Se on jotain niin kaukaista ja katoavaa, haihtuvaa kuin kesä, pakenevaa.
https://youtu.be/mTTVqLZwwoQ
Syksy on saapunut. Nukun yksin.
Liekö aina niin?
https://youtu.be/mTTVqLZwwoQ
Syksy on saapunut. Nukun yksin.
Liekö aina niin?
Kuun valoa
pihlajan.alla
20739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuvassasi haikeus. Palasia elämästäsi - kuin heijastuksia luolan seinällä.
Teetkö päivästäsi kuvan/kuvasia vihkoon?
En, näin vain yhden hänen ottamansa kuvan auringonlaskusta järvellä.
Nappasin storesta kesän viimeiset uudet kalsongit-mikä eteen.
https://youtu.be/oKcZmIbMTQk
Keitin kahvia, retkikeitinkahvia. Ulkona myrskyää, kynttilä sammui äsken.
Hilpeän yksinpuhelun ketju. No mikäpä siinä. Ei tämä ikävöinti aina niin kuolonvakavaa ole.
Eiks syreenin.alla?
Syreenin, pihlajan, tammen, vaahteran. Onhan näitä puita tässä pihapiirissä, joista valita.
Syreenin on sanottu olleen muuri pihlajan ja rakastetun välillä, tammen Terhosta puhumattakaan:)
Vaahtera on siitä hieno puu että harvinaiset Lappiin muuttavat linnut käyvät siitä tankkaamassa keväisin ja syksyisin ja kuulostelevat kuulumiset siinä samalla:)
Kuuntelen ohikulkevan ukkosen jyrinää ja mietin haluanko enää rakastua toiste. Se ei ole tahdon kysymys, tiedän, mutta voiko olla tämän tarinan veroista toista - voiko olla ketään kaltaistasi. Niin monen vuoden jälkeen en ole valmis heittämään kaikkea sivuun kuin käytettyä vaatetta. Sen tulisi olla kestävä - kuin koru, jota voi kantaa vanhuuteen.
Tällaista haluan lukea.
En aiemmin ymmärtänyt sitä miten rakkauskin voi olla tahdon asia, mutta kyllähän sitä loppujen lopuksi tulee myös valinneeksi sen ketä rakastaa - kun ensihuuma on mennyt ja kykenee punnitsemaan hyvät ja huonot puolet, arvoimaan mennyttäkin.
Sitä ei voi valita kehen rakastuu, mutta voi valita haluaako sitä tunnetta vaalia ja omistautua sille.
Rakkain, oletko kunnossa? - kuiskaan, mutta vain yö kuuntelee.
Jos kysyisit minulta...
En ole kunnossa... On paha olo kaikesta. Ikävä ja suru. On vain jaksettava jotenkin.
-Nukkumaan, että jaksaa työmaalle...
En tiedä kuka olet, mutta vastaan silti: yö on usein kylmin ennen auringonnousua ja kaiken muutoksen keskelläkin on aina jotain pysyvää.
Sateen takaa. Olen tehnyt virheitäkin, myönnän. Ylilyöntejä ymmärtämättä miten toimia ja edetä tunteiden kanssa, jotka olivat kuin oma valtamerensä pullon sisällä. Aaltojen heittelemä kuivassa maailmassa, huippujen ja pohjien. Mutta ehkä ristiaallokoillakin on tarkoituksensa, haaksirikkoutumisella puhtaalle rannalle, jolla hiekka on koskematonta. Ajattelin sinua, menin yli maailman reunan, viilsin itseäni löytääkseni vakaamman pohjan ja kaiken alla olit sinä - kuin pieni tyyni kosmos, joka oli kerännyt kaiken tiukkaan kieppiin sisälläni, keskipiste, ja minä hyväksyin sen. Nämä kädet pitävät kiinni silloinkin kun luulin niiden päästäneen irti.
K > A
Näin tänään kaupungilla kahden pikkulinnun ruumiit
Liittyvätkö nuo linnut jotenkin sinuun ja häneen, vai miksi tuli tämä mieleen?
Ei se yleensä hyvää tiedä, nuo linnut
En ole koskaan kuullutkaan tälläisestä uskomuksesta. Miksi haluat manata synkkiä pilviä taivaalle?