Miten olet muuttunut siitä, kun rupesit ikävöimään/ palstailemaan? Onko se ollut positiivista vai negatiivista muutosta. Onko asenteesi, olemuksesi tai ulkonäkösi muuttunut jotenkin?
Miten ikävöinti on muuttanut teitä?
vertaistukea
19378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla on käynnissä ilmeisesti joku prosessi, johon hän liittyi. Menee ihan hörhöilyksi, mutta näitä kai ihmisillä eri ikävaiheissa on.
Minä laihduin myös kymmenen kiloa, osa on jo tullut takaisinkin.
😯 oho. Aika paljon. Onko asenteesi muuttunut?
Tulee olo, että pitääkö elämässä tehdä muutoksia. Jonkin pitää muuttua.
Olen tullut ainakin aika pessimistiseksi tulevaisuuden suhteen. Oli sitä havaittavissa jo aiemminkin. Olen ollut sellaisen ihmisen vaikutuspiirissä, joka on varmaan osaltaan vaikuttanut ajatteluun sillä tavoin. Ennen olin toisenlainen.
Palaat vielä entiseksesi. Elämä kulkee monesti sykleissä. Kummasti, kun on pahaa kasautunut, alkaa kasautumaan sitten hyvääkin.
Sairastuin autoimmuunitautiin
Mullakin puhkesi ihanasti ruusufinni naamaan.
Aluksi palstalla ollessa oli ikävöintiä, mutta ei enää ihan viime vuosina. Palstan ulkopuolella ollessa ihmettelin kun en kaivannut ketään ja yksin oleminen on tuntunut lähes aina hyvältä. Positiivista se on ollut siinä, että on voinut kertoa vaikeista tapahtuneista asioista, mutta haluan käsitellä muuten niitä yksin. Erityispiirteisyyteni on vahvistunut kaikesta kokemasta johtuen ja niin käy yhä. Se vahvistaa yksin olemisen tarvetta.
Kaksi kroonista tautia näiden vuosien aikana. Rankka stressikö syynä.
Mulla on pysyvä resting bitch face.
Mulla oli muuten sama. Jouduin opettelemaan hymyilemään uudestaan, kun en ollut käyttänyt niitä lihaksia pitkään aikaan. Olin kuin vahanaama.
Aloitin ikävöimään, lopetin päihteiden käytön, sairastusin kaikkeen mahdolliseen, masennuin ahdistuin, työt lähti alta. Eli mitä tästä opimme, älä ikinä lopeta oikeiden päihteiden käyttöä, kestät ikävöinnin, et ole masentunut ahdistunut, sinulla olisi vielä työkin ja ehkä vaimosi.
Heikosti on asiat jos ikävään ”kuolee”
Elämässä tulee useita eroja suhteista, monia läheisten kuolemia, omia ja läheisten sairauksia jotka tuo mukanaan voimakkaampaakin negatiivista tunnetta kuin ikävän tunne.
Jos ikävää tunteena ei kestä on ehkä mietittävä miksi ? Eikö elämässä ole elämää ja hyvinvointia tukevia asioita kuten työ, harrastukset ja ystävät?
Vai onko koko elämän sisältö se ihastuksen kohde ?
Mulla on kuollut monta läheistä ihan lyhyellä aikaa ja luulin etten oikeasti selviä siitä ahdistuksesta hengissä mitä se kuolema aiheutti mutta selvisin. Selvisin työn, harrastuksien ja ystävien avulla.
Suru oli alkuun unen kaltainen shokki. Usvassa kävelyä muutamia viikkoja. Sitten paniikkireaktioita, itkua yöllä ja päivällä. Painajaisia. Raskasta oloa...
Siitäkin selvisin kun elämässä oli elämän jatkumista tukevia asioita.
Jollekkin pelastus kaikkeen ovat huumeet kuin myös minulle. Esimerkiksi kannabis on minulle ainoa vaihtoehto käydä asioita läpi, mikään muu keino ei toimi. Itse ei aina voi valita vaihtoehtoja siihen miten saa koottua itsensä takaisin.
Sitähän se ei ole, ihastuminen on lievä ilmiö. Työ on tärkeää ja vielä tärkeämpää että työpaikka on kiva ja ihanat työkaverit. Ilman sellaista paikkaa työ ei anna vaan repii rikki.
Itselläkin alkoholinkäyttö lisääntyi joksikin aikaa stressin takia. Koko ajan ollut se ongelma, että se tapa millä kaikki tehtiin ei ollut sopiva. Kaikki muuttui muutama vuosi sitten ja nyt tätä tilannetta ei voi enää korjata millään muulla kuin pelkällä hiljaisuudella, ei "kerrota" enää mitään mistään.
Tiedän mitä tarkoitat! ehkä todellinen white flag on kylmästi vaan matkan varaus..
Olen surullinen ja se näkyy naamasta ja kropasta. En ymmärrä enää hirveesti huumoria. Kaikki tv ohjelmat on p..stä. Ryven itsesäälissä ja häpeän tunnteitani sinuun kun vihdoin tajusin että olen niiden kanssa aivan yksin. Haluaisin vaan nukkua pari vuotta lisää, josko sit hellittäs.