Nainen on erittäin tyhmä,jos hyväksyy miehen väkivaltaa ja mies viellä tyhmempi,jos hyväksyy naisen väkivaltaa.Missä järki.Anteeksi, että soitin poliisit, kun olit pahoinpidellyt minut, Riina-Maria, 39, itki miehelleen - miksi hän ei lähtenyt heti?
Mikä saa jäämään väkivaltaiseen suhteeseen ja mikä lopulta eroamaan?”Meidän suhteemme on ainutlaatuinen. Muilla ei ole tällaista suurta rakkautta.” Tällaisia lauseita kaikki haluavat rakastuneina kuulla. Sellaisia kuulevat erityisesti naiset, joiden kumppani käy myöhemmin väkivaltaiseksi.
Ei väkivaltainen mies sano, että vuoden päästä pahoinpitelen sinut tai kolmen vuoden päästä olet niin ahdistunut, että pelkäät tulevasi hulluksi, kertoo Riina-Maria Metso, 39.
Metso on vapaa toimittaja, jonka kirja Miksi se ei vain lähde ilmestyy tänään 14.9. Hän kertoo kirjassa kahdesta omasta väkivaltaisesta parisuhteestaan, jotka kestivät yhteensä yli seitsemän vuotta. Lisäksi Metso haastatteli kirjaansa kolmea muuta naista, jotka kertovat omista väkivaltaisista parisuhteistaan omalla nimellään.
Ihana alku, sitten kontrollointi
Kaikkien neljän naisen parisuhteessa toistui samanlainen kaava. Ensin oli ihana alku. ”Kukaan mies ei koskaan ollut kohdellut minua yhtä ihanasti. Tapasimme toukokuussa, hän myi asuntonsa kesällä ja muutti luokseni syksyllä. Alku oli tosi nopea ja intensiivinen”, yksi Metson haastattelemista naisista kertoo kirjassa.
Erityisen ihana ja nopea alku on hänestä normaali väkivaltaisen suhteen alku.
- Kaikki on niin ihanaa, ettei tule mieleenkään, että suhde voisi muuttua päinvastaiseksi. Kun on ihastunut ja rakastunut, toisen antamat tiedot ottaa varauksetta vastaan, Metso sanoo.
Kun suhteessa on turvallinen olo, alkaa henkinen väkivalta. Se aloittaa Metson mukaan väkivallan kaavan.
- Se on hyvin hienovaraista hidasta hivuttautumista.
Metson mies puuttui esimerkiksi hänen pukeutumiseensa. Jos mies ei ollut Metson mukana vaateostoksilla, Metso lähetti tälle sovituskopista kuvan sovittamistaan vaatteista.
- Muistan, kuinka pidin itse tosi paljon yhdestä tietystä takista, mutta mies vastasi, ettei minun kannata ostaa sitä, sillä näytän siinä huonolta. Ajattelin, että haluaisin takin, mutta jos ostan sen ja käytän sitä, minulla olisi se päälläni koko ajan fiilis, että näytän rumalta.
Takki jäi kauppaan.
- Informaatio tuli rivien välistä ja itsekin joutui miettimään, liioittelenko. Kun sellaisen keskellä elää koko ajan, jossain vaiheessa huomaa, ettei itsetunnosta ole enää mitään jäljellä.Vuorotellen häpeää ja hyvittelyä
Lopulta suhde meni niin kieroksi, että kun mies oli pahoinpidellyt Metson ja Metso oli soittanut poliisit paikalle, hän pyysi myöhemmin anteeksi poliisien hälyttämistään.
Syyllisyys ja häpeä ovat väkivaltaisessa suhteessa eläessä keskeisiä tunteita.
- Häpesin sitä, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa. Sen lisäksi kannoin häpeän ja syyllisyyden teoista, joissa olin itse uhri.
Metson mukaan väkivaltainen kumppani siirtää häpeän ja syyllisyyden tunteet uhrille, vaikka ne kuuluisivat hänen kannettavakseen.
- Pahinta ei ole varsinainen väkivallanteko vaan se, että toinen syyllistää sinut omista teoistaan. Sen seurauksena oma ääni ja kaikki voima, jolla pääsisi ponnistamaan pois suhteesta, on viety.
Väkivallantekoa seuraa hyvittelykausi Se tuo vapautuksen häpeästä. Hyvitellessään toinen nostaa taas jalustalle ja sanoo, että olet maailman ihanin ja paras nainen. Hän voi lähettää vaikka 20 ihanaa tekstiviestiä päivässä. Kun kumppani on aiemmin vienyt omanarvontunnon, hän palauttaa sen taas hetkeksi.
Lähteminen onnistuu, kun lakkaa häpeämästä
Sama kaava toistuu ja toistuu. Suhteesta lähteminen on Metson mukaan mahdollista silloin, kun uhri ei enää suostu häpeämään.
- Häpeä on suurin syy, miksi ihminen sinnittelee väkivaltaisessa suhteessa.
Mitään viimeistä pisaraa ei hänen mielestään tule, sillä teot pahenevat koko ajan.
- Ei auta, että annat liekaa, sillä tilanteen jälkeen toinen taas hyvittelee. Sen jälkeen tulee jotain vieläkin pahempaa. Esimerkiksi kirjaan haastattelemani Mia makasi sydän pysähtyneenä lumihangessa ja jatkoi suhdetta vielä hetken senkin jälkeen. Ulkopuolisesta se voi kuulostaa järkyttävältä, mutta on osoitus täysin vääristyneestä vallasta parisuhteessa.
Metson mielestä väkivaltaisen suhteen kohdalla on ongelmallista puhua parisuhteesta kahden kauppana, sillä väkivaltaista suhdetta ei voi muuttaa yksin. Suhteessa eläessään hänkin ajatteli kuitenkin, että hänen on saatava suhteelle jotenkin onnellinen loppu ja väkivalta pois suhteesta.
- Toisen tekojen pahuutta oli vaikea kohdata, kunnes oli pakko myöntää tosiasiat. Ymmärsin, että jos suhde jatkuu ja jatkuu, uuvun koko ajan enemmän ja enemmän.
Väsynyt Metso nimittäin oli. Tai täsmällisemmin sanoen täysin uupunut. Yksi väkivaltaiseksi muuttuvan parisuhteen tunnusmerkki onkin Metson mukaan se, että suhde vie paljon enemmän energiaa kuin antaa sitä. Hyvässä parisuhteessa tilanne on kuitenkin toisinpäin.JATKUU
Mikä saa jäämään väkivaltaiseen suhteeseen ja mikä lopulta eroamaan?”Meidän suhteemme on ainutlaatuinen. Muilla ei ole tällaista suurta rakkautta.” Tällaisia lauseita kaikki haluavat rakastuneina kuulla. Sellaisia kuulevat erityisesti naiset, joiden kumppani käy myöhemmin väkivaltaiseksi.
Ei väkivaltainen mies sano, että vuoden päästä pahoinpitelen sinut tai kolmen vuoden päästä olet niin ahdistunut, että pelkäät tulevasi hulluksi, kertoo Riina-Maria Metso, 39.
Metso on vapaa toimittaja, jonka kirja Miksi se ei vain lähde ilmestyy tänään 14.9. Hän kertoo kirjassa kahdesta omasta väkivaltaisesta parisuhteestaan, jotka kestivät yhteensä yli seitsemän vuotta. Lisäksi Metso haastatteli kirjaansa kolmea muuta naista, jotka kertovat omista väkivaltaisista parisuhteistaan omalla nimellään.
Ihana alku, sitten kontrollointi
Kaikkien neljän naisen parisuhteessa toistui samanlainen kaava. Ensin oli ihana alku. ”Kukaan mies ei koskaan ollut kohdellut minua yhtä ihanasti. Tapasimme toukokuussa, hän myi asuntonsa kesällä ja muutti luokseni syksyllä. Alku oli tosi nopea ja intensiivinen”, yksi Metson haastattelemista naisista kertoo kirjassa.
Erityisen ihana ja nopea alku on hänestä normaali väkivaltaisen suhteen alku.
- Kaikki on niin ihanaa, ettei tule mieleenkään, että suhde voisi muuttua päinvastaiseksi. Kun on ihastunut ja rakastunut, toisen antamat tiedot ottaa varauksetta vastaan, Metso sanoo.
Kun suhteessa on turvallinen olo, alkaa henkinen väkivalta. Se aloittaa Metson mukaan väkivallan kaavan.
- Se on hyvin hienovaraista hidasta hivuttautumista.
Metson mies puuttui esimerkiksi hänen pukeutumiseensa. Jos mies ei ollut Metson mukana vaateostoksilla, Metso lähetti tälle sovituskopista kuvan sovittamistaan vaatteista.
- Muistan, kuinka pidin itse tosi paljon yhdestä tietystä takista, mutta mies vastasi, ettei minun kannata ostaa sitä, sillä näytän siinä huonolta. Ajattelin, että haluaisin takin, mutta jos ostan sen ja käytän sitä, minulla olisi se päälläni koko ajan fiilis, että näytän rumalta.
Takki jäi kauppaan.
- Informaatio tuli rivien välistä ja itsekin joutui miettimään, liioittelenko. Kun sellaisen keskellä elää koko ajan, jossain vaiheessa huomaa, ettei itsetunnosta ole enää mitään jäljellä.Vuorotellen häpeää ja hyvittelyä
Lopulta suhde meni niin kieroksi, että kun mies oli pahoinpidellyt Metson ja Metso oli soittanut poliisit paikalle, hän pyysi myöhemmin anteeksi poliisien hälyttämistään.
Syyllisyys ja häpeä ovat väkivaltaisessa suhteessa eläessä keskeisiä tunteita.
- Häpesin sitä, että elin väkivaltaisessa parisuhteessa. Sen lisäksi kannoin häpeän ja syyllisyyden teoista, joissa olin itse uhri.
Metson mukaan väkivaltainen kumppani siirtää häpeän ja syyllisyyden tunteet uhrille, vaikka ne kuuluisivat hänen kannettavakseen.
- Pahinta ei ole varsinainen väkivallanteko vaan se, että toinen syyllistää sinut omista teoistaan. Sen seurauksena oma ääni ja kaikki voima, jolla pääsisi ponnistamaan pois suhteesta, on viety.
Väkivallantekoa seuraa hyvittelykausi Se tuo vapautuksen häpeästä. Hyvitellessään toinen nostaa taas jalustalle ja sanoo, että olet maailman ihanin ja paras nainen. Hän voi lähettää vaikka 20 ihanaa tekstiviestiä päivässä. Kun kumppani on aiemmin vienyt omanarvontunnon, hän palauttaa sen taas hetkeksi.
Lähteminen onnistuu, kun lakkaa häpeämästä
Sama kaava toistuu ja toistuu. Suhteesta lähteminen on Metson mukaan mahdollista silloin, kun uhri ei enää suostu häpeämään.
- Häpeä on suurin syy, miksi ihminen sinnittelee väkivaltaisessa suhteessa.
Mitään viimeistä pisaraa ei hänen mielestään tule, sillä teot pahenevat koko ajan.
- Ei auta, että annat liekaa, sillä tilanteen jälkeen toinen taas hyvittelee. Sen jälkeen tulee jotain vieläkin pahempaa. Esimerkiksi kirjaan haastattelemani Mia makasi sydän pysähtyneenä lumihangessa ja jatkoi suhdetta vielä hetken senkin jälkeen. Ulkopuolisesta se voi kuulostaa järkyttävältä, mutta on osoitus täysin vääristyneestä vallasta parisuhteessa.
Metson mielestä väkivaltaisen suhteen kohdalla on ongelmallista puhua parisuhteesta kahden kauppana, sillä väkivaltaista suhdetta ei voi muuttaa yksin. Suhteessa eläessään hänkin ajatteli kuitenkin, että hänen on saatava suhteelle jotenkin onnellinen loppu ja väkivalta pois suhteesta.
- Toisen tekojen pahuutta oli vaikea kohdata, kunnes oli pakko myöntää tosiasiat. Ymmärsin, että jos suhde jatkuu ja jatkuu, uuvun koko ajan enemmän ja enemmän.
Väsynyt Metso nimittäin oli. Tai täsmällisemmin sanoen täysin uupunut. Yksi väkivaltaiseksi muuttuvan parisuhteen tunnusmerkki onkin Metson mukaan se, että suhde vie paljon enemmän energiaa kuin antaa sitä. Hyvässä parisuhteessa tilanne on kuitenkin toisinpäin.JATKUU
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko altistavia tekijöitä?
Mikä altistaa solmimaan väkivaltaisen parisuhteen? Riina-Maria Metso ei pidä kysymyksestä. Hänen mielestään kysymys syyllistää väkivallan uhria. Altistavia tekijöitä ei Metson mielestä myöskään juuri ole.
- Usein sellaiseksi mielellään tarjoillaan jotain: rikkinäistä menneisyyttä tai heikkoutta. Totuus kuitenkin on, että kuka tahansa voi joutua hitaasti paljastuvaan väkivaltaiseen suhteeseen. Minä ja kaksi muuta kirjan naista olimme hiljattain eronneita, eli meillä oli takana iso epäonnistuminen. Kun varoitusmerkkejä alkoi tulla, ajattelin, etten voi perääntyä, sillä olen jo kertaalleen eronnut. Koin vahvasti, että tämän suhteen pitää onnistua ja se onnistuu, kun tarpeeksi yritän. Olisi ollut yksi häpeä lisää lähteä maitojunalla takaisin uudestakin suhteesta.
Nyt kahden väkivaltaisen parisuhteen jälkeen Metso nauttii rauhallisesta arjesta, johon ei kuulu draamaa.
- En koe tarvitsevani onneen parisuhdetta.
Hän tunnistaa traumatisoituneensa väkivaltaisista suhteista.
- Suhteen aikana näin painajaisia joka yö. Nyt näen niitä ehkä kerran viikossa tai harvemmin.
Väkivaltaisesta suhteesta toipuminen on pitkä tie. Aiemmin Metso pelkäsi, ettei hän toivu koskaan. Myös se pelko piti osittain kiinni suhteessa.
- Toipumisen verkkaisuus pitää hyväksyä. Olen itse toipunut jo vuosia ja nyt olen kuitenkin ihan eri pisteessä kuin vaikka vuosi sitten. Siinä minua on auttanut, etten tietoisesti ole katkeroitunut enkä uhriutunut. Väkivaltaisen suhteen jälkeen voi valita myös selviytyä uhriutumisen sijaan.
Metso ja muut kirjan naiset tahtovat kertoa väkivaltaisista parisuhteistaan omilla nimillään, koska heidän mielestään nimettömyys lisää uhrin kokemaa häpeää. Metso uskoo, että kun ihmiset puhuvat väkivaltaisista suhteistaan omilla nimillään ja kasvoillaan, se tuo muillekin rohkeutta lähteä tällaisista parisuhteista. Hän kertoo kirjassa kahdesta eri suhteesta yhtenä suhteena, eikä kerro tarkasti suhteiden ajankohtaa, kyseisten kumppanien yksityisyyden suojelemiseksi.
Lähteenä myös Riina-Maria Metson kirja Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä pääsee irti, Atena 2018.
Nainen sietää enemmän, jos mies on korkeammalla tasolla. Toinen vaihtoehto olisi joko jäädä yksin iäksi tai alentua ottamaan joku hiirulainen. Naiselle pitää tehdä selväksi, että nyt on käynyt helvetinmoinen tuuri ja nainen lyödään takaisin maahan ihan varmuuden vuoksi. Nainen ei lähde suhteesta, koska geeneissään tietää alempiarvoisuutensa. Nykyajan hömppä sekoittaa tätä luonnonmukaista käytöstä ja ihminen muuttuu tunteettomaksi robotiksi, joka noudattaa käskyjä sokeasti.
Naisetkin toimivat samankaltaisesti. Mikäli mies on hiirulainen, nainen ottaa ohjat ja mies alistetaan joko henkisesti tai/ja jopa fyysisesti, jos voimaerot ovat tarpeeksi suuret. Tässä kylässä näkee näitä hiirulaisia jatkuvasti.
Lähden ensimmäisestä lyönnistä, uskoo moni. Niin ajatteli myös Laura Manninen, kunnes löysi itsensä väkivaltaisesta parisuhteesta. Osittain omaelämänkerrallisen Kaikki anteeksi -kirjan kirjoittanut Manninen kertoo, miten selvisi väkivallasta takaisin elämään.
Aluksi mies tuntui täydelliseltä ja ihanalta, taivaalliselta olennolta. Intohimoinen suhde eteni vauhdilla. Mannisesta ja miehestä tuli ”me” nopeasti.
Täydellinen onni ei kuitenkaan kestänyt pitkään.
Puolison mielialat alkoivat heitellä. Riidat saattoivat syntyä täysin tyhjästä vaikkapa keskellä kaupan kassajonoa.
– Ne olivat aluksi ohimeneviä pieniä juttuja, ei fyysistä väkivaltaa. Minulla meni tosi pitkään ymmärtää, että meillä on väkivaltaa parisuhteessa, niin absurdilta kuin se kuulostaakin, Manninen kertoo.
Mitä arvaamattomammaksi täydellinen mies muuttui, sitä enemmän Manninen alkoi välttelemään asioita, joista mies saattaisi räjähtää.
Tuntui, kuin mies olisi muuttumassa joksikin toiseksi, vieraaksi. Mies saattoi esimerkiksi syyttää Mannista pettämisestä mitä mielikuvituksellisimmissa yhteyksissä.
– Romanttisissa rakkaustarinoissa unelmamies vie aina jalat alta. Todellisuus on usein kuitenkin jotain ihan muuta. Rakkauden huumassa syöksytään nopeasti eteenpäin, vaikkei kumppania oikeastaan edes tunne kunnolla, Manninen kuvailee.
Lue myös: Vauva-aikana eronnut Sari: ”Mieheni petti minua prostituoidun kanssa”
”LOPULTA VOIMAT LOPPUIVAT”
Fyysinen väkivalta astuu yleensä kuvioihin parisuhteen vakavoiduttua. Niin kävi myös Manniselle.
Sitä tunnetta, kun rakas puoliso käy fyysisesti kimppuun, on vaikea kuvitella. Manniselle se oli kuitenkin todellisuutta.
– Siinä ajatteli vain seuraavaa hetkeä, seuraavaa päivää. Omaa selviytymistään. Lopussa alkoi olemaan voimat niin vähissä, ettei ollut mitään mahdollisuuksia pyristellä siitä irti.
Fyysinen, henkinen ja seksuaalinen väkivalta, nöyryyttäminen, kontrollointi ja tavaroiden hajottaminen värittivät päiviä. Vain työpaikalla Manninen sai olla oma itsensä ja levätä.
– Minun tapauksessani mukana oli myös unenriistoa. Se oli äärimmäisen kuluttavaa. Voimia ei lopulta ollut enää mihinkäänPitkään Manninen uskoi, että puolison väkivaltainen käytös johtui mielenterveysongelmista. Hän uskoi, että puoliso paranee vielä ja se täydellisen ihana mies palaa takaisin hänen elämäänsä.
– Oli kuin hänessä olisi ollut kaksi puolta: se ihana tyyppi ja sitten se hirveä, jota en tunne ja jota en valinnut – ja jonka toivoin vain häipyvän elämästämme pysyvästi.
Kaava väkivaltaisessa parisuhteessa on usein sama: Ensin on uhan, kontrollin ja alistamisen jakso, jolloin ilmapiiri kiristyy. Sitten tapahtuu väkivallanteko, jota seuraa anteeksipyyntö ja suuri katumus. Sen jälkeen seuraa ihana ja seesteinen vaihe, kunnes kierre alkaa taas alusta.
– Aluksi anteeksipyyntöjä ja lupauksia muutoksesta haluaa uskoa, mutta loppuvaiheessa tulee kyyniseksi, koska on kuullut samat jutut niin moneen kertaan. Minun tapauksessani minua piti suhteessa kiinni myös miehen lapset aiemmasta suhteesta, jotka olivat luonamme paljon, Manninen miettiiHÄPEÄ ESTÄÄ PUHUMASTA VÄKIVALLASTA ÄÄNEEN
Ulospäin pariskunta vaikutti kuitenkin unelmaparilta. Väkivalta oli vaiettu salaisuus. Häpeä oli keskeinen tekijä, miksi Manninen pysyi aluksi hiljaa tilanteestaan.
– Häpeä siitä, että olen valinnut puolison väärin, oli vahva. Häpeä siitä, että on päätynyt ansaan omaa tyhmyyttään ja varomattomuuttaan. Ajattelin myös, että jos kerron asiasta ystäville ja lähipiirilleni, he alkavat vihaamaan häntä, Manninen kuvailee.
Yleensä väkivallan kohde myös syyttää itseään väkivallan teosta, mikä lisää häpeää. Väkivalta ei kuitenkaan koskaan ole kohteen syy, Manninen muistuttaa.
– Sanoin itse aina, että minä kyllä lähtisin ensimmäisestä lyönnistä. Se hävettää, ettei sitten lähdekään. Usein jälkikäteen asiasta myös syyllistetään väkivaltaa kokenutta ja ihmetellään, miksi hän jäi. Se lisää häpeän tunteitaManninen yritti hankkia apua useaan kertaan. He asioivat poliisin ja lastensuojelun kanssa, koska samassa taloudessa asui puolison lapsia. Mitään konkreettista apua ei kuitenkaan viranomaisilta irronnut.
Lastensuojelu ei puhunut kertaakaan Mannisen kanssa kahdestaan, koska hänellä ei ollut biologisen vanhemman statusta. Poliisi kysyi Manniselta väkivaltaisesti käyttäytyneen miehen edessä, haluaako hän tehdä rikosilmoituksen. Poliisilla olisi lisäksi ollut mahdollisuus aloittaa itse tutkinta, mutta he eivät tehneet sitä.
– Suurin yllätys ja pettymys kaikessa oli se, että miten auttamisjärjestelmä petti niin totaalisesti kohdallani. Ketään ei oikeastaan kiinnostanut minä, vaan kaikki pörräsivät väkivaltaisen puolison ympärillä ja etsivät hänelle diagnoosia, hän sanoo.
Manninen itse sai lopulta tarpeellisen keskusteluavun Turvakodista. Turvakodin ammattilaisten kanssa jutellessaan hän vihdoin ymmärsi, millaisessa parisuhteessa oikein eli. Hän otti suhteesta etäisyyttä ja muutti ystävilleen asumaan.JATKUU
– Läheiset kertoivat minulle myöhemmin, että he olivat uumoilleet jotain, mutteivat olisi ikinä uskoneet mitään näin pahaa.
Lopullinen irtautuminen suhteesta kesti, koska suhteen lopussa ei tapahtunut yksittäistä rajua väkivallantekoa.
– Olin suhteen lopussakin vielä niin kiinni siinä hyvässä, että irtautumisprosessi oli pitkä ja vaikea.
Jälkikäteen hän on kuitenkin usein miettinyt, mitä olisi käynyt, jos hän olisi jäänyt suhteeseen. Mannisen mielessä oli lehtijutut perhesurmista ja väkivaltatragedioista.
– Meillä oli kaikki ainekset ilmassa perhesurmaan, hän miettiiJÄLKI ON SILTI JÄÄNYT
Suhteen päätyttyä Manninen pelkäsi silti miehen ilmaantumista. Yksin oli aluksi vaikea olla ja nukkuminen hankalaa.
Eron hetki on tilastollisestikin katsottuna vaarallinen, yleensä silloin tekijät aktivoivat ja saattavat tehdä viimeisimmänkin teon. Monissa perhesurmissakin toistuu sama kuvio: nainen ilmoittaa haluavansa erota ja silloin mies tekee rajuimman väkivallantekonsa.
– Mies tiesi tutut reittini urheilemaan ja lähikauppaan, ja niitä kulkiessani pelotti paljonkinManninen sai kuitenkin työstää pelon hallintaa ja sen käsittelyä Turvakodin ammattilaisten kanssa.
– Tein myös tietoisen päätöksen jatkaa elämää. Jälki on toki jäänyt, mutta tuntuisi väärältä antaa väkivaltaisen parisuhdekokemuksen määritellä itseäni.
Manninen kuitenkin suri pitkään sitä, mitä olisi voinut olla.
– Menetin unelman onnesta. Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, ettei unelma ollut missään vaiheessa edes totta”HALUAN RIKKOA STEREOTYPIAA TARINALLANI”
Manninen on kirjansa julkaisun jälkeen saanut viestejä naisilta, jotka ovat kokeneet parisuhdeväkivaltaa. Moni on kiittänyt, että hän kertoo hiljaisten naisten tarinan ääneen.
– Yleensä tähän liitetään mielikuvia syrjäytyneistä tai alkoholisoituneista naisista. Halusin rikkoa stereotypiaa kertomalla tarinani. Myös työssäkäyville, koulutetuilla naisille voi tapahtua näin.
Mannisen mielestä parisuhteessa tapahtuvasta väkivallasta puhutaan edelleen liian vähän julkisesti.
– Joka kolmas nainen kokee parisuhteessa väkivaltaa. Tämä asia ei ole luonnonvoima tai sellainen mille ei voi mitään. Sille voi, jos on vain poliittista tahtoa tehdä muutos, Manninen miettii.
TEE NÄIN, JOS ELÄT VÄKIVALTAISESSA PARISUHTEESSA
1. Puhu
Jos kotona tai parisuhteessa pelottaa, se on jo väkivaltaa. Jos pyörittelet asiaa päässäsi, kannattaa siitä puhua lähipiirille tai ammattilaiselle. Nollalinja on valtakunnallinen ja maksuton puhelin kaikille, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Ammattilaiset päivystävät Nollalinjassa ympäri vuorokauden.
2. Väkivalta ei ole koskaan sinun syysi
Jos suhteessa ilmenee fyysistä väkivaltaa, kannattaa tehdä rikosilmoitus. Rikosuhripäivystyksestä voi saada henkilön mukaan tekemään ilmoitusta, jos yksin ei uskalla tai halua mennä. Oma turvallisuus kannattaa varmistaa ennen kuin ottaa väkivallanteon puheeksi tekijän kanssa. Mikäli tekijän kanssa halua olla samassa tilassa, voi asian nostaa esiin tekstiviestillä tai puhelimella.
3. Ota etäisyyttä
Suhteen tilaa ja tulevaisuutta kannattaa pohtia rauhassa, mieluiten muualla kuin kotona. Voisiko väliaikaisesti majoittua esimerkiksi ystävän tai sukulaisen luokse? Myös Turvakotiin voi tarvittaessa mennä yöpymään.
4. Tunne rajasi
Joskus väkivaltainen puoliso haluaa itse muuttua ja hakee oma-aloitteisesti apua. Muutos on mahdollista, mutta siihen ei kannata takertua. Mieti ja tunnista omat rajasi. Mitä olet valmis sietämään? Pystyykö väkivaltainen puoliso oikeasti muuttumaan, vai onko suhde tullut päätökseensä?
Täällähän näitä tyhmiä riittää mielinmäärin