Ilmeisesti aikoinaan koivulle istutettu pelto ajan myötä suhteellisen helposti kuusettuu. Kysymys olisikin että miten koivikon ensiharvennusvoimakkuus vaikuttaa asiaan, kuinka harvaksi voi hakata että luontaiselle alikasvoskuuselle saisi parhaat edellytykset? Onko jotain ehdotonta lakirajaa jota harvemmaksi ei saa harventaa? Koivikko nyt n. 25v ikäistä ja alla jo pientä taimiainesta olemassa.
Koivukuusikko
Karviasta
1209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on juuri sitä luojan omaa suunnitelmaa. Kuusi tosiaan sinne alle lähtee kun heinä pari.kolme.. viisikin vuotta juhlittuaan taantuu sinne koivuvitelikön alle ja jos siementä jossain muutaman kymmenen metrin päässä kuusissa on, niin sinne se hyvän alun ottaa. Metsäpohjalla tilanne on jopa vaikeampi.. tosin se uuden kasvun kiireellä alkuun saaminen usein sitä hankaloittaa.
Ei siinä ensiharvennuksessa koivulle tarvitse mitään lakirajoja hätyytellä, kyllä se kuusi nousee siellä alla kolmeen neljään metriin ennen kuin pitää koivuja enemmän poistaa, ja silloinhan niitä pitää jo muutenkin taas harventaa.
Kuusi kannattaisi hyvin tiheänä vedättää sinne yli viiden-kuuden metrin, ja sitten vasta tehdä parhaille tilaa.
Pahin vaara tuossa hyvän kuusityven kasvattamisessa on, että maan sulana pysyminen yhdessä voimakkaiden tuulien kanssa pahimmillaan tekevät tuhoaan. Toki lumituhoja aina on, samoin myrskytuhoja. Tiheässä se vaan pitäisi alkuun kuusi saaattaa jolloin tyvitukin oksat eivät järeydy liikaa ja tyvi muutenkin pysyy tasapaksuna. Liika on tietysti aina liikaa, ja tainikonhoito on kuitenkin tehtävä. Sellaista joulukuusiasentoon harvennettua puupeltokuusikkoa en itse kannata. Kasvaahan se jos nopea kasvu on tärkeintä. Nuorella ihmiselläkin maha kasvaa nopeasti jos syötetään kaikella moskalla.. ei tule urheilijaa saati oikean työn tekijää sellaisesta. Sama se on nopean kuusenkasvatuksen kanssa. Paskaa mikä paskaa.