Viime päivät on ollut tunteiden myrskyä. Tunteiden, jotka myllertää ja täyttää ajatukset. Tunteissa ei ole sinänsä pahaa, mutta joskus on tilanteita, joissa olisi helpompi olla tuntematta suuuresti ja tunteita ei voi vapaasti toteuttaa ilman seurauksia. On asioita, jotka on pakko vaan ottaa huomioon halusi tai ei.
Olen vetäytynyt pari viimeistä päivää omaan kuplaani. Olen nukkunut huonosti. Olen myös piiloutunut sinulta. En siksi, etten haluaisi olla lähelläsi tai seurassasi. Vaan siksi, että olen oman elämäntilanteeni vanki. Elämän tilanteeni ei ole ihan miltä se näyttää ulospäin, mutta silti se velvoittaa.
Tunteet hämmentää. Olen koko ajan kun olemme tunteneet pitänyt sinusta ihmisenä. Se alkoi pikkuviattomasta flirtistä, lähinnä hymyistä ja ihan oikeasta asiasta, avusta ja yhteistyöstä. Sen kerran kun tulit lähemmäksi ja katsoit syvälle silmiin, se räjäytti. Käänsin katseen pois, jotten olisi paljastunut ja menettänyt tilanteen hallintaa. Sen sinä teet minulle, en hallitse itseäni. Se on samalla jotain herkkää, syvällistä ja silti rajun primitiivistä. Se tunne vie minua.
En tiedä mihin tämä johtaa. Rauha minun on löydettävä kuitenkin itsestäni. En vielä tiedä miten. Tämä kirjoittaminen on yksi tapa tähdätä sinne.
Voit olla varma, että mielellään ”leikin” sun kanssa jatkossakin mielelläni ;-) Parempi kaverin kanssa kuin yksin, eikös? En tiedä siirtyykö leikit ilta-ajalle vai jäädäkö näihin päivänsiin toimiin. En tiedä sinun ajatuksista muuta kuin silmistäsi luen ja näen halustasi tulla seuraan. Olen nähnyt, että sinäkin taidat painia tahollasi.
Paras mitä voisi tapahtua, että pääsisimme puhumaan avoimesti rauhallisessa paikassa. Lopputuloksesta en tiedä, mutta rauhan se varmaan toisi välillemme.
Olen vetäytynyt pari viimeistä päivää omaan kuplaani. Olen nukkunut huonosti. Olen myös piiloutunut sinulta. En siksi, etten haluaisi olla lähelläsi tai seurassasi. Vaan siksi, että olen oman elämäntilanteeni vanki. Elämän tilanteeni ei ole ihan miltä se näyttää ulospäin, mutta silti se velvoittaa.
Tunteet hämmentää. Olen koko ajan kun olemme tunteneet pitänyt sinusta ihmisenä. Se alkoi pikkuviattomasta flirtistä, lähinnä hymyistä ja ihan oikeasta asiasta, avusta ja yhteistyöstä. Sen kerran kun tulit lähemmäksi ja katsoit syvälle silmiin, se räjäytti. Käänsin katseen pois, jotten olisi paljastunut ja menettänyt tilanteen hallintaa. Sen sinä teet minulle, en hallitse itseäni. Se on samalla jotain herkkää, syvällistä ja silti rajun primitiivistä. Se tunne vie minua.
En tiedä mihin tämä johtaa. Rauha minun on löydettävä kuitenkin itsestäni. En vielä tiedä miten. Tämä kirjoittaminen on yksi tapa tähdätä sinne.
Voit olla varma, että mielellään ”leikin” sun kanssa jatkossakin mielelläni ;-) Parempi kaverin kanssa kuin yksin, eikös? En tiedä siirtyykö leikit ilta-ajalle vai jäädäkö näihin päivänsiin toimiin. En tiedä sinun ajatuksista muuta kuin silmistäsi luen ja näen halustasi tulla seuraan. Olen nähnyt, että sinäkin taidat painia tahollasi.
Paras mitä voisi tapahtua, että pääsisimme puhumaan avoimesti rauhallisessa paikassa. Lopputuloksesta en tiedä, mutta rauhan se varmaan toisi välillemme.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samassa tilanteessa olen ja jaan kaiken kokemasi. Ihan kuin joku olisi hyökännyt enkä ehtinyt puolustautua. Haluaisin toisaalta paeta ja vältellä - toisaalta vaalia tätä tunnetta.
Trolliiiii !!!
Trollilta ap tosiaan haiskahtaa.
Ai Se nainen...ei osu sillä minulle käy vain hän nainen...
Millä tavalla olet piiloutunut minulta? Milloin me istutaan alas asian tiimoilta ja keskustellaan avoimesti, vai pysytäänkö näissä meidän päivisin tapahtuvissa "leikeissä" vain? ;-)
Tämä osuu ihan täysin... joka asia.
Olispa ihmeellistä jos olisit hän.
Osuu myös.
ykköseltä tulee särkynyt enkeli -niminen ohjelma, jossa pappi puhuu niin hienosti ongelmissa olevalle naiselle ettei sitä voi olla katsomatta silmien kostumatta. Yhdessä lausuttu Isä meidän -rukous oli jo liikaa. herkityn muutenkin aina kun se lausutaan. Ihana ohjelma. <3
Hämmentävän osuvaa tekstiä. Haukoin henkeä, kun luin tuon.
Minullekin nämä päivät ovat olleet todella haastavia. Olen saanut nukutuksi todella vähän. Ihme, että olen jaksanut suoriutua töistä. Toisaalta tieto siitä, että näen sinut saa tekemään näköjään outoja ratkaisuita. Veikkaan, että oot huomannu mun ravaamisen edes takaisin. Olen levoton sinun takia....
Miksi piiloudut. Älä pelkää. Hymyile ja ole oma itsesi. Olet ihana! Unohda hetkeksi ne velvotteet, eikös?
Minulle kävi juuri samalla tavalla, kun tajusin vihdoin, että kiusottelet minua. Hämmennyin täysin, argh. Kamalan ihanaa.
Juttele minulle. Haluan oppia tuntemaan sinut paremmin. Haluatko, että annan sinulle tarkan ajan kohtaamiseen? Sopiiko ensi viikon tiistaina?
May peace be with you.
En aio jatkaa keskustelua täällä. Tämä ja yksi muu lyhyt kommentti myöhemmin toiseen viestiin riittää. Tämä muuten oli ensimmäiseni täällä, mietin pitkään viestiä, mutta minun piti se tehdä saadakseni ajatukseni kirkkaammiksi.
Meitä on liian monta ihan samoissa tunteissa ja oloissa. Jatkan oikeassa maailmassa. En tiedä vielä miten. Ilman uskallusta mitään ei tule tapahtumaan. En tiedä löytyykö se minusta tai sinusta. Täällä saa lohtua ja voi purkaa tunteiden tuskaa. Suhteet kuitenkin rakennetaan oikeassa maailmassa oikeiden ihmisten välillä.
Tänään katsoimme pitkään suoraan silmästä silmään. Puhuimme vain työjuttuja ja muuta yleistä hömppää. Katse ei polttanut, vaan lohdutti ja ymmärsi. Rauha on saapunut. Ainakin täksi illaksi ;-)
Jos uskaltaa tuntea, uskaltaa myös elää. Rehellisesti: kyllä mä haluan, vaikken sitä uskalla myöntää edes itselleni.