Seuraatteko ohjelmaa "Toisenlaiset frendit.

Olen seurannut. Mukavaa porukkaa, jotka ovat liimautuneet omaksi joukokseen ja jakavat ilonsa ja surunsa keskenään.
Jokaisen luonteenpiirteet ja erikoisuudet tulevat hyvin valaistuksi. Oman tiensä kulkija Mikko on solminut suhteet jopa presidenttiin, Hän seuraa aikaansa ja ottaa kantaa maailman menoon.
Ja eikös heistä jotkut olleet paraolympialaisissakin tai vastaavissa ja osallistuneet slalomiin?

Maailma luojankiitos muuttuu. Vielä minun lapsuudessani erilaisuudet pyrittiin pitämään muiden katseiden ulottumattomissa.

Olen seurannut aikaisemmin, nyt tulevat ovatko uusintoja? Herttainen, lämminhenkinen sarja tuntui olevan. Liikuttuneena katselin heidän yhteisiä hetkiään, miten sopuisaa oli heidän tapaamisensa keskenään. Sellaista yhteenkuuluvaisuutta tekee samankaltaisuus.

Sitä samankaltaisuutta aina ei löydy lähipiiristäkään. Joskus tulee mieleen, että onko aina oltava oikeassa, jyrättävä toisen mielipide vaikka väkisin, sillä täydellistä ihmistä tuskin on olemassakaan.

Sopu sijaa antaa, tähän ikään päästessä sen vasta oikeen tajuaa, turhista asioista ei kannata kiistellä. Olisipa tuon jo nuorena oivaltanut, monelta sanasodalta olisi säästynyt, näin se aika opettaa. Viisautta tämä jälkiviisauskin!

Työt eivät näytä juurikaan haittaavan, mutta ei rahapulaakaan ole.

Ihmeen leveästi ne yhteiskunnan tuella elää. Juhlia shoppailua kalliita harrastuksia hienot ruuat ja juomat konsertteja matkoja. Omat asunnot ja yhteistilat, avustajat arjessa matkoilla ja harrastuksissa. Työtön ja opiskelija elää paljon miukemmin.

Kysyn hiukan ihmeissäni, etkö soisi kehitysvammaisille hyviä elinoloja? He eivät pysty elättämään itseään ja heillä on monenlaisia ongelmia, joiden vuoksi joutuvat asumaan valvotuissa oloissa. Aikaisempina aikoina nämä lapset elivät kodeissaan vanhempiensa huoltamina, ja kun vanhemmat kuolivat, joutuivat erityislapset köyhäintaloon, koska muuta paikkaa ei ollut.
Nyt heistä pidetään huolta.