Kotikylällä

Olin kesällä käymässä lapsuuteni asuinpaikkakunnalla ja kuvasin kirkonkylän maisemia. Osa oli edelleen kuten vuosikymmenet sitten, mutta paljon muuttunut. Iloitsin vierailypäivän kauniista säästä ja jatkoin sitten matkaani. Yhtäkkiä huomaan, että takaani kuuluu jotain puhetta, mutta en edes reagoinut siihen, sillä en voinut edes olettaa, että joku puhuisi minulle sillä ainuttakaan tuttua ei ollut lähimaillakaan. Lopulta eteeni asettui kaksi ehkä noin 10-12 -vuotiasta poikaa, jotka alkoivat ikävällä tyylillä tivata minulta (olen lähes 60-vuotias nainen), miksi kuvasin heitä!? Olin tyrmistynyt.

Tuli oikeasti todella paha mieli. Olin viettänyt onnellisen hetken lapsuuteni maisemissa, sain otettua muutaman kauniina valokuvan ja lopulta joudun lasten tylyn syyttelyn kohteeksi! Mistä pojat tulivat? Miten he edes saivat päähänsä, että olisin kuvannut itselleni täysin tuntemattomia ihmisiä kun aivan avoimella paikalla kuvasin täysin julkista kylämiljöötä, jossa ei ole esim. kenenkään pihaa tai mitään yksityistä.

Kuvaaminen ulkona on aikanakin tähän saakka ollut Suomessa täysin laillista. Nuoret itse kuvaavat joka paikassa jatkuvasti. Oliko kysy vain pikkukylän takapajuisuudesta? Lapsille vieraan näköinen ihminen oli pelottava? Olin sentään kotikylälläni, jossa vanhempien koti a koulut käyty. Tuli todella huono olo, jos kuvaamista pitää alkaa pelätä siksi, että lapset kuvittelevat itsekeskeisyydessään, että heille vieraannäköinen ihminen muka kuvaisi heitä. Vastaava tilanne oli vuosia sitten Helsingissä. Kuvasin auringonlaksua ja siltaa joka kaartui laskevan auringon eteen. Yhtäkkiä jostain tuli kaksi teinityttöä polkupyörineen huutelemaan, ettei heitä saa kuvata! Olin aivan hämmentynyt tyttöjen julkeudesta ja itsekeskeisyydestä. Kuvasin upeaa maisemaa ja yhtäkkiä saan kuulla röyhkeään tyyliin teinityttöjen suunsoittoa. Kävin kuvat myöhemmin läpi ja tytöt olivat pieninä hahmoina vesirajassa. Aurinkoa vasten kuvatessa en heitä edes nähnyt. Kuvassa he eivät erottuneet yksilöinä, vain pieninä hahmoina, joiden osuus kuva-alasta oli ehkä korkeintaan prosentin luokkaa.

Kävin myöhemmin kotikylän kymmenkunta ruutuani läpi ja yhdessä näkyy kaksi hahmoa puun katveessa silmät lautasina kuin peurat ajovaloissa. Ne olivat ilmeisesti nuo kyseiset pojat. En tiedä miksi he itse ovat alkaneet tuijottaa kameraani ja sitten tulevat syyttämään minua. Julkisissa paikoissa otetaan kuvia, jollei tahdo.joutua kuvaan on viisainta vain kävellä ohi eikä jäädä toljottamaan si, jos joku ottaa valokuvia. En itse kuvannut itselleni täysin outoja ihmisiä vaan itselleni tärkeää maisemaa ja ennemminkin harmittaa, jos joku pilaa hyvän kuvan tulemalla yllättäen kuvaan. Tarkistin kuvat ja pojat olivat yhden kuvan kuva-alassa niin pieni kohta, ettei hahmoista saa edes suurentaessa mitään selvää vaan hahmot pikselöityvät täysin.

Kokemus oli todella ikävä! Poikien tyly käytös jätti ikävän muisto kauniista päivästä rakkaalla kotikylällä.