Mitä mieltä miehestä

Joskus tulee sellainen tilanne että joutuu asumaan vanhempien luona. Vaikka olis välillä asunut omillaan. Se ei vähennä kenenkään ihmisarvoa.

On mulla Suomen passi ja ansiosidonnainen noin 1000e. Alan vaikka reppureissaa. 30e päivä elää jotenki. Kerään pulloja.

Peräkamarinpoika. Varmaan mielenterveyden kanssa ongelmia.

En edes omista mitään tärkeää. Vaikka heittäis omaisuutensa roskiin niin saan kirpparilta kaiken jopa paremman. Kun nämä mun reikäset ei kelpaa edes sinne.

Kateellinen.

Erottuani lähes 20v kestäneestä suhteesta muutin vanhemmilleni.
Autan heitä asioissa ja samalla kyllä toivon löytävän rakkauden,jonka kanssa perustaa taas oman uuden kodin,uuden elämän.
En asu kaupungissa,en mielestäni ole peräkammarissa...yksin muutto ei vaan nyt tunnu tärkeältä.
Polttopuita,kiinteistöhuoltoa,harrastuksia maalla,on elämäni nyt.
Omissa oloissani saan tehdä kaikkea.
Toivoisin kuitenkin rakkauden saapuvan elämääni ja sitä myötä yhteistä kotia jossain.
Todellakaan en toivoisi mitään ennakko asenteita nykyistä elämääni kohtaan,jos oikea löytyisi.
Mietin monesti,pitäisikö muuttaa heti ja sitä kautta mahdollisuudet kumppanin löytämiseksi paranisi!?Toki niin on,vaan toimettomana(ei työttömänä)saan aikani kulumaan paremin näin.

Vaikka kuolisin tänään. Se ei poista mitä tapahtunut.

1001 jutun takia eräille jää miina taskuun.

Vaikka joutusin minne tekonne on suurennuslasissa aina tämän takia. 1001x10001x1000001?

Tulis mukavan halvaks naiselle muuttaa sinne myös asustelemaan...