Sairastan vaikeaa luusyöpää ja olin menettänyt liikuntakykyni. Elämänhaluni on suuri ja nautin jokaisesta aamusta, kun saa herätä kauniiseen maailmaan.
Puolisoni on jaksanut kanssani kotijaksot. Kerran hän tuli luokseni ja huusi raivostuneena toivovansa, että kuolisin pian, olen niin vastenmielinen. Tämä huuto kaikuu kaiken aikaa päässäni vaikka on käyttäytynyt eri tavalla. Nyt hän taas kuukausien jälkeen osoittaa halveksuntaa.
Kyseessä ei ole se, etten olisi hänestä kiitollinen vaan olen niin kiitollinen ja sanonut sen monia kertoja hänelle ja läheisille.
Olen täysin neuvoton. Tällä hetkellä pystyn liikkumaan apuvälineillä. Mitä teen. En uskalla sanoa mistään kivuista tai toivomuksista.
Puolisoni on jaksanut kanssani kotijaksot. Kerran hän tuli luokseni ja huusi raivostuneena toivovansa, että kuolisin pian, olen niin vastenmielinen. Tämä huuto kaikuu kaiken aikaa päässäni vaikka on käyttäytynyt eri tavalla. Nyt hän taas kuukausien jälkeen osoittaa halveksuntaa.
Kyseessä ei ole se, etten olisi hänestä kiitollinen vaan olen niin kiitollinen ja sanonut sen monia kertoja hänelle ja läheisille.
Olen täysin neuvoton. Tällä hetkellä pystyn liikkumaan apuvälineillä. Mitä teen. En uskalla sanoa mistään kivuista tai toivomuksista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.