Se niin outoa, toisen ihmisen rakastaminen, kuinka se muuttaa muotoaan. Joskus oli se kiihkeä vaihe, jolloin toinen oli kuin tavoittamaton, vieras planeetta, kiehtova tuntematon. Ja kun ajattelee matkaa tähän hetkeen, niin on se ollut uskomaton.
Mutta mitä nyt? Nyt on rauha, ei pelkoa. Kun katsoo ihmistä silmiin, kun vaivihkaa tarkastelee tutun ihmisen olemusta, tuntee jotakin sellaista, jonka voisi nimetä rakastamiseksi.
Mutta mitä nyt? Nyt on rauha, ei pelkoa. Kun katsoo ihmistä silmiin, kun vaivihkaa tarkastelee tutun ihmisen olemusta, tuntee jotakin sellaista, jonka voisi nimetä rakastamiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin voisi.. .mutta puhua tarvisi nyt...
Hiljaisuus ei asioita paranna.
Ota yhteyttä! Itse liian epävarma...
Mä annoin pallon sulle itsellesi, koska vaikutit olevan niin allapäin viimeksi, siksi laitoin, "jos siltä tuntuu", tarkoitin sillä, että milloin vaan voit ottaa yhteyttä, edelleen
Tänä iltana erityisesti niin apea olo kaikesta. Voimaton. Surullinen. En minä koskaan olisi tänne kirjoittanut jos olisi ollut joku muu yhteys. Puhuminen on tärkeää. Mihin ja kelle minä puhun jollei ole oikeaan ihmiseen yhteyttä. Täällä tulee entistä ankeampi olo...
En vaan jaksa enää tunteiden vuoristoradalla.