Heippa,
Jos joku ei ole sattunut funtsimaan asiaa vielä esim. tältä kannalta niin milteipä rohkenisin väittää, että suurin osa ellei jopa kaikki mielenterveysongelmat johdu siitä, että olet joutunut alistetuksi.
Suomessa kannattaisi kirjoittaa nettiin meilenterveysopas. Sen ensimmäiseksi luvuksi ehdottaisin tätä asiaa, sillä se on ongelmien lähde. Alistussuhteet.
Jos jaksat katsella asioita hieman etäämpää saatat huomata, että ensinnäkin yksinäisyys
ei esim. ensisijassa ole syy mielenterveudellisiin ongelmiin vaan sen sijaan seuraus moni vetäytyy yksinäisyyteen, koska ihmissuhtiessa on ollut kamalaa ja luottamus on pudonnut pois.
On hyvä, että se putoaa sillä muuten asiat eivät selkeytyisi.
Yleensä syy vetäytymiseen on luonnollinen, koska henkilö
on joutunut alistetuksi ja ollut suoranaisena
sylkykuppina.
Aiheesta ei tarvitse kirjoitaa kirjoja ja lukea toisten kun hoksaa asian ytimen nopsaan.
Kukin meistä on etevä huomaamaan henkilöt, jotka ovat kovin killtejä tai naaiveja ja nämä yleensä joutuvat alistettuun asemaan.
No tulipahan pitkä tarina yksinkertaisesta asiasta,mutta aluksi tämä saattaa vaatia orientoitumista.
Ei tarvitse olla siis ilkeä eikä liian kiltti
vaan pyrkiä tasapainoon ja sitä voi harjoitella ottamalla tiettyä etäisyyttä ihmisiin, joiden kanssa ei tunnu olevan turvallista tai jolloin kriisi on aina läsnä ja raskas.
Uudet ihmissuhteet löytyvät kun oma itsearvostus
on palautunut.
Onnea matkalle,
Et ole yksin vaikka yksin olisitkin
Jos joku ei ole sattunut funtsimaan asiaa vielä esim. tältä kannalta niin milteipä rohkenisin väittää, että suurin osa ellei jopa kaikki mielenterveysongelmat johdu siitä, että olet joutunut alistetuksi.
Suomessa kannattaisi kirjoittaa nettiin meilenterveysopas. Sen ensimmäiseksi luvuksi ehdottaisin tätä asiaa, sillä se on ongelmien lähde. Alistussuhteet.
Jos jaksat katsella asioita hieman etäämpää saatat huomata, että ensinnäkin yksinäisyys
ei esim. ensisijassa ole syy mielenterveudellisiin ongelmiin vaan sen sijaan seuraus moni vetäytyy yksinäisyyteen, koska ihmissuhtiessa on ollut kamalaa ja luottamus on pudonnut pois.
On hyvä, että se putoaa sillä muuten asiat eivät selkeytyisi.
Yleensä syy vetäytymiseen on luonnollinen, koska henkilö
on joutunut alistetuksi ja ollut suoranaisena
sylkykuppina.
Aiheesta ei tarvitse kirjoitaa kirjoja ja lukea toisten kun hoksaa asian ytimen nopsaan.
Kukin meistä on etevä huomaamaan henkilöt, jotka ovat kovin killtejä tai naaiveja ja nämä yleensä joutuvat alistettuun asemaan.
No tulipahan pitkä tarina yksinkertaisesta asiasta,mutta aluksi tämä saattaa vaatia orientoitumista.
Ei tarvitse olla siis ilkeä eikä liian kiltti
vaan pyrkiä tasapainoon ja sitä voi harjoitella ottamalla tiettyä etäisyyttä ihmisiin, joiden kanssa ei tunnu olevan turvallista tai jolloin kriisi on aina läsnä ja raskas.
Uudet ihmissuhteet löytyvät kun oma itsearvostus
on palautunut.
Onnea matkalle,
Et ole yksin vaikka yksin olisitkin
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taidatpa olla harvinaisen oikeassa, kun sanot, että kukin meistä on etevä huomaamaan henkilöt, jotka ovat kovin kilttejä! Minun masennukseni tausta taitaa olla juuri siinä, että olin about 30 vuotta samassa työpaikassa ja kun olin kaikille tuttu, niin nämähän tulivat työntämään minulle töitä, jotka olisivatkin kuuluneet jonkun toisen tehdä. Mutta kun olin kiltti ja sanavarastostani ei löytynyt sanaa EI, niin nyt sitten ollaan burnoutin ja masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä pian kahdeksatta vuotta!
Sitä vaan ei aina huomaa ennen kuin on liian myöhäistä, että taas on tullut oltua liian avulias ja kiltti ja paska olohan siitä seuraa. Hyväksikäytetty. Tälläkin hetkellä eräs ihmissuhde vie voimia liikaa, mutta ei osaa vaan irrottautua.. asettaa omaa etuaan toisen edelle.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olen ajatellut samoin, mutta tästä on tukea varmasti monelle muullekin minun lisäksi.Itse olen aivan liiankin kiltti ollut. Kyllä siinä saa kärsiä. Koin, että jos en ollut kiltti,avulias, huomaavainen,miellyttävä,ei-häiritsevä, minua ei hyväksytty mitenkään ja jouduin olemaan yksin. Liian monta kertaa on tallottu jalkoihin, kun ei osaa pitää puoliaan. Itsearvostusta on saanut monesti etsiä ja on miettinyt, mikä itsessä on vialla, eikä masennus ole ollut vierasta. Vähitellen kuitenkin on oppinut huomaamaan, että puoliaan pitää pitää, vaikka se aluksi niin vaikeaa onkin. Kiltin elämässä pitäisi muistaa olla ensin ITSELLE kiltti.
Kyllä oma minäkuva ja psyykkinen identiteetti muodostuu ainoastaan muiden ihmisten avulla. Alistussuhteessa elänyt ei välttämättä ymmärrä tilanteesta käsin, ettei se ole normaalia. Vaikeat tilanteet ja kokemukset kääntää ikäänkuin omaksi ominaisuudeksi. On ollut uskomattoman helpottavaa löytää itsestään uusia ulottuvuuksia, kun pääsee irti jonkinlaisesta valtasuhteesta. Tuntee itsensä niin vapaaksi. Ja ensimmäistä kertaa kokee oikeanlaista hyväksyntää, myös itseltään.
etten olisi oppinut tätäkään, jos minua ei olisi herätetty ja vähän ravisteltu ja asiaa käsketty ajattelemaan. Auttakaa alistettuja. Kertokaa, miltä tilanne näyttää ja että se ei ole ainut mahdollinen. Itse voi sokeutua omaan elämäänsä. Ilman tukea ei moni selviä.
Olipa kirjoituksesi tosi hyvä,ihan kirjoitit niin kuin asia on.Kuinkahan moni esim.masennus johtuu alistamisesta,siihenkin tottuu.