https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201809062201185119_ul.shtml
Kylläpä äkikseltään kouraisi juttu. Epäluuloisena mietin, milloin joku suomalainen hautaustoimiston koijari vaihtaa kalliin arkun halpaan uudelleen myytäväksi ja polttaa läheisemme tai itsemme parin euron arkussa. Kuka on valvomassa kun vainajaa poltetaan? Pakettiautolla vainajien joukkokuskaus puukuorman tapaan.
Kylläpä äkikseltään kouraisi juttu. Epäluuloisena mietin, milloin joku suomalainen hautaustoimiston koijari vaihtaa kalliin arkun halpaan uudelleen myytäväksi ja polttaa läheisemme tai itsemme parin euron arkussa. Kuka on valvomassa kun vainajaa poltetaan? Pakettiautolla vainajien joukkokuskaus puukuorman tapaan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Koskaan en ole ymmärtänyt näitä prameita kalliita arkkuja. Mieluiten lähden edullisessa uusiomateriaalista tehdyssä poltettavassa arkussa. Eri asia jos joku on itselleen tai läheiselleen itse valmistanut oman viimeisen matkan kulkupelin, niin olkoon silloin kuinka korea tahansa, toivottavasti kuitenkin maatuvasta tai polttokelpoisesta materiaalista.
Minä makaan kuolin-vuoteellani.
Kaikki letkut ovat irroitettu.
En tiedä pahemmin miltä minusta vielä tuntuu.
Jotenkin olen onnellinen että ostin ajoissa itselleni oman arkun.
Eihän arkkuni ylettömän raikas ole.
Joka nurkkaan tulee kaksi naulaa.
Tavallisia nauloja.
Ne ruostuvat aikanaan pois.
Hautaus-urakoitsija, joka arkun möi minulle.
Kysyi kyllä haluaisinko painavat, Pronssiset naulat.
En halunut, kaikki lapseni ovat hentoja tyttösiä.
Eivätkä he kyyneliltään näkisi parameutta kuitenkaan.
H.
H, Hieno säväyttävä teksti. Onko runo tai kertomus lainattu vai ihan omaa tekstiäsi?
"Erilaiset.asenteet"
Ihan omaa on.
Vieläpä pikaistuksissa kirjoitettu.
Haluaistko jotain erityistä riimiä musiikilla?
H.
...sitko
H.
... prameutta...
No mikäpä ettei, laita tulemaan
Kalma ongelmajätettä
Ei raatoa kiinnosta, miten se hävitetään. Hautajaiset muine rituaaleineen on ns. läheisiä varten. Kyllä lähes kaikki raadot hävitetään jotenkin, ikinä en ole nähnyt tienposkissa tai jäteasemilla niihin kuskattuja kalmoja.
Kyse tosiasiallisesti jätehuollosta, ei muusta. Hankala ois kuvitella, että biojätepussi pakattasiin jalopuiseen laatikkoon ja isoin juhlamenoin kaivettaisiin kaatopaikalle.
Mutta hautaustoimi on pisnestä, kuin kaikki muukin jätehuolto. Hö, jos hevonen kuolee, se nykyisinkin voidaan yleensä kaivaa peltoon. Hupaisaa lemmikkielukoille, tai omistajille, myydään samoja hautauspalveluita, kuin ihmisille. Pisnestä sekin.
Kukin tyylillään, mikäpä siinä. Hautausmaat ympäristönkin kannalta ongelmallisia saasteineen, polttohautaus saastettomampaa ja muutenkin ekologisempaa. Naapurin ukkeli tossa tehnyt itelleen hautakivenkin. Se tosin epäselvää, kuka sitä jää muisteleen, liekö kantajiakaan. Itellä ihan selkee ohjeistus, ei pappeja, ei peijaisia, pahviarkku, krematorio, tuhkat jonnekin. Naapurista tulee ongemajätettä, meitsistä tulee lannoitetta.
Pitä muistaa, hautaustoimistoilla jne nyt kulta-ajat menossa, suuret loispummi-ikäluokat pitää saada hävitetyksi. Jotkut tekee isot tilit. Jotkut taas maksaa lystin. Taas skipataan omat velat nuorempien sukupolvien maksettaviksi. Kun hautauskulut, ne on pois perinnöistä.
Joku tietenkin ottaa tän kommentin hyvin paheksuvasti. Miks? Siinä ois pohtimista.
=DW=
Olen täysin samoilla linjoilla DW:n kanssa. Sitä olen aprikoinut, että saako ne tuhkat vaikka kenkälaatikkoon. Voisivat sitten skipata ne jonnekin ja polttaa sen laatikon tai laittaa kartonkikierrätykseen.
Mun käsittääkseni uurnalle ei kovin kriteereitä ole.
Taas, vainajalle se ja sama, eri asia, mitä joku krematorion heebo on mieltä. Mutta juu, poltettava ekouurna hyvä idea, suotta ostelee jalopuisia poltettavaksi.
Tuhkat juu kiertoon. Siinä rajoituksensa. Pitääpi olla maanomistajan suostumus, ei saa olla muistomerkkiä. Mutta vaikka omaan porkkanapenkiin, mikäpä siinä. Vesistöissä rajoituksensa, omat tuhkanripottelupaikkansa. Vedet harvemmin yksityisomistuksessa, oma lampi käy, meri vain sallituissa paikoissa. Tosin, asiaa ei kyllä valvota mitenkään. Kun hakee uurnan, ilmoitetaan, minne se laitetaan. Minäpä sille voi, jos pappaa kirjahyllyyn uurnassa kantaessaa kompastuu ja tuhkat meneekin kaupungin suihkulähteeseen.
Vaan, jos joku haluaa massiiviset ja isot hautajaiset, kultaiset arkut ja mausoleumit, mitäpä siitä.
=DW=
Johonkinhan se tuhka on siellä krematoriossa laitettava ja sen mukaan uurnan on täytettävä määrätyt kriteerit. Sitä en tiedä onko mahdollista jättää tuhkat krematorion hävitettäväksi.
Hautasimme tässä taannoin veljeni. Ainoa vaihtoehto oli toimia kautta linjan mahdollisimman ekologisesti ja ympäristöystävällisesti, eli veljeni aatteita ja elämäntapaa kunnioittaen. Hänen oma valintansa olisi ehdottomasti ollut lainauurna, siitä ei ollut pienintäkään epäilystä. Lainauurna siis. Krematoriosta uurnan haettaessa ei kukaan älynnyt/muistanut meille kertoa emmekä liioin tulleet itse ajatelleeksi ettei sitä uurnaa ihan niin vain avata, emme saaneet ilman ruuvimeisseliä sitä avattua siellä haudalla. Niinpä sitten suntion(?) piti sieltä haudalta lähteä takaisin johonkin mistä juuri oli tullut, ruuvimeisseliä hakemaan, kenenkään taskuissa tai laukuissa kun ei ollut mitään sopivaa ja ei oltu ihan varmoja olisiko pienen matkan päässä olevissa autoissakaan. Tämän hautausmaan vahtimestarin/suntion olisi kuvitellut asian tietävän, olihan etukäteen tiedossa että uurnan palautus krematorioon jää hautausmaan ja hautaustoimiston kontolle, ei siis omaisille.
Sain sen käsityksen, että lainauurnan käyttäminen on erittäin harvinaista, en ymmärrä miksi.
Olen miettinyt, mahtuvatko kaikki tuhkat sellaiseen uurnaan? Minne loput?
Sitten olen miettinyt hautausmaita, mitkä monet ovat lähellä järviä. Mitä järviin liukenee? Mutta mätäneväthän kalatkin ruotoineen päivineen vesiin.
Esimerkiksi Peipsjärven rannalla on vanhauskoisten pieni hautausmaa aivan järven tuntumassa. Mitähän ihmisten mielissä on ollut toista vuosisataa sitten? Valinta.
Paikka on kaunis.
Kyllä me tavalla tai toisella ja kolmannella kiemurrellen hakeudumme pohjavesiin, jokiin, järviin liueten, vähitellen pois hautamme syvyydestä, vain ranka sinne jäljelle jää joka, sekin, haihtuu ajan saatossa, ei varvasta varpaan päälle, ei luu sormia ristiin jää.
Paadessa lukee "tässä lepää"...
Paasi valehtelee, eihän siellä ole ketään enää.
Niin imurin pölypussi olisi oiva ennen loppusijoituspaikka; kevyt, edukas ja häviävä.
Minulla on vain pölypussiton imuri, Dyson.
Mutta siellä olisi hyvä lojua kun siinä on ikkuna pölypussin paikalla.
Näkisi ulos. Ainakin niin kauan ennen kuin santa peittää.
Uurnan voi tehdä itsekin jos haluaa, kriteereinä on että pitää olla maatuva ja pohjan pitää kestää muistaakseni 5 kilon paino...….jos ei ole itsellä uurnaa niin laittavat krematoriossa pahviuurnaan , meilläpäin olleet ruskeita niin kuin aaltopahvilaatikot, iso se uurna ei ole vetoisuudeltaan ehkä 3 litraa, sellaista olen muutaman kilometrin sylissäni pidellyt......
Jotenkin en usko, että olet The Peukaloinen tai Lilliputti.
Eikä kaipaamaani pienennös-spray:tä ole keksitty.
Alotukseen:
Sama on tullu mieleen jo ajat sitten, puolisoni kuoli ostin tammiarkun,
edellisenä päivänä tammiarkkua ei ollu myymäläässä, mutta seuraavana päivä oli yllättäin,
kauppias sano saimme pikaisesti tammiarkun myymälään,
olikohan just noin tehty,
maksoin siitä jotain tuhanne euroa tai yli, en enää muista,
mutta tuli just mieleen
missä arkussa puolisoni polttohaudattiin
kun sen toimitti kyseinen hautaustoimisto oikein mielellään,
no jos on tehny väärin, vastatkoon jumalalle tekosistaan sitten aikanaan,
Arkut pisnestä
Suomessa muutama ruumisarkkutukkuri. Riippuu tilanteestä, jos kamaa, voi olla nopeakin toimitus. Lisäks puuseppiä, jotka tekee tilauksesta arkkuja, Mullakin yks tuttu sellainen, tekee aina joskus tilauksesta arkun. Sellanenkin, tiedän yhden hautaustoimiston, joka tekee itse arkkuja, oikein verstas toimiston kellarissa. Ei kukaan arkkuja hyväntekeväisyyttään tee. Mutta tavaraa siinä kuin muukin, sitä myydään, jos on kysyntää ja myytävää. Ja voittot kohdillaan.
Arkkujen tekeminen jossain kansalaisopistoissa ollut aika suosittu harrastus. Hyödyllinenkin. Saapi arkun sopuhintaan ja samallahan siinä on aikaa mietiskellä kuolemaa. Asuin aikanaan paikkakunnalla, missä ihan vieressä oli jokin tila, missä jengi rakenteli arkkuja. Mua vähän kiinnosti, mutta aikataulut ei joustaneet, ei ollut aikaa. Se ois ollut ihan kätevä varastossa, vaikka nyt suksien tms rojun säilytykseen.
Sun epäilyihin en ota kantaa. Hautaustoimistotkin liikeyrityksiä, kaitpa siinäkin jengissä omat koijarinsa on. Ala kuitenkin aika pieni, siitä pitää hautaustoimistojen liitto huolen. Oletan, kilpailijat kyllä kyttää, ettei kovin räikeitä puhalluksia tapahdu.
=DW=
sama-on-tullu-mieleen
Epäilykseni ei ole turha, tuskin sinunkaan. Olen tällä palstalla joskus kertonut veljeni hautauksesta. Laskussa oli kuolinpaita, 54 euroa ja arkun päällä teksti; ei saa avata. Vaimonsa kuitenkin vaati arkun avaamisen, eikä kuolinpaitaa ollut, kaulan ympärillä oli tuppu sideharsoa ruumiinavauksen jälkeen. Hautaustoimiston toimitusjohtaja sanoi että omaiset ovat yleensä niin järkyttyneitä, etteivät huomaa onko paita. Meitä oli sentään monta. Sen jälkeen kysyi; voimmeko käydä laittamassa paidan ennen tuhkausta. Miksi enää ruveta vainaja repimään. Paitarahoja ei palauttanut.
Toinenkin juttu: uurna oli naulattu umpeen, yritimme vaimon kanssa avata sitä, mutta koko uurna olisi hajonnut. Vasta jälkeenpäin mietin, oliko siellä lainkaan veljeni tuhkat.
Miksiköhän Kappeleitten taka-pihoilla varastoidaan tuhkaa?
Ruumis-vaunut kuitenkin kuljettavat arkkuja.
Ilmeisesti elämällä on kuitenkin tarkoitus. :)
H.
Kukka-loistoa vartenko?
H.
Olisiko niin, että tuhka ruokkii Sini-Leviä?
Tuo Levähän on uusinpien tutkimusten mukaan elämän alku?
Sekä välttämättömyys.
H.
Kappelin takapihalle tulee kyllä aika harvoin katseltua....mutta äitini siunaustilaisuudessa katseli parkkipaikkaa...pappi lupasi tulla puolituntia aikaisemmin että vielä tapaa minut...hyvä kun ehti ajallaan kun jo kaikki odottivat...
Itsellä ei ole mitään tiettyä paikkaa minne tuhkani ripotellaan... muistolehto kuulostaa kauniilta ...nimenä..
Vielä piti sanoa että....2600euroa tulee hautajais rahaa entiseltä työnantajaltani...se kyllä riittää ....ei tarvi kenenkään rahojaan tuhlata ...
Jotkut saattavat muistaa kuinka tuskallista oli Arwenin kuolla.
Hän joutui katsomaan kun miehensä asettui kuolemaan.
Etsiä ikäväänsä hautansa.
Kaukaisen kukkulan nimeltään: Cerin Amroth
Vanhenpiensä henkisen kodin muiston.
Valta-kuntansa kaukaisimmalla taka-mailla.
.
H.
Minä kun en tiedä mitään Taru sormusten herrasta ....Pelaan joskus tietopelejä ...jos tulee kysymys siitä ...arvailuksi menee ...samoin Harry Potteri...pieleen yleensä menee..
https://youtu.be/SuRZxDEHGDU........ tuhannen kapakan kautta :)
joo kalliiksi käy kuolla https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwjqjbei5KrdAhWEiqYKHbrYCD4QjBAwAXoECAAQCg&url=http://www.hautauspalvelulautturi.fi/hinnasto.html&usg=AOvVaw03dUIxmGksOg76zNqmyUe4
Onhan aloittajan mainitsemia arkunvaihtoja ilmennyt Suomessa , muutama vuosi sitten uutisoitiin sellaisesta hämäräbisneksestä . Jos tavoite on edullisesta hautaamisesta niin senhän järjestää sosialihuolto siinä maksumiehiksi muotoutuu yhteiskunta .
Minä tein itse arkun poikani hautajaisiin. Maksoin 5€, että sain käyttää tuttavani puuntyöstökoneita sinkkausten tekemiseen, muuten jyrsin ja höyläilin arkun kotona omassa verstaassa itse kenttäsirkkelillä sahaamistani leveistä laudoista. Omalla autolla haettiin poika sairaalan ruumishuoneelta oman seurakunnan ruumishuoneelle. Sairaalan henkilökunta arkutti pojan, joten meille jäi vaimoni kanssa vain arkun kuljetus kotiseurakuntaan.
Hautajaiset pidettiin perhepiirissä ja vaimoni teki itse kukka-asetelmat ja kukkalaitteet. Hautapaikka oli vanha sukuhautamme. Kustannuksia tuli muutamia kymmeniä euroja kaikkiaan.
Saahan näihin rahaa sopimaan, jos lähtee sitä oikein jakamalla jakamaan. Mikään raha ei olisi poikaani tuonnut takaisin, joten näillä mentiin!
Iso möhkäle nousi kurkunpäähän. Jaksamista.