Kun kerran luonnostaan voi vahingoittaa toista? Ja kyllä, hätävarjelutilanteessa kyllä, ja laki hätävarjelusta löytyy poliisin sivuiltakin. Kädelläki voi iskee ainaki 9 eri tavalla, jotka on yksinkertasia ja suoraviivasia iskuja. Ei siihen tarvita erikseen mitään lajia tai järjestelmää. Väkivalta on ihmisessä jo valmiina.
Miksi harrastaa kamppailulajeja
Pellevauva
4270
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja miksi ihmiset harrastaa Krav Magaa nimenomaan, kun se kerran perustuu luonnoliisiin reaktioihin? Ihminenhän reakoi eri tavalla eri juttuihin, yksilöllisesti. Ei siihen opetusta tarvita. Samoja juttuja voi treenata ilmaseksi tai ainakin ilman "virallista" seuratoimintaa.
Omalta osaltani voin kertoa että ei se fyysisluontoinen itsepuolustus noin vain luonnistu jos on a) nainen b) autistijatkumon piirteitä omaava luonne c) introvertti d) kosketuskammoinen e) muuten vaan nössö...
Olen kokenut koulu- ym. kiusaamiset. Ollut ahdisteltuna. Koko elämäni ajan olen tavalla tai toisella pelännyt ihmisiä ja varsinkin miehiä (ei tosin naisten harjoittama henkinenkään väkivalta kauhean kivalta ole tuntunut...) Olen kai tyypillinen lammas- tai uhri-luonne joka kaikkialla kerää kaikenlaiset kylähullut ja humalaiset kimppuunsa, tai ennenkaikkea ottaa sen raskaasti että tuollaisia tilanteita tulee.
Buukkasin itseni tänä vuonna naisten itsepuolustuskurssille (4 t). Sitä ennen ehti sattua niin että olin kaksi kertaa kesän mittaan vähän liian jännittävissä tilanteissa joidenkin huumehörhöjen takia. Kun viimein pääsin sille kurssille, olin ällikällä lyöty miten onnelliseksi se minut teki. Aloinkin sitten miettimään että mikähän olisi hyvä laji jatkaa. Päädyin Krav Magaan parin kolmen miehen suosituksesta (yksi heistä tätä jopa harrastanutkin).
Neljän oppituntikokonaisuuden jälkeen en tietenkään ole mikään pro tietämään mistään mitään, mutta olen tyytyväinen valintaani ja tämän sorttinen harjoittelu tekee minut jollain jännällä tavalla onnelliseksi. EN mene siihen retkuun että kuvittelisin olevani tästä eteenpäin kaikkivoipa ja selvittäväni tlianteen kuin tilanteen, mutta saan tyydytystä siitä että saan harjoitusta liikkumiseen. Olen aina tuntenut oloni epävarmaksi ja jopa luonnottomaksi kehoni kanssa. En ole lihava tai varsinaisesti vammainen, mutta ei tämä mitään helppoa ole ollut. Koululiikunnastakin jäi paljon traumoja... Ja ikää ehti kertyä lähes puoli vuosisataa. Mutta tästä on nyt kumminkin iloa.
Omin päin en osaisi yhtään mitään. Ehken osaa opetettunakaan, mutta ainakin on hauskaa harjoitella.
Reinikaisena sanosin jottei tallata ruohikkoa ja roskan voi samantien noukkia jätteiden perään.
Taitaa kysyjällä olla ns pippeli pyllyssä, ilman rasvaa, kun kyselee tuollaisia. Vai lieneekö sittenkin hinaaja?