Joulu-intoinen täällä hei!
Näin syksyllä kun alkaa pimentyä niin väkisinkin se Joulu-innostus nostaa päätään. Nuorempana en piitannut joulusta yhtään mutta lapsien myötä sekin innostus on noussut.
Onko teillä jotain tiettyjä juttuja joka toistuu vuosi toisensa perään, vaikka huomaamattakin? Tietty ns. "joulusiivous-kalenteri" (mitä tehdään missäkin kuussa/minäkin päivänä) valmisteluja? Jotkin tietyt ruuat jotka löytyvät pöydästä joka vuosi? Jokin tietty rutiini itse aatolle ja mahdollisesti välipäiville?
Me olemme vähän tämmöisiä "elintapaintiaaneja", ei varsinaista rutiinia, vaan hyvin rennosti fiilis pohjalta ja vähän lasten hermojen riittävyyden mukaan saunomiset ym.
Nyt vaan hyvänhenkistä höpöttelyä ja fiilistelyä :)
Näin syksyllä kun alkaa pimentyä niin väkisinkin se Joulu-innostus nostaa päätään. Nuorempana en piitannut joulusta yhtään mutta lapsien myötä sekin innostus on noussut.
Onko teillä jotain tiettyjä juttuja joka toistuu vuosi toisensa perään, vaikka huomaamattakin? Tietty ns. "joulusiivous-kalenteri" (mitä tehdään missäkin kuussa/minäkin päivänä) valmisteluja? Jotkin tietyt ruuat jotka löytyvät pöydästä joka vuosi? Jokin tietty rutiini itse aatolle ja mahdollisesti välipäiville?
Me olemme vähän tämmöisiä "elintapaintiaaneja", ei varsinaista rutiinia, vaan hyvin rennosti fiilis pohjalta ja vähän lasten hermojen riittävyyden mukaan saunomiset ym.
Nyt vaan hyvänhenkistä höpöttelyä ja fiilistelyä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joulukuusi on ollut traditio ja oikea kuusi, eikä varastettu. Jouluruokaan on jonkin verran panostettu, mutta ei kovin älyttömästi. Lapset on jo monena jouluna paistelleet laatikkoruokia ja tehneet piparkakkutaloa. Kalaa ja kalkkunaa on meidän joulupöydässä, nykyään joskus pieni joulukinkku lisäksi. Mitään suurempia joulusiivouksia me ei harrasteta, ihan normaalit ja jouluverhot vaihdetaan. Joulu on meille enempi vain vuoden loppua ja hiljentymistä vuodenvaihteeseen, lapsillakin vapaata kouluista. Isäni opetti aina, että; "joulupöytään pitää käydä niin, että asiat ovat kunnossa" ja sitä olen koettanut noudattaa. Itse olen monien mielestä pakana, eli kristillinen joulun sanoma ei puhuttele, koska kristityt ovat sovittaneet alkujaan pakanalliseen vuoden vaihteen juhlintaan omat kuvionsa. http://www.thuleia.com/jouluperinteet.html
Tekokuusi pystytetään jo itsenäisyyspäiväksi ja sitten sitä katsellaan jouluun asti. Syödään kevyemmin kalaa & juureksia, salaatteja ja kaikesta sokerimössöistä luovuttu koska niistä tulee niin huono olo, helppoa kun ei ole lapsiakaan. Joululauluja tykkään kuunnella. Turhan krääsän keräämisestä olemme luopuneet jotenka lahjat eivät kuulu enään jouluihin. Ennen kaikkea joulu merkitsee stressittömyyttä lepoa ja nauttimista siitä kun maailma pysähtyy hetkeksi. Vuosi vuodelta on alkanut joulun ja uudenvuoden kaupallisuus ällöttämään entistä enemmän. Ruuhkakaupoissa käymistä välttelee muuta kuin mitä pakko on ruuat hakea ja äkkiä pois.
Tietyt jouluruoat teen.
Aina jouluaattona otan glögin puoliltapäivin, ostan pienen votkan sitä varten, muutoin en.
Joulupöytä: valkea liina, koristeliina, pipareita tai karamelleja, kynttilöitä.
Jotain lahjoja ja keräyksiä usein.
Aattoaamuksi uuniin hautumaan kunnon kotimainen ohrapuuro .
Sen jälkeen kuin harnmmaasuolattu joulukiku on uunista otettu , eikä kinkuun saa laittaa punaista väriä vahvistavaa nitriittiä toisin kuin kypsänä myytäviin kinkkuihin, Lihatiedotus muistuttaa.
Kalaherkut väännetty viittä vaille valmiiksi
https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000001054097.html
Aina päätän, että tänä jouluna en laita kaikkia perinteisiä koristeita esille.
Mutta kun kaivan pakkaukset esille, en voi olla laittamatta niitä.
Tänä jouluna sitten ei haeta kuusta. Nyt ei mennä marketin kuusimyyntipaikalle kinaamaan, otetaanko tuo kapea, vai tuo leveä ja tuuheampi. Eikä tarvitse sietää sitä neulasten rapinaa, kun sitä loppiaisena pois kuskataan. Jostain syystä kuitenkin, huomaan aatonaaton iltana koristelevani, melko samanlaista kuusta, millainen meillä on ollut ennenkin.
Enpäs koristele sitä nyt niin täyteen, kuin ennen. Silti isäntä kysyy, miksi ei oksia näy koristeiden alta ollenkaan?
Päätän myös, tänä jouluna en laita niitä joulukortteja. Mutta en tiedä miksi, mutta en vaan pääse kaupassa korttihyllystöjen ohitse pysähtymättä ihailemaan joulukorttivalikoimia.
Niinpä huomaan taas pöydälläni nipun, kirjoitettuja kortteja postimerkkeineen, lähdössä postilaatikkoon. Naapurit ja tutut tuo meille joulukukkia ym.pientä jouluntoivotuksineen.
Voi ei, minä kun päätin, ettei kelleen mitään tälläisiä lahjoja. Silti vaan löydän itseni pimputtelemasta vastalahjoineni kyseisten lahjojentuojien ovikelloja ja ovien auetessa.
Minä ojennan paketoidut konvehtirasiat, tai joulukukat heille.
Tyypillistä on myös, että joka joulunalus uhoan. Tänä jouluna en sitten taatusti leivo mitään.
Ei kelvanneet, kakut ja pullat viimejoulunakaan kenellekään. Kaikki vain ajattelivat niiden tuovan lisäkiloja, muun joulumässäilyn lisänä. Silti joulukuisena iltana, kaipaan leivonnaisten tuoksua ja alan, kuin taikaiskusta hääräämään, sähkövatkain hurisee ja uunista leijuu kakkujen, piparien jne leivonnaisten tuoksut.
Eikä tässä vielä kaikki. Tietysti päätän aina myös, että nyt en tee itse joululaatikoita, vaan ostan ne valmiina. Mutta, niidenkin valmistuksesta tulevaa tuoksua, alana kaivata jouluviikolla.
Siitä kun tulee mieleen lapsuusjoulut ja keittiössä lieden ääressä häärinyt äitini.
Niinpä porisee pian kattiloissa lantut ja perunat ja porkkanat. Joista teen ne kotitekoiset joululaatikoita foliovuokiin. Joka joulu haluaisin vaihtaa myös kinkun, kalaan, tai kalkkunaan.
Mutta, ei onnistu. Isäntä ei halua puhuttavankaan kinkuttomasta joulusta. Joten niinpä taas kiskotaan aatonaattona uunista se, rasvaa tihkuva 6 kilon kinkunmötkäle.
En kerro, löytyykö kuusemme alta lahjoja. Koska arvaatte, kuitenkin sen...miten siinäkin on
käynyt. Minulle, joka oli päättänyt, että nyt ei sellaisiin rahaa tuhlata.
Mikä ihme minua oikein vaivaa? Koetan kaikintavoin päästä joulutraditioistani. Mutta en vaan pääse. Hei apua! Joulu sekoittaa aina jotenkin pääni.