Eli siis ongelmani on se että takerrun liikaa muiden (negatiivisiin) kommentteihin sekä epäonnistumisiin ja mietin niitä aina siihen asti kunnes masennun..yritän kovasti miettiä että mitä tuokin tuolla tarkoitti. Jotenkin onnistun ne joskus unohtamaan, mutta se ei ole helppoa. Kun joku (kaveri) antaa minulle negatiivista palautetta tai vitsailee jollain asialla jossa olen huono, esimerkiksi sanoo että olen tyhmä, niin ensiksi onnistun torjumaan sen vaikutuksen, mutta illalla kotona mietin asiaa niin kauan kunnes alan todella luulla että olen tyhmä ja tekee mieli melkein pahoinpidellä koko tyyppi. Olen hyvin menestynyt koulussa, joten se kertoo vähän toista. Tiedän että minulla on moni asia hyvin ja onnistunkin monessa asiassa, mutta en juuri mieti niitä.
Jotkut sanovat että olen luulosairas ja tämä voi hyvinkin pitää paikkansa sillä aiemmin minulla oli pelkoja sokeritaudista ja syövästä, vaikka ei sellaista ole edes minulla todettu.
Moni on sanonut että minun pitäisi vain jättää toisten kommentit omaan arvoonsa, mutta se on lähes mahdotonta minulle. En pysty unohtamaan epäonnistumisiani helpolla ja onnistumiset jäävät vähemmälle huomiolle..mitä helvettiä pitäisi tehdä että en tule hulluksi?
Toivottavasti ymmärsitte mitä yritin sanoa..
Tartun liikaa negatiivisiin asiohin
10
709
Vastaukset
Meikäläisellä tosin on niin päin, että ajattelen negatiivisesti ihmisistä!Nään maailmani kyllä muutenkin kauhean mustana ja synkkänä eikä itseluottamuksen kanssa ole muutenkaan mitään kehumista...
- luuseri
Ryven kaikissa negatiivisissa fiiliksissä, otan kaiken vähänkin poikkipuolisen kommentin aina henkilökohtaisesti ja tulkitsen toisten sanomisia, näen vinoilua sielläkin missä sitä ei luultavasti edes ole. Saan hirveitä raivareita aina kun muistan jonkun tilanteen missä joku on v***uillut, kävellyt ylitseni tms. ja mä en ole osannut puolustautua. Kyse ei ole siitä etten uskaltaisi tai ilkeäisi sanoa vastaan, mutta kun on niin helvetin hidas sytytys että joskus vasta vuosien kuluttua keksin mitä _olisi pitänyt_ sanoa. Sitten ihmiset pitävät minua arkana nynnynä hiirenä jolle saa tehdä mitä tahansa. Mummoni teki alusta lähtien selväksi että olen tyhmä, huono, ei-toivottu epäonnistuja joka ei osaa mitään eikä opi mitään ja jonka on turha edes yrittää mitään, julisti tätä sanomaa jopa ihmisille joita en koskaan ollut edes tavannut, ja tietenkin koko suvulle. Silti menin idiootti hänen hautajaisiinsa ja kadun sitä ikuisesti. Että ihminen voi olla idiootti, koiramainen p***eennuolija.
- kohtalotoveri
Otan osaa sun angsteihisi...saman tyyppistä mulla.
- hidas sytytys
Tuo kuvasi minua hyvin! Olen kateellinen nopeaälyisille, jotka selviävät tilanteesta kuin tilanteesta hyvällä sanomisella. Mulle se on aina tuottanut kauheita vaikeuksia, eikähän se mitään hyödytä keksiä jotain hyvää vastausta tunteja tai päiviä tapahtuneen jälkeen.
Vanhan sanonnan mukaan pitää "arvata oma tilasi, anna arvo toisellekin" mutta kyllä varsinkin nykyään pitää oppia antamaan arvoa itselleenkin ja vasta toiseksi ottaa toiset huomioon, sillä muuten sun ylitsesi kävellään raakasti.
Ilkeät sukulaiset on muuten inhottava painolasti elämässä. Eikö elämä ole itsekullekin tarpeeksi vaikeaa ja eikö omissa asioissa ole tarpeeksi huolehtimista? Kun aina täytyy joidenkin röyhkeiden nälviä varsinkin sellasia jotka on niistä riippuvaisessa asemassa.
- Arvin
Ymmärsin erinomaisen hyvin!Totta on se, että Sinun pitää jättää toisten kommentit omaan arvoonsa, mutta kuten sanot sen olevan lähes madotonta, niin uskon sen olevan täyttä totta. Omalla kohdallani on niin, etten usko pystyväni tai osaavani tehdä jotakin, vaikka järki ja ennen sairastumistani olleet kokemukset kertovat aivan toista, vaikka aikoinani en menestynyt koulussa. Joinakin yllättävinä päivinä saatan saada aikaiseksi kapasiteettiini nähden paljonkin hyödyllistä, mutta se ei tuota mielihyvää pitkäksikään aikaa, vaan seuraava päivä saattaa olla täysin toimeton. Joka muuten onkin lähes säännöllistä!
Sanoit, ettet pysty unohtamaan epäonnistumisiasi helpolla! Onkos todella niin, että olet epäonnistunut, vai uskotko vain muiden sanomisiin?
Niin tai näin. Jonkin sortin mielialalääkitys saattaisi tehdä terää. Niissä on vain monasti se ikävä puoli, että vaikutus yleensä ilmmenee vasta muutaman viikon kuluttua. Lisäksi lääke voi aiheuttaa pahalta tuntuvia sivuvaikutuksia. Itsekin olen tässä n. 15 vuoden aikana joutunut kokeilemaan ainakin yhtä montaa lääkettä, enkä tiedä, onko nykyinenkään kyllin hyvä.
Jollet pysty skarppaamaan itsltäsi pois toisten järjettömiä lausumia, niin eikun tohtorin luo hakemaan roppeja. PS. vältä bentsoja ja muita vastaavia, niihin jää koukkuun ja on kurjaa yrittää päästä niistä eroon, vrt. huumausaineiden käyttäjät. - sama juttu
...minuakin on jopa sanottu luulosairaaksi ton asian suhteen. Siis mietin omaa ns. "epäonnistumista", en muiden. Lisäksi minua vaivaa hirveä miellyttämisen halu; vaikka toinen miten ärsyttäisi, niin mukaudun hänen toiveisiinsa...Koen jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta jos en saavuta tavoitteita, jotka aina asetan liian korkealle. Myös pelkotiloja on usein (etenkin yöllä)...Minullakin menee koulussa hyvin.
- kira
Minäkin olen jonkunasteinen luulosairas... Ensinnäkin olen väh. viimeiset 10 vuotta kuvitellut, että minulla on jokin tappava tauti (yleensä syöpä) milloin missäkin. No, ei ainakaan vielä ole löytynyt. Johtuu ehkä siitä, etten edes uskalla mennä lääkäriin. Ja jos minulla olisi, niin ainoa vaihtoehto olisi kuolema. Tarkoitan siis, että en ikinä uskoisi, että voisin siitä selvitä hengissä.
Toinen ongelmani on se, että kuvittelen aina kaikkien ihmisten juonivan minua vastaan, eikä siis hyvää hyvyyttään kukaan tee mitään (valitettavasti tässä maailmassa se oikeasti lisääntyy kokoajan...). Hirveän raskasta aina miettiä, että mitäköhän se tolla OIKEASTI tarkoitti.
Lisäksi pidän itseäni epäonnistujana - ajattelen ja käännän kaikki tekemiseni itseäni vastaan ja syytän itseäni, jos jotain ikävää tapahtuu. Ja tosiaan muiden ihmiset kommentit käännän aina itseäni vastaan, joko tulkitsen että se on piilov....lua tms. Jep jep. Joku voisi kutsua tätä pessimistiseksi elämänasenteeksi.- tappaa...
"Ja jos minulla olisi, niin ainoa vaihtoehto olisi kuolema. Tarkoitan siis, että en ikinä uskoisi, että voisin siitä selvitä hengissä."
Ei KUKAAN selviä kuolemasta hengissä...;)
(joo, kyllä mä tajusin mitä sä tarkoitit...)
- Merja@
Joo, sama täällä...
Meita on näemmä useampiakin...!
Perustetaan joku Anger Management -klubi...?;) - kohtalokamu
Mitä menetät,jos antaisit muiden huuteluiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,se on hyödyllinen taito!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1191682
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991508Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy37963Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29889Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?38841Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50806Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s43758Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37750Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56748Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37720