Onko täällä muita, joilla leikkausta odotellessa olisi ehtinyt mennä jalkaterät voimattomiksi siten, ettei pääse nousemaan varpailleen? (S1 hermopinne)
Jouduin odottamaan leikkausta vielä 4kk ensimmäisten pohjelihasten halvausoireiden toteamisen jälkeenkin. Selkä on nyt leikattu 2kk sitten ja alaselkä on hyvä, sekä muut oireet poissa, mutta varpailleni en edelleenkään pääse ja kävely on hidasta.
Mikähän mahtaa olla ennuste, jos joku on saman sattunut aikaisemmin kokemaan? Ainakaan entiseen ammattiin ei tämmöisenä minusta enää ole..
Leikkausten yhteydessä tulleista vahingoista en nyt ole kiinnostunut. Itse vapautusleikkaus onnistui kohdallani hyvin.
t. M58
Jouduin odottamaan leikkausta vielä 4kk ensimmäisten pohjelihasten halvausoireiden toteamisen jälkeenkin. Selkä on nyt leikattu 2kk sitten ja alaselkä on hyvä, sekä muut oireet poissa, mutta varpailleni en edelleenkään pääse ja kävely on hidasta.
Mikähän mahtaa olla ennuste, jos joku on saman sattunut aikaisemmin kokemaan? Ainakaan entiseen ammattiin ei tämmöisenä minusta enää ole..
Leikkausten yhteydessä tulleista vahingoista en nyt ole kiinnostunut. Itse vapautusleikkaus onnistui kohdallani hyvin.
t. M58
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle jäi läppäjalkaterä, mutta sen kanssa tulee toimeen. Harjoittelin kävelyä ja yritin kuntouttaa jalkaterää oman näkemykseni mukaisesti, koska minulle sanottiin, että hermovaurio niin paha, että ei se siitä toivu.
Vuoden jälkeen lääkäri ihmetteli kuinka hyvin pystyn kävelemään ja pystyn myös nousemaan varpailleni, jalkaterä ei toki nouse aivan siihen mitenkä terve, mutta tosi hyvin kumminkin.
Kannattaa itse ainakin yrittää kuntouttaa, välittämättä siitä mitä muut sanovat.
Joo kyllä se näin menee yksilötasolla ja tärkeää aloittaa kuntoutus mahdollisimman pian ja tehdä sitä määrätietoisesti. Ortopedisissa leikkauksissa ongelma ei korjaannu pelkästään kirurgin ja fyssarin toimesta vaan tarvitaan potilaalta aktiivista otetta myös. Lähipiirissä henkilöitä jotka ei tätä ole sisäistänyt. Ihmeitä voi tapahtua ihan riippumatta mistään tilastoista.
Sen sijaan kummastuttaa hieman tämä odottelu hermovaurioissa, sillä ei ne odottamalla yleensä parane. Kyllä kuukausien ja jopa vuosien odottelu helposti jättää pysyvää jälkeä. Toisaalta pitää tarkkaan miettiä leikkauksen riskit ja hyödyt. Selkäytimen alueellakin teorisassa isot riskit ja vaikka leikkaus onnistuisi niin voi tulla arpikudosta tai tulehdus.
Kiitos kummallekin asiallisesta kommentista! Siis sitkeää kuntoutusta kannattaa yrittää. Tosi hienoa että "aikahyvätuli" olet saanut omalla aktiivisuudella noin hyviä tuloksia aikaan, toivottavasti kuntoutuminen etenee kohdallasi edelleen.Rohkaisevaa!
Tuo jonossa pitäminen tässä prosessissa minuakin eniten ihmetyttää. Erikoislääkäri totesi jalkateräni rempuloiksi maaliskuussa, mutta vasta heinäkuussa olin leikkauspöydällä!