Ketju. Suomessa ollaan tittelinkipeitä, mutta toisaalta tunnetaan hirveää alemmuudentunnetta jos jollain enemmän koulutusta.
Itse olin peruskoulussa keskitason oppilas, kiltti ja hiljainen. Yläasteen lopussa ja lukiossa minusta tuli alisuoriutuja.
Kirjoitin lopulta kolme vuotta myöhemmin kuin ikätoverini iltalukiosta rimaa hipoen pakolliset neljä ainetta. Lukion päästötodistus oli täynnä kutosia ja viitosia. Kirjoitin yhden ällän, englannin, mutta se ei ollut koulusivistyksen ansiota. Nuoruuteni kului baarissa ja treenikämpällä
Kotini ei ollut akateeminen, vaan vanhempani olivat enemmän käytännön tyyppiä. 26-vuotiaana aloitin yliopisto-opinnot. Viihdyin niissä hyvin.
Kuusi vuotta sitten ilmoittauduin viisi vuotta maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen jatko-opiskelijaksi hetken mielijohteesta ja työelämän pakosta. Olen vakavasti harkinnut lopettamista viikottain. Teen myös opettajan pedagogisia opintoja
Itse olin peruskoulussa keskitason oppilas, kiltti ja hiljainen. Yläasteen lopussa ja lukiossa minusta tuli alisuoriutuja.
Kirjoitin lopulta kolme vuotta myöhemmin kuin ikätoverini iltalukiosta rimaa hipoen pakolliset neljä ainetta. Lukion päästötodistus oli täynnä kutosia ja viitosia. Kirjoitin yhden ällän, englannin, mutta se ei ollut koulusivistyksen ansiota. Nuoruuteni kului baarissa ja treenikämpällä
Kotini ei ollut akateeminen, vaan vanhempani olivat enemmän käytännön tyyppiä. 26-vuotiaana aloitin yliopisto-opinnot. Viihdyin niissä hyvin.
Kuusi vuotta sitten ilmoittauduin viisi vuotta maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen jatko-opiskelijaksi hetken mielijohteesta ja työelämän pakosta. Olen vakavasti harkinnut lopettamista viikottain. Teen myös opettajan pedagogisia opintoja
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä taasen en koskaan ole pitänyt elämäntehtäväni opiskelua.
Peruskoulussa olin 7,6-8 keskiarvoa torkkarilta.
Kävin lukiossa mutta totesin että haluan seurustella poikaystäväni kanssa illat enkä lukea tilastomatikkaa ja ruotsin sanoja.
Lopetin lukion ja hain ammattikouluun
Sieltä valmistuin keskitason paperein. 1-5 arvostelulla kolmosella.
Panostus kotona opiskeluun täysi nolla. Panostin pääpainon parisuhteelle.
Olin ammattikoulun aikana mennyt kihloihin ja avoliittoon.
Kiinnostukseni kohdistui siis kirjojen sijaan ihmissuhteisiin ja elämiseen.
Ammattikoulusta kun valmistuin haaveilin kaikenlaisista erilaisista jatko-opinnoista mutta lopulta totesin että ne vie minulta aikaa todelliselta elämältä.
Pääasia että nyt on ammatti jolla saa töitä! Se riitti
Ehkäpä se on tärkeämpää niille jotka arvostaa rahaa ja statusta... minulle ne ei tärkeitä
Pidin tärkeämpänä parisuhdetta, avoliittoa, hyvinvoinnin ylläpitoa ja ystäviä
Olen läpi elämäni ollut äärettömän laiska lukeen kotona. Läksyt tein jos pakko mutta mitään ylimääräistä en. Kokeisiin selasin koe alueen 10 minuutissa ennen koetta. En aina edes muistanut että tänään on joku koe.
Todistuksen numerot on täysin tunneilla opitun varassa saatuja
Suomessa nyt joka toisella on korkeakoulututkinto, koska ilmainen koulutus. Ei sillä voi brassailla. Ihailkaa vaikka menestyneitä ja varakkaita duunariyrittäjiä, siinä on oikeaa kunnianhimoa ja lahjakkuutta.
Oon elämästäni raapinut erinäisiä naomiosakamaisia sisältöjä. Kurjaa kun jonkun elämä on niin kurjaa, että se pitää lopettaa.
On luultavasti hauskaa olla akateeminen työtön omalla alalla.
Ei minulla ole alemmuuden tunnetta jos jollain on enemmän koulutusta. Olen vain nähnyt ettei se tarkoita että ymmärtäisi ja osaisi enemmän hyödyllisiä asioita kuin kouluttamaton.
Suurimmaksi osaksi keksitään vain huuhaata ja laitteita jotka eivät oikeasti toimikaan tai sellaisia joita ei tarvita missään tai joita mainostetaan valheella.
On myös hankalaa arvostaa jotain sellaista jonka työnkuva on hämäränpeitossa oikeastaan ei edes tiedetä mitä joku koulutettu tekee. Kovasti kuitenkin aina toisiaan kehuvat ja vähemmän koulutettuja arvostelevat.