Minusta on aina ollut aika huvittavaa kun 70-luvun tapahtumia yritetään vierittää muutaman henkilön niskoille. Kyllä kaikki silloin mukana olleet ovat yhtä lailla syyllisiä näihin henkisiin "lynkkauksiin".
Kerran uhreja oli tuhansia niin on niitä ilmiantajiakin täytynyt olla tuhansia. En usko ollenkaan, että SRK:n johtokunta olisi tuntenut kaikki jäsenensä ja heidän tekemisensä. Kyllä ne on aina olleet läheisiä jotka ovat ilmiantaneet jonkun tuttunsa johtokunnalle.
Hoitomiehiä sitten varmasti satoja. Vaikka SRK olisi keskitetystikin lähettänyt johtokuntaansa maakuntiin kokouksia pitämään, niin on niitä paikallisiakin hoitajia täytynyt olla mukana.
Loput taas ovat syyllisiä kun eivät menneet uhrien puolelle. Kyllä oikeamielinen seurakunta olisi auttanut hädässä olevaa veljeä. Nyt vain katsottiin vierestä kun viattomien niskaan keksittiin tekemättömiä tekoja. Mikäli Pyhä Henki olisi oikeasti ollut vl-seurakunnassa niin 70-luvun karmeat ajat olisivat jääneet kokematta. Tämä on helppo nähdä.
Kerran uhreja oli tuhansia niin on niitä ilmiantajiakin täytynyt olla tuhansia. En usko ollenkaan, että SRK:n johtokunta olisi tuntenut kaikki jäsenensä ja heidän tekemisensä. Kyllä ne on aina olleet läheisiä jotka ovat ilmiantaneet jonkun tuttunsa johtokunnalle.
Hoitomiehiä sitten varmasti satoja. Vaikka SRK olisi keskitetystikin lähettänyt johtokuntaansa maakuntiin kokouksia pitämään, niin on niitä paikallisiakin hoitajia täytynyt olla mukana.
Loput taas ovat syyllisiä kun eivät menneet uhrien puolelle. Kyllä oikeamielinen seurakunta olisi auttanut hädässä olevaa veljeä. Nyt vain katsottiin vierestä kun viattomien niskaan keksittiin tekemättömiä tekoja. Mikäli Pyhä Henki olisi oikeasti ollut vl-seurakunnassa niin 70-luvun karmeat ajat olisivat jääneet kokematta. Tämä on helppo nähdä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
//Mikäli Pyhä Henki olisi oikeasti ollut vl-seurakunnassa niin 70-luvun karmeat ajat olisivat jääneet kokematta.//
että Pyhä Henki jätti vl-herätysliikkeen silloin, kun herätysliike alkoi opettaa Raamatun vastaista "vain me" oppia.
Vl-herätysliikkeessä kukoistaa tänä päivänä armolahjojen ja muun Pyhän Hengen työn ivaaminen ja pilkkaaminen.
Mitähän ne ilmiantajat oikeasti hyötyivät lahimmäistensä kyttäämisestä? Jokin porkkana on täytynyt olla. Tästä olisi mielenkiintoista keskustella, koska aihetta ei ole juurikaan käsitelty.
*Mitähän ne ilmiantajat oikeasti hyötyivät lahimmäistensä kyttäämisestä?*
luonnehäiriö ja SRK:n pelko.
ja vaikutti siihen ufot ja humanoidit. 70-luvulla jotkut uskoivat vielä horoskooppeihinkin.
Luulisin, että osasyy ilmiantoihin on ollut mielistely. Näin on saatu omia osakkeita nostatettua ja kenties vältettyä hoitokokous omalta kohdalta.
Toinen syy voi olla kostonhalu. Kenties vanhoja kaunoja ja erimielisyyksiä on jatkettu tällä tavoin. On varmaan ollut mukava "käräyttää" pahin vihamies ja naureskella sitten RY:llä kun toinen on marssinut seuraväen eteen hiillostettavaksi. Olen ymmärtänyt, että ilmiantajia ei kerrottu uhreille ollenkaan.
Kyllä on aika huvittavaa, kun on seurannut näitä hoitokokouskeskusteluja. Missä maailmassa nykyisin elätte? Ilmeisesti jossakin KGB:stä tai CIA:sta kertovien elokuvien maailmassa? Jossakin jutussa vilahtaa Neuvostoliitto toisessa ilmiantajat ja kyttääjät. Vai jäikö joku roolipeli päälle? Kuka jaksaa puolihuumorillakaan vastata tällaisiin agenttitarinoihin mieltyneille? Missä maailmassa muuten elitte noihin aikoihin, siis 70-luvulla? Tekisi mieleni pitää tällainen galluppi kaikille, jotka ovat kirjoitelleet hoitokokouksista.
Nimittäin yksi mielenkiintoinen piirre näissä keskusteluissa, joita on käyty ihan oikeasti kasvotusten ihmisten kanssa eikä heitetty läppää tällaisilla huuhaa-palstoilla. Lähes kaikki, jotka ovat kertoneet tietävänsä tarinoita noista hoitokokouksista, ovat olleet silloin keskimäärin alle kouluikäisiä lapsia tai heitä ei ole ollut silloin vielä olemassakaan. En tunne henkilökohtaisesti ketään sellaista, joka olisi ollut ’uhrina’ tuollaisessa kokouksessa, siis kokenut esimerkiksi hengellistä väkivaltaa. Juttuja olen kyllä kuullut, kuinka jossain yleensä kaukana on esimerkiksi jotakin mummoa puhuteltu jostakin merkillisestä asiasta, mutta mummo onkin laittanut puhujat nöyrinä poikina takaisin taipaleelle. Näitä juttuja on siis kerrottu vahvasti huumorin sävyttämänä.
Tietysti on ihmisiä, jotka eivät puhu sellaisista kokemuksista, jotka on sovittu ja joita ei ole tarvetta muistella. Mutta olenko asunut jotenkin poikkeuksellisen erikoisilla paikkakunnilla, kun omat ja tuttavien kokemukset ovat tällaisia? Sukset ovat menneet kyllä useastikin ristiin eri ihmisten kanssa johtuen esimerkiksi väärinkäsityksistä, mutta niistä on selvitty viimeistään sitten, kun itselle on tullut vähän enemmän järkeä. Miten muuten määrittelemme sanan hoitokokous? Täyttääkö hoitokokouksen tunnusmerkit esimerkiksi sellainen tapaus, jos kaksi ihmistä kohtaavat ja toinen kysyy, että onko hetki aikaa, kun olen miettinyt sellaista asiaa, että… ja puhutaan viisi minuuttia? Entä sellainen, jos aviopuolisot pyytävät ulkopuolista apua solmujensa selvittelyyn.
Sen olen huomannut, että näinäkin päivinä puhujista ja johtokunnan jäsenistä ja muista sellaisista, jotka joutuvat olemaan paljon esillä, liikkuu erinäisiä perättömiä juttuja. Eivätkä näitä kerro viisivuotiaat lapset vaan ihan aikuiset. Kysymällä henkilökohtaisesti vältyttäisiin niin helposti monilta väärinkäsityksiltä, mutta kun ei se vaan onnistu. Ja kun kerran on saatu legenda elämään se elää kauemmin kuin Neuvostoliitto.
Ei tule mennä kuten maailma menee:
15. Syntiä tekevä veli ja seurakunta
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
19. "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. 20. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."
21. Vertaus armottomasta palvelija
Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi joku on yrittänyt noin selkeästi vähätellä 70-luvun tapahtumia.
Ettet vain olisi itse "Herra SRK".
Hänellä kun on viime aikoina ollut tapana vetää "hieman" kotiinpäin. Päivämiehen palstoilla ym.
ei hoidettu, muistan silti kuinka ahdistava ilmapiiri tuolloin oli. Itse koululaisena sain kokea sen, kun koulutv:n aikana me uskovaiset jouduimme käytävälle jotain muita tehtäviä tekemään ja liikuntatunneilla jos oli tanssia, me uskovaiset lähdimme ulos lenkille tms. muuta tekemään.
En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi noudattaneet näitä seurakunnan neuvoja olla katsomatta koulutv:tä ja osallistumatta tanssitunneille. Vanhempia todennäköisesti oltaisiin hoidettu.
Itseasiassa nyt tänä päivänä kuitenkin ihmettelen, kuinka nyt yhtäkkiä koululaiset saavat katsella opetusohjelmia, yhtäkkiä ne eivät olekkaan syntiä vaikka 70-80-luvuilla niistä olisi joutunut tekemään parannusta....
...vaan neiti KGB ja tupakanvalmistajien agentti, siis melkein kaksoisagentti... heh heh. Nämä nimittely yms. nyt kuvaavat sitä, kuinka 'korkealla' tasolla nämä keskustelut ovat, tuskinpa ne tästä miksikään muuttuvat.
Se on varma asia, että jos jotakin negatiivista on joskus sattunut, niin ei sitä saada tekemättömäksi. Mutta niistä voidaan keskustella, sopia, antaa anteeksi, unohtaa ja ehkä jotain ottaa opiksi. Sitä vain yritin kirjoituksellani kysellä, että mikä on juuri sinun kokemuksesi tuosta ajasta. Jos kokemukset perustuvat siihen, mitä on jostakin kuultu ja sitten siihen sekoittuvat tarinat täältä palstalta, niin ovatko ne kovin autenttisia. Jos jollakin on tarve purkaa pahaa oloaan ja katkeroitumistaan tämä aiheen kautta, niin ehkä tämä palsta on siihen juuri sopiva.
"Se on varma asia, että jos jotakin negatiivista on joskus sattunut, niin ei sitä saada tekemättömäksi. Mutta niistä voidaan keskustella, sopia, antaa anteeksi, unohtaa ja ehkä jotain ottaa opiksi."
"Pyytää anteeksi" jäi sinulta pois. Tarkoituksellako? Toki siihen anteeeksi pyyntöön tarvitaan aina nöyryyttä ja sitä ei taida löytyä.
tarkoittaneen, kun hän eräässä tiedotusvälineessä sanoo, että 70-luvulla tapahtui ylilyöntejä?
Se voisi mahdollisesti tarkoittaa mm. eräässä hoitokokouksessa erotetun itsemurhaa heti kokouksen jälkeen, tai toisen joutumista erottamisen jälkeen mielisairaalaan.
Jos sinun paikkakunnallasi ei ole tapahtunut mitään, se ei tarkoita, etteikö jollain toisella paikkakunnalla olisi tapahtunut.
... kun unohdin kirjoittaa "pyytää anteeksi" ja yritän nyt nöyrtyä.
Oletko muuten äidinkielen opettaja?
Eiköhän se SRK:n anteeksipyyntö sitten piakkoin tule. Sen jälkeen 70-luvun hoitokokoukset ovat enään osa maamme synkempää historiaa.
SRK:n anteeksipyyntö olisi vain tietynlainen piste asioiden vatvomisille. Niin kauan kun sitä ei tule, voidaan olettaa, että kyse oli suunnitelmallisesta toiminnasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006893904
Kohta joku koiranleuka kirjoittaa tänne, että ”olen herra SRK ja pyydän julkisesti anteeksi 70-luvun tapahtumia”.
Ehkä voimme pohtia sitä, että mikä on anteeksipyytämisen, anteeksiantamisen ja armosta uskomisen merkitys yleisellä tasolla, sotkematta tähän 70-lukua. Sehän kait on hyvin henkilökohtainen ja herkkä asia, niinkin, että emme voi toiselle sanoa, että mikä milloinkin on oikea tapa. Tietysti anteeksipyytämistä on opetettu ja tunnemme sen, että on joskus ihan hyvän tavan mukaista pyytää anteeksi. Mutta kantaako se hyvää hedelmää, että me lähdemme painostamaan, että nyt sinun pitää pyytää sitä ja tätä anteeksi, kun me sitä vaadimme? Teemmekö sen silloin liian vaikeaksi? Ja auttaako se meitä, siis riittääkö vain se yksi kerta, vai pitääkö vielä jotain kaivella? Tuleeko siitä vaatimusten kierre, jossa armolla ei ole sijaa? Onko anteeksipyytäminen sellainen kauppatavara, että voidaan tehdä vaihtokaupat esimerkiksi näin, että ”kun pyydät minulta anteeksi, niin vasta sitten perun puolet pahoista puheista, joita olen takanapäin sinusta puhunut”?
Kun yhteisön tai seurakunnan nimissä tehdään vääryyttä on tapana pyytää anteeksi jos katumusta on. Anteeksipyyntö on myös merkki siitä että pahuuden voimat on siltä osin voitettu.
Eihän voida ajatella, että sitten vasta pyydetään anteeksi kun varmasti kaikilta saa vilpittömästi sen anteeksiannon. Ei anteeksi pyytäjän pidä pyytää anteeksi vain saadakseen jotain hyötyä. Anteeksi pyydetään jos jostain on katumusta.
Kyllä, anteeksi saa ja voi pyytää, vaikka ei ole varma, onko anteeksiantavaista mieltä niillä, joita vastaan olen rikkonut. Mutta minulle on opetettu niin, että sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, jos tunnet, että tämä on vaatimus tai että kaverit sitä niin haluavat. Se on sinun etusi, armoetu, kun on mahdollisuus, niin kannattaa pyytää anteeksi, etteivät jää asiat taakaksi. Mutta toisena osapuolena minulle se ei merkitse niinkään. Olen vain välittäjänä, suljettu astia, molemmissa tapauksissa. Anteeksiantavana osapuolena tärkeintä on se, että omat nimet ovat elämän kirjassa. Jumala on se joka kasvun antaa.
Laajennetaanpa asiaa yhteiskunnalliselle tasolle: tiedotusvälineissä näkee vaatimuksia siitä, että maailmalla vaikkapa valtio A vaatii valtiota B tekemään julkisen anteeksipyynnön asiasta, joka tapahtui 65 vuotta sitten, jotta maiden suhteessa päästäisiin paremmalle tasolle. Tavallisesta kaduntallaajasta tällainen kuulostaa aika tekopyhältä. Mutta se on diplomatian tapa. Riittäisikö tässä tapauksessa, että valtion B varapääministeri tulisi käymään ja sanoisi lehdistötilaisuudessa, että teimme siihen aikaan virheitä ja olemme ottaneet nyt niistä opiksi vai pitäisikö julkisesta tiedotteesta löytyä sana anteeksi ja sen allekirjoittajana olla itse pääministeri? Silloinko yleisö huutaa vasta hurraata ja taputtaa käsiään?
Kun nyt otit valtiot esimerkiksi, niin esimerkiksi Saksa on pyytänyt natsien hirmutöitä anteeksi useasti. Libya pyysi jokin aika anteeksi sitä 80-luvun lentokoneen rajäytystä. Esimerkkejä kyllä löytyy. Kyse on lähinnä siitä millä mielellä ollaan. Niin kauan kuin pahat voimat jylläävät ei tietenkään anteeksi pyyntöä tule.
Minä opetan lapsilleni, että omat virheet täytyy tunnustaa ja niitä pitää pyytää anteeksi. En aseta mitään ehtoja anteeksipyynnölle. Ei ole virheen tehneen tehtävä miettiä miten väärin kohdeltu reagoi anteeksi pyyntöön. Anteeksi pyytäjä saa nimenomaan puhtaan omantunnon pyytäessään tekoajaan anteeksi.
Katolinen kirkkokin on pyytänyt anteeksi omien pappiensa töpeksimisiä. Siitä heille täytyy nostaa hattua. Vaatii aina nöyryyttä ja myöskin vilpitöntä mieltä kun pyytää anteeksi. Valitettavasti kaikki tahot eivät osaa katua tekojaan.
Saa väärän kuvan 70-luvun tapahtumista...:(
:)))))
Itse en näistä hoitokokouksista mitään tiedä,nyt vain täällä lukenut sellaisista.Sen olen kyllä tiennyt,että saarnamiehet laitetaan asialle jos joku erehtyy joukosta.
Mutta nyt tajuan yhden asian näitä luettuani.Ihmettelin kerran kun eräs vanhempi vl-mies osti kaupasta aivan vahingossa olutpullon,siis tietämättä mitä se oli.Hän oli hirveän huolissaan ja peloissaan,että mitä hän nyt on tehnyt.Itse pidin sitä ihan hölmönä touhuna ja koitin selittää että ethän sinä ole tehnyt mitään väärää.Mutta häntä vain painoi se.
Nyt ymmärrän miksi,näille vanhemmille ihmisille on jäännyt pelko näistä hoitokokouksista.Voi reppanoita,ei voi muuta sanoa:(