Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt puoli vuotta. Kertaakaan emme kumpikaan olleet toisillemme sanoneet niitä sanoja: Minä rakastan sinua. Pari päivää sitten poikaystäväni sitten sanoi sen. En pystynyt vastaamaan siihen. Hän tuli siitä todella surulliseksi, ymmärrän sen. Yritin selittää hänelle että rakkauden tunnustaminen on minulle niin erilainen juttu. Mitä minä tiedän rakkaudesta vielä? Poikaystäväni on minulle todella tärkeä, välitän hänestä enemmän kuin kenestäkään koskaan, mutta minä en tahdo sanoa noita sanoja ennenkuin todella tiedän niitä tarkoittavani. Toiminko epäoikeudenmukaisesti poikaystävääni kohtaan?
Olenko epäreilu?
varovainen
3673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
rakkauden tunnustaminen tuntuu olevan tytöille paljon vaikeampaa ja tytöt eivät tosiaan sano sitä useinkaan siis jos ovat todella rakastuneita. pojille on paljon helpompaa sanoa rakastavansa jotakuta, ja pojat käyttävät kieltämättä sanaa turhan herkästi (allekirjoittanut mukaan lukien). Mutta et mielestäni tehnyt väärin kun et heti sanonut rakastavasi häntä, mutta tee kuitenkin poikaystävällesi selväksi ettei asia johdu siitä ettet välittäisi hänestä.
Mä oon taas ajatellut asian niin että jos mä ne pysty toiselle sanomaan noita sanoja, ni on jotenki turhaa seurustella.Siis seurustelua ilman rakkautta, eks se sit oo enemmänki vaan ystävyyttä?! Mut siis mulla on ollu toi sama juttu, tai no en ees alkanu seurustella sen jätkän kanssa, ku mä en tuntenu ees olevani rakastunu siihen. Mut totuus on se et mä en ees tiedä mitä rakkaus on, en mä oo ketään koskaan rakastanu. Mut toimit musta ihan oikein, siis kun et sanonu niitä sanoja vaan muodon vuoksi, vaan jätit sanomatta koska siltä tuntui. Toivottavasti ymmärrät mitä nyt tarkotan tällä, mut hain takaa et teit ihan oikein, noin mäkin oisin tehny. En mä ainakaan pysty sanomaan mitää sellasta mitä en tarkota. Vaiks monet jätkät hokee noita sanoja, vaikkei tarkota, kurjaa :(
Mulle ainakin noi sanat merkitsee niin paljon, et en hevillä pystys noita sanomaan. Musta "mä välitän susta todella paljon" merkitsee jo paljon.
Mut tota mietin usein, et onko se sit seurustelua, jos ei voi sanoa rakastavansa?! Mä en ainakaan, siks ehkäpä just, oo seurustellu ku kerran, ja sillonkaa en tuntenu rakkauden tunnetta, mut opin virheestä..
Vuosia sitten silloinen poikaystäväni (olimme yhdessä noin kuusi kk) sanoi minulle että hän rakastaa minua, ja vastasin: niin minäkin sinua. Todellisuudessa luulin rakastavani, mutta en kuitenkaan. Olin kyllä varmasti rakastunut, mutta homma ei edennyt rakastamisen asteelle.
Välitin hänestä kyllä kovasti, mutta jos oikeasti olisin rakastanut niin en olisi jättänyt häntä niin heppoisin perustein. Ei rakkautta kannata pakottaa, tai miettiä: mikä minussa on vikana? Kannattaa ottaa ihan rennosti ja antaa ajan kulua, mutta tietysti pitää muistaa olla toiselle rehellinen ettei toinen elättele turhia toiveita ja maalaile tulevaisuutta onnellisena. Puhuminen on hyödyllistä ja tietenkin kannattaa painottaa kuinka paljon hän sinulle merkitsee, ja sanoa se vain jos todella välität hänestä. Sitten kannattaa vaan antaa mennä täysillä eikä pelätä omia tuntemuksiaan :).