Änkytän ja jännitän puhumista ja sosiaalisuutta. Tarkkailen virheitäni. Ahdistun jos en saa sanaa suustani ajatellen että en pääse porukkaan jos en juttele. Väsyn sosiaalisista tilanteista ja hermot kiristyy helpommin hälinästä, kiireestä ja sosiaalisesta paineesta.
Ujous on tätä
Ikävääää
9377
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi kerrot tämän nyt ja täällä?
tykkää, jos on kokoajan kauhee hälinä ympärillä, että ei pääse rauhottuu mihkään. Ei sille kait mitään mahda. Täytyy vain hyväksyy ittensä semmosena, kuin on.
Huomauttaako sulle enää tänä päivänä kyseisistä elkeistä kukaan vai hyväksyyköhän he sinut semmoisena kuin olet?
Ujous on huonoa itsetuntoa ja sitä, että ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, ja pelkää ihmisiä turhan päiten. Ujo saa ihan vapaasti olla, eikä puhumattomuudessa ja hiljaisuudessa ole mitään pahaa. Tosin ihmisiin on vaikea tutustua, jos ei puhu, ja kerro vuorostaan itsestään. Mitä tapahtuisi, jos kaikki ihmiset heittäytyisivät puhumattomiksi, ja kukaan ei puhuisi mitään. Todennäköisesti ihmiset kaikkoaisivat toistensa seurasta pikkuhiljaa. Opettele puhumaan tutussa seurassa, äläkä yhtään väheksy omia kertomuksiasi tai mielipiteitäsi. Toistele vaikka peilin edessä, että minä olen hyvä tyyppi, ja opettele vaikka peilin edessä kertomaan itsestäsi. Yksin puhuminen ei ole vaarallista. Monet harrastavat sitäkin, kun psyykkaavat itseään. Lopeta itsetarkkailu ja harjoittele puhumista!
Olen synnynnäiseltä tempperamentilta ujo mutta on silti ollut aikoja kun olen ollut hyvinkin rohkea ja ujoudesta ei jälkeäkään..
Sitten kohtasin miehen joka harjoitti henkistä väkivaltaa. Sen paineen alla itseluottamus romahti pohjiin ja suhteen jälkeen tuli pari muuta merkittävää lisäpettymystä & kolausta ihmissuhteissa joiden seurauksena sairastuin masennukseen...
Masennus laski entisestään itseluottamusta ja silloin huomasin luonteeni ujouden tulevan näkyväksi paremmin jälleen.
Puhun kyllä mutta jännitän puhumista, esiintymistä ja se näkyy ja kuuluu. Tarkkailen itseäni ja käytöstäni kans tarkemmin kuin tarvitsis ja saan ahdistavia nolostumisen tunteita kun havaitsen että ujous näkyy ja kuuluu ulospäin. Silmiin katsominen on toisinaan vaikeaa.. koska pelkään että ne paljastaa tunnetilani. Eli heikkouteni. Olo tuntuu liian haavoittuvalta sillon ja mä tiedän kokemuksesta että tämä maailma on raaka. Haavoittuvat raadellaan lähes kuoliaaksi.
Ujo luonne on siis synnynnäinen mutta erilaiset hyvä ja huono elämänkokemukset vaikuttaa siihen kuinka hallitsevana ja näkyvänä se ilmentyy.
Olen tullut tulokseen että minun on saatava paljon positiivisia kokemuksia ja onnistumisia jotta itseluottamus nousee ja kun se kohoaa ujouskin näkyy ulospäin vähemmän
Itsetunto ei todellakaan ole mikään stabiili ominaisuus, joka ei voisi myös romahtaa elämäntilanteen myötä. Näin olen minäkin lukenut.
Jospa sinut luokiteltaisiin ERITYISHERKÄKSI nykypäivänä ap.?
Elaine N. Aron on kirjoittanut sellaisen kirjan, kuin: Highly Sensitive Person eli Eritysherkkä ihminen.
Erityisherkkä ihminen väsyy mm. sosiaalisessa kanssakäymisessä
muita herkemmin, Hän pyrkii tunnollisena tekemään kaiken oikein, ja
(korostetusti) välttämään virheitä ja asioiden unohtamista. Elämänmuutokset järkyttävät häntä ja meluisa ympäristö häiritsee häntä tavallista enemmän.
Hän on aisteiltaan herkkä: Havaitsee heikotkin hajut ja tuoksut, ja kärsii kovista äänistä.
Jospa sinut luokiteltaisiin ERITYISHERKÄKSI nykypäivänä ap.?
Elaine N. Aron on kirjoittanut sellaisen kirjan, kuin: Highly Sensitive Person eli Eritysherkkä ihminen.
Erityisherkkä ihminen väsyy mm. sosiaalisessa kanssakäymisessä
muita herkemmin, Hän pyrkii tunnollisena tekemään kaiken oikein, ja
(korostetusti) välttämään virheitä ja asioiden unohtamista. Elämänmuutokset järkyttävät häntä ja meluisa ympäristö häiritsee häntä tavallista enemmän.
Hän on aisteiltaan herkkä: Havaitsee heikotkin hajut ja tuoksut, ja kärsii kovista äänistä.
Älä lannistu ap, se menee joskus ohi. Sinä päivänä kun huomaat, että kaikki jännitys, änkytys ja punastelu on ollut turhaa ajanhukkaa. Ne jännityksen kohteet ei välitä susta yhtään sen enempää. Hakeudu sellaiseen seuraan, joka susta aidosti välittää, niille on ihan sama mitä änkkäät. Ne rakastaa sua oikeasti <3 Sitten kun kohtaat aitoja ihmisiä, sun ei enää tarvitse välittää mistään.