Vanhemmalle miehelle

Ihana aloitus. Suloinen jotenkin. Ja tietenkin luin, kun kaipailen vanhempaa miestä itsekin.

Vahvuus voi näyttäytyä kovuutena. Pehmeys ja hellyys edustavat vahvuuden nättiä puolta.

Tiedän hänen olevan hellä, herkkä ja pehmeän lämmin. Uskon niin -heille, joita hän rakastaa.

Haluan uskoa, että hän hieman välittää minustakin. Mutta minulle oli kai helppoa olla kova. En tiedä onko kovuus yhtä kuin ei välitä, ehkä se on. Mutta selvisin siitä.

Ikävästä en selvinnyt, siksi ajaudun tänne.

Minulle ole. Jos olisi niin voisi todeta että aloittaja on pahasti hakoteillä.

Minä en ainakaan "Jäätikköapinan" kaltaista kitkerää
kiukkusäkkiä kaipaa.

Kun hänelle ehdottaa välien neutraloimista ja sovinnollistamista
alkaa vääjäämättä hapan piikittelyn palstan viesteissä,
joissa vihjataan menneeseen.

Vai opettaa Jäätikköapina "elämään oikein", jos sinnepäin "olen menossa"?
Miten sen nyt ottaa, sen oikein elämisen. "Jäätikköapinalla" on kokemusta
kaiken uhraamisesta uralle, ja ylöspäin kiipeämisestä. Mutta minulla on kokemusta
läheisille sairaille aikani uhraamisesta, ja heidän toiveidensa mukaan elämisestä.

"Jäätikköapinan" katkeruus, ja hankala luonne ei voi selvittyä pelkästään sillä,
että on joutunut raivaamaan tiensä pohjalta ylöpäin itse. Tunnen pari muutakin tällaista ihmistä, jotka ovat joutuneet näin tekemään, eivätkä he ole tulloisia.

Jäätikköapina on kuin hiljainen, viattomalta näyttävä säkki, jonka sisälle tekee mieli uteliaasti kurkistaa. Vaan mitäpä tuleekaan vastaan, kun aukaisee nyörit ja säkinsuun: mustia, kiukkuisesti sihiseviä kobria, valmiina hyökkäämään. Jokainenhan siinä kauemmas kavahtaa.


"Jäätikköapinalla" on väistämättä oltava vaikeita lapsuuden kokemuksia, ja paljon pettymiksiä naissuhteissaan, muutoin hän ei olisi niin katkeran vihamielinen koko ukkeli.

Mähän olen vahva kuin karhu.
En ole kovakourainen ja osaan olla myskin hellä.

Olet oikeassa, olen liian kova, mutta voin muuttua. Lopetan kaiken liikkumisen, syö ja syön vain, ennepitkään oon se pehmonen pallero joka tuvassa keinutuolissa odottaa sua...

Etpä sinäkään niin pehmeä ole ;)

Takaisin koulun penkille koska et tunne miestä niin hyvin. :)

Mun puolestani hän mies saa olla myös kova :) :D

Nimimerkille "Ei aloittaja"

Väite 1: " En tiiä miksi kirjailee tänne, kun ei edes kaipaa kai ketään tai sitten puolijohdeteroa."

VASTAUS: En tunne ketään Teroa, minkä olen usein kertonut. Se ei näytä menevän sinulle millään perille. Puolijohdemies on Pekka K. Mies jonka kanssa seurustelin 6 vuotta.

VÄITE2: " Mutta kuvittelee siis jokaisen aloituksen ja miltei vastauksenkin koskevan häntä."

VASTAUS: Ei pidä paikkaansa, kuten olen useita kertoja todennut, en kuvittele kaikkien aloitusten olevan itselleni. Olen myös kertonut, että vastaan mahdollisimman moneen aloitukseen, jotta vastaisin myös itselleni tarkoitettuun.
Mistä sitä tietää, vaikka sinäkin nimimerkki "Ei-aloittaja" vastailisit jokaiseen aloitukseen. Teet sen vain pupupöksyisenä rekisteröitymättömänä, ja vaihtuvin nimimerkein.

VÄITE: "...kirjoittaa yöt läpeensä."

VASTAAN: Olen ollut useita kuukausiakin poissa "Ikävä"-palstalta.

VÄITE: "Hänellä on diagnosoitu jonkin sortin häiriö lie persoonallisuudessa -on itse kertonut, ja eihän näitä diagnooseja tuulesta temmattuina saa, eli syystä on käynyt vastaanotolla. "

VASTAUS: Kerran mainitsi, että minulla on epäilty epäluuloista persoonallisuutta. Mutta en minä sen vuoksi ole käynyt "vastaanotolla", vaan masennuksen.


Puskista on helppo huudella! Vääriä luulojaan ei tarvitse hävetä eikä perustella,
kun puskista huutelee nimettömänä.

Hassua, että muistat YHDESTÄ MAININNASTA, että minulla on epäilty epäluuloista persoonallisuutta. Mutta sitä et tahdo tai halua millään muistaa, että Puolijohdemies on Pekka K., vaikka olen sen 10 - 15 krt maininnut. (Ketään Teroa en tunne.)

Isover eristää. Talossa ja kasvihuoneessa.

Niin olen. Pelästyn sitä joskus itsekin. En aina ollut ja jäin silloin muiden jalkoihin, sain pettyä ja minua petettiin. Oli vikaa minussakin, en sitä kiellä, mutta aina hyvän tahtoinen olin ja en ketään halunnut loukata. Olen vain niin pettynyt ihmisiin, jopa niihin, joilla luulin olevan hyvän sydämen. Enkä luultavasti enää tästä pehmene, joten jatka matkaa ja unohda minut. Parempi sinulle, eikä sinuun silloin varmasti satu.

Itse ajattelen näin, et pehmeys/ hellyys tulee luottamuksen myötä. Jollei sitä ole niin tuntemukset toisenlaisia.

Mies ei voi koskaan olla liian kova, ainakaan alakerrasta..🤔😂

Sinä et tunne minua, kun tuollaista kirjoitat. Olen hellä mies, vaikka ulkoisesti joskus kova.