdistys, maa- ja kotitalousnaiset, puolueiden järjestöt... ja ne kaikki järjestivät tilaisuuksia, hyötyä ja huvia. Se oli aikaa ennen TV:tä. Ilmeisesti 60-luvulla kaikki muuttui, sillä itse en 70-luvun loppupuolen lapsuudestani enää muista kuin ompeluseurat. Urheiluseurat toimivat silloin kyllä, mutta eivät enää pikkukylillä. Kaupungistuminen vei nuoren väen kaupunkeihin ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tulivat korvaamaan osan järjestöjen toiminnasta. Maamiesseura ja nuorisoseura ovat edelleen olemassa ja rekisterissä, vaikka kummallakaan ei käytännössä ole ollut juuri mitään toimintaa vuosikymmeniin. Mutta hyvä, että on. Ne muistuttavat ajasta, jolloin yhteiskunta ei vielä huolehtinut kaikesta ja noiden järjestöjen ansiota paljolti on, että nyt huolehtii. Tämähän on osin seurausta myös siitä, että maa oli poliittisesti niin jakautunut, että vielä 1960-luvullakaan eivät eri suuntia edustaneet mahtuneet samoihin järjestöihin. Isäkin kertoi, että vasemman ja oikean välillä tahtoi kitkaa ilmetä useassakin toiminnassa, vaikka meillä päin ei politiikan perusteella ihmisiä jätetty ottamatta jäseniksi, kuten monin paikoin oli. Se riitely haittasi toimintaa. Isä totesi, että monesti joku saattoi tehdä ihan hyvän ehdotuksen, mutta jotkut toiset eivät voineet sitä hyväksyä vain sen takia, että tekijä edusti väärää poliittista suuntaa. Isä oli sen verran "keskustalainen" (ei kylläkään aina äänestänyt Keskustaa/maalaisliittoa, vaan välillä oli hyvinkin kriittinen sitä kohtaan) siinä, että tuli toimeen kaikkien kanssa ja otti asiat asioina katsomatta henkilöön. Niinpä poliittinen vähemmistö saattoi jäädä joidenkin järjestön tarjoamien palvelujen ulkopuolelle, kunnes valtakunnan tasolla ne saatiin yhteiskunnan hoidettaviksi. Tämä sopi järjestöillekin: kun väki perheellistyi ja ikää tuli, ei tilaisuuksissa enää niin huvittanut hypätä ja toiminnan kulut vähenivät, kun virkamiehet ottivat asioita huolekseen leipätyönään.
Nykyisinhän kansalaisaktivismi mielletään aika paljon mielenosoituksiksi ja kansalaistottelemattomuudeksi. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli jotain aivan muuta, joskin nimiadresseja ja vetoomuksia toki silloinkin. Silti vielä nykyäänkin "vanhan kansan" järjestötoimintaa on: monet valtakunnalliset sairaiden- ja vammaisten järjestöt tosiaan ajavat tiettyjen ihmisryhmien asiaa hyvinkin käytännönläheisin keinoin, ja vanhusjärjestöt rakennuttavat hoitokoteja maaseudulla, kun pienten kuntien rahat eivät riitä väestön ikääntyessä.
Jotkut puhuvat naureskelevaan sävyyn "touhukristillisyydestä". Minusta se on mitä erinomaisinta kristillisyyttä ja nyklyisellään pikkukylillä seurakunta sentään vielä järjestää jotain yhteistä lapsille ja vanhuksille. Toivon, että tämä perinne jatkuu, vaikka tulevaisuudessa seurakuntien rahkeetkin vähenevät jäsenistön huvetessa. Toivottavasti vapaaehtoisia saadaan enemmän mukaan.
”Suomessa taas vapaan sivistystyön osuus on ollut merkittävä historian saatossa. "
Näin on, ja monet järjestöt ovat osaltaan tuoneet arjen tietoutta hauskalla ja sosiaalisella tavalla ihmisille.
”Pohjoismainen malli on hyväksi todettu monessa suhteessa. Ikävä vain että esim. nykyinen hallitus sen haluaa hajoittaa."
Meille voitto kylmässä sodassa oli Pyrrhoksen voitto. OIkeastaan se oli sitä koko läntiselle Euroopalle.”…nykyäänkin "vanhan kansan" järjestötoimintaa on: monet valtakunnalliset sairaiden- ja vammaisten järjestöt tosiaan ajavat tiettyjen ihmisryhmien asiaa hyvinkin käytännönläheisin keinoin,
En tiedä mitä tuolla ”vanhan kansan” toiminnalla tarkoitit. Asia kiinnosti sen verran, että etsin vähän tietoja.
”Tällä hetkellä yhdistysrekisterissä on 104 478 yhdistystä ja uskonnollista yhdyskuntaa. Tämän vuoden alussa poistettiin rekisteristä 34 975 toimintansa lopettanutta yhdistystä.”
Demokraatti ”Suomi on yhä yhdistysten luvattu maa: tänä vuonna rekisteröity jo 521 uutta” 21.3.2017
Uusia yhdistyksiä siis syntyy koko ajan lisää. Yhdistyksen voi perustaa suomessa kuka tahansa.
”Järjestöissä työskentelee noin 82.000 työntekijää, joista noin 25.000 on osa-aikaisia. Järjestöissä työskentelevien osuus on noin 3,5 prosenttia työssä olevasta työvoimasta. ”
”Kansalais- ja järjestötoiminnan, jonka edellä kerrottuihin lukuihin sisältyvät myös uskonnolliset järjestöt ja ammattiyhdistykset, lisäksi kansalaisyhteiskunnan toimijoita ovat säätiöt, osuuskunnat, puolueet ja vapaa sivistystyö.”
Kansalaisyhteiskunta.fi ”Kansalaisyhteiskunnan nykyinen laajuus”
Ehkä vain on niin, ettei aina oikein mielletä kaikkia toimijoita yhdistyksiksi?
”Sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa, on lukemattomat määrät ryhmiä ja yhteisöjä, jotka ennen digiaikaa olisivat mitä luultavimmin rekisteröityneet. Tällaisia vapaamuotoisia ryhmittymiä ovat erilaiset äitiysryhmät, luomu- ja ruokapiirit, kaupunginosa- ja siirtolapuutarharyhmät tai vaikkapa koiraharrastaja- ja kierrätysryhmät.”
Toiminta on pysynyt ruohonjuuritasolla, mutta muuttanut hiukan muotoaan? Enää ihmiset eivät halua sitoutua johonkin toimintaa pidemmäksi aikaa, niin tällainen kansalaistoiminta sopii heille paremmin.
”… vanhusjärjestöt rakennuttavat hoitokoteja maaseudulla, kun pienten kuntien rahat eivät riitä väestön ikääntyessä.”
Se on totta, että sote järjestöjä on lukuisia ja niillä on suomessa merkittävä asema:
”Kansalaisjärjestöjen liikevaihto on noin 5 miljardia euroa. Tästä julkisen rahoituksen osuus on noin 1,6 miljardia eli 32 prosenttia. Eniten julkista tukea saavat sosiaali- ja terveysalan järjestöt, joissa on myös suurin liikevaihto. Julkisen rahoituksen osuus on Suomessa alle eurooppalaisen keskiarvon ja myös alhaisempi kuin Yhdysvalloissa. ”
Puhutaankin ns. kolmannesta sektorista. Määrä on melkoinen, jos vilaisee Wikin luetteloa: Luokka:Suomalaiset järjestöt, huomaa kyllä yhdistysten olevan vielä voimissaan.
”Päivitetyn selvityksen mukaan vuonna 2017 sosiaali- ja terveyspalveluja tuotti 1 029 järjestöä, joista sosiaalipalveluja tuotti 860 ja terveyspalveluja 204 järjestöä.”
”Järjestöjen ja yritysten keskinäisessä vertailussa järjestöjen osuus yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajista on 20 prosenttia ja terveyspalveluissa 4 prosenttia.”
”Asiakasryhmittäin tarkasteltuna järjestöjen osuus yksityisistä sosiaalipalveluista on erityisen suuri kuntouttavassa työtoiminnassa ja turvakotitoiminnassa”
Soste ”Järjestöjen osuus yksityisistä sosiaalipalvelujen tuottajista viidesosa” 06.04.2018,
Eli ei ehkä juuri rakenneta hoivakoteja – joiden palveluja muuten kunnat ostavat – mutta monia muita palveluja. Kyllä nämä monikansalliset yritykset ovat aika tarkkaan ostelleen näitä pieniä pois ja myyvät omia palvelujaan kunnille.
”Toivon, että tämä perinne jatkuu, vaikka tulevaisuudessa seurakuntien rahkeetkin vähenevät jäsenistön huvetessa. Toivottavasti vapaaehtoisia saadaan enemmän mukaan.”
Samoin toivon minä. Uusia muotoja kannattaakin rohkeasti kokeilla.
Mitä tulee kommenttiin ”toteamukseni ” 10.9.2018 22:25 ”…kirkko halusi keskittyä hengellisiin tehtäviinsä ja työnsi vastuitaan maalliselle vallalle, eli muotoutumassa oleille kunnille.”
Sanoisin että taisi mennä toisinpäin. Sitä mukaa kun yhteiskunta rakentui ja saatiin perusasioita kuntoon, sitä vähemmän enää tarvittiin kirkkoa.
”Meille voitto kylmässä sodassa oli Pyrrhoksen voitto.”
En kyllä ymmärrä, miten tuo liittyi asiaan?
Ei kai se voi olla huono asia, että ei usko barbaariseen jumaluuteen, joka vaatii ihmisuhrin narsistisen kiukkunsa lepyttelyksi.
>Näin eräs amerikkalainen kuvasi amerikkalaisuuden nykytilaa.
Mitä tiedät tästä "eräästä amerikkalaisesta"? Onko hän esimerkiksi käynyt koulunsa loppuun ja psyykkisesti terve? Mies/ nainen/ ei osaa sanoa?
Meinaan vain, että ei ole järkeä alkaa keskustella aatoksista jotka ponnistavat jostain epävakaan mielen tuottamasta huuhaasta.Ketjusta heti tärkeämpiin askareisiinsa kadonnut avaaja siis suhtautui uppo-oudon, nimettömän ja sukupuolettoman ihmisen verbaaliseen päästöilyyn kuin se olisi jotenkin vakavasti otettavaa analyysiä. Kiihkouskonnollisuudella lienee osuutta (kumpaankin) asiaan.
Näitä esimerkkejä tosiaan kertovat aina nämä "eräs amerikkalainen", "eräs mies", "eräs henkilö" jne jne jne.
- Risti-riita
Matt.10:32 "minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa." Luuk.12:8 "Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä."
- kummaa.puuhaa
>>Risti-riita 4.9.2018 15:57 kirjoitti: Matt.10:32 "minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa." Luuk.12:8 "Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä." <<
Tuohonko kohtaan perustellen tälläkin palstalla uskoviksi itsensä nimenneet voivat anonyymisti arvioida toisten uskon oikeellisuutta, jopa väittäen harhaopiksi?
Mielelläni luen sen alkuperäisen uutisen. Avaaja varmaankin linkittää sen?
Väärä veikkaus, try again...
Nytpä muistin, että eräs amerikkalainen paskansi kerran kännipäissään housuunsa. Onkohan kyseessä sama henkilö? 🤔
- niinsevaanmenee
Aloitus on tyypillistä alt-right ja Breitbart tavaraa. Oman uskon oikeutukseksi pitää keksiä toinen toistaan iljettävämpiä uhkakuvia ja niistä kertovia tarinoita. Jotta voi sitten hiukan piehtaroida itsesäälissä ennenkuin käy uuteen taistoon itse keksittyjä mustia voimaan vastaan rinta rottingilla.
Suomessa samaa sontaa imeskelee persut ja fundikset joihin se uppoaa liukkaammin kuin lestadiolaissaarnaajan vehkeet rippilapseen.
Jenkkien raamattuvyöhykkeen porukkahan nielee ihan mitkä tahansa paskatarinat kunhan ne ovat tarpeeksi uskomattomia. Ja että ne esittää joku heidän tunnetuista tv-julistajistaan ääni vakavana, mieluiten samaan tyyliin kuin heillä on tapana siellä suunnalla hoitaa saarnatkin. Tv-evankelistat ovat tärkeimpiä kansan "sivistäjiä" heille. Siellä suunnalla lukutaito on melkein nolla ja kaupassa tavaratkin pitää olla väreistään helposti tunnistettavissa paketeissa. Porukkaa kuoli kun myyntiin tuli hyönteismyrkkyä saman värisessä paketissa kuin itsenousevaa vehnäjauhoa. Paketissa kyllä luki aivan selvästi mitä siellä oli sisällä ja lisäksi ne olivat myynnissä aivan eri hyllyillä. Amerikkalaisen oikeuskäytännön tietäen arvaatte että maksumieheksi joutui sitten tämän hyönteismyrkyn valmistaja kun heidän myrkkypakettinsa muistutti sitä vehnäjauhopakettia."Jenkkien raamattuvyöhykkeen porukkahan nielee ihan mitkä tahansa paskatarinat kunhan ne ovat tarpeeksi uskomattomia."
Raamattuvyöhykkeellä asuu miljoonia ihan fiksujakin ihmisiä, joihin tuo uskonnollinne humpuuki ei uppoa. Jos muuttaisivat muualle, raamattuvyöhyke olisi vieläkin ikävämpi paikka." Oman uskon oikeutukseksi pitää keksiä toinen toistaan iljettävämpiä uhkakuvia ja niistä kertovia tarinoita."
Niin, fundamentalismiin kuuluu olennaisia nämä viholliskuvat. Jos niitä oikeasti ei ole, niitä keksitään.
Uskallan.
- uskovainenmies
Tosi surullista jos amerikassa meno on mennyt noin kurjaksi, Jeesuksen sanat tulevat päivä päivältä todemmaksi. kristittyjä vainotaa ympäri maailmaa, mutta nyt amerikassakin joka on ollut suht kristillinen maa. Suomessakin on jo merkkejä vainosta, esim töissä ei voi sanoa tiettyjä asioita, muuten voi tulla potkut.
NImenomaan JOS.
Ei kannata tosiaan uskoa kaikenlaista soopaa mitä tunnistamaton "eräs amerikkalainen" on muka väittänyt.Tietenkin se on, onhan eräs amerikkalainen niin sanonut. Eihän sitä sovi epäillä hetkeäkään sanoi eräs toinen amerikkalainen.
>Tosi surullista jos amerikassa meno on mennyt noin kurjaksi
No on! Kerro silti, miksi juuri "eräs amerikkalainen" on sinun mielestäsi jotenkin luotettava arvioija?
>Suomessakin on jo merkkejä vainosta, esim töissä ei voi sanoa tiettyjä asioita, muuten voi tulla potkut.
Ei vain merkkejä, vaan kuvaamaasi vainoa on ollut jo ties kuinka kauan. Suomessa on nimittäin satoja tuhansia palkansaajia, jotka eivät töissä ollessaan todellakaan voi sanoa "tiettyjä asioita", mitä ne sitten kenenkin kohdalla ovatkaan. Itse asiassa haluaisin tietää, missä hommissa voi laukoa tekstiä ilman mitään itsesensuuria ja silti pitää työpaikkansa. Onkohan sellaisia juurikaan?RepeRuutikallo kirjoitti:
>Tosi surullista jos amerikassa meno on mennyt noin kurjaksi
No on! Kerro silti, miksi juuri "eräs amerikkalainen" on sinun mielestäsi jotenkin luotettava arvioija?
>Suomessakin on jo merkkejä vainosta, esim töissä ei voi sanoa tiettyjä asioita, muuten voi tulla potkut.
Ei vain merkkejä, vaan kuvaamaasi vainoa on ollut jo ties kuinka kauan. Suomessa on nimittäin satoja tuhansia palkansaajia, jotka eivät töissä ollessaan todellakaan voi sanoa "tiettyjä asioita", mitä ne sitten kenenkin kohdalla ovatkaan. Itse asiassa haluaisin tietää, missä hommissa voi laukoa tekstiä ilman mitään itsesensuuria ja silti pitää työpaikkansa. Onkohan sellaisia juurikaan?"Itse asiassa haluaisin tietää, missä hommissa voi laukoa tekstiä ilman mitään itsesensuuria ja silti pitää työpaikkansa. "
Taitaa olla tosi harvassa tuollaiset työpaikat.- Takapenkkiläinen
Äläs nyt valehtele! Suomessa irtisanomissuoja on korkea, mikä näkyy tämän hetken poliittisessa keskustelussakin, kun eräät tahot haluaisivat lieventää irtisanomissuojaa pienissä yrityksissä, mutta lainlaatijat vastustavat kiivaasti.
Meillä on mielipiteenvapaus, Saat olla minkä uskonsuunnan edustajat tahansa, kuten poliittisessakin katsannossasi.
Työssä olla työtä tekemässä. Jos lopetat työnteon ja alat ajaa mielipiteitäsi pitmällä palopuheita aamusta iltaan, voidaan tietysti irtisanomiseenkin saada vauhtia.
Tee työ ja opi pelaamaan. Totta mooses. Eräässä villin lännen maassa on 4,4% Telluksen väestä mutta saman pallon vankimäärästä siellä on 25%.
No, älä huoli ne ovat tietysti ateisteja ja vääräuskoisia.
https://www.tekniikkatalous.fi/maailmalta/yli-4-maailman-ihmisista-ja-25-vangeista-arvaatko-mika-valtio-3326044
- uskovainen_
Uskallan.
Jeesus tunnustaa vain ne jotka tunnustavat Hänet.Tunnustus ei yksin riitä, ellei ole myös sitä tukevaa näyttöä. Niin toimii oikeusjärjestelmä.
- Sulle.mulle.sulle.mulle
Eli uskonto on vaihtokauppaa ja kiristytä.
Ennen sai ihan toisen opetuksen niin kotoa, pyhäkoulusta kuin koulustakin.
Onneksi se oli vanhanaikaista, ja uudet tuulet puhaltavat uskonnonkin markkinoinnissa.
Kysehän on fiktiosta.
Jari Sarasvuo kertoi ( areena.yle.fi/1-4512517 ) katsoneensa HBO:lta amerikkalaista sarjaa, jossa parodioitiin jenkkien suhtautumista erilaisiin asioihin. Kristinuskovaisuutta pidettiin Piilaaksossa asiana, jota ei saisi mennä toisesta paljastamaan julkisesti. Yhdenkin tyypin isä oli kauhuissaan kun hänen homo poikansa paljastui uskovaiseksi.
Siinä tarinassa oli juuri tuotu jonkun suulla esille, että LSD:llä maustettuja lasten aamiaismuroja kyllä voidaan pitää ihan normaalina..
On muuten kuuntelemisen arvoinen pätkä, jos kykenee Sarasvuota kuuntelemaan.
'''Uskonnot ovat keksittyjä. Yhteisö tarvitsee myyttejä ja siksi maailmassa syntyy pari uutta uskontoa joka päivä. Olen syyllistynyt uskovien pilkkaamiseen, koska minussa elää älyllisesti väkivaltainen henki. Nyt olen kuitenkin keksinyt tavan puhua uskonnoista loukkaamatta ketään.'''- KukaKaipaisiFaktaa
Kyllä hyvä fiktio käy faktasta kun kyse on näistä ääriuskonnollisista alt-right hörhöistä.
"Jari Sarasvuo kertoi ( areena.yle.fi/1-4512517 ) katsoneensa HBO:lta amerikkalaista sarjaa, jossa parodioitiin jenkkien suhtautumista erilaisiin asioihin. "
Ahaa, ja tämä olennainen tieto vain jätettiin pois ja saatiin jälleen "uusi" totuus...- LuonteenEsiinkaivelija
mummomuori kirjoitti:
"Jari Sarasvuo kertoi ( areena.yle.fi/1-4512517 ) katsoneensa HBO:lta amerikkalaista sarjaa, jossa parodioitiin jenkkien suhtautumista erilaisiin asioihin. "
Ahaa, ja tämä olennainen tieto vain jätettiin pois ja saatiin jälleen "uusi" totuus...Mummossa elää siis älyllisesti väkivaltainen henki.
- henget-haastaa
LuonteenEsiinkaivelija kirjoitti:
Mummossa elää siis älyllisesti väkivaltainen henki.
mummossa elää kommunismin henki.
mummomuori kirjoitti:
"Jari Sarasvuo kertoi ( areena.yle.fi/1-4512517 ) katsoneensa HBO:lta amerikkalaista sarjaa, jossa parodioitiin jenkkien suhtautumista erilaisiin asioihin. "
Ahaa, ja tämä olennainen tieto vain jätettiin pois ja saatiin jälleen "uusi" totuus..."Ahaa, ja tämä olennainen tieto vain jätettiin pois ja saatiin jälleen "uusi" totuus..."
Niin se käy. Mutta tässä tapauksessa taustasta tietämättömät aloituksen lukijat eivät laajasti lähteneet pitämään aloitusta faktana.
Tuosta tulee mieleen, että eiköhän Sarasvuokin tuossa jutussaan muistuttanut siitä, että huimimmat valheet uppoavat kansaan parhaiten (tjsp). Jos tuo laki pitää kutinsa, niin aloitus ei tainnutkaan olla kaukana totuudesta... :-)
- IslamOnSyvyydestä
Ei tule mieleenkään kieltää uskoani Jeesukseen.
Islamin maassa jos asuisi niin miten sitten kävi?Islam Turkissa on kristittyjä vankilassa uskonsa takia.Myös tyhmyytensä takia, sillä pitää olla tavallisen kovapäinen jos ei tunne syntymämaansa oloja sen vertaa ettei heti saarnaa itseään poseen. Tämä maallistumisen meille tuoma uskonnonvapaus ei todellakaan ole tosiasia tiukan uskonnollisissa maissa, jollainen aiemmin pinnalta maallistunut Turkki taas alkaa olla.
- Takapenkkiläinen
Kiitos ja ylistys, että Turkista ei tullut EU:n jäsentä. Siinä oli varmasti Kokeimpien Voimien avulla osuutensa.
Väärä uskonto ei työnny Eurooppaan takaovesta. Se on tullut pakolaisten mukana ja kuten monet muutkin tuontitavarat, kuluvat loppuun, eikä uusia tule tilalle. Takapenkkiläinen kirjoitti:
Kiitos ja ylistys, että Turkista ei tullut EU:n jäsentä. Siinä oli varmasti Kokeimpien Voimien avulla osuutensa.
Väärä uskonto ei työnny Eurooppaan takaovesta. Se on tullut pakolaisten mukana ja kuten monet muutkin tuontitavarat, kuluvat loppuun, eikä uusia tule tilalle.Juu. Ja kristinusko on "väärä" suurimmassa osassa maailmaa.
Islamin maissa on ollut ongelmia jo pitkään, eikä pakolaisuus ota loppuakseen. Afrikassa taas on köyhyyttä, joka saa lähtemään kuten Suomestakin aikoinaan.Takapenkkiläinen kirjoitti:
Kiitos ja ylistys, että Turkista ei tullut EU:n jäsentä. Siinä oli varmasti Kokeimpien Voimien avulla osuutensa.
Väärä uskonto ei työnny Eurooppaan takaovesta. Se on tullut pakolaisten mukana ja kuten monet muutkin tuontitavarat, kuluvat loppuun, eikä uusia tule tilalle.Miten jokin uskomus voi olla väärä ja se toinen on se oikea- taitaa olla korkeampaa matematiikkaa.
- ValtionkirkkoLopetettava
Kristityillä näyttää olevan krooninen marttyyriunelma. Luulisi sen olevan vaikeaa maassa, jossa on valtionkirkko jolle on suotu liuta etuoikeuksia joita muilla uskontokunnilla ei ole, mutta kun todellisuuden kieltää kyllin tiukasti ja mielikuvitus laukkaa, niin sekin näköjään onnistuu.
Kun Rooman valtakunnassa monet kristityt joutuivat oikeuteen ja jopa kuolemaantuomituiksi uskonsa takia, esiintyi myös sellaisia kristittyjä, jotka hakeutuivat ehdoin tahdoin kuolemaan tuomittaviksi. He menivät siis aktiivisesti viranomaisten eteen toivoen pääsevänsä veritodistajiksi. Kristittyjen piispat tuomitsivat tällaisen menettelyn itsemurhaksi, siis synniksi.
jjeeves kirjoitti:
Kun Rooman valtakunnassa monet kristityt joutuivat oikeuteen ja jopa kuolemaantuomituiksi uskonsa takia, esiintyi myös sellaisia kristittyjä, jotka hakeutuivat ehdoin tahdoin kuolemaan tuomittaviksi. He menivät siis aktiivisesti viranomaisten eteen toivoen pääsevänsä veritodistajiksi. Kristittyjen piispat tuomitsivat tällaisen menettelyn itsemurhaksi, siis synniksi.
Ei nyt ihan uskonsa takia, vaan Suetoniuksen mukaan he aiheuttivat häriöitä jonkun 'Chrestuksen yllytyksestä.'
Tällaiset henkilöt kun Akyllas ja Priscilla karkotettiin kaupungista ja ja he tapasivat sitten Paavalin Korintissa.
kertoo historian professori Edvin Yamauchi kirjassa ; Ensimmäisten kristittyjen maailma.
- LähetyksenLoppu
Tähän vielä kiihkoateisteille ja miksei muillekin Franciscus Assisilaisen rukous:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.Tuonhan Sarasvuo luki samassa jutussaan, josta aloituksen fiktiopläjäys oli poimittu. Mielenkiintoista.
Tottakai uskallan. En näe mitään syytä miksi en uskaltaisi 🤓
- Eikiitosjeesus
Miksi viitsisi tunnustaa olevansa vähän yksinkertainen?
- ole.huoleti
ei sinun sitä tarvitse tunnustaa, se näkyy kirjoituksistasi.
- Eikiitosjeesus
ole.huoleti kirjoitti:
ei sinun sitä tarvitse tunnustaa, se näkyy kirjoituksistasi.
Ymmärsit varmaan väärin, en minä ole uskovainen.
- ole.huoleti
Eikiitosjeesus kirjoitti:
Ymmärsit varmaan väärin, en minä ole uskovainen.
Et, mutta yksinkertainen olet.
Uskallan.
- Sananvapautta
Aloitus on kyllä typerintä paskanjauhantaa mitä olen täällä nähnyt ja se on paljon sanottu tästä foorumista ylipäätään ja varsinkin tästä palstasta.
Vaikea on tunnustautua kristityksi jos ei tiedä mitä se tarkoittaa; muuta kun homojen ja naisten epätasa-arvoa.
- Obadja151cm
On kunnia-asia päästä kertomaan olevansa aitokristitty. Ne ovat aina upeita hetkiä minulle. Jos saan ivaa siitä osakseni niin tunnen tyytyväisyyttä.
Viimeksi sain viikko sitten kertoa tämän sukutapaamisessa sukulaisille ja heidän siipoilleen etten ole enää jumalaton.Setänikin oli tullut uskoon ja vieläpä samanlaisia kokeneena. Yllätyin, että paikallesaapuneista reippaasti puolet olivat uskossa. Oli kivaa päästä "savustamaan ylivoimalla" jumalattomia 6-0. Näin näitä ekaa kertaa joitakin ekan kerran elämässäni.- Obadja151cm
Lisäys tarkennus:Reippaasti yli puolet. Tosin yhdestä miehestä en tiedä kun se oli sellainen "puhumaton" , pitää selvittää onko hän uskossa. Suvussa kun on näitä toinen uskoo Jeesukseen ja toinen ei usko Jeesukseen - aviopareja.
- jaahassss
"Oli kivaa päästä "savustamaan ylivoimalla" jumalattomia 6-0."
Teillä oli oikein koulukiusaajan otteet, kun itsetuntoanne kohotitte leikkimällä Jumalaa. Obadja151cm kirjoitti:
Lisäys tarkennus:Reippaasti yli puolet. Tosin yhdestä miehestä en tiedä kun se oli sellainen "puhumaton" , pitää selvittää onko hän uskossa. Suvussa kun on näitä toinen uskoo Jeesukseen ja toinen ei usko Jeesukseen - aviopareja.
Miksi haluat todistaa uskovien olevan ylimielisiä moukkia?
- Takapenkkiläinen
Eli uskoontulo antoi sinulle oikeuden tuntea olevasi toisten yläpuolella, valittua kansaa, joka ei enää syntiä tee, ja on oikeutettu savustamaan ulos toisuskoiset ja pakanat.
Uskonto on poikaa!
Ymmärrämme nyt, miten täydellisesti uskovaiset pystyvät halveksimaan homoja ja muita erilaisuuden synnissä eläviä. - Takapenkkiläinen
Onneksi olkoon. Seuraavassa sukutapaamisessanne ei ehkä ole niin oaljon osanottajia, mutta jokainen on uskossa, joten voitte pitää paljon lyhyemmät seurat, kun ei ole pakkokäännytettäviä paikalla.
Uskovaiset viihtyvät keskenään.
Keillä nyt sitten on oikeus "tunnustautua kristityksi"?
Ilmeisesti esim. evlut kirkon jäsenyys ei siihen riitä?
Pitää olla fundamentalisti?- Avaa.silmäsi
"Näin eräs amerikkalainen kuvasi . . ." Amerikkalaisia on miljoonia. Älä nyt poimi yhtä akanaa sieltä ja väitä, että se on yleinen mielipide.
Amerikoissa on mitä tiukimpia uskonnon saastuttamia alueita, joissa vaaditaan kouluihin kreationismi oppiaineeksi ja halutaan poistaa evoluutioteoria. Rasismi on voimissaan ja saa uskonnolta lisäpontta.
Alueilla elää maan alla KKK, joka haluaa sortaa musta väestöä ja hyväksyy väkivallan jumalan nimessä.
Presidentti järjestää "rukousaamiaisia", joihin kutsutaan päättäjiä kautta maailman.
Jokainen amerikkalainen puhuja lopettaa puheensa sanoihin: "Jumala suojelkoon Amerikkaa". Pienet kirkkokunnat keräävät seuraajia suojiinsa, mustilla omat kirkkonsa, valkoisilla omansa; on vaikka kuinka paljon erilaisia uskonsuuntia. Miljoonat ihmiset ovat kotoisin katolilaisista maista, heille paavi ja kirkonmiehet ovat palvonnan kohde, minkä viimeiset pedofiiliskandaalitkin ovat osoittaneet.
Älä sinä sitä yhtä usko. Ennemmin ole huolissasi siitä, että hallitsematon uskontohysteria leviää Trumpin kummallisessa hallinnossa ja hurmanhenget pääsevät päättäville paikoille. Eipä ainakaan kirkkoon kuuluminen herätä kummempia tunteita. Sen sijaan ateiksi "tunnustautuminen" nostattaa edelleen kulmakarvoja, vaikka ei enää olekaan samanlainen ihmetyksen aihe kuin viime vuosituhannen puolella.
En yhtään ihmettele jos hiukan karsastetaan ihmistä, joka alkaa esim. työpaikalla julistaa ihmeitten todellisuutta, kuten paikkojen ilmestymistä hampaisiin ja jalkojen kasvamista samanpituisiksi pelkän rukouksen voimalla. Tai levittää erilaisia juttuja ja oletuksia uskonnottomista ja ateisteista.
Aikoinaan on virkaa hakiessa pitänyt liittää mukaan virkatodistus. Siinä sitä oli täysin turha ja syrjimistä aiheuttava paperi. Siinähän oli vain tiedot henkilön syntymäajasta ja -paikasta, nykyisestä asuinpaikasta, ja mikä tärkeintä, tieto kuulumisesta x-seurakuntaan, ja totta kai tarpeellinen tieto, että kyseinen henkilö elää!
Onneksi siitä luovuttiin, sillä minulla ja muilla kirkkoon kuulumattomilla olisi ollut tosi huonot mahikset päästä mihinkään virkoihin. Pohjois-Suomi olisi ollut täysin poissa laskuista. Muuallakin oletettiin, että jos henkilö ei kuulu kirkkoon, niin hän on kommunisti. Todettakoon, että en ole koskaan ollut, en edes "vihervassari".
Lapissa yksi kepun paikallisista napamiehistä pyysi minua ehdokkaaksi kepun listalle. Kerrottuani, etten ole kepulainen, mies meni ihan ihan äimäksi, istui ja kysyi "miten ihmeessä sinut on sitten voitu valita tuohon virkaan"?
Etelään palattuani minua pyydettiin ensin kirkollisvaaliehdokkaaksi, sitten kepun kunnallisvaaliehdokkaaksi. Ja jälleen sama ihmettely "Et ole keskustalainen, etkä edes kuulu kirkkoon, miten ihmeessä olet päässyt virkaan siellä Lapissa"?
Pääsin Lapissa ollessani tutustumaan moniin johtaviin virkoihin tulleisiin hakemuksiin. Ällistyttävän monissa näin vuosien mittaan: Suosittelija Paavo Väyrynen.
Myöhemmin olin täällä Etelä-Suomessa jonkin aikaa työympäristössä, jossa oli jokusia näistä "vapaista suunnista". Oli adventistia, hellaria, vaparia ja yksi mormoni. Olin tuolloin jo "tunnustautunut" ateistiksi. Kun tulin kahvihuoneeseen, nämä tiukkikset lähtivät pois. Jos jo olin kahvihuoneessa, nämä kääntyivät ovelta pois. Jotkut heistä olivat jopa kyselleet, että eikö tuo N,N, voisi pitää taukonsa eri aikaan, hän kun ei ole sidottu työaikaan ja saa itsenäisesti päättää taukojensa ajankohdan.
Näitä iseään ei millään tavalla sorrettu tai edes ihmetelty. Mormonia hiukan kummasteltiin, mutta vain siksi, että hän oli outo ja hankala tyyppi. Hän mm. edellytti, että kaikkien olisi pitänyt olla mormonien säännöistä, kielloista ja käskyistä, ja kaikesta mikä poikkeaa "normaalista" käytännöstä. Jos esim. tarjosi kahvia, niin se oli työpaikkakiusaamista. Yms.
Näille - ainakin heidän puheistaan päätellen - ateistina oleminen tarkoitti samaa kuin olla saatananpalvoja.- korjaus
edellytti, että kaikkien olisi pitänyt olla SELVILLÄ mormonien säännöistä, kielloista ja käskyistä,
”Muuallakin oletettiin, että jos henkilö ei kuulu kirkkoon, niin hän on kommunisti.”
Kun aikoinaan erosin kirkosta joskus 70 luvulla (Olen liittynyt uskon myötä takaisin kirkkoon joitakin vuosia sitten), niin vaikka meitä oli koko joukko, niin kyllä siitä kummasteluja sai. Tuolloin se johtui vain siitä, että menetin kaiken uskoni.
Lapsia ei liitetty siis kirkkoon. Silloin sain kuulla mitä ihmeellisempiä kommentteja. Paras niistä taisi olla, ”Miksi et anna lapselle mahdollisuutta valita?”. Mielestäni se oli juuri päinvastoin, jokainen lapsi on saanut valita itse.
Kyllähän sitä joutui monin paikoin selittelemään, mutta luovin yllättävän hyvin tilanteet. Kun sain kuulla, että esim. monet helluntailaiset eivät kuulu kirkkoon vaan siviilirekisteriin, käytin sitä esimerkkinä siitä, ettei kyse ole mistään kommunismista.
Nykyään ei nämä asiat nouse esiin juuri olenkaan. Tosin en tiedä noista poliittisista viroista mitään.
- Mielipiteen.vapaus
Pääsin eläkkeelle 60-vuotiaana. Kertaakaan koko työurani aikana ei minun tarvinnut kertoa, kuulunko kirkkoon tai en, enkä ollut kiinnostunut tietämään työtovereittenikaan uskonelämästä mitään. Ei työpäiviimme kuulunut sen kaltaiset keskustelut työn ohessa.
Samoin ystävien kanssa. En minä tiedä tuttavieni uskonnosta mitään. Joskus joku kertoo sukulaislapsen rippijuhlasta. Kirkkohäihin olen ollut kutsuttuna joskus. Muutama lapsi on ristitty, toisissa perheissä on vietetty nimiäisiä.
En ole ottanut kantaa mihinkään. Jokainen elää omantuntonsa mukaisesti.
Niin minäkin."Kertaakaan koko työurani aikana ei minun tarvinnut kertoa, kuulunko kirkkoon tai en,.."
Ei sitä tosiaan kysellä, ja voi vain päätellä juuri noista, missä kukin on. Sillä vain ei liene kovin suurta merkitystä.- Tunnustautumiseni
Mietin tuossa eri vastauksia lukiessani, kuinka erilaista elämä tuossa suhteessa eri osissa Suomea on kenties ollut. Meillä päin, vaikka oli pieni paikkakunta, ei uskonnollisuutta juuri ollut, herännäisiä ihan muutama, eikä kukaan ollut kiinnostunut, kuka mihinkin kuuluu. No, poliittisesta kannasta korkeintaan, mutta silläkään perusteella ei syrjitty ihmisiä, vaikka sanallisella tasolla yhteenotot saattoivat olla kiivaitakin ja jotkut ihmiset hyvin vastenhankaisia joitakin toisia kohtaan. Mutta uskonnolla ja politiikalla oli selkeät rajansa, varsinkin sodan käynyt väki ei ottanut kumpaakaan niin tosissaan, vanhemmat ja nuoremmat kävivät enemmän kuumana.
Itsestäni tuntuu suorastaan oudolle, kun julkisuudessakin on puhuttu niin paljon "umpimielisestä", "erilaisuutta vihaavasta" ja "uskonnollisesta" maaseudusta. Itse ainakin olen nähnyt kaupungeissa uskonnollisuutta enemmän kuin näin siinä pienessä kylässä, ja umpimielisyyttäkin olen tavannut asutuskeskuksissa paljon enemmän.
Jotenkin on tullut sellainen kuva, että ne jotka puhuvat, eivät järin vapaamielisiä ole itse, vaan suuremmissa asutuskeskuksissa he nimenomaan pääsevät oman lajisiinsa kupliin, joissa voivat eristäytyä niistä, joista eivät itse pidä.
Mutta saattaahan se olla, että se seutu, jossa synnyin, ei ollut mitenkään tyypillistä. Itse olen vain aina pitänyt sellaista enemmän normaalina, kun siihen pienestä totuin ja edelleenkin olen sitä mieltä, ettei se voi olla minun ongelmani, jos enemmistö on jotenkin poikkeavia ja vinksahtaneita hihhuloijia, olivatpa sitä sitten poliittisesti tai uskonnollisesti, tai sitten vain ihan silkkaa ateistisuuttaan :))
Yhdessä suhteessa sentään synnyinseutunikin muistutti muuta maailmaa: nuoriso oli samalla tavoin perussuvaitsematonta kuin se on muuallakin. Itseäni naurattaa aina kun aletaan kehumaan, kuinka nuoriso on niin paljon vapaamielisempää kuin aiemmin oltiin. Se saattoi pitää paikkansa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen ei. Päin vastoin juuri nuorille erilaisuus on myrkkyä ja pienikin erilaisuus vetää puoleensa vähintäänkin voimakasta verbaalista aggressiota. Kummallinen käsitys nuorten vapaammielisyydestä tulee tietysti siitä "kapinallisuudesta", jolla nuoret pyrkivät osoittamaan nousevaa suverenitettiään. He "rikkovat rajoja" tekemällä kaikenlaista kiellettyä ja vanhemmille auktoriteetin haltijoille epämieluisaa, riippumatta siitä, onko se mitenkään järjellistä tai edes mukavaa. Mutta samalla nuoret ovat erittäin tribaalisia ja usein erittäin vihamielisiä kaikkia itsestään poikkeavia kohtaan, niistäkin toki sellaisia, joita eivät voi hyödyntää "kapinoinnissaan".
No, julkisuudessa nuorison suulla puhuvat ovat näitä 30-40-vuotiaita rokkareita, radiotoimittajia ja SuviAuvisia, mutta eipä silti, ei nuoremmilla kyllä yleensä ole edes senkään vertaa itua puheissaan. Lukuunottamatta niitä harvoja, joilla on iästään riippumatta. Duudsonit ovat ainoat "nuoret", joita itse jaksan kuunnella, ja siksi, etteivät he nuorenakaan olleet olevinaan nuoria vaan duudsoneita.
Hupaisaa tuokin, että nykyään ei enää puhuta nuorten "kapinallisuudesta". Lokakuun vallankumous on lakannut olemasta normaalia ihmiselämää määrittävä normi. Maailma on palaamassa pysähtyneisyyden tilaan, sillä ainoat, jotka istuvat jokaisessa hallituksessa, ovat konservatiivit, joita palvotaan "muutosvoimana", joka hävittää vihatun mutta välttämättömän hyvinvointivaltion. Syntyvien ikäluokat ovat liian pieniä kapinoihin, ja sotien puutteessa heidän vanhempansa liian miesvaltaisia kukkaissukupolvien, niiden ainoiden todelliseen muutokseen pystyvien, syntyä. Tunnustautumiseni kirjoitti:
Mietin tuossa eri vastauksia lukiessani, kuinka erilaista elämä tuossa suhteessa eri osissa Suomea on kenties ollut. Meillä päin, vaikka oli pieni paikkakunta, ei uskonnollisuutta juuri ollut, herännäisiä ihan muutama, eikä kukaan ollut kiinnostunut, kuka mihinkin kuuluu. No, poliittisesta kannasta korkeintaan, mutta silläkään perusteella ei syrjitty ihmisiä, vaikka sanallisella tasolla yhteenotot saattoivat olla kiivaitakin ja jotkut ihmiset hyvin vastenhankaisia joitakin toisia kohtaan. Mutta uskonnolla ja politiikalla oli selkeät rajansa, varsinkin sodan käynyt väki ei ottanut kumpaakaan niin tosissaan, vanhemmat ja nuoremmat kävivät enemmän kuumana.
Itsestäni tuntuu suorastaan oudolle, kun julkisuudessakin on puhuttu niin paljon "umpimielisestä", "erilaisuutta vihaavasta" ja "uskonnollisesta" maaseudusta. Itse ainakin olen nähnyt kaupungeissa uskonnollisuutta enemmän kuin näin siinä pienessä kylässä, ja umpimielisyyttäkin olen tavannut asutuskeskuksissa paljon enemmän.
Jotenkin on tullut sellainen kuva, että ne jotka puhuvat, eivät järin vapaamielisiä ole itse, vaan suuremmissa asutuskeskuksissa he nimenomaan pääsevät oman lajisiinsa kupliin, joissa voivat eristäytyä niistä, joista eivät itse pidä.
Mutta saattaahan se olla, että se seutu, jossa synnyin, ei ollut mitenkään tyypillistä. Itse olen vain aina pitänyt sellaista enemmän normaalina, kun siihen pienestä totuin ja edelleenkin olen sitä mieltä, ettei se voi olla minun ongelmani, jos enemmistö on jotenkin poikkeavia ja vinksahtaneita hihhuloijia, olivatpa sitä sitten poliittisesti tai uskonnollisesti, tai sitten vain ihan silkkaa ateistisuuttaan :))
Yhdessä suhteessa sentään synnyinseutunikin muistutti muuta maailmaa: nuoriso oli samalla tavoin perussuvaitsematonta kuin se on muuallakin. Itseäni naurattaa aina kun aletaan kehumaan, kuinka nuoriso on niin paljon vapaamielisempää kuin aiemmin oltiin. Se saattoi pitää paikkansa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen ei. Päin vastoin juuri nuorille erilaisuus on myrkkyä ja pienikin erilaisuus vetää puoleensa vähintäänkin voimakasta verbaalista aggressiota. Kummallinen käsitys nuorten vapaammielisyydestä tulee tietysti siitä "kapinallisuudesta", jolla nuoret pyrkivät osoittamaan nousevaa suverenitettiään. He "rikkovat rajoja" tekemällä kaikenlaista kiellettyä ja vanhemmille auktoriteetin haltijoille epämieluisaa, riippumatta siitä, onko se mitenkään järjellistä tai edes mukavaa. Mutta samalla nuoret ovat erittäin tribaalisia ja usein erittäin vihamielisiä kaikkia itsestään poikkeavia kohtaan, niistäkin toki sellaisia, joita eivät voi hyödyntää "kapinoinnissaan".
No, julkisuudessa nuorison suulla puhuvat ovat näitä 30-40-vuotiaita rokkareita, radiotoimittajia ja SuviAuvisia, mutta eipä silti, ei nuoremmilla kyllä yleensä ole edes senkään vertaa itua puheissaan. Lukuunottamatta niitä harvoja, joilla on iästään riippumatta. Duudsonit ovat ainoat "nuoret", joita itse jaksan kuunnella, ja siksi, etteivät he nuorenakaan olleet olevinaan nuoria vaan duudsoneita.
Hupaisaa tuokin, että nykyään ei enää puhuta nuorten "kapinallisuudesta". Lokakuun vallankumous on lakannut olemasta normaalia ihmiselämää määrittävä normi. Maailma on palaamassa pysähtyneisyyden tilaan, sillä ainoat, jotka istuvat jokaisessa hallituksessa, ovat konservatiivit, joita palvotaan "muutosvoimana", joka hävittää vihatun mutta välttämättömän hyvinvointivaltion. Syntyvien ikäluokat ovat liian pieniä kapinoihin, ja sotien puutteessa heidän vanhempansa liian miesvaltaisia kukkaissukupolvien, niiden ainoiden todelliseen muutokseen pystyvien, syntyä.Sinulla oli paljon ajatuksia antava kirjoitus.
”…kuinka erilaista elämä tuossa suhteessa eri osissa Suomea on kenties ollut.”
Todellisuudessa tosiaan paikkakunnat kaupungit mukaan lukien, ovat olleet erilaisia. Olen huomannut mm. sen, miten paljon ns. yliopistokaupungeissa on erilaisuutta, verrattuna johonkin pienempään paikkakuntaan. Aivan varmaan kirkonkylissä sekä maaseudulla on vastaavia eroja.
”…suuremmissa asutuskeskuksissa he nimenomaan pääsevät oman lajisiinsa kupliin, joissa voivat eristäytyä niistä, joista eivät itse pidä.”
No, ehkä kaupungeissa etsitään enemmän niitä omia porukoita, joiden kanssa sitten ollaan enemmän. Mutta on myös pieniä paikkakuntia – jopa maaseudulla – joissa on joku oma erityinen ”kuplansa”. Otan vaikka esimerkkinä eräät vahvasti lestadiolaiset seudut.
”Päin vastoin juuri nuorille erilaisuus on myrkkyä ja pienikin erilaisuus vetää puoleensa vähintäänkin voimakasta verbaalista aggressiota. Kummallinen käsitys nuorten vapaammielisyydestä tulee tietysti siitä "kapinallisuudesta", jolla nuoret pyrkivät osoittamaan nousevaa suverenitettiään.”
Muistelin omaa nuoruuttani. Silloin mm. musiikkimaku jakoi eri ryhmiin, ja olevinaan ei ”siedetty” toinen toisiaan. Kyllä vain silloin oli niin, ettei erilaisuutta siinä omassa porukassa siedetty. Mutta jos katsoo asiaa laajemmalta näkökulmalta, niin oikeastaan erilaisuuksia oli enemmän, vaikka siinä omassa porukassa ei niin ollutkaan. Aikuisina nämä erot tasaantuivat, silti kokemus nuoruuden aikaisista asioista voi olla hyvin erilainen.
Itse eli paikkakunnalla, jossa oli niin musiikillisesti kuin aatteellisesti aktiivista toimintaa. Oma porukka kuunteli progea, jazzia, heviä, bluesia jne. ja me ”inhosimme” pop musiikkia, iskelmiä ja etenkin humppaa. No, mieheni on nuorempi kuin minä, mutta meillä ei ole lainkaan samoja muistoja musiikin suhteen – hän kun eli maalla oli ns. iskelmä ja kilikalirokki genrettä edustava – joka puolestaan minulle on vanhemman polven musiikkia.
”Maailma on palaamassa pysähtyneisyyden tilaan, sillä ainoat, jotka istuvat jokaisessa hallituksessa, ovat konservatiivit, joita palvotaan "muutosvoimana", joka hävittää vihatun mutta välttämättömän hyvinvointivaltion…”
Ilmeisesti on niin, ettemme me kestä hyvinvointia? Kun kaikki asiat alkavat olla jotakuinkin hyvin, tulee jostain kummallinen tarve sekoittaa asioita. Onkohan tällä jotain tekemistä sen kanssa, ettei siedetä liian tasaista ja riskitöntä elämää? En tiedä, mutta pohdinnan arvoinen juttu se on.- Tunnustautumiseni
mummomuori kirjoitti:
Sinulla oli paljon ajatuksia antava kirjoitus.
”…kuinka erilaista elämä tuossa suhteessa eri osissa Suomea on kenties ollut.”
Todellisuudessa tosiaan paikkakunnat kaupungit mukaan lukien, ovat olleet erilaisia. Olen huomannut mm. sen, miten paljon ns. yliopistokaupungeissa on erilaisuutta, verrattuna johonkin pienempään paikkakuntaan. Aivan varmaan kirkonkylissä sekä maaseudulla on vastaavia eroja.
”…suuremmissa asutuskeskuksissa he nimenomaan pääsevät oman lajisiinsa kupliin, joissa voivat eristäytyä niistä, joista eivät itse pidä.”
No, ehkä kaupungeissa etsitään enemmän niitä omia porukoita, joiden kanssa sitten ollaan enemmän. Mutta on myös pieniä paikkakuntia – jopa maaseudulla – joissa on joku oma erityinen ”kuplansa”. Otan vaikka esimerkkinä eräät vahvasti lestadiolaiset seudut.
”Päin vastoin juuri nuorille erilaisuus on myrkkyä ja pienikin erilaisuus vetää puoleensa vähintäänkin voimakasta verbaalista aggressiota. Kummallinen käsitys nuorten vapaammielisyydestä tulee tietysti siitä "kapinallisuudesta", jolla nuoret pyrkivät osoittamaan nousevaa suverenitettiään.”
Muistelin omaa nuoruuttani. Silloin mm. musiikkimaku jakoi eri ryhmiin, ja olevinaan ei ”siedetty” toinen toisiaan. Kyllä vain silloin oli niin, ettei erilaisuutta siinä omassa porukassa siedetty. Mutta jos katsoo asiaa laajemmalta näkökulmalta, niin oikeastaan erilaisuuksia oli enemmän, vaikka siinä omassa porukassa ei niin ollutkaan. Aikuisina nämä erot tasaantuivat, silti kokemus nuoruuden aikaisista asioista voi olla hyvin erilainen.
Itse eli paikkakunnalla, jossa oli niin musiikillisesti kuin aatteellisesti aktiivista toimintaa. Oma porukka kuunteli progea, jazzia, heviä, bluesia jne. ja me ”inhosimme” pop musiikkia, iskelmiä ja etenkin humppaa. No, mieheni on nuorempi kuin minä, mutta meillä ei ole lainkaan samoja muistoja musiikin suhteen – hän kun eli maalla oli ns. iskelmä ja kilikalirokki genrettä edustava – joka puolestaan minulle on vanhemman polven musiikkia.
”Maailma on palaamassa pysähtyneisyyden tilaan, sillä ainoat, jotka istuvat jokaisessa hallituksessa, ovat konservatiivit, joita palvotaan "muutosvoimana", joka hävittää vihatun mutta välttämättömän hyvinvointivaltion…”
Ilmeisesti on niin, ettemme me kestä hyvinvointia? Kun kaikki asiat alkavat olla jotakuinkin hyvin, tulee jostain kummallinen tarve sekoittaa asioita. Onkohan tällä jotain tekemistä sen kanssa, ettei siedetä liian tasaista ja riskitöntä elämää? En tiedä, mutta pohdinnan arvoinen juttu se on."ettemme me kestä hyvinvointia"
Väärä persoonapronomini. Hyvinvointia ovat purkamassa vain ne, joiden elämä on turvattua muutenkin. Keskiluokan ja parempiosaisten hyvinvointipalvelut ovat tälläkin hallituskaudella oikeastaan parantuneet, samalla kun verotus on keventynyt.
Toki koulutuspuolen supistukset vaikuttavat heihinkin, mutta kokonaiskuvassa samalla tavoin kuin hallituksen vero- ja tulonsiirtopolitiikka muutenkin: kaikilta otetaan jotain, mutta vain keski- ja hyvätuloisille annetaan hieman kompensaatiotakin.
Nuo me-puheet ovat aika ärsyttäviä siksi, että me suomalaiset emme ole yhtenäinen massa, emme edes siinä, miten suhtaudumme hyvinvointivaltioon. Mutta niillä tietty eliitti nostaa oman etuoikeutetun elämänmuotonsa edustamaan koko kansaa. Ja ihmettelee sitten, miksi osa ihmisistä on niin "muutosvastarintaisia", "itsekäitä" tai "rasistisia". Eliitti päättelee sen yleensä johtuvan koulutuksen ja sivistyksen puutteesta, Tunnustautumiseni kirjoitti:
"ettemme me kestä hyvinvointia"
Väärä persoonapronomini. Hyvinvointia ovat purkamassa vain ne, joiden elämä on turvattua muutenkin. Keskiluokan ja parempiosaisten hyvinvointipalvelut ovat tälläkin hallituskaudella oikeastaan parantuneet, samalla kun verotus on keventynyt.
Toki koulutuspuolen supistukset vaikuttavat heihinkin, mutta kokonaiskuvassa samalla tavoin kuin hallituksen vero- ja tulonsiirtopolitiikka muutenkin: kaikilta otetaan jotain, mutta vain keski- ja hyvätuloisille annetaan hieman kompensaatiotakin.
Nuo me-puheet ovat aika ärsyttäviä siksi, että me suomalaiset emme ole yhtenäinen massa, emme edes siinä, miten suhtaudumme hyvinvointivaltioon. Mutta niillä tietty eliitti nostaa oman etuoikeutetun elämänmuotonsa edustamaan koko kansaa. Ja ihmettelee sitten, miksi osa ihmisistä on niin "muutosvastarintaisia", "itsekäitä" tai "rasistisia". Eliitti päättelee sen yleensä johtuvan koulutuksen ja sivistyksen puutteesta,”Nuo me-puheet ovat aika ärsyttäviä siksi, että me suomalaiset emme ole yhtenäinen massa…”
Voihan sen noinkin kokea. Tosin ajattelin tuossa ylipäätään ihmisen käyttäytymistä ja luin siihen itseni mukaan. Noin psykologisesti ajatellen.
Kun sitten mennään tuohon kokemukseen, kehen ”meihin” sitä itsensä laskee, niin tottahan se on, että se voi samentaa näkyvistä monta erimielistä ryhmää.
”Eliitti päättelee sen yleensä johtuvan koulutuksen ja sivistyksen puutteesta…”
Taitaa tuosta ”eliitti” sanasta tullut jo ilmaisu, jolla tarkoitetaan milloin mitäkin. Eliitti on myös parhaimmisto, ei aina pelkästään taloudellisesti menestyneimpien eliitti.
Koulutus sekä sivistys on se paras keino, jolla hyvinvointia voidaan lisätä sekä pitää yllä. Ei tällä ole mitään tekemistä minkään eliitin kanssa.
Tuosta muutosvastarinnasta olisi paljon sanottavaa, mutta jätän sen toiseen kertaan.
- WarPeace
Tilanne vihannespöydässä näyttää kreisikesän kakkaroilta. Joku on vietellyt lomaa tarkoituksestaan ja kakkarat on ihan sontaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä912910Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2991686Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461557- 871391
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4021384Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4001307Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21089Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat381037Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun329874Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?
"Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden257855