keskustella sellasista tunteista ja tunnekuohuista, jotka liittyvät kohta alkaviin kotitöihin. Miltä minusta tuntuu nousta pian tästä sohvalta ja ottaa perunasoselaatikko uunista, kattaa pöytä, tehdä salaatti ja kutsua perhe pöydän ääreen syömään? Entä millaista tunnekuohuntaa siivouskomerossa toistaiseksi piilotteleva imuri saa minussa aikaan, kun tilanteeseen on tulossa muutos ja joudun imurin kanssa tuota pikaa lähikontaktiin (enkä tarkoita, ystävät hyvät, mitään pervoiluja, vaan sellaista toimintaa kuin imurointi)? Muutos, vaikka on välttämätön, pelottaa jokaista jollain tasolla.
Tällaisista tunnepitoisuuksista haluaisin keskustella.
Tällaisista tunnepitoisuuksista haluaisin keskustella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kaikilla ole niin että muutos pelottaisi. Kun tuntee itsensä ja omat voimavaransa ja tietää ettei jaksa monia muutoksia yhtäaikaa. Jos on ollut monia muutoksia työhön liittyen, siis todella paljon ja se on ollut sellaista mistä ei ole pitänyt, on selvää että siitä jää jäljet ja niistä jäljistä jotka ovat vaurioittaneet pitää ensin selvitä ennen kuin on valmis uuteen muutokseen. Se on vähän sama kuin eron jälkeen. Siitä selviämiseen menee vuosia ja niin voi myös olla työhön liittyneissä traumaattisissa kokemuksissa. Ulkopuoliset eivät voi sanoa kuinka paljon aikaa siihen saa käyttää, sen ratkaisee henkilö itse.
Niin meinaat ettei mun tarvi tehdä niitä kotitöitä, kun tulee sitä muutosta liikaa ja traumatisoituu?
Kyllä tässä on jo aika traumainen olo jo ihan ajatustasolla, oon ihan traumassa. En todellakaan ole valmis muutokseen enkä itseänikään tunne juuri ollenkaan, hyvä jos nimen muistan ja senkin aina väärin päin. Ei varmaan kannata niitä kotitöitä sitten alkaa edes ajattelemaan?